Kaksi päivää ollut pelottavan seesteistä :O Ihan kuin uisi pumpulissa!
Pojan kanssa on ollut helppoa, mun rautaiset hermot ovat tehneet comebackin uhmaikäisten suhteen!
Ja vaikka toi oma ulkomuoto on ollut turvonnut puoli välistä asti niin silti on suht hyvä itsetunto ja hyvä olla?
Kun taas 3 viikkoa sitten olin kuin raivohärkä, kun tuntui ettei painoa pysäytä mikään ja peruskunto oli laskenut.
Kai se "sisäinen" hyvä olo on tällä hetkellä tärkein, ei sekään mitä peili näyttää (niinkuin ei yleensäkään se ole tärkeintä), ja aion nauttia nyt ennen seuraavaa myrskykautta.
Toisaalta esikoisestakin olin kuin aurinko loppuvaiheessa, vaikka oli kiloja ja kipuja, alkaakohan loppuvaiheessa tulla joku uusi hormoni kehiin, mikä tän seesteisyyden aiheuttaa??
Ihan kuin arvostaisin itseäni tällä hetkellä paljon enemmän kuin aiemmin? :D