Mielenkiintoista kuulla erilaisia tarinoita!
Vaikka liii-saaa:n psykologi sanoikin, että helposti sitä vähättelee omia kokemuksiaan, niin kyllähän sitä aina silti välillä ajattelee, että eihän mulla asiat niin huonosti ole tai huono lapsuus ollut. Välit äitiin ovat kuitenkin aina olleet hyvät, onneksi on edes yksi täysjärkinen vanhempi. Enkä ole koskaan joutunut kärsimään alkoholismista tai (fyysisestä) perheväkivallasta. Onneksi vanhempani erosivat hyvin aikaisessa vaiheessa, niin ei tarvinut heidän riitelyään seurata sivusta. Yhden-kaksi välienselvittelyä muistan hämärästi. Tuntuu todella pahalta teidän puolesta, jotka olette joutuneet pärjäämään ilman kummankaan vanhemman tukea.
Helppohan se olisi poistaa mieltä myrkyttävät ihmiset elämästä laittamalla välit poikki, mutta jotenkin se on todella vaikeaa, kun kyseessä on oma vanhempi. Jotain mätää mun lapsuudessa kaikesta hyvästä huolimatta oli, sillä muistan monesti toivoneeni, että isäni kuolisi. En siis nähnyt mitään muuta ulospääsyä tilanteesta. En uskaltanut kieltäytyä viikonlopputapaamisista ja 18-vuotiaaksi asti ne olivat ns. pakollisia. Sen jälkeen en ole hänen kuolemaansa toivonut, koska tiedän ettei minun ole pakko sietää hänen käytöstään. Mutta nyt kun hän alkaa olla jo vanha, olen alkanut pelätä, että kun hänelle lähtö tulee, niin se tapahtuu silloin kun välimme ovat tulehtuneet ja jään potemaan tästä moniksi vuosiksi huonoa omaa tuntoa.
Esikoinen on siis tänne tulossa ja samat ajatukset kuin sulla aikanaan liii-saaa! Mies on suositellut mulle terapiaa, jossa hänen oma siskonsakin aikanaan kävi esikoisen synnyttyä myöskin huonon isäsuhteen vuoksi. Tosin mun silmissä heidän isänsä on 100 kertaa parempi isä kuin mun isä, mutta enhän tietenkään täysin heidän menneisyytensä taustoja tiedä. Onneksi tuo mies on jo alkanut tajuta kuinka pimeä mun isä on, niin häneltä saan paljon tukea asian kanssa. Ulkopuolinen kun harvoin voi ymmärtää narsistin käytöstä, ja sitä on tosi raskasta selittää aina uudelleen ja uudelleen, että miksi muka näin pienestä asiasta on saatu riita pystyyn. Ei sitä normaalin ihmisen kanssa saisikaan.
Tsemppiä liii-saaa:lle, Lällylle sekä Nipsumukille! Liii-saaa oletkin ilmeisesti aika hyvin saanut asiat käsiteltyä, toivottavasti muutkin vielä pääsevät sinuiksi menneisyytensä kanssa, jottei se kummittelisi enää myöhemmässä elämässä. Itse harkitsen tuota terapiaa ihan vakavissani. Tuntuu vaan kauhean "hankalalta" mennä ihan vieraalle ihmiselle selittämään monien vuosien aikana muotoutunutta tilannetta. Ehkä pelkään, että samalla minustakin löytyy jotain vikaa, vaikka mies vakuuttakin, ettei niin ole. Mutta eivätköhän ammattilaiset osaa asiansa.