Raskaus ja Tunteet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Mimii
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Voihan Kääk!! Mua alkoi nyt vähän pelottaa noi jälkisupparit. Viimeksikin sattui ihan mukavasti ja jos ne kerta kerralta pahenee, ni apua. Mulla ainakin tuli jälkisupistuksia aina kun imetin. Tosin onneks noi särkylääkket auttaa niihin.

Jos muuten pahasti alapää repee ja joutuu tikkamaan, ni auton sisäkumi on hyvä istumatyyny. Ei satu, kun istuu ns. tyhjän päällä.
 
Mullakin ekassa ja tokassa noi tikit lisäs tietysti sitä hankausta.

Ainakin se istukan irtoomiskohta vuotaa ja uusiutusko kohdusta sitten myös limakalvo, kun on koko raskauden siellä möllöttäny? Enpä tiiä. Joku kuitenkin vuotaa... Pampersin sivuilta ku lähtee lukemaan ni johan tässä on ihan friikki. Siellä sanotaan, että verinen jälkivuoto kestää max jopa 10 pvää ja sit muuttuu valkovuodoksi. Sitten istukan kohta on parantunu ja imetys vielä nopeuttaa paranemista. Just!

Mulle on joskus sanottu, että liikunta (siis rankempi) kannattaa alottaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Tosin eipä mulla ainakaan siinä tarkastuksessa oo mitään maata mullistavaa esille tullu.
 
Mullakin oli noi jälkisupistukset yllättävän voimakkaita esikoisen jälkeen, mutta mulla jäi jälkeisten tarkastus/kohdun painelu tekemättä ja multa tulikin sitten kuuden tunnin päästä istukan palasia pois.. Ei onneksi kohtutulehdusta tullut :)
 
Juu, ei hikiliikuntaa ennen jälkitarkastusta! Tosin nuoret toipuu synnytyksestä nopeammin. Mutta on se sellasta hormonimyrskyä että ei siinä mihinkään salille lähdetä. Se vauvaha vähintäänkin KUOLEE sillä aikaa jos et ole vahtimassa :p Mä olin niin kipee ekasta sen kolme viikkoa että hyvä kun kodissa pääsi liikkumaan. Autossa istuin pyyhkeen päällä mikä oli käärittynä U:n muotoon...
 
Liikunnan sais aloittaa vasta jälkitarkastuksen jälkeen. Lääkäri tarkistaa, et kaikki on paikallaan. Kyllä niitä tulee, et lääkäri kieltää kaiken muun paitsi kävelyn. Vatsa ei palaudukkaan ja jotenkin vatsalihakset on auki (levällään toisistaan). Siinä ei auta kuin odotella et ne palautuu. Eipä heti synnytyksen jälkeen ollutkaan semmonen olo, et jihaa ny oikein revitellään lenkkipolulla. Hyvä kun pysty kävelemään kodin sisällä.
 
Taitaa olla, et tää mama liikkuu sittenkin pitkät housut jalas koko kesän, jos joutuu pitkään olemaan liikunnatta synnytyksen jälkeen. Tulee nimittäi hirmu nopsaan liikunta tauon aikana noi selluliitit..

Nimim. en tykkää esitellä selluliitti reisiä.

(oon vaikka muitten mielestä huono äiti ihminen jos en oo sinut selluliittieni kaa, iha sama)
 
Sama vika, ei oo selluliittia pitkään aikaan näkynyt ennen kuin nyt raskaana. Mut jos se mitään lohduttaa niin kaveri ainakin väitti että hänellä kertyi raskauden aikana ihan vaan nestettä niin paljon että kaikki pienikin selluliitti näkyi. Eikä mennyt synnytyksestä kuin viikko pari niin kaikki oli kadonnut vaikka painoa oli jäljellä, se nestepöhö vaan poissa. Toivotaan... :)
 
Mannaryyni, joo mä olen välillä törmänny kans siihen ajatusmaailmaan että äitien ehkä kuuluis olla ylpeitä ja ihan sinut kaikkien niiden merkkien kanssa mitä omasta kehosta löytyy kun on lapsen saanut. Että "nää raskausarvet, lörppamaha ja selluliitit vaan muistuttaa mua siitä että oon lapsen saanu ja oon ylpeä siitä".
No, ei voi tietää mitä sitä ite ajattelee aikanaan mutta olisin kovin tyytyväinen jos noita merkkejä jäis mahollisimman vähän itelle.
 
En mä oo ylpeä näistä makkaroista, selluliiteistä ja raskausarvista. Mutta kaksi lasta jo synnyttäneenä olen oppinut elämään sen kanssa, ettei kroppani ole kuin supermallilla. Tosin olempa muutamalta supermalliltakin huomannut, että niilläkin onneks on löysää mahanahkaa synnytyksen jäljiltä :grin
 
Joo ei niihin selluliitteihin ja raskausarpiin totu, piilottelen! Mutta pakko oppia elämään niiden kans. Kyllä mulla on kova aikomus pistää kroppa mahdollisimman hyvään kuntoon kun tän jälkeen ei enää raskauksia tule. Arvet ja elämä näkyy kropassa silti, mutta onneks en ole ainut. Näillä mennään!
 
Mä oon sanonu, että on tosi kivaa olla kolmen lapsen äiti mutta en välttämättä halua näyttää siltä. Siis, että kilometrin päästä näkee, että tuo on ainakin kolme mukulaa maailmaan pöngänny :) Hirveetä stressiä en kuitenkaan ulkonäöstä oo ottanu. Mulle riittä, et itellä on hyvä olla.
 
Eniten ärsyttää huono ryhti, jota en oo jaksanu korjata. Lihasjumppa ja pilates olis siihen a ja o ja tokan lapsen jälkeen pääsin ihan hyvään vauhtiin, mutta mutta.. Mulla on vaan se kuuluisa tekosyy: ajanpuute. Raskaudet ja etenkin imetys on lörväyttänyt koko ylävartalon kannattelukyvyn. Kilot ja nahat nyt on mitä on, mutta kun jaksais edes kannatella ne arvokkaasti, niin olis sekin jo jotain. :sad001

Onhan noita lapsettomiakin monessa koossa, että sinällään tää läskiyshän ei kerro äitiytymisestä mitään.. mutta sitten kun -maailmassa eletään täälläkin, et sais ittensä parempaan kuntoon kunhan viimeisinkin on imetetty, vaikkei nyt niin vimosen päälle priimalta näyttäisikään.
 
Mie oon yrittäny pitää ryhtiä kunnossa. Välillä huomaa, et kävelee nii takakenossa, ettäh.. :confused:
 
Tunne se on nälkäkin. Etäpäivä keittiön pöydän ääressä. AIVAN liian lähellä ruokakaappeja. Olen kokoajan närppinyt jotain ja silti (tai sen takia) on koko ajan pahempi nälkä.

Mä haluan sohvan takaisin!! Se kun lähti eilen korjattavaksi. Yleensä vietän etäpäivät sohvalla olkkarin puolella.
 
Olipa kiva käynti mummolassa taas:
"Ompa kiva kattoa, kun "Mannaryyni" on niin tukevassa kunnossa, heh heh."
"Kyllä on kasvotkin pyöristynyt"
"Ettei ois kaksi kuitenkin jos ei niin ISO ON"
"Tullee IIISO kokonen lapsi"

yms.

Kaiken teki, että sai tuntemaan itsensä läskiksi vaikken ole!

Fuck you mummo. :)
 
Aretha: Kunhan se lapsi oppii liikkumaan yms, ni ei todellakaan tartte maata sohvalla valaana ennen kuin illalla, kun on niin puhki kaikesta menosta ja meiningistä :grin

Minusta ainakin tuntuu siltä, että kun hetkeksi perseensä penkkiin pistää, ni heti kohta huudetaan äiskää apuun yms. Ja vauvankin kanssa voi urheilla. Vaunulenkkeily, vauvajumpat, vauvauinti etc. Pysyy mamman pääkin vireessä, kun ei homehdu neljän seinän sisälle vaan tapaa myös aikuisia ihmisiä :)
 
Mummon takia en viitsisi käyäkkään, mut ukkia ois kiva nähdä..

Miulla ei onneks oo mitää himoja ruuan suhteen. Urheiluhimoja vaan. Saan kiittää itseäni, et tilasin crosstrainerin joulukuun alussa. Ylistän tota laitetta vissiin melko paljon, mut on kyllä ylistykset ansainnukin. Ei oo ton laitteen takia kyl päässy lihoo vaikka nestettä on kyllä, mut sepä kuuluu asiaan :) Himoitsen omaa kuntosalia, lääh..
 
Mä suututin kaverin, joka kommentoi humalassa mm. mun mahan kokoa tsiljoona kertaa ("Ootko varma ettei siellä ole viittä? Veljen vaimolla oli tossa vaiheessa ihan pieni maha... Yhdellä kaverilla paino nousi vain pari kiloa vaikka se oli tosi hoikka... Muista sitten varmistaa, että ne saa istukan kokonaan pois, muuten voit kuolla parissa tunnissa...") kunnes pyysin monta kertaa vaihtamaan aihetta. Se vastasi, että ei se tarkoita pahaa, ja jatkoi horinaansa. Mä en kovin helposti kimpaannu, mut oikeasti, ei oo normaalia kommentoida toisen ulkonäköä, varsinkaan sen jälkeen kun on suoraan pyydetty lopettamaan... Ja ne urbaanilegendat lapsivuodekuolemista oli myös vähän huonoa käytöstä. No, nyt se mököttää.
 
Tänään ollut hormonikiukkupäivä.

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top