Raskaudesta kertominen

Me käytiin eilen varhaisultran jälkeen kertomassa molemmille tuleville isovanhemmille. Sen suurempia tempauksia ei järjestetty kun vaan suoraan kerrottiin. Iloisia ja onnellisia oli kaikki meidän puolesta ja mummit tuntui heti alkavan höyryämään tavarahankintoja miettien joten vähän saatiin jo rauhoitellakin :D kohta varmaan alkaa tavaraa tulla ovista ja ikkunoista kun eivät malta olla ostelematta :'D
 
Sain itse tietää tänään rv4+5, kerroin toki miehelle ja yhdelle ystävälle joka ollut tukena koko tämän pitkän projektin ajan.. Muille YRITETÄÄN pitää salassa jouluaattoon asti, jolloin laitamme esikoiselle paidan jossa lukee selässä ”tulossa kesällä 2018...” ja edessä ”bigsister”, ne jotla ovat paikalla silloin näkevät livenä, jotka ei ole paikalla saavat esikoisen jolla paitapäällä ja ultrakuva kädessä kuvalla varustetun joulukortin.
 
Me ollaan kerrottu nyt ekan ultran jälkeen appivanhemmille, ja toki muutamille kavereille. Mie meen esikoisen kanssa lapsuudenkotiini melkeen viikoksi marraskuun alkuviikolla, olisi kiva paljastaa isänpäivänä mut tuskin pystyn piilottelemaan sitä alkuviikkoa :D Äiti kuiteskin saattaa ostaa mulle saunasiiderin ja tarjota punkkua ruualla, Auraa ja kaikkea muuta semmosta meikän lempparia. Ja tää turvotun on aivan jäätävää. Ehkäpä annan aikaistetun isänpäivälahjan jo sillon viikolla isäpuolelle ultrakuvan siihen sisällyttäen, sitä kautta muukin perhe kuulee. Biologiselle isälleni varmaan laitan isänpäiväkorttiin jonkun jutun, mistä arvaa :)

Muille sitten vasta nt-ultran jälkeen kertoillaan. Kaveri on luvannu ottaa meistä perhekuvan ja siihen vois ottaa ultrakuvankin mukaan, lätkästään se varmaan vaan Facebookiin niin ei tarvi kaikille yksitellen kertoo :D
 
Molempien perheet tietää nyt. Miehen vanhemmat oli ihan iloisia. Oma äitini arvasi kun näytin naamasta raskaana olevalta :D Ei ne oikein kommentoinut siihen mitään, mutta eipä meillä ole tapanakaan alkaa tunteilemaan.
 
Mies jo malttamattomana kertoi perheelle ja sukulaisilleen. Kaikki otti tosi innoissaan uutisen vastaan ja kuulemma olivat jo arvanneet, joku oli jo unessaan nähnyt mut raskaana ja miehen äiti taas oli nähnyt että meille tulee poika... :gen014
 
Mun vanhemmat kävi tänään kylässä, mutta vielä oltiin hiljaa. Kyllä päivällä mietin paljon että kerrotaanko vai ei ja päätin että kerron jos jossain tilanteessa siltä tuntuu ja jos ei niin en kerro. Kerrotaan sitten todennäköisesti isänpäivävkl, kunhan vain ultrassa on ensi viikolla kaikki hyvin.
 
Viime viikolla vahingossa möläytin äidilleni. :D
Kolme tai neljä ystävistäni tietää, mutta muita en ole ehtinyt kyllä tavatakaan. Kaikki ajallaan.
 
Mulla kaksi kaveria ja miehen veli tietää. Vanhemmille kerrotaan varmaan vasta nt ultran jälkeen. Itseäni ei niin edes omille vanhemmille kiinnostaisi kertoa kun tietää sen hösäämisen... miehen vanhemmat taas saattavat murehtia rahallista puolta.
 
Meillä minun äiti ja hänen miehensä, siskoni ja yksi ystäväpariskunta..muille kertotaan myöhemmin. Ei oltais vielä kerrottu äidillenikään, mutta nähdään vähintään kerran viikossa, niin helpompaa, kun ei tarvii selitellä miksi ei kahvi maistu jne.
 
Mua ihan kauhistuttaa kun ens viikolla on pojan 1v synttärit että mies kykenee olemaan hiljaa raskaudesta. Tai miehen äiti ja isä, joille annoin luvan kertoa kun mies ihan innosta halkeaa. Ihanaa et hän iloitsee raskaudesta mutta kun itse tahtoisi vielä pitää omana tietona. Etenkin kun arveluttaa mun sisarusten ja äidin reaktio..... Parille kaverille olen kertonut, kun yksi tiesi että vauva saa tulla jos haluaa ja sattui kysymään juuri kun olin plussannut. Tiedän et he ei kerro kellekään. Eihän se maailmanloppu ole jos asia tulee ilmi, mutta ei nyt vaan huvita vielä huudella. Sitäpaitsi olis kiva yllättää porukka talven jälkeen keväällä, kasvaneella mahalla tai saatika vasta kesällä vauva uutisilla et meille syntyi vauva :D
 
Ajateltiin miehen kanssa että ilmoitettaisiin läheisille asiasta joulukortissa... hyvää joulua toivoo me ja masuasukki:happy: Siitä saavat tehdä omat johtopäätöksensä:rendeer Uskaltaako sitä toisaalta jo rv 12 kertoa:nailbiting:
 
Muokattu viimeksi:
Tiitu90, mukava idea tuo joulukortti.
 
Kerroin sitten jo esimiehelle sekä työpareilleni. Ei tarvitse ihmetellä oireita ja miksi esim. En tuo enää kahvia. Perheille ja muille tutuille sitten joulun aikaan.
 
Mä oon niin pyöritellyt tätä.. Kaikki kyseli ja kyseli pari vuotta että eikö vielä yksi ja mä olin niin vastaan etten jumalauta enää yhtään muksua pyöräytä maailmaan. KUNNES. Tässä sitä ollaan :nailbiting: Niin mä päätin ettei kerrota oikeastaan kellekkään. Kauheeta arvostelua saanut muutenkin noista lapsista ja mun äiti varsinkin on sitä mieltä etteihän enää yhtään teille ku joudut vaan olemaan kotona etkä koskaan pääse mihinkään, eihän ne lapset oo kyllä estäneet kun mä otan ne aina mukaan :happy:. Jotenkin ketuttaa tommonne arvostelu mun elämää kohtaan. Joten jokainen saa huomata jos on huomatakseen ihan itse. :hungry: Ainut kelle kerroin oli mun paras kaveri. Miehen oli pakko saada kertoa anopille joten meidän lisäksi tietää kaksi.
 
Mietin tässä, että kerronko isän äidille. Olen matkalla etelään tapaamaan häntä sairaalaan. Pari päivää sitten selvisi, että hänellä on pitkälle edennyt syöpä sisäelimissä. Hän on kyllä kovin ihastunut esikoiseemme, mutta murehtii paljon kesken olevia opintojani. Mietin, että olisiko vauvauutinen häntä ilahduttava tieto vaiko enemmän tieto siitä, että opinnot etenevät. Ettei hän nyt viimeisinä päivinään rupea suremaan opintojani! Jos kerron hänelle, niin toki sitten koko lähisuku saa tietää saman tein.

Erittäin todennäköisesti tämä on viimeinen kerta, kun tapaamme. Aikaa ei ole enää paljoa.
 
Maaris, itse tunnet äitisi parhaiten ja tiedät mikä juuri häntä ilahduttaisi eniten. Itse kertoisin omalle äidilleni, sillä kyllä vauvauutiset ovat aina ihania :). Voimia ja jaksamista vaikeassa tilanteessa!
 
Kiitos. (Selvennän heti, siis kyseessä on isoäiti :D Äidilleni kertoisin ehdottomasti, mutta kasikymppinen mummo on taipuvainen murehtimaan turhastakin..)

Elämän rajallisuus ja sen välitön läheisyys taitaa toki muuttaa vertailukohtia itse kullakin. Voihan olla, että hänellä on kaikin puolin levollinen mieli lähteä ja jättää meidät jälkipolvet tänne jälkeensä.
 
Takaisin
Top