"raskaana ja rööki huulessa"

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Nuu_
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Itse lopetin jo aikaa sitten ennen raskautta ja vinkkinä kirja nimeltä Stumppaa tähän (vanha painos Helppo Tapa Lopettaa Tupakointi), kirjottanut Allen Carr. Sitä lukiessani jopa ärsyynnyin kirjoitustyylistä, jossa jankataan usein samoja asioita mutta uskon sen auttaneen loppujen lopuks! Noin viikko pari lukemisen jälkeen rupes kuvottamaan tupakansavu ja haju (mitä ei ikinä ennen lopettamisyrityksissä oo tapahtunut!) ja nyt noin vuosi savuttomana en oikeasti voi kuvitella että oon joskus polttanut. Kenelle auttaa kenelle ei, suosittelen kuitenkin lukemaan!

En jää tänne jeesustelemaan, mutta itseni on hyvin vaikea ymmärtää kun joku polttaa raskausaikana.. Antaisitteko kaksivuotiaan lapsenne polttaa, vaikka ihan vain yhden tupakan päivässä? Entä jo 'ison' ekaluokkalaisen? Sitä minäkin.. Silti pakotatte näitä em. huomattavasti pienemmän, oman lapsenne vetelemään myrkkyjä kehoonsa. Ei passiivisesti savun kautta, vaan suoraan verenkiertoon.

Tsemppiä kaikille lopettaville ja lopettaneille, toivottavasti jo tänään on viimeisen tupakan aika! :-)
 
itselläni nyt kolmas raskaus, ja jokaisen raskauden kohdalla lopettanut tupakanpolton plussan saatuani.. heti, ja ilman mitään apukeinoja. Toki hermot menee, vituttaa, ja ärsyttää kaikki ensimmäisinä viikkoina, mutta on se sen arvoista.. siis mun mielestä. Ja toisaalta, tieto raskaudesta vähän tuo iloa sen ärsyyntyneisyyden keskelle, että kyllä se auttaa.

Mä oon aina vihannut jossitteluja ja mikäli nyt saisin lapsen jolla todettaisiin astma, jossittelin koko loppu elämäni, että mitä jos olisinkin lopettanut sen tupakan polton. En halua sitä ja se antaa voimaa lopettamiseen.

Jokainen tehköön miten tahtoo, mutta se on fakta, että tupakointi vaikuttaa sikiöön. Ja mun mielestä, jos kantti ei kestä lopettaa, niin miks se lapsi pitää tehdä? Koska tota samaa kanttia tullaan vaatimaan monessa tilanteessa, sitten kun se raskaus on ohi ja se kasvava lapsi siinä hoidettavana.
 
Komppaan täysillä, katusutariina!

Itselläni vauvanteko ei kuumottanut aiemmin kun olen miettinyt juuri näitä asioita että "kanttia tullaan vaatimaan kun on lapsi hoidettavana". Eli ihan niitä perushommia että voinko luopua omasta mukavuudestani toisen (vauvan) takia. Toki parisuhteessakin noita asioita punnitaan, mutta ihan eri tasolla. Aiemmin tässä ketjussa juuri puhuttiin että miten kehtaakaan mahan kanssa tupakoida, mua ainakin häiritsee ajatus että tuntemattomat pääsisi moralisoimaan.

Itse poltin seremoniallisen viimeisen tupakan toisen haamuplussani jälkeen (samana päivänä kuin ekakin). Sen jälkeen poltin säälittävät jämät 3 päivää myöhemmin kun oli yhdet juhlat (joissa join törkeän pahaa alkoholitonta punaviiniä! varokaa siskot! älkää koskeko siihen!) ja siihen loppui kun ei kovin hyvältä sitten savut maistunut. Olen polttanut 16 vuotta, välillä enemmän, välillä vähemmän. Ennen raskautta meni arkena kymmenisen päivässä, viikonloppuisin enemmän. Melkein joka vuosi olen ollut kuitenkin 2-3 kk polttamatta, että seinään lopettaminen on tuttua. Sosiaalinen tupakoitsija olen, nyt kun ei baareissa ravaa tulee varmasti olemaan helpompaa. Avomies on ollut kans kova tupakoimaan, mutta nykyään tupruttaa lähinnä viikonloppuisin ja muuten syö purkkaa.

Heleppoa on ollu, kun on mukavempi hengittää ja liikunta sujuu. Inkivääriä ja ananasta käytin vauhdittamaan kuonan ja myrkkyjen poistumista. Kovaa yritystä päälle vaan!

PS:

Tunnen sisarusparven (oman ikäisiäni ihmisiä), jonka äiti poltti ihan kuin ennenkin joka kerta ollessaan raskaana. Perheeseen tuli kolme lasta, joista vanhin on lievästi CP-vammainen ja kaksi nuorempaa ihan terveitä (tai siis perusterveitä, mikähän se oikea termi nyt ois). Perheen äiti on edesmennyt, ja nykyään lapset miettivät keskenään että onkohan äidin tupakoinnilla osuutta vanhimman lapsen lievään vammaan... en kyllä haluaisi omien lasteni miettivän tuollaisia, oli tupakoinnilla osuutta asiaan eli ei.
 
On tullut jonkun verran googlattua tupakoinnista ja raskaana olemisesta, ja kummastelin kun täällä oli saatu tästä ihan fiksu ketju aikaan ilman kummempaa tappelua. Tätä on moni yrittänyt, mutta tappeluksi ne on menny:D

Itse  plussasin tasan viikko sitten, ja polttaminen vähentyi pahimmillaan 30 tupakasta 8-10. (Siis nyt tähän mennessa viikon sisään)  Huomasin, etten ole oikeastaan niinkään nikotiini riippuvainen, vaan tapariippuvainen. Koitin tossa yks päivä katkoa omat röökit puoliksi, elikkä kävin normaalisti sen 10 krt päivässä tupakalla, mutta poltin vain puolikkaan, niin nou hätä. Toimi ihan ok. Tosin rahan tuhlaukselta se tuntui vielä enemmän:D
11 vuotta on tullut tota paskaa vedettyä, ja aina oon aatellut että sen lopetan siinä vaiheessa, kun aletaan lisääntymistä suunnittelemaan. No, mitä sain aikaiseksi tossa melkein puolessa vuodessa, oli että punanen vaihtui siniseen. Aina se vähentäminen lipsui takaisin ketjupolttamiseen. Nyt ois tosiaan tarkotus lopettaa toi savuttelu kokonaan, vaikka se onkin vaikeaa, kun tykkään tosta tupakan maustakin niin paljon.
Jos en nyt tätä saa lopetettua, niin en sitten koskaan. Ei tule parempaa syytä lopettaa kuin syntymätön lapsi. Lopettamista on niin moneen kertaan siirretty sillä tekosyyllä, että sitten kun tulen raskaaksi niin sitten se loppuu. Nyt sitä ei enää voi siirtää:) Menis nyt vaan aika nopeesti, että pääsis ekaan ultraan, niin oikeesti tajuis mitä tässä on oikeen meneillään. Ekaa kun oottelen, niin en ole ihan sisäistänyt sitä, että uus elämä kasvaa tuolla masussa:) Tsemppiä kaikille saman asian kanssa kamppaileville, ei se helppoa ole.
 
Mä oon ite polttanut kanssa sen 16vuotta (-2 raskautta ja nyt tää alullaan oleva). Idiootti kun olen, oon alkanut polttamaan uudelleen heti imetyksen lopetettuani. En mä sitä sillon niin katunut, kun muksut oli pieniä. Poltin aina tietty pihalla, enkä muksujen lähettyvillä jne.. Mutta nyt kun nuo ipanat on vähän kasvanut, huomaan et ne oikeesti ottaa mallia ihan kaikesta, hyvässä ja pahassa. Ovat siis nyt 6- ja 7-vuotiaat. Aina välillä särähtänyt korvaan tyyliin tällänen lause: "sitteku mä oon aikuinen, poltan tupakkaa ja juon olutta" Siis oikeesti.. kyllä tuntuu pahalta. Ja meillä ei toi kaljan lipittäminen ole mitään päivittäistä tai mitään, saunaolut viikonloppuna periaatteella mennään. Että mitä oikeesti miettii sellainen lapsi, joka kattoo oikeesti sitä karhu tölkkiä päivittäin siinä vanhemman naamanedessä??

Ja tupakan poltosta vielä. Mullakin meni reilu aski päivässä, mutta näistä tuli poltettua suurin osa vaan sen takia, että on tullut joku tapa. Tyyliin kahvin kanssa, työmatkalla, kotimatkalla, matkalla kauppaan, matkalla kotiin, töissä kahvitauolla.. Ite välttelin niitä tilanteita, mitä pystyin ensimmäiset viikot. Ja niitä mitä en pystynyt välttelemään, keksin jotain muuta.. Eli tyyliin.. otin vaikka purkkaa ja (voi kuulostaa typerältä, mutta.. koetin saada mahdollisimman isoa purkkapalloa aikaseks). Eli sain ajatukset hetkeks pois siitä tupakasta.

Voimia vaan kaikille lopettaville [:)]
 
Heips kaikille!
Sain eilen tietää olevani raskaana!<3 Olen ennen polttanut noin 10 tupakkaa päivässä mutta nyt se loppuu. Eilen poltin yhden tupakan ja tänään puolikkaan.. Onhan se suuri muutos mutta en näe vaihtoehtoja. Olen myös sitä mieltä että kyllä sen lopettaa jos vain päättää niin. Ihmismieli on vahva [;)]
 
Hei tännekin!

Hyvin menee! Mullahan oli tuossa puolesa välissä hinku isännän askille. Juuri kun olin luullut, että kaikki olis ollu takana. No, pari yötä kattelin unia joissa salaa polttelin. Olin unissani pahasti teini-ikänen ja tupruttelin koulun siivuskomerossa, Jennifer Anistonin kanssa, vielä! En jääny kiinni. Selvisin myöskin himostani. Nyt ei niin mitään mielitekoja sen suhteen. Mies vielä tasasesti pössytää, mutta kallistumassa lopettamisen kannalle hänkin.

Tsemppejä kaikille yrittäjille! Kyllä kannattaa! Ja näköjään niitä mielitekoja voi tulla pidemmänkin ajan jälkeen. Mutta pitää vaan olla itelleen tiukkana! Nyt pakkasten tultua huomaa taas selvemmin, miten epämiellyttävälle  tuo haiseekin!
 
Tsemppiä teille kaikille lopettajille.
Kirjottelinkin omasta kokemuksesta tuolla ihan ketjun alussa, eli lopeti heti plussan saatuani, ihan samoin kuin edellisessäkin raskaudessa.

Raskauden noin puolessa välissä näin paljon unia joissa poltin, välillä niin todellisen tuntuisia että piti oikein aamulla miettiä oliko se unta vai totta. Melkein sain jo kerran morkkiksenkin ennenkuin tajusin, että untahan se vaan on ollut [:D]
Eli välillä teki mieli paljonkin mutta loppujen lopuksi oli kuitenkin helppo olla polttamatta.
Nyt poika on syntynyt reilu viikko sitten, imetän joten en muutenkaan aloittaisi vielä uudelleen polttamista, mutta ei ole mitään himoakaan enää.
ELi nyt olen päättänyt olla viisaampi kuin edellisellä kerralla eli en edes aloita uudelleen.
Syitä monia ja yksi isoimmista juuri tuo aiemmin kirjoituksissa mainittu esimerkki. Esikoiseni on nyt 8 vuotias enkä halua antaa hänelle mallia polttamisesta.
Harmittaa vähän kun mies vielä polttaa mutta toivottavasti saisi hänkin lopetettua. Alkanut hajukin etoa pikkuhiljaa ja patistankin aina purkkapussille röökaamisen jälkeen.

Siinä muuten yksi lisämotivaatio. Monesti olen miettinyt että hyi hitto, tuoltako olen lapsen nenään itsekin haissut [:'(]

Eli taistelkaa himoa vastaan, lopussa kiitos seisoo. On ihana huomata ettei ole enää riippuvainen, tupakkaa ei juurikaan ajattele ja mieli ei tee enää ollenkaan [:)]
 
Maikkimai: http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=seh00132#T1

Taulukkoahan saa tulkita kuten haluaa, eli ei tupakointi yksittäinen syy CP-vamman esiintymiseen ole, mutta aivovaurion riskiä sikiöllä se kasvattaa, ja tupakointi liittyy sikiön alhaiseen painoon, joka lisää puolestaan riskiä edelleen. Joka tapauksessa esimerkkini pointti oli siis siinä että en haluaisi lapseni miettivän onko minun elintapani vaikuttaneet hänen kehitykseensä. Tuossa perheessä asiaa pohditaan edelleen.
 
Hei pitkästä aikaa!

Tämä mamma on ollut polttamatta jo kuukausia. Viimenen tupakka (tai oikeestaan kolmet henkoset) meni joskus heinä-elokuun vaihteessa. Ja viimenen tupakka oli semmonen, et olin kaverin kans "kaljalla" ja kun sieltä tulin, teki mieli tupakkaa. Otin mieheltä yhen ja tosissaan vain kolmet henkoset otin ja totesin, et tää maistuu niiin pahalta, että en enää oo sen jälkeen polttanu. viikkoja oli sillon jotain 13-14.

Muutaman kerran on tehny mieli, mutta en oo sortunut. Ja samoin ku monella muulla, oon nähnyt unia siitä että poltan.

Tsemppiä kaikille lopettamisen kans kamppaileville ja onnittelut lopettaneille! Raskaus on kyllä erittäin hyvä syy lopettaa, motivaatio on todella kohdallaan!
 
Minä myös lopetin kuin seinään heti kun plussasin. Ei tehnyt missään vaiheessa vaikeaa, koska asia oli mulle aivan selvä. Kun olen raskaana, niin en polta. Lisäksi tupakanhaju on niin kuvottava nykyään, että ei ole tullut sillälailla ikäväkään [:)]

Huolettaa ainoastaan se, että en pysty sitten pysymään enää kovana, kun lapsi syntyy ja kun imetys joskus loppuu. Veikkaan että imetys riittää mulle vielä täysin syyksi olla tupakoimatta, mutta mitäs jos sen jälkeen ei löydykään tarpeeksi hyvää syytä olla aloittamatta jälleen?

Kerkesin polttaa kuitenkin tosi kauan, 14 vuotta enemmän tai vähemmän. Olen lopettanut ennenkin tupakoinnin kuin seinään, kun "ei enää huvittanu", mutta aina sitten palasin siihen touhuun. Ja minä kun en millään tahtoisi olla Se Tupakoiva Vanhempi, ja näyttää huonoa esimerkkiä lapselle. Tupakointi on ihan aivovammasten touhua ja hyvä semmoista on julistaa jos omassa huulessa käryää natsa [:D]
 
No ite tosiaan alotin heti imetyksen jälkeen polttamaan (lue vaik edelliset viestit), ja todellakin kadun sitä nyt. Molemmat isovanhemmat polttivat, samoin vanhemmat. No nyt äitini lopetti samoihin aikoihin, kun meikä tuli raskaaksi, että helpotusta vähän mutta.. Millaisen kuvan se antaa lapselle? Haluisitko sä kuulla samaa oman lapses suusta, kun minkä mä jouduin kuulemaan? "sitten kun mä oon aikuinen, poltan tupakkaa ja juon kaljaa" Huh huh.. kyllä kuulosti musta ainakin todella pahalta. Varsinkin, kun lisään edelliseen, että alkoholismia löytyy melkosesti mun puolelta sukua.
Todella hyvä olis, jos sulla olis joku tuttava, kaveri kenellä olis vanhempia muksuja, ja pystyisit oikeesti näkemään sen, miten lapsi todella kopioi vanhempien tekemisiä, hyvässä ja pahassa.
Toki, voihan sitä taas lopettaa sitten joskus, "kun muksu on vanhempi" mutta ite kiroan koko ajan sitä, miks ylipäätään jatkoin uudestaan polttamista, kun ei tää lopettaminen todellakaan mitään ihanaa ole. [:@]
 
katusutariina, no minä justiin oon oppinu omilta porukoilta, perheeltä ja muulta suvulta ton tupakoinnin. Ne tupakoimattomat on oikeasti todella harvassa meillä, ja minäkin yksi niistä harvoista joka pystyy olemaan edes välillä ilman (raskaanaollessa tai ei, miun suku ei harrasta lakkoja).

Oma mies lopetti onneksi intin jälkeen aikanaa tupakoinnin ja on sen jälkeen polttanut ainoastaan minisikareita toooooosi harvoin. Jos mies polttaisi säännöllisesti niin voisi olla vaikeaa. Oma isäni lopetti myös 30 tupruttelun jälkeen.

Täytyy vaan toivoa, että varsinkin läheiset auttaa ja ovat sillälailla hienotunteisia, että eivät ainakaan yllytä tupakointiin ("No polta nyt yks kun et oo aikoihin, eihän se yks mitään vielä...")
 
Kyllähän tota on tullut kaverien kanssa aikoinaan mietittyä, että polttaisko sitä jos ei vanhemmat polttais. Tultiin siihen tulokseen, että ainakin kynnys siihen polttamiseen ois ollut suurempi, jos vanhemmat olis ollu savuttomia. Meillä poltettiin sisällä silloin kun me lapset oltiin pieniä, eikä oikeestaan koskaan tullut sellasta, että hyi yök, en koskaan polta tupakkaa. No, tulihan niin tietty pari kertaa sanottua oman äidin mieliksi:) Tottakai vanhempien tekemiset vaikuttaa lapsiinkin.
 
tuo on aivan totta, tai no luulisin ainakin ja omalla kohdallani että jos vanhemmat eivät olisi polttaneet aina niin itselläkään ei niin suurta kynnystä olisi ollut aloittaa tupakointia (varsinkin kun nuorena ekat tupakat varastettiin vanhemmilta..hyi hyi).

Minulle sanottiin neuvolassa, että niin on paras kun itse voit hyvin niin voi sikiökin ja jos minun on saatava se muutama tupakka päivässä jotta esim "hermot pysyvät kasassa" niin polta se ennemmin kuin olet kuin tulisilla hiilillä koska silloin sikiökin ressaantuu.

Olen vähentänyt ja lopettaminen on ollut mielessä. Ja niinkuin osa on sanonutkin, viimeistään silloin kun maha alkaa näkyä on ehkä helpompi lopettaa kun aivan konkreettisesti sen tajuaa.

Tsemppiä kaikille odottajille ja tupakoinnin kanssa painiville! ;)
 
Heihoi niksapirun kanssa taistelevat mammat!!

Tuli eilen mieleen tämäkin vanha ketju kun juttelin yhden hyvänpäivän tutun kanssa polttamisesta...
Hän kysyi miten ilman tupakkia on elämä sujunut ja tajusinkin, että olen ollut polttamatta jo yli puoli vuotta, wautsi wau! [:D] Välillä on tullut "niitä" hetkiä (te vanhat korsteenit tiiätte kyllä mistä hetkistä puhun.. [;)] ) Mutta että olisin lähtenyt vartavasten hakemaan kipsalta askia, niin pahaksi ei sentään ole päässyt.
Pahimpien hormonihermoromahdusraivarien aikaan olisin mennyt tupakalle jos olisi käsillä ollut, se on varma se. Tässä vaiheessa sitä jo ajattelee synnytyksen jälkeistä aikaa.. Tämä eilinen tuttava kysyi aionko jatkaa savuttomuutta kun lapsi on syntynyt ja huomasin epäröiväni. Haluaisin toki kovin olla polttamatta vaikka loppuelämäni, mutta jotenkin epäilyttää... Antaako sitä taas itselleen helpommin luvan sortua kun ei ole vauvaa vatsassa?

Onko teille muille tullut tupakkikiloja? Uskotteko, että olette herkutelleet enemmän kuin olisitte muutoin raskaana ollessa herkutelleet? Mä uskon kyllä että osa näistä rakkauskiloista +14kg johtuu alkuraskauden korvikekarkeista... [;)]

Mä olen joutunut seuraamaan vierestä yhden ystävän kamppailua tupakkaa vastaan.. hän on nyt n. 20 viikolla raskaana ja yrittää kyllä kovin, mutta polttaa vielä n. 2-3 tupakkaa päivässä. Hänellä on todella kovat tunnontuskat polttamisestaan, mutta fyysiset kivut ja vieroitusoireet ovat niin pahat ettei pysty olla kokonaan ilman... Pahaa on tehnyt seurata kun toinen vaan itkee ja itkee viikkokaupalla miten huono ihminen on tupakoidessaan [&o]  Ei oikein osaa lohduttaakaan... Nikotiinikorvikkeet on kokeiltu mutta mikään ei tunnu auttavan, hänellä vaan on niin kova riippuvuus. (Toivon ettei tähän tule taas niitä turhia  kommentteja, että tahdonvoimasta se vaan on kiinni. Kaikilla ei harmi vaan ole sitä tahdonvoimaa, antaisin heti omastani tälle ystävälle jos voisin)

Tulipas asiaa monenmoista.. Hyvää ja savuttomampaa uutta vuotta jokaiselle!!!
 
heipä hei! meillä tulee ukon kanssa kauheat kinat tupakoinnista... hän on sitä mieltä, että olen vaan heikko enkä halua vauvan parasta. TODELLAKIN HALUAN, mutta kai sitten olen vaan oikeesti niin heikko... joku päivä en polta ollenkaan, jonain päivänä 2-3 ja joskus menee hermostuessa enenmmän 5-7.. tiedätte kait mitä ajan takaa..... eilen kysyin mieheltäni, josko lopetettaisiin yhdessä?? johon hän tokaisi, ettei oo polttanu töistä tullessaan kun 1 tupakan kotona... kun yritin selittää, että ei se mulle paha juttu olekkaan olla päivällä yksin kotona tupakitta ja polttamatta.. mutta kun tiedän että hänellä on tupakkaa joko takin taskussa tai sitten työautossa, niin kiusaus on silloin pahempi, kuin ettei hänelläkään olisi ollenkaan.... [&o]

onnea kaikille sylikaupalla, jotka ovat onnistuneet yrityksessään, tai edes vähentäneet normaaliin polttamiseen verrattuna! [:)]
 
Pakko ite myös osallistua keskusteluun..
Ekaa lastaodotelless apystyin heti lopettamaan koska teki ihan pahaa edes ajatella kaikki oksetti..
Nyt ei tunnu missään eikä mikään tee pahaa ( alle viikko plussasta), nyt oon ollu polttamatta tai sit 1 päivässä.. Se on vaan se tapa, vaikka kuinka tietää vaarat yms.. Mutta koko ajan pyrin lopettamaan!!

Äkkiä se lopetus onneksi lopulta meni.. Muutama päivä lirjoituksen jälkeen jätin sauhuttelun! [:)]
 
Heissan! Mun mielestä on kauheeta jos odottava äiti polttaa, mutta tein itsekin niin :(. Ajattelin ennen että sit heti kun plussaa niin loppuu kun seinään. Eka reagtio testin jälkeen olikin yllättäen kauhea järkytys ja aloin poraan täysiä ja äkkiä järkytystupakille. Tuntui oudolta, oireita ei ollut, ja ajattelin koko ajan että tulee keskenmeno ettei voi onnistua heti pillereitten lopettamisen jälkeen, en ollut mitenkään valmis ja pää oli aika sekasin (ajattelin että yrittämisessä menee se puoli vuotta ainakin että siinä samalla ehtii sopeutumaan).Pystyin kuitenkin vähentämään, mutta henkisesti oli rankkaa sopeutumista, ja alussa en pystynyt oleen lopettamatta ja siitä syyllisti itseään ihan kauheesti, joka röökillä. Jossain vaiheessa vähensin viikonloppupolttajaksi (silloin henkisesti raskainta, kun aika viihdevoittosta elämää oltiin vietetty), ja tarvittiin veto miehen ja anopin kanssa ennen kun pystyttiin lopettaan jollain 20 raskausviikolla (he lopettivat myös, ja kalliiks ois tupakki tullut sen jälkeen).
 
 Aluks sanoin miehelle ettei sen tarvi lopettaa, mutta kivaahan se olis ja mulle helpompaa. Jossain vaiheessa oli pakko myöntyä, etten siihen yksin pysty. Ja ymmärrän sen että tilaisuus tekee varkaan, helpompi sortua kun sitä on saatavilla (joo, vedin jopa töksejä tuhkiksesta välillä, noloo..).
 
 Eli yhteenvetona: Raskaana oleva nainen rööki huulessa on kamalaa, mutta sorruin siihen itsekin, ei se tee siitä niin helppoa lopettaa kun luulisi, kun muutenkin voi olla henkisesti vaikeeta, ja sitä on tehnyt kauan (itse 15 vuotta, eikä yhtään röökitöntä päivää, kipeenä ja krapulassa vedin aina kaks kertaa normaalia enemmän esim). Loppujen lopuksi (usko tai älä), olikin yllättävän helppoa lopettaa kokonaan, jotenkin se ajatus siitä teki sen vaikeaksi, enkä ymmärrä miksi niin hanakasti pidin kiinni tavasta. Ja ei miehellä ole varaa noin sanoa, varsinkaan kun itse ei ole pystynyt lopettamaan (tiedän mitä tarkoitit kun toisen tupakit huutelee käymään röökillä), eikä muutenkaan. Tukea vaan tosi paljon, ja kokeile korvikkeita (purkkaa ja tabuja). Mulla autto, mutta se oli vain omasta valinnasta kiinni (usein otti tupakin vaikka olis korvikkeita ollut). Ja mies sentäs joutuis luopuun vaan tupakista, itse siitä, viihteellä käymisestä, vaatteistaan, vyötäröstä..
 
 
 
Takaisin
Top