"raskaana ja rööki huulessa"

Lueskelin näitä juttuja täällä ja haluaisin kertoa oman kokemukseni. Olen polttanut 12 vuotta ja miltei aski päivässä meni viimeiset 5 vuotta. Lähtökohdat siis kovin samanlaiset kuin monilla muillakin tänne kirjoittaneilla.
Lopetin tupakoinnin n. kuukausi ennen kuin sain tietää olevani raskaana. Ei mitään lääkkeitä tai korvaustuotteita, vain yksi kirja, jota olen myöhemmin suositellut monille, jotka tupakasta yrittävät eroon.

Allen Carr on kirjoittanut kirjan nimeltä Stumppaa tähän! Ensin minäkin ajattelin, että mitä yksi kirja voi tehdä... Myönnän nyt, että se sai minut ajattelemaan asioita erilailla. Tahdonvoimalla on vaikea lopettaa, itsekin sitä aiemmin yrittänyt... ja epäonnistunut. Kirjassa ei paasata tupakoinnin haitoista, koska varmasti me kaikki ne jo tiedämme.
Nyt ajattelen asioita toisin. Minulla on paljon kavereita, jotka tupakoivat, käyn heidän kanssaan edelleen "tupakalla", siis vain koska en halunnut luopua niistä sosiaalisista hetkistä. En paheksu ihmisiä jotka tupakoivat, olen vain onnellinen siitä etten itse enää polta [:)]
Pelko siitä kuka minä olen tupakoinnin lopettamisen jälkeen oli suuri syy lykätä lopettamispäätöstä. Tupakka oli suuri osa minua, olin kasvanut aikuiseksi tupakan kanssa. Nyt tiedän, että en muuttunut mihinkään, paitsi etten hengästy enää lainkaan niin helpolla kuin aiemmin [;)] Ainoa suuri muutos oli tupakointikielto autossani, ja tästäkin "kärsii" vain avokkini...

Vielä kerran suosittelen tuota kirjaa kaikille! Ja hintakaan ei päätä huimaa, 15-20 €... muutaman päivän tupakkien hinta.

Onnittelut kaikille tupakasta eroon pääseille ja lopetusta yrittäville stemppiä yritykseen [:D]
 
Heippa kaikille!Minäkin halusin kertoa oman tarinani.

Olin tosiaan polttanut 10vuotta säännöllisesti n. 10-15 savuketta päivässä, kun kuulin olevani raskaana. Olin aina jotenkin ajatellut, että sitten saa loppua kun tulen raskaaksi. No alku ei kuitenkaan ollut helppoa. Siinä tunnemylläkässä sorruin polttamaan hyvin vähän eli plussauksen jälkeen tiesin kyllä että lopettaminen tapahtuu pian, mutta en pystynyt siihen aivan heti. Aluksi poltin 1-3 savuketta päivässä ja ajattelin koko ajan kuinka pahaa se vauvalle teki. Muutenkin oli aluksi henkisesti aikas rankkaa niin sen itselleni sallin. Neuvolassakaan eivät tuominneet vaan sanoivat että hyvä kun on pystynyt vähentämään ja suunta oikea.

No pari viikkoa näin jatkettuani rupesin miettimään,  että onko tässä mitään järkeä, että tarviiko mun elimistö tosiaan sen 3 päivässä pärjätäkseen. Huomasin että ajatukseni alkoivat pelkästään pyöriä sen ympärillä, että mihin kellon aikaan poltan sen yhden tupakan että pärjään seuraavaan. Loppujen lopuksi poltin enää yhtä päivässä ja yksi kaunis päivä päätin että ei enää sitä yhtäkään, kun siitä ei ole mitään hyötyä. Ahditusta aiheutti enemmän sen yhden polttaminen kuin polttamattomuus. Sit se oli siinä. Ei tullut mitään fyysisiä vieroitusoireita enää tässä vaiheessa koska olin jo niin kauan vähentänyt.

Eli siis rv9 loppui tupakka kokonaan, eikä pahemmin ole mieli tehnytkään sitä. Mä vaan luulin ehkä että tupakka vaan jotenkin on osa mun persoonaa, mut sit kun huomasi että oon sama, paremman tuoksuinen ihminen, niin tavallaan sekin rooli jäi sinne. Enkä sitä yhtään harmittele, että alussa hieman poltinkin, kaikella oli oma aikansa. Olen onnellinen siitä, että enää en polta ja toivon että pysyn erossa tupakasta lopun elämääni.

Ja niin kun yohannakin sanoi, niin on paljon helpompi luopua kokonaan kun kitkutella parilla päivässä. Silloin ne aivot ei muuta ajattelekaan.

Parempi siis myöhään kuin ei milloinkaan[:)]
 
Nostanpa hattua teille, jotka tässä tilassa pystytte lopettamaan. Itse aloitin tupakoinnin 12- vuotiaana ja tupakoin reilut 15 vuotta, puolesta askista askiin päivässä. Lopetin joku hetki sen jälkeen kun tapasin nykyisen mieheni. En painostuksesta, en mistään terveyssyystä tms.


Jotta en kerryttäisi samaan aikaan huomaamattomasti kiloja, lainasin siskolta Painonvartijat- ohjeita ja aloin syödä niiden mukaan. Sain muuta ajateltavaa eikä noussut painokaan. No, ei se kyllä laskenutkaan, mutta eipä ollut tarkoituskaan muuta kuin vahtia, että en ylensyö huomaamattani. Kuukauden verran oli vatsa sekaisin ja nukuin öisin pätkäunta. sitten helpotti. Siitä on jo vuosia, mutta nykyisin kuluu jo päiviä, ettei tee mieli polttaa, mutta ei taatusti viikkoja. olen edelleen henkisesti tupakoitsija, sellaisena pysyn.

En olisi varmastikaan pystynyt lopettamaan, jos lopettamisen aika olisi tullut vasta raskaaksi tultuani. Hatunnosto jokaiselle joka pystyy.
 
heippa täältäkin!Minäkin olen kova ollut polttamaan, aloitin n.14v..ja nyt oon tosiaan 30.Esikoista odottaessa lopettaminen oli oikeestaan aika helppoa,lopetin rv20 suunnilleen.Toista odottaessa poltin satunnaisesti, mutta en kokonaan pystynyt lopettamaan ja nyt tässä raskaudessa tai oikeastaan jo tätä ennen on monta kertaa lopetus ollut mielessä ja lopettanut olen huonolla menestyksellä monta kertaa(siis sehän on ihan hirveetä..)mutta siis nyt ajattelin että kun se vauva vihon ja viimen on saatu alulle niin teen kyllä kaikkeni että sillä on hyvä olla ja kasvaa ja lopetan polttamisen.Lopettamista helpotti kauhee pahoinvointi mitä oli pari viikkoa,en olis voinu ees kuvitella polttavani,ykät ois lentäny ihan saman tien[:'(] Se auttoi savuttomuuden alkuun ja nyt oon ollu polttamatta kohta 7 viikkoa.pikkuhiljaa alkaa tuntuu että kyllä tää tästä vielä iloksi muuttuu,hermot ei oo enää "ihan" riekaleina[:)] oon siis ollu ihan hirviö.Toivottavasti mun polttamiset ois nyt tässä mutta saapas nähä kun vauva on syntynyt miten käy..uudestaan en halua alottaa
 
Minä oon ollu aina ehdottomasti tupakointia vastaan raskauden ja imetyksen aikana.
Itsekin entisenä tupakoitsijana voin sanoa, että lopettaminen ei ollut helppoa, mutta
mitäpä sitä ei lapsensa vuoksi tekisi.

Meillä tilanne oli se, että annettiin lapsen tulla, jos on tullakseen, joten tupakoin siis
raskauden ensimmäiset viikot. Heti kun raskaustesti näytti plussaa, tupakat lensi
roskikseen.

Mun mielestä on vastuutonta ja väärin syntymätöntä lasta kohtaan, että hänen
elimistöään myrkytetään. Sillon, kun halutaan lapsi, niin pitäisi osata laittaa asioita
tärkeysjärjestykseen, kumpi tulee ensin tupakka vai lapsi?
Jos ei ole valmis luopumaan tupakasta, tuskin on valmis sitten äidiksikään.

Ja tämähän on vaan mun mielipide, mutta koen sen niin vääränä, että pienen ihmisen
kehoa tuhotaan ennen kuin se on "valmiskaan"...
 
Minä aloitin 15-vuotiaana tupakoinnin. Aluksi tosi harvakseltaan, lähinnä ryyppyreissuilla ja koulussakin tehtiin kysely, jossa kysyttiin, että uskonko polttavani vielä 18-vuotiaana. Enpä uskonut, todellakaan. Noo... nyt sitten kun tulin toista kertaa raskaaksi ensimmäisen varhaisen keskenmenon jälkeen syksyllä 10v tupakoinnin jälkeen, tuli lopettaminen ajankohtaiseksi. Aiemmin olin kyllä pari kertaa ollut muutaman kuukauden polttamatta, mutta muutoin sitä meni normaalisti arkena askin verran päivässä. Vuosia sitten olin kyllä jo vaihtanut värin punaisesta siniseen ja siitä sitten vaihtelevasti harmaisiin. Röökieni määrä ei ikinä siitä huolimatta kasvanut, vaikka kevytröökejä polttelinkin. Minä kun en ole koskaan pitänyt itseäni tupakasta riippuvaisena vaan lähinnä siitä tavasta.
Pari viikkoa plussan jälkeen polttelin vähemmän, mutta polttelin kuitenkin. Tuntui kamalalta, että pitäisi luopua kokonaan. Vaikka totuushan on se, että jo usean vuoden ajan olin lähes joka röökiä polttaessani miettinyt aina, että miksi hitossa minä tätäkin kärytän. Kuitenkin se tuntui niin lopulliselta ajatukselta, joka on hurja ajatus 25-vuotiaana, ettei saisi ikinä enää tehdä jotakin. Tietenkin, eihän siitä ole pakko ikuisiksi ajoiksi luopua, mutta toisaalta hölmöä lopettaa vähäksi aikaa ja taas aloittaa uudelleen. Varsinkin, kun ei tästä pskasta ole mitään iloa oikeasti kenellekään.
Jostain sain sitten sen ajatuksen, että huomenna en polta. Enkä sitten polttanut sitäkään seuravana päivänä ja kuten aiemminkin, ekan viikon jälkeen helpotti, kun on jokaisen viikonpäivän "rutiinit" käyty läpi ilman tupakkia. Eikä tälläkään kerralla minulla ollut mitään oireita mistään niksoista tms. Mutta siihen tapaan, esim. ruuan jälkeen röökille, tietyssä kohdassa autolla ajaessa jne jne oli vähän hankalampi suhtautua. Mutta nyt on mennyt jo jotakuinkin 3,5kk ilman yhen yhtä röökiä. Ja nyt sitä ajattelee, että miksi ihmeessä sitä koskaan polttikaan. [:)]
Voimia lopettajille! Se vaatii tahdonvoimaa!
 
Lohduttavaa kuulla ettei tupakoinnin lopetus oo teille muillekaan ollut ihan helppoa [;)] Minä kessutin yli 20 vuotta. Viimeisinä vuosina meni askin verran päivässä, ja ei mitään kevytsavuketta. Apteekista kun ajelin kotiin raskaustesti mukanani ja polttelin tupakkia, mietin että saattaapa hyvinkin olla viimeinen tupakkini, koska olin hyvinkin varma raskaudestani.

Kotona tein testin ja kyllähän se raskautta todisti. Olin aivan pöllämystynyt tuloksesta koska olin epäillyt etten voi tulla raskaaksi. Ja nyt sitten olinkin raskaana. Tällainen pöllämystynyt tilannehan suorastaan VAATI tupakkimietintätaukoa! [:D][:D] Vaan ku ei saiskaan enää polttaa! Siinä sitten istuin soffalla ja olin pihalla kuin lumiukko. Soitin miehellenikin uutiset. Mietin lisää ja näpräsin sormiani ja soitin veljelleni [:D] Sitten menin googlettamaan tietoa siitä että mitä haittaa tupakoinnista on sikiölle. Surffasin ja surffasin ja en mistään löytänyt siihen rohkaisevaa tekstiä. [:D] Ainoa mikä jäi mieleeni oli tieto että noin 14% suomalaisista polttaa raskaudenkin aikana. Mutta ei se minua lohduttanut. Olin hulluuden partaalla. Taistelin tupakinhimoa vastaan etukäteissyyllisyyden kanssa...

Mutta, kuin ihmeen kautta pääsin tupakasta eroon noin 7-10 päivässä. Tupakointini oli sellaista neljän henkosen pikaista vetoa noin 2-3 kertaa päivässä. Menin ulos tupakin ja sytkärin kanssa, mukanani foliopaperin pala. Vedin 4 henkoset kävellen hermostuneesti ympäriinsä. Sitten sammutin tupakan ja piilotin sen foliopaperin sisään, jonka rypistin palloksi. Ja piilotin roskikseen. Piilottelin tupakointiani sekä mieheltäni että vähän itseltänikin. [:D] Mutta tupakki alkokin maistua pahalle, ja lopetin 3-4 päivän jälkeen. Pahin oli ehkä huono omatuntokin kun mietin josko nyt vahingoitin sikiötä. Sitten meni muutama päivä täysin ilman tupakkaa ja olin ylpeä itsestäni. Sitten tapahtui taas jotain mielenrauhaani järkyttävää ja kävin taas vetämässä ne 4 hatsia. Mutta koko homma loppui kokonaan siis kyllä max. 10 päivässä.

Raskauteeni kuuluu valitettavasti useita raivokohtauksia viikossa [:D][:D] Kun kiljun kurkku suorana miehelleni ja rääyn itkeä, enkä voi tupakkaa polttaa, niin se on se pahin koetinkivi tupakoinnin lopettamisessa. Olen nyt oppinut että selviän jopa tuostakin tilanteesta ilman tupakkaa. Joten selviän mistä tahansa ilman tupakkaa. Ja muuten, isoin syy miksen aiemmin lopettanut tupakointia oli se että siinä menee mulla hermot. No, nyt raskaana mulla menee hermot enivei, ni tupakoinnin lopetus menee tässä kätevästi samoilla mörinöillä. [;)]

Viikko sitten kävin ultrassa ja mitattiin sikiön NT, ja tulos sai minut hieman huolestumaan. Silloin kiitin luojaani kun en polttanut. Lääkäri kysyi poltanko, ja vastasin että en nyt raskauden selville saatuani, mutta sitä ennen kyllä. Jos olisin kessutellut normaalisti tähän saakka, olisin takuulla ruoskinut itseni syyllisyydentunnoissa sen NT-lukeman takia.

Huomasin myös että on kivaa olla tupakoimaton kun tupakoitsijana aika usein jouduin tilanteisiin jossa ikäänkuin jouduin pyytelemään anteeksi tupakointiani. Niin on tämä maailma muuttunut tupakanvastaiseksi [:D] No, nyt ei mun enää tarvii varoa josko savut lentääkin vahingossa jonkun toisen ihmisen suuntaan, tai jos haluan poistua ulos tupakoimaan jne.

Nyt en usko tupakoivani koko raskauden aikana, enkä imetyksenkään. Tupakan haju ja maku ällöttää. En kaipaa muuta kuin sitä pientä rentouttavaa hetkeä ulkona myrkkykääryleeni kanssa kahden. Mutta sen voin toteuttaa vaikka suolatikun kanssa nyt. Oishan se hienoa jos mun tupakoinnit ois nyt ollu sitten tässä. Mutta en yhtään epäile ettenkö aloittaisi uudestaan sitten imetysajan jälkeen. Mutta, katsotaan. Se on sen ajan murhe sitten.

P.S. Mua helpotti lopetuksessa syöminen. ja koska muutaman ylikilon vuoksi piti syömisiänikin varoa niin pupelsin hedelmiä. Ja aloin kutomaan villasukkaa! Tosin se jäi kesken. Mutta ei se mitään, auttopahan mut ainaski eroon tupakasta tuo sukan varsi [:D]
 
ALKUPERÄINEN: Jasmiini
P.S. Mua helpotti lopetuksessa syöminen. ja koska muutaman ylikilon vuoksi piti syömisiänikin varoa niin pupelsin hedelmiä. Ja aloin kutomaan villasukkaa! Tosin se jäi kesken. Mutta ei se mitään, auttopahan mut ainaski eroon tupakasta tuo sukan varsi [:D]


Minulla oli joskus abivuonna sellainen kausi, että kielsin itseltäni arkena tupakoimisen. Illalla sain teetä juodessa käydä tupakalla sekä tietysti baarissa polttaa. Tässä isona hommana oli tämä neulominen!

Ja minä olinkin tuottelias: tein villapaidat sekä itselleni että exälleni, parit sukat, pari pipoa ja kaulaliinan reilussa kuukaudessa.

Iso osa tuoakoitsijoista on jollain tapaa vähän tättähääriä, joten tekemistä käsille pitää saada. Sekä oikeasti jotain tekemistä niiksi hetkiksi, kun aikaisemmin poltti. Edelleenkin minusta on vaikeaa seistä bussipysäkillä ja vai odottaa bussia, "tekemättä" mitään. Mutta nuo yksinäiset hetket kahvikupin ja tupakan kanssa, niitä kyllä kaipaan... Mutta olen ollut niin kauan polttamatta, että en usko aloittavani enää uudelleen, vaikka tupakointia kaipaankin.

Bileisiin/häihin tms. toki olen mennyt ja varmaan menen jatkossakin omien "vuoristoilmasavukkeitteni" kanssa, etenkin kun tuo oma tupakkamaku on nykyisin aika mieto. En sitä paitsi kehtaa pummia aina kavereilta, koska sen pari tupakkaa kuitenkin haluan polttaa, jos on juhlat. Ne on ne minun omat sikarini.[:D]

Sanomattakin lieneee selvää, että viimeeksi poltin elokuussa kavereiden häissä ja eiköhän tuo seuraava kerta tule eteen vasta loppukesästä.[:D]
 
Joo- mä olen kanssa samoilla linjoilla, että syyllistäminen ei ratkaise koskaan mitään.
Ja itse olen polttanut aina, paitsi en raskaanaollessani kuin todella satunnaisesti esikoista odottaessa ( tyyliin 1 tupakka/2 vko) ..
Mutta viime raskaus päättyi keskenmenoon viikoilla 11+2 ja olin siis lopettanut tupakoinnin jo viikkoja aikaisemmin..
niin silloin tuli niin kamalat morkkikset, että oliko se nyt se viimeinen tai sitä edellinen tupakki, joka aiheutti sen..
plääh.
Jokatapauksessa..olen taas onnellisesti raskaana ja tupakointia en aloittanutkaan kunnolla km:n jälkeen..
Nyt myös olen lähes varma etten aloitakkaan, kuten aikasemmin tein imetyksen lopettamisen jälkeen..

Eroonpääsemistä on auttanut:
1. keskenmeno ja pelko mahdollisista epämuodostumista
2. tupakointi näyttää rumalta
3. tupakalta sisääntulevat haisevat kamalalta ja saavat koko huoneen haisemaan
4. tupakointi saa ihon huonon näköiseksi
5. tunsin itseni heikoksi, kun olin riippuvainen
6. mieheni, joka ei polta, ei ole koskaan syyllistänyt minua tupakoinnista, mutta lopettamisen jälkeen on paljon kiitellyt..
7. rahanmeno

Paljon voimia kaikille, jotka taistelevat minkätahansa riippuvuuden nujertamiseksi!
 
Ihan tämmöinen mielenkiintoinen pointti jonka bongasin MLL:n Saamme vauvan oppaasta...

Savuton raskaus ehkäisee tyttösikiön lapsettomuutta, koska äidin tupakointi tuhoaa sikiön munasarjoissa kehittyviä alkumunasoluja.

Tää tuli mieleeni näistä kun aina sanotaan et poltettiinhan sitä ennenkin raskaanaollessa... Niinpä, ehkä juuri siksi niin moni nykynainen kärsii lapsettomuudesta.

Itse olen lopettanut joka kerta kun olen huomannut olevani raskaana, paitsi nyt kun olin jo lopullisesti lopettanut kuopuksesta raskautuessani. Onneksi, koska nythän mulle on tyttö tulossa.

Muuten oon sitä mieltä siis että lopettaa pystyy kuka vaan, halusta se on kiinni. Ite siis poltin n. 15-vuotiaasta... Musta on hyvä että syyllistetään, jos se edes laittaa osan äideistä vähentämään polttamista. Kaikki röökittömät hetketkin on vauvan parhaaksi.
 
itse polttelin yläasteelta asti (nyt 33v) epäsäännöllisen säännollisesti.. välillä enempi välillä vähempi. lopettaminen on onnistunut aina kun on vaan päättänyt että aski jää kaupan hyllyyn niimpä viimeiset kolmevuotta olenkin ollut ns "baaritupakoitsija" eli polttelin lähinnä ystävieni seurassa ja juhlimassa... :) joskus jopa reilun askin päivässä..varsinkin kesäisin.

heti plussaamisen jälkeen mun tupakointi loppui kuin seinään ja annoin kertyneet vajaat askit miehelleni että vie bändikämpilles noi poikien/sun tuhottavaksi niin miehenikin tuumasi että rööki jää nyt sitten häneltäkin melkein 20vuoden röökaamisen jälkeen.. ja niin jäi. se on vaan omasta tahosta/päästä kiinni. eikä siihen tarvittu mitään poppakonsteja.. ei ees pastilleja eikä purkkaa.

ymmärrän sen että monille se tupakoinnin lopettaminen/vähentäminen ei ole ihan niin yksinkertaista mutta itselläni ainakin huoli vauvani terveydestä ja vauvan turvallisuus menee moisten houkutusten yli. ja näköjään miehelläni myös.
voimia ja tsemppiä tupakoinninlopettamisen kanssa painiskeleville äiteille.. :)
 
Pakko oli itsekin tulla vastaamaan kun tällaisen keskustelun huomasin.
En ole koskaan ollut mikään "himopolttaja" eli olen 7 vuotta polttanut aina vähän miten sattuu (oli välissä jopa 7kk paussikin[:D]). Nyt muutama vuosi ollut sellaista että mennyt joku 10-15/pv. Kun testi näytti positiivista niin aloin vähentämään polttamista. Jos olen koko päivän vain kotona niin saatan polttaa vain 2 tupakkaa, mutta kun olen töissä tai kavereiden kanssa jossain niin silloin menee tupakkaa.
Neuvolassa sanottiin että mitä vähemmän vain saan poltettua niin sitä parempi. Lopettamisesta ei ole kertaakaan puhunut mitään.
 
Mä olen polttanut yläasteikäisestä lähtien. Nyt ikää on 32v. Ainoastaan lukion tokan luokan polttelin viihdemielessä. Ensimmäistä lasta odottaessani lopetin pari päivää plussaamisen jälkeen. SIlloin ajatuksena, napanuora, joka alkiolle/ sikiölle vie verta ja kaikkia tarvittavia ravintoaineita. Yksikin tupakka supistaa verisuonia ja varsinkin pieniä suonia. Ja mielessäni ajattelin kuinka napanuorani lapseen supistuu jokaisesta vetämästäni henkosesta ja aiheuttaa tälle siten hapenpuutetta ja kärsimystä.
 
Nyt odotan toista lastani. Tupakointia olin jatkanut ensimmäisen jälkeen pian imettämisen lopettamisen jälkeen. Poika on nyt jo 6v. että vuosia ehti tupakoidessa taasen kulua. Tällä kertaa kävi niin, että rakas isäni kuoli vaikeaan sairauteen. Minä siinä istuessani hänen kuolin vuoteensa vierellä mietin sitä asiaa, että olimme mieheni kanssa jo päättäneet lapsen tehdä ja, että siitä ajatuksesta en luovu. Silloin päätin, että kun hautajaiset ovat ohi minä lopetan. Ja niin siinä kävi. Polttelin ne tupakit mitä minulla oli hautajaisten loputtua ja siihen se jäi. Eli minä ainakin voin sanoa, että mitkään pahat elämän koukerot eivät ole syynä tupakoinnin jatkamiselle. Alku oli todella vaikeaa mutta olin vakaasti päättänyt ja muille ihmisille luvannut lopettavani. Ei sillä että kukaan olisi painostanut. Mutta ajattelin, että ainoa jota tässä petän on vain minä itse jos sen tupakan menen vetäsemään.
 
Kun raskauduin ihanan nopeasti ja pahoinvointi yllätti oikein toden teolla ei ole tupakka käynyt enää edes mielessä. Vointi on ollut niin huono, että tupakka ajatuskin on kuvottanut[:'(].
 
Päivisin ei ole tehnyt vieläkään mieli vaikka olo on jo helpottanut aika hyvin. Öisin hmmm... olen tainnut muutaman kerran nähneeni unta, että poltan tupakkaa. Ja sitten olen miettinyt, että mitäs mä nyt teen ku mähän lopetin. Mut sit olen unessa kuitenki polttanut. Eli kerran tupakoitsija, aina tupakoitsija.
 
ALKUPERÄINEN: Eemi03

Päivisin ei ole tehnyt vieläkään mieli vaikka olo on jo helpottanut aika hyvin. Öisin hmmm... olen tainnut muutaman kerran nähneeni unta, että poltan tupakkaa. Ja sitten olen miettinyt, että mitäs mä nyt teen ku mähän lopetin. Mut sit olen unessa kuitenki polttanut. Eli kerran tupakoitsija, aina tupakoitsija.


Minulla on menny unissa samallain.

Olen ollut satunnaispolttaja n.9 vuotta. Välissä on palanut liki(tai sitten yli) aski illassa, päivän tupakat siihen päälle, välissä olen ollut parin kk:n pätkiä polttamatta. No viime vuonna väheni muutenkin paljon. Mies ei polta niin vaikuttanut minunkin tupakointiin vaikka ei ole ikinä kieltäny, sanonu vain, ettei niin hirveästi tykkää. Polttelin aina silloin tälläin joka tapauksessa. Omaa askia en enää ostanut kuitenkaan. (Oma päätös. Asuttiin erillään niin ois ollu helppo olla polttamatta esim ennen miehen näkemistä, mitä alkuun harrastinki.[:)]) Nyt kuun vaihteessa iski päälle mahoton tupakantuska. Vähän myöhemmin kaljan tuska..[:)] No, yöllä tupakoin unissani paljon ja oikeasti ostin kaupasta pari alkoholitonta kaljaa. Niiden kaljojen jälkeen on "yötupakointikin" vähentynyt..[8|] Mutta sätkän käärimistä tekisi mieli vieläkin.[:)] Poltin siis loppuaikoina sätkiä ja parasta niissä oli, kun sai itelle sopivia "miedompia" kääryleitä ja se kääriminen...[:D] En ole kuitenkaan uskaltanut ehdottaa kenellekkään, että anna mie käärin sinulle, koska sen jälkeen tupakoimattomuus voisi olla aika vaikeaa..
 
Nyt olen itse ollut täysin ilman tupakkaa jostakin sieltä lokakuun alusta tai puolivälistä saakka. Täytyy sanoa, että joskus tulee rööki mieleen, varsinkin jos oikein potuttaa ja kiehuttaa. Mutta yhtään en ole edes maistanut sen jälkeen kun eräänä aamuna jätin vain sen röökin pois. Ja monesti olen nähnyt unia, joissa poltan ja sitten tajuan siinä unessa, että miksi poltan, kun en saisi polttaa [:D] Minä olen kunnollinen unissanikin [:D] (En voi edes pettää unissani...)
Tsemppiä kaikille, jotka tän rööki-asian kanssa painiskelee! Kyllä se on mahdollista lopettaa, kuin seinään pitkänkin tupakoinnin jälkeen. Itselläni tosiaan n 10v tupakointia takana ja askin verran keskimäärin päivässä.
 
Heippa kaikille!

Mä lopetin pari päivää plussauksen jälkeen tupakoinnin ja voin sanoo, ettei oo ollu helppoa! Tuntu että lopetin ihan liian nopeesti, koska ennen meni päivittäin normaali aski tupakkaa ja oon kähhyytelly n.8vuotta vakituisesti. No okei, yhen tupakan oon polttanu plussauksen jälkeen.. ja plussauksesta hurjat 1viikko ja 1päivä [:D] Tekee kokoajan ihan hullun lailla mieli poltella, mutta oon yrittäny tsempata itteeni aattelemalla, että pikkunen ihmisen alku ei tykkää jos poltan! Kieltämättä on aika karseen näköstä ku nainen vetää röökiä ja ihana vauvamaha pömpöttää...  Tsemppiä kaikille jotka on lopettelemassa röökaamista ja tsemppiä myös niille jotka sen on jo lopettanu! Päivä kerrallahan tässä mennään...
 
Pakko tulla itsekkin kommentoimaan.

Kun sain tietää raskaudestani olin ihan paniikissa ja pihalla, koska miehelläni o´n selkärankareuma johon hänellä on erittäin kova lääkitys, solunsiepaajia ja biologinenlääkitys. Viime kesänä vielä oli suosituksena että lapsia ei hankita jos on jompikumpi/kummatkin lääkkeet käytössä. Mutta kävi niin että olinkin raskaana <3 Tuohon mennessä minä olin tupakoinut jo 10 vuotta, vakituisesti 12 vuotiaasta [:'(] Stressi oli ihan käsittämätön koska miehen lääkäri suositteli keskeytystä ja minä en halunnut tehdä sitä ennen kun olisin saanut varmuuden että pikkuisella olisi jotain vikaa! Lopetin kuin seinään rv 15, sitä ennen vaikkei raskauteni edes näkynyt ulospäin, piilottelin ja häpesin tupakointiani, myös ventovieraitten edessä. Nyt olen ollut kohta 6kk ilman tupakkaa ja toivon etten ole aiheuttanut pienelle pojalleni mitään terveyshaittoja, sätin itseäni edelleen tupakoinnista. Mieheni polttaa, mutta kun olin päättänyt että nyt se on loppu, niin sekään ei haitannut. Olin itse niitä ihmisiä joka päätti lopettaa joka toinen viikko ja vähentää nyt ainakin, aina löytyi joku tekosyy miksi ei nyt sitten tänäänkään. Paras on vaan ottaa niskasta kiinni, se palkitsee ja varmana omatuntokin helpottaa! Itse en hyväksy yhtään raskaana olevien tupakanpolttoa yms. mutta pystyn kyllä oman tilanteeni takia ymmärtämään että aina se ei ole helppoa. Ja onneksi niistä miehen lääkkeistä kävi ilmi tuossa marras-joulukuussa että miehen lääkitys ei vaikuta sikiöön sillä ne eivät "tunkeudu" soluun [:)][:)][:)] Onneksi EI kuunneltu miehen reumalääkärin ohjeita!
Onnea kaikille lopettamista yrittäville, paljon tsemppiä multa!! Se on jo paljon että edes yrittää!

rv 37+6

 
 
Plussan jälkeen poltin korkeintaan 2 tupakkaa päivässä. Ei onneks tehny sen enempää mieli sitä :) muuten ois kyllä tullu aika pyllystä toi lopettaminen :) polttamista on yritetty lopettaa varmaan 10 kertaa.. pisin aika ku olin polttamatta on vuos, mut sit mopo tais taas karata käsistä :D mut nytpä on onneks jopa motivaatiota lopettaa ku uus asukki on masussa :)
 
Mä oon normisti polttanut sen 5-7kpl/pvä. Nyt olen päättänyt että loppuu kuin seinään sitten kun oikeesti olen varma raskautumisesta. Siis siirryin jo tälle puolelle haaveilijoista kun eilinen testi näytti (kai) toooodella haaleeta plussaa. Tai sit ei. Mutta viikon sisään pitäisi asia varmistua ja jos viiva on yhtään siitä voimistunut niin hyvästi vaan nikotiini. Oon niin supervarovainen että en  usko että tulee olemaan yhtään vaikeeta kun miettii sitä häkää ja pikkuista joka sitä saa haluamattaan.

En kuitenkaan ketään syyllistä, oma äitini poltti kaikki 5 raskauttaan ja terveitä lapsia tuli. Kun silloin ei vielä tiedetty varoa.
 
Minä lopetin HETI kun testi näytti plussaa. Se oli minulle itsestäänselvyys.. lapsi on tärkeämpi kuin rööki!! Kertaakaan en ole lipsunut eikä edes tehnyt mieli. Yököttää äidit jotka polttavat ison vatsansa kanssa 
 
Takaisin
Top