Täällä kans samaa mieltä käpy ja katusutariina..
Itse olen taistellut tupakasta irti, ja tiedän miten hel**tillistä se voi olla pahimmassa tapauksessa. Mutta loppu peleissä Ei siittä nikotiiniriippuvuudesta ole vaikea päästä eroon, vaan siittä tavasta. Tuon tilalle pitää vain keksiä mahdollisimman paljon kaikkea muuta aktiviteettia.Omasta tahdosta kaikki on kiinni.
Itse poltin 17 vuotta, viime vuoden alussa 2009 raskauduin,odotin joulutähteä ja vähensin,vähensin ja lopetin. Np-ultrassa pikkuinen todettiin menehtyneen viikolla 9+ ja lääkkellisesti hoidettiin pois. Syytän itseäni vieläkin, ja sitä etten lopettanut ajoissa.Vaikka ei sitä voi tietää mistä tämä johtui, ja itsensä syytteleminen ei auta asiaan. Mutta se on auttanut lopettamisessa...
Ratkesin tupakoimaan uudestaan surun murtamana....
2009 Jouluna tuli sellainen olo,että olen raskaana. Tunne oli niin vahva, että tupakka alkoi etomaan, ja väheni yhteen päivässä, eli ne aamusavut. Kuukkareitten alkamiseen oli vielä aikaa, joten en uskonut omaan tunteeseen... no ne jäi tulematta, ja tupakointi jäi siihen. *piste*
Mielitekoja tuli silloin alussa sellaisia hetkellisiä, mutta aika nopeasti meni ohi.
Nyt on olotila aivan mahtava, saan hengitettyä paremmin, iho ei ole "kuolleen" näköinen ja mikä parasta syyskuun iltatähtemme voi erittäin hyvin kohdussa.[:)]
En aijo enään moista moskaa poltella, koska siittä vihdoinkin eroon olen päässyt.