"raskaana ja rööki huulessa"

Dodiin..tulihan se plussa sieltä testistä tällä viikolla [:)]
Kolme päivää ollut nyt polttamatta ja ilman mitään korvikkeitakaan, tahdonvoima riittää kun tietää että pikkuinen kasvaa sisällä ja tarvii huolenpitoa :)
 
Kyllä se oikeasti on niin, että jos itsellä on tarpeeksi hyvä motivaatio, niin tupakoinnin ja minkä muun tahansa riippuvuuskäyttäytymisen voi lopettaa. Mutta paras tapa tappaa pienikin motivaatio on alkaa nalkuttamaan ja syyllistämään. Tupakoitsija painuu heti tupakalle. Hyvä jos jaksaa saarnaa edes kuunnella.
Varsinkin, jos sattuu tappelemaan lopettamisen kanssa ja on raskaana, eli muutenkin herkkänä. Lapsi saa nikotiinia, häkää yms. myrkkyjä JA stressihormoonia.

Pätee kaikkiin riippuvaisiin. Mene ja nalkuta alkoholistille, joka sanoo, että haluaisi lopettaa muttei pysty. Tämä painuu lähimpään juottolaan juomaan ja valittamaan miten sinä olet ikävä ihminen, kun hän muutaman kaljan ottaa ja sinä alat heti nalkuttaa.
Se tulee kotiin, kun tulee ja on juonut omat, kavereiden ja muidenkin rahat.

Omia energioitaan säästää, kun tekee itse omat päätöksensä oman kroppansa ja oman lapsensa suhteen ja kannustaa, jos toinen edes pystyy hillitsemään. Tämä on ihan omasta kokemuksesta opittua, kun lähisuvussa on muutakin riippuvuutta kuin vain nikotiiniriippuvuutta (mitä ei sitäkään sovi vähätellä).

***

Olen alkanut taas juoda kahvia ja välillä olen aamukahvin jälkeen alkanut etsimään tupakkia ja sitten muistanut, että eihän meillä ole tupakkaa ja että en polta enää.
Pahimpia tilanteita on, kun olen tupakoivien kavereiden kanssa ja he menee tupakille. Kyllä itselläkin mieli tekisi, mutta tiukkana olen ollut. Muuten olen ollut jo kohta viisi kuukautta polttamatta. [:)]
 
Tai ehkä suorasta puheesta joku saa sisua näyttää koko maailmalle, että kyllä minäkin tähän pystyn jos toi toinenkin! [:)]
Syyllistyminen ja syyllistämisen kokeminen on niinkuin kauneuskin, katsojan silmässä. Tuntuu olevan näillä mammapalstoilla aika yleistä..
 
Mutta eihän asioiden voivottelu ja itseäsääliin käpertyminen auta missään asiassa vaan se, että yrittää sinnikkäästi tehdä asialle jotain. Siksi toivotankin kaikille tämän asian kanssa kamppaileville tsemppiä! Itse en ole ikinä tupakkaan koskenut, enkä siis voi käsittää miten addiktoivaa se voi ollakaan [8|]. Pitäkää realistisena tavoitteena tupakoinnin lopettamista kokonaan älkääkä tyytykö vähentämiseen (jokainen askel eteenpäin on tietysti iloitsemisen arvoinen!), haluattehan viettää terveen lapsen kanssa tervettä elämää mahdollisimman pitkään!
 
Ennen raskautta poltin parikymmentä tupakkaa päivässä, nyt onnistunut vähentämään kolmeen, viiteen päivässä. Viikon olin kokonaan polttamatta, mutta se oli yhtä helvettiä; itkin ja raivosin vain koko ajan, olin todella stressaantunut. Tavaroitakin lenteli sitä tahtia että katsoin järkevämmäksi polttaa sen muutaman päivässä kuin olla koko ajan naama raivosta punaisena.
 
minä yksin kertaisesti vaan päätin olla polttamatta jo enne plussan saantia kun vauvaa suunniteltiin enkä ole polttanu enkä ole repsahtanut eikä ole tehnyt mieli. Aikoinaan meni jopa pahimmilleen 2 toppaa päivässä viimesen vuoden aikana toppa kahes viikos. Joten en tiiä mutta minä otin asenteen etten polta ja sillä ollaan pärjätty vaikka muut savustas keuhkojansa silmieni edessä. Ällöttää nykyään koko touhu ja ihmettelen myös sitä että halusin pistää terveyteni paskaksi tupakoinnilla...sillä polttaessani olin paljon enemmän kipeänä ja nyt ku en oo polttanut nii ei mitään. Terveenä ku pukki ollu jo enne raskautta. Joten kannattaa ottaa asenne sellainen ettei polta ja pitää sen. Mielenlujutta kun käyttää nii jo syntyy tuloksia.
 
Huomenta kaikille :)
Mullakin meni se aski päivässä ja 15v poltin mut plussan ku sain ni lopppu ku seinää ja on pitäny! 11pvä ilman tupakkaa lähdössä käyntiin[:)]
Tahdonvoima on kumma asia sillon kun jotain oikeasti päättää ja haluaa.
Ei tää missään nimessä helppoa oo ollu, eikä tuu olemaankaan.
Pahalla tuulella olen todella usein, suorastaan raivon partaalla välillä [:@] Imeskeltäviä karkkeja on mennyt useampi pussillinen korvaavana toimintona[:D] Ukko saanut vähän kärsiä mun huonotuulisuudesta mut kyl se ymmärtää ja eihän nää ikävät olot loputtomiin kestä, sit voi alkaa nauttimaan raskaudeta täysin sydämin ja siitä tiedosta ettei tee vauvalle mitään pahaa [:)]

Kauheasti tsemppiä kaikille teille, jotka tupakasta eroon yritätte ja onnea nille, jotka ovat onnistuneet! [:)]
 
itse lopetin heti plussan saatuani ja nyt on paljon parempi olla, haistaa ja maistaakin paremmin[:D] En mene vielä varmaksi sanomaan että en retkahtaisi sitten kun vauva syntyy, mutta tämä on hyvä alku tämä 9kk rakonen[:)]
 
Onnittelut kaikille tupakoinnin lopettaneille ja tsemppiä kauheesti niille, jotka vielä sen kanssa taistelevat!

Itsellä on jo kohta 3 kuukautta takana ilman tupakkaa. Tuntuu ihan uskomattomalta, kun nykyään ei tee enää ollenkaan mieli. Olenkin todennut omasta tupakoinnistani sen, että se oli enemmänkin tapatupakointia kuin riippuvuus. Eli tupakkaa piti saada tiettyjen asioiden kanssa taikka jälkeen. Näitä asioita oli esim. ruoka, kahvi ja alkoholi. Nyt kun ei alkoholia ja kahvia tule juotua, niin niiden takia ei tarvitse tupakkaa himoita. Ruokaa kyllä tulee syötyä, mutta ruokasavujen tarve on kadonnut jonnekin. Tämä varmaankin johtuu makuaistin paranemisella. Minkä takia pilata hyvää makua suussa tupakalla...

Juu, mutta tämä oli tämmöistä keskiviikkoaamun pohdintaa... Saattaahan tästä olla jollekin jotain apua [:)].
 
Itsellä takana viitisen kuukautta savutonta aikaa. Tupakanhimo helpotti tosissaan vasta joskus kuukausi sitten. Vaan olen kyllä mielettömän ylpeä itsestäni [:)] Nyt teen psyykkistä työtä sen puolesta, etten aloittaisi uudestaan synnytyksen jälkeen. Imetys tietysti osittain estääkin sauhuttelun. Yritän vaan iskeä päähäni sitä, miten karmean näköistä on työntää lastenvaunuja rööki suussa [:'(] Toinen motivaattori mulle on oma historia. Oma äitini tupakoi edelleen. Lapsena olin aivan järkyttävän peloissani siitä, että äiti kuolee tupakan takia. Omalle lapselleni en tätä pelkoa tahdo siirtää, siksikin pyrin pysymään savuttomana.
 
Moikka!

Mä olen huomannut, että tupakoiminen on niin piinttynyt tapa, että kun plussasin ja päätin olla polttamatta, niin ihan vanhasta tottumuksesta kahvikupin kanssa otin röökin ja menin pihalle, sytytin sen ja huomasin, että ei todellakaan tee mieli koko röökiä, vaan jostain lihasmuistista kaikki toiminnot tuli..

Sittemmin pyysin miestäni piilottamaan jäljellä olevat tupakit, jolloin kun oikein tekee mieli (kerta/päivä) pyydän miestäni hakemaan savukkeen, josta en kuitenkaan polta edes kolmasosaa..kunhan vaan sytytän ja fiilistelen..Näin minulla pikkuhiljaa alkaa olemaan kokonaan savuttomat ajat edessä..

..että tällä tavalla täällä..
 
Minulla on tehnyt keskiviikosta asti tupakkaa mieli koko ajan. Kaupassa käydessä ottaa päähän, kun sen tupakkahyllyn pitää olla aina lähinnä kassaa, joten sitä ei voi sivuuttaakaan. Mutta en ole ostanut, vaikka mieli on tehnyt.
Eilen kävi veli kylässä ja mieli teki pyytää jahka saisin häneltä sätkän kääriä. Mutta en pyytänyt.
 
Heips kaikille ja onnet savuttomuudesta niille ,jotka ovat pystyneet [:)]

Itsellä tuli eilen kaksi viikkoa täyteen ilman savun savuja, saati mitään korvaustuotteita ja pahin himo on alkanu helpottamaa. Mieli tekee siis edelleen kyllä mutta se pahin ahdistus on alkanu helpottamaa. Sen vajaan kaks viikkoa imeskelin koko ajan kovia karkkeja sijaistoimintona mut nyt jättäny senkin[:)]
Pahimmat ajat tilanteet on samat ku Liekilläkin, eli tottumustahan se oli et tiettyjen juttujen jälkeen/aikana kuului polttaa.
Nykyään huomaa jo välillä ettei ole hetkeen tupakkaa miettinyt[:D]
Kyllä tää tästä, tsemppiä kaikille muillekkin [:)]
 
Mitäs tänne tupakki palstalle kuuluu? Onko itsekuri pitänyt tai vaikeudet vieneet himoihin?

Minulla nyt siis helmikuusta ilman tupakkia. Alan jo ajatella itseäni tupakoimattoman ihmisenä. Se tuntuu hyvältä!

Joskus puolen vuode tienoilla, elokuussa, tuli sellaisin pätkiä että olis ollut helppo ottaaa miehen askista sormienväliin. Säikähdin kun teki mielikin! Kahvikuppi, tupakki ja savukiehkurat syysaamuun terassilla. Ja pari kertaa kipakan työpuhelun jälkeen teki oikeasti mieli!

Mietin, että mikä hemmetti mua vaivaa? Mutta vanha tapa, joka välillä tulee uniin, ei ole niinvain helppoa päihittää. Ei ollut käynyt mielessäkään moneen kuukauteen ja sitten yks kaks tupsahti, kun oli vähän enemmän stressiä. Jotenkin, kun sitä ei tarvitse joka päivä taistella, niin olisi ollut helppo vaan sytyttää! Käsittämätöntä mielen ketkuilua!

Mutta pahalle se haisee. Kuvottaa ja etoo koko homma. Ei enää minulle. Pitäis saada mieskin mukaan. Toista vaan ei voi vaatia, kun se tahto pitää tulla sisältä jokaiselta itseltä. Olis se silti ihanaa, jos olis täysin savuton koti kun vauva tulee... Enää 8 reilua viikkoa!

Kertokaas, miten teillä muilla?
 
Moi tänne,

Itselläni kävi niin, että tupakointi loppui kokonaan kolmisen viikkoa sitten.
Onneksi oli kuvotusta sen verran [;)] ja liittyi siihen sekin, että halusin minimoida kaikki riskit, jotka saattaisivat lisätä km riskiä..
Ja sitten huomasin, että ajatustasolla minun tekee mieli sauhuja+lasia punaviiniä/kahvia, ei oikeasti- yök, mikä olo sen röökin jälkeen tulee! Ja kahvikin on jäänyt vähemmälle, ei vain maistu sekään smoissa määrin kuin aikaisemmin.

Tsemppistä kaikille, jotka kamppailevat tämän addiktion kanssa!
 
Itse lopetin tupakoinnin, kun tein positiivisen testin, eikä ole sen koomin sitä tehnyt edes mieli. Olisi voinut siis olla polttamatta kaikki nämä vuodet.... [:@] olen kyllä onnellinen, että en ole polttanut... poikamme syntyi viikolla 35+3 ja joutui hengityskoneeseen 30 min. ikäisenä. Hänellä oli kammioiden välissä pieni reikä ja duktus auki. Voin vaan kuvitella kuinka olisin itseäni syytellyt tilanteesta, jos olisin rööki huulessa kaikki ne raskausviikot ollut.

Kaikille kovasti tsemppiä, jotka painivat tupakan lopettamisen suhteen! [:)] ja tietysti niille, jotka ovat sen lopettaneet!
 
Heips!'
Täällä savuttomuutta n. 7 viikkoa takana, eli hyvin on päätös pitänyt.
Sillon tällöin tekee mieli, mut ei onneks kovin usein. Lähinnä jos oikein pännii joku asia ni hermosavut tulee mielee[:D] Tosin tänään riidan jälkeen en edes ajatellut tupakkaa! Tajusin just[:)]
Unissani oon kahdesti polttanu, se täytyy myöntää[;)]
 
Minä näin raskaana ollessani unta siitä, että poltin ja tilailin baaritiskillä olutta... en ole liiemmin edes ollut oluen ystävä! [:D]
 
ite lopetin melko pian sen jälkeen ku plussa tuli.. nyt alkaa taas himottaa... suklaasta on tullut hyvä korvike :) 
 
Huomaisinkin, että siitä on reippaasti aikaa kun olen viimeksi tänne kirjoitellut,
Meidän perhe on ollut savuttomana n.3kk ja ei ole tehnyt tiukkaa.
Itse lopetin vähentämällä ja ykköstupakan avulla, sitten maistelin tupakkaa noin kerran viikossa huomatakseni kuinka pahaa se onkaan.
Mieheni otti Zampix kuurin jota söi kaksi viikkoa ja muutaman viikon siihen päälle nikotiini tabletteja, ja niistä siirtyi pastilleihin.
Motivaatio ollut korkea sillä emme halua, että vauvamme joutuu haistelemaan pahanhajuisia vanhempia.. Vauvan nenään tupakan tuoksu on kuitenkin vielä pahempi kuin mielle.

Hurr.. Onneksi ei tarvitse itsekkään haistella tupakan hajua kotosalla.
 
Takaisin
Top