No välillä tuntuu, että tämä raskautuminen on kyllä melkoista salatiedettä ja sattumankauppaa... Mutta täällä pidetään Nipa sulle peukkuja ja varpaita pystyssä ja toivotaan parasta lopputulosta:)
Hitto näissä hoidoissa kyllä jää henkinen puoli ihan liian vähälle huomiolle kokonaisuudessaan. Sama homma keskenmenojen kanssa. Se että pahimmassa tapauksessa kukaan hoitava taho ei keskity millään tavalla siihen, miltä hoidettavasta tuntuu. Onko teille tarjottu hoitojen tai keskenmenojen yhteydessä esimerkiksi keskusteluapua yms?
Välillä tuntuu hoidoissa unohtuvan se toinen osapuolikin. Ekan kerran mies huomioitiin nyt viesteissä mitä tuli hoitopolulta. Olin ihan että häh??!! Siis positiivista kerrankin.
Meille tehtiin lähete psykalle tokan inssin jälkeen. Olin jo alun perin rastittanut niistä alkukyselykaavakkeista, että halutaan keskusteluapua. Oon käynyt siellä kahdesti, tokalla kerralla oli myös mies mukana. Kolmas aika otettiin enemmän syksyyn, kun vähän ootellaan että mitä tässä seuraavaksi sit meille tehtäis
eihän ne insseissä edes odota, että mies käy siellä muuta kun veivaamassa purkkiin


Onnea sticky beanille!

On tää kyllä sellasta tunteiden vuoristorataa, ettei tottakaan. Mulla on vähän samanlaisia kokemuksia täällä päin mm. psyk. alan ammattilaisista. Harmillisen vähäistä on heidän tietotaito näiden lapsettomuutta ja keskenmenoa koskevien aiheiden äärellä 
Taas tulee ilmi tämä, ettei naisten lisääntymisterveydellä tunnu olevan mitään väliä. Jouduin ottamaan valmiiksi vahvat antibiootitkin minkä vuoksi on jäätävä päänsärky ja vatsa todella kipeänä, ja aivan turhaan. :arghh:
on harmillisen surkea päivä taas tänään. Mullakin meni ovis ja voin niin samaistua tohon, että se sekoilu taas alkaa. En mäkään ymmärrä tätä (oon tänään esim. Itkenyt muuttolaatikoita pakatessa, ettei meille vauvaa tuu varmaan ikinä ja kaikki maailman paska kaadetaan ämpärillä juuri meidän perheeseen) 
