Raskaaksi 2019

[Sammie]

Täällä ensimmäinen pas tuotti tulosta ja loka-marraskuussa pitäisi pienen tulla
Muutama päivä sitten huomasin että tulit takaisin linjoille mitä sinulle kuuluu?

Ihan hurjan ihanaa! Niin paljon onnea odotukseen!

Minulle kuuluu hyvää! Kaksi niin rakasta sylissä ja vaikka kaikkien lasten synnytykset ovat olleet traumaattisia, olen alkanut miettiä, jos kuitenkin vielä kerran Samaan aikaan pelottaa, voisiko viides raskaus vielä näillä vuosilla ja tämänpainoisena alkaa spontaanisti ja ennen kaikkea voisinko saada kolmannen syliin saakka?

 

[zar_]

Tervehdys rakkaat toverit

Toivottavasti teillä menee kivasti omissa tilanteissanne.
Halusin teille vielä jakaa tämän, vaikka osa seuraileekin muita ketjuja ja tämä ketju on jo hiljennyt. Mutta meidän keskenmenoille ja aiemmalle lapsettomuusongelmalle löytyi syy, joka on edessä tälläkin kertaa: pcos. Minulla ultrassa niin klassinen tapaus, munarakkuloita oli paljon, ne oli suuria ja pitkät helminauhat oli erotettavissa jopa maallikon silmin. Lääkäri meinasi, että on ollut minulla viitteet tästä ja nuoruudessa, sekä muissakin ultrissa, mutta ei ole joko osattu duagnosoida, tai haluttu kertoa nuoren ikäni vuoksi. Vahvasti vaikuttaisi olevan jotain periytyvää laatua, ei esim. minun kohdallani reagoi ali/normi/ylipainoon, raskautuminen ihan yhtä vaikeaa kaikissa tiloissa, vaikka oireita helpottaakin painon pudotus. Minulla on tämän klassisin muoto, jossa myös liikakarvoitusta ja muita liitännäisoireita. Tilastollisesti minulla on onnistumismahdollisuudet olemassa myös spontaanille raskaudelle, kun yksi elävä lapsi on tästä värkistä tullut, melko ihme siis oikeasti, mutta lääkäri sanoi suoraan, että aikaa tulee viemään. Kierrot kaikkea 32-60 päivän väliltä. Sain Terot katkaisemaan ovuloimattomat kierrot näin ensi alkuun. Kävin tänään labroissa ja prolaktiini kontrolloidaan vielä ensi viikolla. Suunnittelimme yrittävämme luomuna jouluun saakka, jonka jälkeen hakeudutaan hoitoihin (ennen kun vuoden yritys täyttyy, kun tuo pcos on niin selvä). Todennäköisesti tarvitaan tän toisen kohdalla ovulaation induktiota, lääkkeellistä kiertoa, että ovulaatio saadaan aikaiseksi ja munasolu irtoaa. Keltarauhastuki aloitetaan myös noiden alkuraskauden keskenmenojen vuoksi, vaikka raskautuisin spontaanisti. Ongelmana minulla se ovuloimattomuus tai ovulaatio tulee miten sattuu.

Jäimpä vaan miettimään, että olisikohan ne keskenmenotkin jääneet tapahtumatta, jos olis tämä diagnoosi tullut jo aiemmin. Selitti monia asioita elämässäni, että sinällään helpotus, mutta toisaalta pelottaa saadaanko sitä toista lasta ikinä tai jos saadaan, meneekö siinäkin yrittämisessä monta vuotta

Onko täällä jollain kokemuksia tästä tilasta? Aloitin lisäravinteet ja suosin nyt vhh ruokavaliota. En usko, että saan sillä ovulaatiota aikaan, mut jos edes kierto lyhentyisi ja muut oireet tasoittuisivat.

 

[Sammie]

Tervehdys rakkaat toverit

Toivottavasti teillä menee kivasti omissa tilanteissanne.
Halusin teille vielä jakaa tämän, vaikka osa seuraileekin muita ketjuja ja tämä ketju on jo hiljennyt. Mutta meidän keskenmenoille ja aiemmalle lapsettomuusongelmalle löytyi syy, joka on edessä tälläkin kertaa: pcos. Minulla ultrassa niin klassinen tapaus, munarakkuloita oli paljon, ne oli suuria ja pitkät helminauhat oli erotettavissa jopa maallikon silmin. Lääkäri meinasi, että on ollut minulla viitteet tästä ja nuoruudessa, sekä muissakin ultrissa, mutta ei ole joko osattu duagnosoida, tai haluttu kertoa nuoren ikäni vuoksi. Vahvasti vaikuttaisi olevan jotain periytyvää laatua, ei esim. minun kohdallani reagoi ali/normi/ylipainoon, raskautuminen ihan yhtä vaikeaa kaikissa tiloissa, vaikka oireita helpottaakin painon pudotus. Minulla on tämän klassisin muoto, jossa myös liikakarvoitusta ja muita liitännäisoireita. Tilastollisesti minulla on onnistumismahdollisuudet olemassa myös spontaanille raskaudelle, kun yksi elävä lapsi on tästä värkistä tullut, melko ihme siis oikeasti, mutta lääkäri sanoi suoraan, että aikaa tulee viemään. Kierrot kaikkea 32-60 päivän väliltä. Sain Terot katkaisemaan ovuloimattomat kierrot näin ensi alkuun. Kävin tänään labroissa ja prolaktiini kontrolloidaan vielä ensi viikolla. Suunnittelimme yrittävämme luomuna jouluun saakka, jonka jälkeen hakeudutaan hoitoihin (ennen kun vuoden yritys täyttyy, kun tuo pcos on niin selvä). Todennäköisesti tarvitaan tän toisen kohdalla ovulaation induktiota, lääkkeellistä kiertoa, että ovulaatio saadaan aikaiseksi ja munasolu irtoaa. Keltarauhastuki aloitetaan myös noiden alkuraskauden keskenmenojen vuoksi, vaikka raskautuisin spontaanisti. Ongelmana minulla se ovuloimattomuus tai ovulaatio tulee miten sattuu.

Jäimpä vaan miettimään, että olisikohan ne keskenmenotkin jääneet tapahtumatta, jos olis tämä diagnoosi tullut jo aiemmin. Selitti monia asioita elämässäni, että sinällään helpotus, mutta toisaalta pelottaa saadaanko sitä toista lasta ikinä tai jos saadaan, meneekö siinäkin yrittämisessä monta vuotta

Onko täällä jollain kokemuksia tästä tilasta? Aloitin lisäravinteet ja suosin nyt vhh ruokavaliota. En usko, että saan sillä ovulaatiota aikaan, mut jos edes kierto lyhentyisi ja muut oireet tasoittuisivat.

Varmasti risteilee monenlaisia ajatuksia ja tunteita. Lämpimästi toivon, että saatte vielä toisen pienen syliin

 

[Hillis]

Mullaki on ollu tämä ketju mielessä viime aikoina. Meillä ”petti” luomuehkäisy alkuvuodesta ja odotettiin yllärinä lokakuista. Toinen lapsi on kyllä toiveissa, mutten ollut vielä uskaltanut lähteä siihen prässiin. Maaliskuussa todettiin keskenmeno, sikiö oli kuollut 6+1 ja 10+6 olin osastolla tyhjennyksessä. Sen jälkeen päätin, että nyt tämä paska saa olla mun osalta ohi niin pian ku mahollista. Maaliskuun jälkeen ei oo tapahtunu mitään ja vakkei oo mennyt kun muutama kierto, niin lapsettomuuden kokemus alkaa hiipiä takaisin. Periaatteessa luomuplussan pitäis olla ihan mahdollinen, koska ensimmäinen raskaus alkoi spontaanisti reilun kahden vuoden jälkeen ivf-jonossa ja toinen ihan yrittämättä. Tekis mieli kirjoitella taas jossain porukassa, mutta mikään ei kelpaa, ku ei oo tämä porukka.

 

[zar_]

Mullaki on ollu tämä ketju mielessä viime aikoina. Meillä ”petti” luomuehkäisy alkuvuodesta ja odotettiin yllärinä lokakuista. Toinen lapsi on kyllä toiveissa, mutten ollut vielä uskaltanut lähteä siihen prässiin. Maaliskuussa todettiin keskenmeno, sikiö oli kuollut 6+1 ja 10+6 olin osastolla tyhjennyksessä. Sen jälkeen päätin, että nyt tämä paska saa olla mun osalta ohi niin pian ku mahollista. Maaliskuun jälkeen ei oo tapahtunu mitään ja vakkei oo mennyt kun muutama kierto, niin lapsettomuuden kokemus alkaa hiipiä takaisin. Periaatteessa luomuplussan pitäis olla ihan mahdollinen, koska ensimmäinen raskaus alkoi spontaanisti reilun kahden vuoden jälkeen ivf-jonossa ja toinen ihan yrittämättä. Tekis mieli kirjoitella taas jossain porukassa, mutta mikään ei kelpaa, ku ei oo tämä porukka.

No äläpä.
Tämä on ollut niin ihana ryhmä, kiitos siitä teille.
Hillis, olen pahoillani Niin surullista, että teilläkin keskenmeno. Samaistun niin tuohon tunteeseen, että tähän pyörään lähteminen uudelleen ahdistaa ja vähän pelottaakin, vaikka kaipuu siitä toisesta lapsesta on olemassa. Välillä mietin kans ite et näinkö tästä tulee toista lainkaan, miten pitkään sitä pitää odotella.. ja miten sitä taas kestää tätä pettymystä. Noh, aika näyttää.
Mistä teidän lapsettomuus johtui, vai oliko selittämätöntä?

 

[Hillis]

No äläpä.
Tämä on ollut niin ihana ryhmä, kiitos siitä teille.
Hillis, olen pahoillani Niin surullista, että teilläkin keskenmeno. Samaistun niin tuohon tunteeseen, että tähän pyörään lähteminen uudelleen ahdistaa ja vähän pelottaakin, vaikka kaipuu siitä toisesta lapsesta on olemassa. Välillä mietin kans ite et näinkö tästä tulee toista lainkaan, miten pitkään sitä pitää odotella.. ja miten sitä taas kestää tätä pettymystä. Noh, aika näyttää.
Mistä teidän lapsettomuus johtui, vai oliko selittämätöntä?

Selittämätöntä oli. Paljon tsemppiä teillekin.