Mä olen jotenkin ihan kypsä elämääni just tällä hetkellä ja tänä päivänä. Lapset kiukuttelee, riitelee ja pelleilee ihan kokoajan. Mies on mököttänyt eilisillasta lähtien eikä suostu kertomaan, mikä mieltä painaa. Olo on niin yksinäinen, surullinen ja kiukkuinen. Kävin _pitkästä_ aikaa juoksulenkillä ja se helpotti oloa hetkeksi. Nyt taas tuntuu etten jaksa mitään keneltäkään, hermostun vaan ja alkaa itkettää. Yritän kirjoittaa yhtä raporttia, jonka pitäisi olla valmis torstaihin mennessä eikä sekään luonnistu yhtään. Aamulla näytti raskaustesti haaleaa plussaa (tyhjennyksestä 1,5 viikkoa) ja siitäkin tulin niin surulliseksi, vaikka tiesin raskaushormonia olevan vielä kehossa. Vuoto jatkuu on/offina niin, että lenkillä tuli ruskeaa vuotoa. Voisi sekin jo loppua.
Kiitos ja anteeksi, en tiedä minne muuallekaan tämän pahan olon purkaisi.
Kiitos ja anteeksi, en tiedä minne muuallekaan tämän pahan olon purkaisi.