Täältä välistä huutelen, että mulla meni pitkän aikaa plussastakin ennenkö tuli yhtään minkäänlaisia oireita. Itseasiassa yli puolet raskaudesta menny jo ja ainoa oire ollut alkuvaiheessa tissikipu. Että ei kannata olettaa mitään vaikkei olis oireita. :)
Mulla ei ollu ekasta raskaudesta oikeestaan mitään oiretta. Jossain kohtaa oli illalla viluisuutta, mutta sekin meni ohitse muutamassa päivässä. Olin fyysisesti elämäni kunnossa. Samana päivänä kun menin kontrolliin,( joka päätyi käynnistykseen, koska lapsivesi tihkui ja oli se streptokokki positivinen) niin siivosin vielä kaappeja, imuroin ja mentiin koiran kanssa parin kilsan lenkki. En ollut edes huomannut, että kohdunsuu oli auennut jo 3cm, koska en ollut tuntenuy supistuksiakaan.
Minulla ei siis tissit kasvanut ollenkan ja samat vaatteetkin mahtuivat raskauden läpi alusta loppuun. Kilojakaan ei kertynyt yhtään. Näinkin siis voi mennä. Raskausajan elin niin terveellisesti kuin kykenin,koska minulla on diabetes ja sokeriarvoni olivat yhtä kaaosta koko raskauden ajan. Synnytyksen jälkeen olin niin väsynyt diabetekseni hoitoon, että pääsi taas vähän leviämään koko homma. Mutta nyt taas olisin valmis taisteluun (taisteluun verensokerien kanssa siis)