Follow along with the video below to see how to install our site as a web app on your home screen.
Note: this_feature_currently_requires_accessing_site_using_safari
Jotenkin tuntuisi hassulta pyytää apua, kun lapset ovat kuitenkin aika isoja ja auttavat myös kotihommissa. Mulla isoimpana painaa tämä yksinäinen vastuu kaiken hoitamista ja organisoimisesta. Että lapset ehtivät kouluun, tavarat on mukana, tarvittavat vaatteet ja tarvikkeet olemassa, ehtivät harrastuksiin, syövät kunnolla, kaapissa on ruokaa, nukkumaan meno ja iltatoimet ajoissa yms. Ollaan kuitenkin yleensä jaettu vastuuta miehen kanssa esim.että hän on hoitanut aamut ja kaupassakäynnin, mä päivällisen ja nukkumaanmenot.Marcipa kuulostaa aika rankalta! Voiskohan joku auttaa kodinhoidon kanssa ettet itse uuvu?

Kyllä se elämä aina loppujen lopuks tuppaa järjestymään parhain päin.
Pidämme kuitenkin vielä peukut pystyssä Jotenkin tuntuisi hassulta pyytää apua, kun lapset ovat kuitenkin aika isoja ja auttavat myös kotihommissa. Mulla isoimpana painaa tämä yksinäinen vastuu kaiken hoitamista ja organisoimisesta. Että lapset ehtivät kouluun, tavarat on mukana, tarvittavat vaatteet ja tarvikkeet olemassa, ehtivät harrastuksiin, syövät kunnolla, kaapissa on ruokaa, nukkumaan meno ja iltatoimet ajoissa yms. Ollaan kuitenkin yleensä jaettu vastuuta miehen kanssa esim.että hän on hoitanut aamut ja kaupassakäynnin, mä päivällisen ja nukkumaanmenot.


Ihanaa kun on mukavia uutisia! :)
kuulostaa kovin rankalta tuo, kun kannat isoimman vastuun perheen arjen pyörityksestä. Toivottavasti tilanne tasaantuu pian ja miehen vointi kohenee. 
Muistan sen yhden vuoden jolloin koko maailma kaatu päälle...veli kuoli.. Äitin veli kuoli.. Äiti sarastu syöpään.. Mun ja miehen välit oli kuollu ja lapset oli pienii nuorin sillon just syntynyt.. Sillon aattelin että voiko ihminen tästä selvitä ja jos voi niin miten onneks oli yks rakas ihminen joka haki mulle apua kotiin ja kaikkeen kun lopulta tajusin tilanteen kuinka syvässä kuopassa olin niin itkin monta viikkoa olin ihan loppu vaikka en sitä ite myöntänyt tai tajunnu... Veljen hautajaisten jälkeen olin shokissa kuukausia sitten tajusin että nyt on pakko tehdä jotain tain olen laitoksessa ja tosiaan ilman apujoukkoja en tiedä missä tällä hetkellä olisin mutta loppu hyvin kaikki hyvin vaikka kyllä senkin jälkeen on koeteltu... Pyytäkää oikeesti ajoissa apua jos vähänkään siltä tuntuu ei se ole noloa tai tartte syyllistää itseään..
Itsellä vähän samantyyppinen sattui vuosia sitten. Puolen vuoden sisällä ensin rikoin nilkkani leikkauskuntoon, siitä vähän ajan päästä alkoi firmassa yt:t ja "loppuhuipennuksena" oma äitini kuoli. Ensin meni fysiikka, sitten talous ja lopuksi vielä rakkaan menetys. Silloin mietin, että mitä nyt vielä voi tapahtua, eikö tässä nyt ole yhdelle ihmiselle riittävästi taakkaa kannettavaksi, mutta ystävien voimalla siitäkin koettelemusten sarjasta tuli selvittyä. Uskalsin pyytää apua ja sain sitä. 
Me käytiin kans.Voihan flunssa. Koronatestiin oli heti mentävä ja nyt odottelen tuloksia. Todella ikävältä tuntui se ronkkiminen. Mieluummin olisin synnyttämässä.
Mahtavia uutisia!!! <35 blastoa pakastettu! Maailman parhaat uutiset!