Hieno juttu Peppipupu, että homma etenee noin hyvin! Se pitkä odottelu ei ole kiva juttu
Vaikka kyllä se kuukausi, kaksikin on pitkä aika.
Itse odotan ihan muita asioita. Arkisia juttuja vaan. Olen nyt ollut etätöissä maaliskuun loppupuolelta asti. Ensimmäisinä kahtena kuukautena poika oli suurimman osan ajasta kotona, useimmiten yhtenä päivänä viikossa oli päiväkodissa ja minä toimistolla töissä. Jossain kohtaa toukokuun loppupuolta laitettiin poika kokoaikaisesti takaisin päiväkotiin, ja minä luovuin toimistolla käymisestä, koska siihen ei ole mitään pakkoa, voin tehdä työni missä vain. Syyskuussa olisi tarkoitus palata takaisin normaaliin, eli takaisin toimistolle kokoaikaisesti. Tietysti jos koronatilanne muuttuu ja työnantaja toisin määrää, niin ihan hyvin voin jatkaa työntekoa kotonakin. Saattaa olla sopeutumista siinä normaaliin paluussa! Poikakin on tottunut jo siihen, että jään kotiin kun hän lähtee päiväkotiin ja siihen, että olen iltapäivällä kotona kun hän sieltä kotiutuu. Olen kyllä hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut olla töissä koko tämän poikkeusajan. Monilla on niin huonolla mallilla elämä lomautuksen tai työttömäksi joutumisen vuoksi
Itse odotan ihan muita asioita. Arkisia juttuja vaan. Olen nyt ollut etätöissä maaliskuun loppupuolelta asti. Ensimmäisinä kahtena kuukautena poika oli suurimman osan ajasta kotona, useimmiten yhtenä päivänä viikossa oli päiväkodissa ja minä toimistolla töissä. Jossain kohtaa toukokuun loppupuolta laitettiin poika kokoaikaisesti takaisin päiväkotiin, ja minä luovuin toimistolla käymisestä, koska siihen ei ole mitään pakkoa, voin tehdä työni missä vain. Syyskuussa olisi tarkoitus palata takaisin normaaliin, eli takaisin toimistolle kokoaikaisesti. Tietysti jos koronatilanne muuttuu ja työnantaja toisin määrää, niin ihan hyvin voin jatkaa työntekoa kotonakin. Saattaa olla sopeutumista siinä normaaliin paluussa! Poikakin on tottunut jo siihen, että jään kotiin kun hän lähtee päiväkotiin ja siihen, että olen iltapäivällä kotona kun hän sieltä kotiutuu. Olen kyllä hyvin kiitollinen siitä, että olen saanut olla töissä koko tämän poikkeusajan. Monilla on niin huonolla mallilla elämä lomautuksen tai työttömäksi joutumisen vuoksi
tulee iso tyttö!


Ei auttanut huoneen hämäryys ja/tai hiljaisuus ja rauhallisuus, vasta ikä auttoi vuorokausirytmin löytymiseen ja varmaan vatsanpuruihinkin. 
Tuli tosta hytkymisestä mieleen miten nuorena parikymppisenä äitinä hytkyttelin mun levotonta vauvaa jumppapallolla istuen. Vauva kantoliinassa ja mulla peliohjain kädessä
Silloin otin jumppapallon sukuloimaankin mukaan, ainut keino saada "omaakin" aikaa. 


Se tuntuu aika pitkältä ajalta. En tosin usko, että tuotanto itsellä enää starttaisi, vaikka poika jostain syystä nyt yhtäkkiä päättäisikin aloittaa uudelleen tissillä käymisen. En usko kyllä sitäkään, että poika enää ikinä pyrkisi tissille, kyllä se matka on käyty loppuun jo :) En ole kyllä tisseille mitään tehnyt sen jälkeen kun poika viimeisen kerran siinä kävi, en ole kokenut tarpeelliseksi, kun ei pingota eikä mitään muutakaan oiretta ole edelleenkään ollut. Mutta kun asiasta luin, niin itkuhan siitä tuli, kun mielen valtasi suunnaton haikeus!