Oireet

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja bluebe
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Pyysin ensimmäisellä neuvolakäynnillä psykologin aikaa, mutta mulle kerrottiin, että aikoja ei ole. Omakannasta kuitenkin luin psykologin lausunnon, jonka mukaan oli epäselvää, miksi halusin ajan ja sen takia en sitä saanut. Ilmeisesti neljä keskenmenoa itsessään ei ole riittävä syy vaan minun olisi pitänyt tuoda selvemmin esille jaksamiseen liittyviä ongelmia. Olin niin raivoissani, mutta kyse oli ilmeisesti väärinkäsityksestä ja neuvolatäti oli kyllä todella pahoillaan tapahtuneesta. Ehkä olen niin tottunut asioimaan yksityisellä sektorilla, että en ymmärtänyt ettei julkisella puolella kiinnitetä niin paljon huomiota henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen.

No onhan tuo uskomatonta toimintaa heiltä :wideyed: Enkä tykkää tosta ajatuksesta, että pitäisi olla jaksamaton tms. että voi saada (keskustelu)apua. Ennakointi ois vallan fiksua näissä tapauksissa. Se jaksamattomuus voi iskeä vaikka synnytyksen jälkeisenä masennuksena ja pohjalla onkin vaikka just km-kokemukset :sad001 Tää aiempien keskenmenojen huomioimattomuus on kyl linjana täälläkin :shifty: Toivottavasti saat nyt apua :Heartred
 
Onko muilla ollut mielialan kanssa ongelmia nyt raskausaikana?

Täällä itku tuntuu olevan erittäin herkässä ja pahin oli tänään töissä, kun rupesin aivan mitättömästä syystä itkemään. Onneksi on oma työhuone niin sain "piilossa" itkeskellä, vaikka työnteko oli aika hankalaa kun yritti itkun lomassa siristellä näyttöä ja puhelin piti mykistää hetkeksi. Toivottavasti tämä ei kestä koko raskautta! :facepalm:


Oon ollu herkkis tunne asioissa aina mutta nyt tuntuu että pillitän vähämmästäkin. Töissä herkisty heti ku puhu et jään pois ja kotona itken tuon tuosta kun kattelen ohjelmia, iha naurettavia tositv sarjoja maratoonina ja pillitän menemää :hilarious: ja tietysti vastavuoroisesti kiukuttelen miehelle paljon enemmä ku ennen ja loukkaannun tosi helposti. Hetken aina ku puhaltelee niin pystyy jo käsittelee asiat normaalisti ja menee pyytää anteeksi :angelic:
 
No onhan tuo uskomatonta toimintaa heiltä :wideyed: Enkä tykkää tosta ajatuksesta, että pitäisi olla jaksamaton tms. että voi saada (keskustelu)apua. Ennakointi ois vallan fiksua näissä tapauksissa. Se jaksamattomuus voi iskeä vaikka synnytyksen jälkeisenä masennuksena ja pohjalla onkin vaikka just km-kokemukset :sad001 Tää aiempien keskenmenojen huomioimattomuus on kyl linjana täälläkin :shifty: Toivottavasti saat nyt apua :Heartred

Väärinkäsitys johtui siitä, että terveydenhoitaja nimenomaan sanoi heti alussa, että vasta seuraavalla kerralla ehditään jutella, joten en sitten tuonut enempää esille omia pelkoja ym. Ajattelin, että puhun sitten psykologin kanssa, jos neuvolakäynnit eivät ole sitä varten. Nämä ovat kuitenkin niin arkoja asioita, että ei niitä väkisin ala tuputtamaan, jos keskustelukumppani ei vaikuta vastaanottavaiselta. Mun kokemus neuvolasta on valitettavasti se, että keskenmenoista ei haluta puhua ja jos sellainen sattuu kohdalle, niin todetaan vain, että ne ovat niin yleisiä...
 
Väärinkäsitys johtui siitä, että terveydenhoitaja nimenomaan sanoi heti alussa, että vasta seuraavalla kerralla ehditään jutella, joten en sitten tuonut enempää esille omia pelkoja ym. Ajattelin, että puhun sitten psykologin kanssa, jos neuvolakäynnit eivät ole sitä varten. Nämä ovat kuitenkin niin arkoja asioita, että ei niitä väkisin ala tuputtamaan, jos keskustelukumppani ei vaikuta vastaanottavaiselta. Mun kokemus neuvolasta on valitettavasti se, että keskenmenoista ei haluta puhua ja jos sellainen sattuu kohdalle, niin todetaan vain, että ne ovat niin yleisiä...

Vähällä neuvolakokemuksella tuntuu kovin samalta... Tsemppiä :Heartred
 
Väärinkäsitys johtui siitä, että terveydenhoitaja nimenomaan sanoi heti alussa, että vasta seuraavalla kerralla ehditään jutella, joten en sitten tuonut enempää esille omia pelkoja ym. Ajattelin, että puhun sitten psykologin kanssa, jos neuvolakäynnit eivät ole sitä varten. Nämä ovat kuitenkin niin arkoja asioita, että ei niitä väkisin ala tuputtamaan, jos keskustelukumppani ei vaikuta vastaanottavaiselta. Mun kokemus neuvolasta on valitettavasti se, että keskenmenoista ei haluta puhua ja jos sellainen sattuu kohdalle, niin todetaan vain, että ne ovat niin yleisiä...

Mä en ymmärrä tuota neuvoloiden kantaa näihin asioihin. Ensimmäisellä kerralla neuvola tuuppaa jos jonkinlaista esitettä ja liparetta, mutta ei pysähdy kuuntelemaan äidin ensitunnelmia raskaudesta, jossa varsinkin ekalla kerralla nuo keskenmenoajatukset on varmasti pinnalla. Antais vaan ne lappuset mukaan ja kysyisi että miten voit , ottais samalla kopin niistä asioista mitkä äidillä on pinnalla.
Toki on myös näitä ihania terkkoja, jotka huomaa, kuulee ja toimii het ensikäynnistä lähtien. :happy:
 
Mä en ymmärrä tuota neuvoloiden kantaa näihin asioihin. Ensimmäisellä kerralla neuvola tuuppaa jos jonkinlaista esitettä ja liparetta, mutta ei pysähdy kuuntelemaan äidin ensitunnelmia raskaudesta, jossa varsinkin ekalla kerralla nuo keskenmenoajatukset on varmasti pinnalla. Antais vaan ne lappuset mukaan ja kysyisi että miten voit , ottais samalla kopin niistä asioista mitkä äidillä on pinnalla.
Toki on myös näitä ihania terkkoja, jotka huomaa, kuulee ja toimii het ensikäynnistä lähtien. :happy:

Oon joskus sijaistanut neuvolassa ja ensikäynnillä on ihan hirveästi asiaa mitä täytyy käydä läpi kaikkien esitietojen täyttämisestä lähtien, että saadaan sairaalaan lähete ultria varten jne. Laput pitäis kaikki käydä oikeasti läpi eikä vaan tyrkätä käteen kun niissä on paljon tärkeää tietoa, ensikertalaisten kanssa varsinkin. Seuraavilla kerroilla on helpompi jos äiti muistaa jo ne jutut mutta siihen on sitten varattu yleensä myös vähemmän aikaa jos ei oo eka lapsi. Ei aina meinannu aika riittää edes niihin perusjuttuihin jos oli paljon kysymyksiä jne. :sad001

Mun eka käynti oli nyt puhelimitse, sanoin suoraan ettei tarvi mitään turhia lappuja laittaa kun oon ruokasuositukset ym ladannu jo puhelimeen jne, niin ehdittiin jutella ihan fiiliksistäkin jne. Harmi ettei oo mun oma terkka kun nuo etäajat voidaan antaa minne vaan. Mielenkiinnolla odotan h14 käyntiä että millainen se oma sitten on :smiley-angelic008
 
Pakko vielä vähän valittaa tästä pahoinvoinnista. Vaikka se on pahimmista viikoista jo vähän laimentunut ja ruokarepertuaari on laajentunut, niin nyt on ilmeisesti sellainen vaihe että aamuisin olo on ok ja iltapäivästä alkaen se pahenee on iltaa kohden. :yuck::grumpy: Mulla on jotenkin huijattu ja välillä vähän epätoivoinen olo kun puksutetaan jo 11+ risat eikä tää lopu. En ollut varautunut tämmöiseen pitkäkestoiseen krapulaan :wtf: tiedän että voisi olla pahemminkin ja voisin vaikka oksennella monta kertaa päivässä tai olla tipassa, mutta jotenkin se ei nyt jaksa yhtään lohduttaa. Tuntuu ettei tää lopu ikinä. Epäreiluinta tässä on se että vapaa-ajalla sitten vaan makaan, kärsin tai valitan kun mikään ei helpota, ja nukkumaanmenokin on aika haastavaa. Unessa ei oo paha olo, toivon että voisin vaan nukkua pari viikkoa ja kun heräis niin tää olis ohi ja vois alkaa nauttia tästä raskaudesta. Tän olon ja näiden keskenmenopelkojen keskellä tuntuu että en oo nauttinut ja iloinnut tästä vielä yhtään ja se tuntuu kurjalta, kohta kolmannes on hujahtanut ihan "hukkaan". Esikoisesta otin masukuvia ja fiilistelin varhaisultrakuvia ja olin ihan.. onnellinen. :sorry:
 
Pakko vielä vähän valittaa tästä pahoinvoinnista. Vaikka se on pahimmista viikoista jo vähän laimentunut ja ruokarepertuaari on laajentunut, niin nyt on ilmeisesti sellainen vaihe että aamuisin olo on ok ja iltapäivästä alkaen se pahenee on iltaa kohden. :yuck::grumpy: Mulla on jotenkin huijattu ja välillä vähän epätoivoinen olo kun puksutetaan jo 11+ risat eikä tää lopu. En ollut varautunut tämmöiseen pitkäkestoiseen krapulaan :wtf: tiedän että voisi olla pahemminkin ja voisin vaikka oksennella monta kertaa päivässä tai olla tipassa, mutta jotenkin se ei nyt jaksa yhtään lohduttaa. Tuntuu ettei tää lopu ikinä. Epäreiluinta tässä on se että vapaa-ajalla sitten vaan makaan, kärsin tai valitan kun mikään ei helpota, ja nukkumaanmenokin on aika haastavaa. Unessa ei oo paha olo, toivon että voisin vaan nukkua pari viikkoa ja kun heräis niin tää olis ohi ja vois alkaa nauttia tästä raskaudesta. Tän olon ja näiden keskenmenopelkojen keskellä tuntuu että en oo nauttinut ja iloinnut tästä vielä yhtään ja se tuntuu kurjalta, kohta kolmannes on hujahtanut ihan "hukkaan". Esikoisesta otin masukuvia ja fiilistelin varhaisultrakuvia ja olin ihan.. onnellinen. :sorry:

Tulipa surullinen fiilis siun puolesta tätä lukiessa :sorry::Heartred

Toivon todella, että jokainen meistä pääsee vielä nauttimaan raskaudesta näiden oireiden jälkeen, toki osa varmasti jää koko raskauden ajaksi, mutta tuo pahoinvointi oli se ikävin itsestäkin. Ruokahaluttomuus johtui myös varmaan tästä ja täytyi "väkisin" syödä.
Itsellä tuo nyt loppunut (12+2 menossa) ja toivon, että muillakin alkaisi helpottamaan:thumleft

Uutena on nuo kivut ja säryt vatsan/selän seudulla, jotka menee ohi melko pian. Myös uskon liitoskivuiksi nämä alapään jomotukset ja vihlonnat sekä repäisyt. Nopeat liikkeet ja aivastukset varsinkin joskus vihlaisee oikein imakasti :sour:
Oikealla puolella lonkassa on päivittäin särkyä ja vihlontaa, nukkumaan alkaessa varsinkin asennon kanssa vaatii säätöä :shifty:

Mut noiden kanssa voin hyvin elää, ne menee sit aina ohi. :happy:
 
Tulipa surullinen fiilis siun puolesta tätä lukiessa :sorry::Heartred

Toivon todella, että jokainen meistä pääsee vielä nauttimaan raskaudesta näiden oireiden jälkeen, toki osa varmasti jää koko raskauden ajaksi, mutta tuo pahoinvointi oli se ikävin itsestäkin. Ruokahaluttomuus johtui myös varmaan tästä ja täytyi "väkisin" syödä.
Itsellä tuo nyt loppunut (12+2 menossa) ja toivon, että muillakin alkaisi helpottamaan:thumleft

Uutena on nuo kivut ja säryt vatsan/selän seudulla, jotka menee ohi melko pian. Myös uskon liitoskivuiksi nämä alapään jomotukset ja vihlonnat sekä repäisyt. Nopeat liikkeet ja aivastukset varsinkin joskus vihlaisee oikein imakasti :sour:
Oikealla puolella lonkassa on päivittäin särkyä ja vihlontaa, nukkumaan alkaessa varsinkin asennon kanssa vaatii säätöä :shifty:

Mut noiden kanssa voin hyvin elää, ne menee sit aina ohi. :happy:

Elän toivossa että ens viikolla munkin tilanne olis jo parempi! Vihlonnat ja repäisyt mäkin kestän ku ne ei jää päälle. Ei oo varmasti herkkua lonkkasärkyjenkään kans. :sour:
Ehkä sitten NT-ultran jälkeen alkuviikosta uskaltaa iloita jos kaikki on hyvin. :shy: Kerrotaan ehkä esikoiselle sen jälkeen. Se on vähän ihmetellyt kun mami on koko ajan vähän kipeä ja kiukkuinen ja jotenkin varoo mua nyt tosi paljon.

Musta tuntuu että en vaan kestä jos siellä ultrassa on huonoja uutisia. :nailbiting::stop:
 
Onko muita mahakivusta kärsiviä? Nyt 11+4 ja kesken kävelylenkin alkoi todella ikävät mahakivut navan yläpuolella. Polttelevaa tunnetta jatkuvasti, vähän helpottaa kyljellä löyhässä sikiöasennossa olo. Muutaman tunnin nyt kestänyt.

Onko voinut vain resorilliset korkeammat housut puristaa liikaa tai liian huono syöminen/juominen aiheuttaa? Vähän vertaiskokemuksia kuulisin mielelläni.

Voi tulla nyt vähän myöhään, mutta voisiko olla ihan närästystä?
 
Pahoinvointi on kyllä niin syvältä... Mulla on ollut koko alkuraskaus tosi vaikea, pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyjä, kipuja yms. Lisäksi kamala jano koko ajan ja vettä ei voinut juoda kun tuli heti oksennus. Yöheräämiset pissalle, "väkisin" syöminen, krapula oli 24/7 joka ei hellittänyt kuin ruokailun ajaks plus puoli tuntia... Lisäksi kamala kkm pelko koko ajan. Painajaisia, ahdistusta, itkua. Ja kaikki tämä melkein vuodepotilaana.

Eli komppaan jos jollain on vaikeaa ja tuntuu että ei pääse nauttimaan raskaudesta. Kyllä se yleensä puoleenväliin mennessä helpottaa!
 
Tulin joulukuisten puolelta tänne kurkkaamaan, kun mulla la on ihan joulukuun alussa. Poden tosi huonoa oloa, oikeastaan nyt kuukausi on mennyt päivittäin muutamia kertoja oksennellessa ja lähes ruokahalutomana sängyn ja sohvan kuluttajana. Hyvin paljon samoja ajatuksia kuin muutamilla teistä. Odotan vain että tää todella hellittäisi, edes vähän!
 
Pahoinvointi on kyllä niin syvältä... Mulla on ollut koko alkuraskaus tosi vaikea, pahoinvointia, oksentelua, päänsärkyjä, kipuja yms. Lisäksi kamala jano koko ajan ja vettä ei voinut juoda kun tuli heti oksennus. Yöheräämiset pissalle, "väkisin" syöminen, krapula oli 24/7 joka ei hellittänyt kuin ruokailun ajaks plus puoli tuntia... Lisäksi kamala kkm pelko koko ajan. Painajaisia, ahdistusta, itkua. Ja kaikki tämä melkein vuodepotilaana.

Eli komppaan jos jollain on vaikeaa ja tuntuu että ei pääse nauttimaan raskaudesta. Kyllä se yleensä puoleenväliin mennessä helpottaa!

Mulla on ollut aika lievä pahoinvointi, joka helpotti aikaisin. Väsymys on ollut se lamaannuttavin oire. Uskon, että vaikea pahoinvointi on todella hirveä oire, mutta itse olisin jopa toivonut vähän selkeämpää pahoinvointia, jotta voisi uskoa raskauden etenevän normaalisti. Keskenmenon pelko on niin voimakas, että olen oikeastaan iloinnut niinä muutamina kertoina, kun oksennus on ollut lähellä. Onko kellään muuten ollut ripulia oireena? Mulla on ollut tämän viikon vatsa tosi huonona, mikä huolestuttaa, koska yhdistän ripulin menkkoihin ja keskenmenoihin.

Mulle ajatus raskaudesta nauttimisesta on jotenkin tosi kaukainen, enkä oikein osaa sitä edes surra. Toisen keskenmenon (pisimmälle edennyt kkm) jälkeen vielä surin sitä, että en pysty enään jatkossa nauttimaan raskaudesta, mutta sen jälkeen olen ilmeisesti kyynistynyt niin paljon, että ajatus tuntuu jotenkin naivilta. Silti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada nauttia raskaudesta ja toivon, että kaikki pahoista oireista kärsivät saavat sen virkeän keskiraskauden.
 
Mulla on ollut aika lievä pahoinvointi, joka helpotti aikaisin. Väsymys on ollut se lamaannuttavin oire. Uskon, että vaikea pahoinvointi on todella hirveä oire, mutta itse olisin jopa toivonut vähän selkeämpää pahoinvointia, jotta voisi uskoa raskauden etenevän normaalisti. Keskenmenon pelko on niin voimakas, että olen oikeastaan iloinnut niinä muutamina kertoina, kun oksennus on ollut lähellä. Onko kellään muuten ollut ripulia oireena? Mulla on ollut tämän viikon vatsa tosi huonona, mikä huolestuttaa, koska yhdistän ripulin menkkoihin ja keskenmenoihin.

Mulle ajatus raskaudesta nauttimisesta on jotenkin tosi kaukainen, enkä oikein osaa sitä edes surra. Toisen keskenmenon (pisimmälle edennyt kkm) jälkeen vielä surin sitä, että en pysty enään jatkossa nauttimaan raskaudesta, mutta sen jälkeen olen ilmeisesti kyynistynyt niin paljon, että ajatus tuntuu jotenkin naivilta. Silti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada nauttia raskaudesta ja toivon, että kaikki pahoista oireista kärsivät saavat sen virkeän keskiraskauden.

Mulla oli vatsa aivan sekaisin ekat viikot. En muista missä vaiheessa vaihtui ummetukseen mutta kyllä se vatsa aika kauan sekaisin oli.
 
Nyt ev 11+4. Minulla on ennestään ylipainoa (n. 15kg). Sain km 10/19, ja silloin ilmestyi jo raskausarpia vatsaan. Nyt päivä päivältä niitä tulee vain lisää vaikka kuinka öljyää. Lisäksi reisissä on punertavia pisteitä, mitä ei ennen ole ollut. Onko muille tullut arpia jo näin aikaisessa vaiheessa? Kaikki vinkit raskausarpien lievittämiseen otetaan vastaan :)​
 
Nyt ev 11+4. Minulla on ennestään ylipainoa (n. 15kg). Sain km 10/19, ja silloin ilmestyi jo raskausarpia vatsaan. Nyt päivä päivältä niitä tulee vain lisää vaikka kuinka öljyää. Lisäksi reisissä on punertavia pisteitä, mitä ei ennen ole ollut. Onko muille tullut arpia jo näin aikaisessa vaiheessa? Kaikki vinkit raskausarpien lievittämiseen otetaan vastaan :)​

Taitaa olla isolta osalta geneettistä :confused005 Mulla tuli myös arpia kkm raskaudessa (päättyi kaavintaan 10+6), mutta nyt en oo huomannut, vaikka on jo (puolen tunnin päästä :grin) 15+0. En tiiä, onko ollut merkitystä ruokavaliolla. Raskauksien välissä ketoilin ja siitä jäi melko runsas rasvan syönti, vaikka hiilareitakin on nyt mennyt. Mut mietin, et onkohan tuosta "sisäisestä rasvauksesta" ollut hyötyä iholle :grin
 
Mä oon kans ketoillu välissä ja varsinki just niiden hyvien rasvojen syöminen jäänyt ruokavalioon. Mulla tuli lihomisen yhteydessä arpia reisiin mutta nyt ei oo vielä tullu mihinkään. Mut uskon et mahaan tulee kun pääsee kunnolla iho venymään :( ainaki äidillä ja siskolla on tullu iha kunnon. Yritän pitää ihoa kunnossa kuivaharjaamalla ja bio-oililla sekä sitte ruokavalioon ja veden juontii kiinnittää huomiota..
 
Mulle tuli täytenä yllätyksenä, että jatkuva palelu on yleinen raskausoire. Pysyn lämpimänä tasan sen hetken kun kävelen tai vaikka joogaan, muun ajan olen toppatakki päällä sisälläkin ja yöllä tarviin yhden peiton sijaan kaksi. Kurkkukin on vähän kipeänä iltaisin, mutta olen päätellyt että sekin on raskausoire, kun sitä on jatkunut maaliskuusta saakka.. Oksentelua ei ole onneksi ollut, mutta juuri sellainen krapulainen ontto ja huimaava olo kuin muutkin ovat kuvailleet. Viikkoja kasassa 12, toivottavasti kohta jo pääsisi vähän normaalimpaan olotilaan. Viime vuoden lihomisella ja sen jälkeen pienellä laihtumisella näyttää olevan se hyöty, että nahka mahan kohdalta venyy ilman raskausarpia, turvotukselle on siis "tilaa" :)
 
Mulla on ollut aika lievä pahoinvointi, joka helpotti aikaisin. Väsymys on ollut se lamaannuttavin oire. Uskon, että vaikea pahoinvointi on todella hirveä oire, mutta itse olisin jopa toivonut vähän selkeämpää pahoinvointia, jotta voisi uskoa raskauden etenevän normaalisti. Keskenmenon pelko on niin voimakas, että olen oikeastaan iloinnut niinä muutamina kertoina, kun oksennus on ollut lähellä. Onko kellään muuten ollut ripulia oireena? Mulla on ollut tämän viikon vatsa tosi huonona, mikä huolestuttaa, koska yhdistän ripulin menkkoihin ja keskenmenoihin.

Mulle ajatus raskaudesta nauttimisesta on jotenkin tosi kaukainen, enkä oikein osaa sitä edes surra. Toisen keskenmenon (pisimmälle edennyt kkm) jälkeen vielä surin sitä, että en pysty enään jatkossa nauttimaan raskaudesta, mutta sen jälkeen olen ilmeisesti kyynistynyt niin paljon, että ajatus tuntuu jotenkin naivilta. Silti olen sitä mieltä, että kaikkien pitäisi saada nauttia raskaudesta ja toivon, että kaikki pahoista oireista kärsivät saavat sen virkeän keskiraskauden.

Ymärrän hyvin, että olet toivonut 'konkreettisempaa' raskausoiretta. Keskenmenot jättää kyllä niin jälkensä. Mulla oli kaikissa keskeytyneissä keskenmenoissa yhtä pahat oireet alusta loppuun, vaikka vauvat oli jo todettu kuolleiksi, joten tuntu kamalalta kohtalon ivalta viettää aikaa pää pytyssä. Sen takia ahdistikin alkuraskaudesta jo ihan se pahoinvointi.

Onneksi ollaan kuitenkin jo ensimmäiseten viikkojen ohi! Eiks ni?
 
Ymärrän hyvin, että olet toivonut 'konkreettisempaa' raskausoiretta. Keskenmenot jättää kyllä niin jälkensä. Mulla oli kaikissa keskeytyneissä keskenmenoissa yhtä pahat oireet alusta loppuun, vaikka vauvat oli jo todettu kuolleiksi, joten tuntu kamalalta kohtalon ivalta viettää aikaa pää pytyssä. Sen takia ahdistikin alkuraskaudesta jo ihan se pahoinvointi.

Onneksi ollaan kuitenkin jo ensimmäiseten viikkojen ohi! Eiks ni?

On tuo kyllä pahempi vaihtoehto, että on voimakkaat oireet, mutta silti raskaus ei jatku. Jotenkin todella julmaa.:sad001 Mutta onneksi tosiaan tällä kertaa vahvat tai lievät oireet eivät tarkoittaneet, että mitään olisi vialla. Eilisen nt-ultran jälkeen en oikeastaan enään toivo voimakkaampaa pahoinvointia. :grin
 
Takaisin
Top