Oireet

Hei siskot! :)

Pitkästä aikaa olen täällä lukemassa teidän juttuja. Täällä varmaan pahin olo ja järkyttävimmät vaivat ovat ohi. Levon kannalta otan suurimman osan ajasta edelleen, mutta pieniä asioita pystyy hyvin tehdä lepohetkien välissä. Kipeät supistukset pysyvät poissa, kun kunnioittaa kehon tarvetta vain olla. Olen saanut pari kertaa rautanesteytystä suoraan suoneen ja se on auttanut todella paljon. Olen kuin uudestisyntynyt! Eipä sitä voinut uskoakaan miten paljon oireita pelkästään anemia aiheuttaa ennenkuin ne olivat poissa. Sitä tuntee taas elävänsä! :happy093 Hetken ajattelin, että kuolen näihin kaikkiin vaivoihin ja kipuihin. Onneksi en sentään. :grin Elämä alkaa taas tuntua valoisalta. Sitä nauttii paljon, kun saa tehdä pieniä asioita ja olla läsnä tässä omassa arjessa. :Heartpink

Uusimmasta oireesta... Eilen yllättäen rinnat alkoivat tiputella maitoa. Aiemmin lakanasta olen huomannut, että öisin maitoa/nestettä saattaa vähän tulla, mutta eilen päivällä paita kastui pariin kertaan (olen yleensä ilman liivejä). Iltasella maitoa tiputteli enemmänkin, oikeastaan aika paljon. Aiemmissa raskauksissa näin ei ole ollut. Tänään rintoja vähän kuumottaa. Toivottavasti maito ei vielä tässä vaiheessa nouse. :wideyed: Huomenna on onneksi neuvola-aika niin pääsen siellä kysymään tilanteesta. Onko muilla täällä ollut vastaavaa?

Miten teidän muiden vauvat liikkuu? Ovatko aktiivisia vai rauhallisia liikkujia? Omani on aika touhukas tapaus. Hän on aika usein hereillä ja jumppaamassa. Öisin meillä on jo säännöllinen rytmi, että koska herätään. Nämä ovat varmaan myöhemmin sitten yösyöttöaikoja. Potkut ja liikkeet ovat välillä voimakkaita. Lapset ovat joskus asettaneet kevyitä tavaroita vatsani päälle kun makoilen kyljelläni. Aika kätevästi pikkuinen potkii ne pois. :love017
 
Minulla raskaus on sujunut lähes kivuitta. Nyt pari viikkoa on vaivannut hirveän kipeät peräpukamat! Välillä pitää itkua tuhertaa, kun koskee niin kovasti... Onneksi Scheriproct kombi ja Panadol on auttanut edes vähän.
Onko muilla? Oletteko kyselleet neuvolasta neuvoja?
Olen alkanut pelätä synnytystäkin näiden takia. Miten kipeät ne sitten on, kun nyt tuntuu jo ettei kestä?!
 
Kultsimuruinen sanoi:
Olen alkanut pelätä synnytystäkin näiden takia. Miten kipeät ne sitten on, kun nyt tuntuu jo ettei kestä?!
Click to expand...
Todennäköisesti et tule ajatelleeksi niitä synnytyksen aikana juurikaan, synnytys vie huomion täysin. On myös mahdollista että vaiva jää synnärille. Tosin jos alateitse synnyttää, niin esimmäiset vessa-asioinnit voivat olla jännittäviä jo ihan muista syistä.

Nyt raskauden aikana kannattaa pitää huoli siitä että suoli toimii säännöllisesti, ja jos ei niin kannattaa vauhdittaa. Pukamat ovat kipeimmillään jos vatsa ehtii kovaksi. Varsinkin näin loppuajasta kun vauva on jo iso ja omalta osaltaan tukkii lantionaluetta, niin vatsasta kannattaa huolehtia.
 
Minulla on toinen raskaus ja ensimmäisessäkin pukamat vaivasi. Tosin ei näin pahasti! Toivon todella, että vaiva helpottaa synnytyksen jälkeen... :/ Tiedä uskaltaako tässä enää kolmannestakaan haaveilla, kun luin jostakin pukamien olevan joka kerta isompi riesa.
Pitää seuraavalla kerralla keskustella neuvolassa edes kunnon kipulääkityksestä.
 
Kultsimuruinen sanoi:
Minulla on toinen raskaus ja ensimmäisessäkin pukamat vaivasi. Tosin ei näin pahasti! Toivon todella, että vaiva helpottaa synnytyksen jälkeen... :/ Tiedä uskaltaako tässä enää kolmannestakaan haaveilla, kun luin jostakin pukamien olevan joka kerta isompi riesa.
Pitää seuraavalla kerralla keskustella neuvolassa edes kunnon kipulääkityksestä.
Click to expand...


Mulla on nyt menossa kolmas raskaus. Viime raskaudessa sisäiset pukamat olivat iso riesa. Ne eivät olleet niinkään kipeitä, mutta verta tuli jokaisen isomman hädän yhteydessä ja välillä todella paljon. Silloinen lääkäri sanoi, että vaivalle ei tehdä mitään (ainakaan raskausaikana), ei vaikka olin pahasti aneeminen. Vaiva helpotti synnytyksen jälkeen, satunnaista oireilua oli kyllä myöhemminkin. Kolmannessa raskaudessa oireet palasivat miltein välittömästi. Lääkärini oli onneksi vaihtunut ja sain kertomani perusteella lähetteen eteenpäin gastrolle. Tilanne tutkittiin ja pukamat hoidettiin samalla kertaa. Toimenpide oli pienesti epämukava, mutta nopeasti ohi. Sen jälkeen kipuilua kesti pari päivää, mutta lääkärien määräämät lääkkeet auttoivat hyvin. Tämän jälkeen vointi on ollut hyvä ja oireet pysyneet poissa.

Suosittelen hankkimaan apua ja hoidattamaan vaivan pois! Jos ensimmäinen lääkäri on sitä mieltä, että mitään ei tehdä niin hanki toinen mielipide. Jatkuva kipulääkkeiden käyttö ei tee hyvää vatsalle ja suolistolle.
 
Mesiangervo sanoi:
Mulla on nyt menossa kolmas raskaus. Viime raskaudessa sisäiset pukamat olivat iso riesa. Ne eivät olleet niinkään kipeitä, mutta verta tuli jokaisen isomman hädän yhteydessä ja välillä todella paljon. Silloinen lääkäri sanoi, että vaivalle ei tehdä mitään (ainakaan raskausaikana), ei vaikka olin pahasti aneeminen. Vaiva helpotti synnytyksen jälkeen, satunnaista oireilua oli kyllä myöhemminkin. Kolmannessa raskaudessa oireet palasivat miltein välittömästi. Lääkärini oli onneksi vaihtunut ja sain kertomani perusteella lähetteen eteenpäin gastrolle. Tilanne tutkittiin ja pukamat hoidettiin samalla kertaa. Toimenpide oli pienesti epämukava, mutta nopeasti ohi. Sen jälkeen kipuilua kesti pari päivää, mutta lääkärien määräämät lääkkeet auttoivat hyvin. Tämän jälkeen vointi on ollut hyvä ja oireet pysyneet poissa.

Suosittelen hankkimaan apua ja hoidattamaan vaivan pois! Jos ensimmäinen lääkäri on sitä mieltä, että mitään ei tehdä niin hanki toinen mielipide. Jatkuva kipulääkkeiden käyttö ei tee hyvää vatsalle ja suolistolle.
Click to expand...

Tuntuu ihan uskomattomalle, että hirveitä kipuja pitäisi vaan kestää ja pelkällä Paracetamolin avulla. Nyt vuorokauden kivut olleet tosi vähäisiä. Nyt tuntuu, että voisin sinnitellä synnytykseen. Siellähän ne viimeistään taas pahenee... :/ Huomioitiinko sulla synnytyksessä pukamat? Tosin kivut on muutenkin kovat, että jospa ne pukamatkin unohtuisi. Rupeaa olemaan jo niin perse keskeinen elämä, että välillä jo naurattaa :D
 
Kultsimuruinen sanoi:
Tuntuu ihan uskomattomalle, että hirveitä kipuja pitäisi vaan kestää ja pelkällä Paracetamolin avulla. Nyt vuorokauden kivut olleet tosi vähäisiä. Nyt tuntuu, että voisin sinnitellä synnytykseen. Siellähän ne viimeistään taas pahenee... :/ Huomioitiinko sulla synnytyksessä pukamat? Tosin kivut on muutenkin kovat, että jospa ne pukamatkin unohtuisi. Rupeaa olemaan jo niin perse keskeinen elämä, että välillä jo naurattaa :D
Click to expand...

Ei huomioitu. Tosin saattoi olla vikaa itsessäni siinä mielessä, että en puhunut asiasta riittävän avoimesti, enkä vaatinut hoitoa. Pukamat kuitattiin sanomalla, että "on normaalia raskausaikana ja menee yleensä ohi". No ei ne kokonaan kadonneet missään vaiheessa, vaan verisiin vessakäynteihin tottui oireettomien kausien välissä...

En tosiaan synnytyksessä edes muistanut pukamien olemassaoloa, kivut olivat niin valtaisat muutenkin, sekä tilanne vei mukanaan. Kivunlievitystä sain myös, lopuksi epiduraalin. Synnytyksen jälkeisiä vessareissuja jännitin. Alapää oli muutenkin aika hellänä. Viime synnytyksestä on tosiaan seitsemän vuotta aikaa, ei sitä enää niin hyvin muista...

Tällä kertaa en jäänyt häpeilemään ja yksin miettimään/pelkäämään oireitani vaan puhuin kaikesta avoimesti, asioiden oikeilla nimillä. Se kyllä kannatti! Raskauden keskivaiheilla pukamat hoidettiin, eikä siihen sisältynyt mitään riskejä vauvalle tai minulle.

Tuntuu aivan kamalalle, että olet noin suurissa kivuissa ja särkylääkkeiden varassa. Toivottavasti rohkaistut vaatimaan hoitoa ja apua! Kauanko sinulla on laskettuun aikaan? Minä sain ajan "pukamatohtorille" vajaassa kahdessa viikossa lähetteestä. Puhu neuvolalääkärille tilanteestasi, jos et vielä ole puhunut.
 
Mesiangervo sanoi:
Ei huomioitu. Tosin saattoi olla vikaa itsessäni siinä mielessä, että en puhunut asiasta riittävän avoimesti, enkä vaatinut hoitoa. Pukamat kuitattiin sanomalla, että "on normaalia raskausaikana ja menee yleensä ohi". No ei ne kokonaan kadonneet missään vaiheessa, vaan verisiin vessakäynteihin tottui oireettomien kausien välissä...

En tosiaan synnytyksessä edes muistanut pukamien olemassaoloa, kivut olivat niin valtaisat muutenkin, sekä tilanne vei mukanaan. Kivunlievitystä sain myös, lopuksi epiduraalin. Synnytyksen jälkeisiä vessareissuja jännitin. Alapää oli muutenkin aika hellänä. Viime synnytyksestä on tosiaan seitsemän vuotta aikaa, ei sitä enää niin hyvin muista...

Tällä kertaa en jäänyt häpeilemään ja yksin miettimään/pelkäämään oireitani vaan puhuin kaikesta avoimesti, asioiden oikeilla nimillä. Se kyllä kannatti! Raskauden keskivaiheilla pukamat hoidettiin, eikä siihen sisältynyt mitään riskejä vauvalle tai minulle.

Tuntuu aivan kamalalle, että olet noin suurissa kivuissa ja särkylääkkeiden varassa. Toivottavasti rohkaistut vaatimaan hoitoa ja apua! Kauanko sinulla on laskettuun aikaan? Minä sain ajan "pukamatohtorille" vajaassa kahdessa viikossa lähetteestä. Puhu neuvolalääkärille tilanteestasi, jos et vielä ole puhunut.
Click to expand...

Minulla on "enää" viisi viikkoa laskettuun ja parisen viikkoa olen nyt näistä pukamista kärsinyt. Onneksi itsehoito on alkanut toimia :) Aion kyllä puhua pukamista neuvolassa ja synnytyksessä. Mielellään vielä synnytystapa-arviossakin. Odotettavissa iso vauva ja sekin kauhistuttaa... :s Toisaalta tuntuisi turhalta hoidattaa pukamia nyt, koska ne pahenee kuitenkin taas synnytyksessä. Kunhan vaan suht. kivuttomina pysyvät, niin voi olla tyytyväinen.
 
Minulla on alkanut uutena oireena vatsanahkaa riipimään. Pikkuinen monottelee napaa ahkerasti, ja sillä kohdin minulla on vanhoja raskausarpia kokoelma. Nyt tuntuu että lisää on tulossa, että nahka vaan repeää kun pientä kantapäätä koitetaan tunkea nahasta läpi. Asiaahan ei toki auta se, että sillä paikalla oli 15-vuotta sitten napakoru, ja arpeutunut nahka ei jousta vieläkään erityisen hyvin.
:grumpy:
 
Kultsimuruinen sanoi:
Minulla on "enää" viisi viikkoa laskettuun ja parisen viikkoa olen nyt näistä pukamista kärsinyt. Onneksi itsehoito on alkanut toimia :) Aion kyllä puhua pukamista neuvolassa ja synnytyksessä. Mielellään vielä synnytystapa-arviossakin. Odotettavissa iso vauva ja sekin kauhistuttaa... :s Toisaalta tuntuisi turhalta hoidattaa pukamia nyt, koska ne pahenee kuitenkin taas synnytyksessä. Kunhan vaan suht. kivuttomina pysyvät, niin voi olla tyytyväinen.
Click to expand...

Hyvä jos itsehoito auttaa ja vaiva pysyy poissa synnytyksen jälkeen. Minulla tosiaan hirtettiin ne pukamat, niin eivät vaivaa enää synnytyksessäkään, vaan ovat kertakaikkisen poissa! Kaikesta sitä joutuukin kärsimään... :eek:

Hurjasti voimia ja tsemppiä tulevaan synnytykseen! :)


Nepeta Cataria sanoi:
Minulla on alkanut uutena oireena vatsanahkaa riipimään. Pikkuinen monottelee napaa ahkerasti, ja sillä kohdin minulla on vanhoja raskausarpia kokoelma. Nyt tuntuu että lisää on tulossa, että nahka vaan repeää kun pientä kantapäätä koitetaan tunkea nahasta läpi. Asiaahan ei toki auta se, että sillä paikalla oli 15-vuotta sitten napakoru, ja arpeutunut nahka ei jousta vieläkään erityisen hyvin.
:grumpy:
Click to expand...

Täällä sama juttu. Vatsanahkaa kiristää ja vanhojen arpien sekaan on tulossa uusia. Vauva oleilee vahvasti oikealla puolella, niinkuin aikaisemmatkin lapset. Olo alkaa olla melko tukala ihan jo siksi ettei mahdu enää olemaan omassa kehossa ja tämä kuumuus tuo vielä oman mausteensa tähän loppuraskauteen... :blob8
 
Voi närästys... :hungover: Jotain aivan järkyttävää... Toisesta kolmanneksesta saakka oon syönyt 40mg Omeprazolia mutta enää sekään ei auta.. Nyt oon nappaillut lisäksi Rennietä ja hörppinyt maitoa mut ei.. Taidanpa soittaa huomenna suosiolla neuvolaan ennen ku tuun hulluks.. Mulla maitoa tulee kokoajan vaan enemmän ja enemmän, nykyään saa aamuisin "lypsää" paperille vähän että pahin kiristys ja kipu helpottaa :wideyed: täällä kans vatsanahkaa kiristää ja välillä itsekin oikein irvistää kun bebe niin kovasti venyttelee ja tuntuu kuin napa repeis :bored: Meidän vauva myös oleilee oikeastaan vallan oikealla puolella!
 
Alkaa tuntumaan kropan löystyminen vaihteeksi ihan uudessa kohdassa: selässä lapaluiden alla! Rintakehä taitaa kasvaa kun sisäelimiä survoutuu sinne kasvavan kohdun tieltä. Minulla on vatsa vielä aika ylhäällä, maltan tuskin odottaa että tuo laskeutuisi vähän alemmaksi, niin olisi helpompi ainakin hengittää. Epäilemättä sitten kävely menee vaappumiseksi...
 
Tää 35 viikkoa on ollu kyllä aika tuskaa :D Ensin 4kk pahoinvointia (onneksi ei kuitenkaan pidempään, kaverilla kesti koko 9kk) jonka aikana alkoivat myös säännölliset migreenikohtaukset, pahimmillaan 5 päivänä viikossa. Siihen oli sitten pakko syödä metoklopramidia, ibuprofeenia ja parasetamolia.pelkkä parasetamoli ei tietenkään riittänyt. Nyt viimeisellä kolmanneksella migreenit loppu 7 viikoksi kokonaan, nyt on alkanut taas olla mutta parasetamoli ja metoklopramidi on auttanut onneksi. Lisäksi on ollut selkä- ja takalantion kipuja sekä pahaa korvakipua, johon ei auta lääke koska kyseessä "ilmastointivika" ahtaiden korvien takia. Korvaan joudun käyttämään nenäsuihketta säännöllisesti, muuten äityy niin pahaksi ettei voi nukkua. Synnytysmotivaatio on jo melko korkeella :D

Mulla kans maha vielä melko ylhäällä ja vaikeuttaa kyllä hengittämistä esim istuessa.
 
Lantioon, lonkkiin, selkään alapäähän jne koskee jatkuvasti. Iltaisin pakko ottaa särkylääkettä että saa unta. Levottomat jalat vaivaavat myös aina kun pitäis nukkua. Vielä pitäisi jaksaa monta viikkoa ennen kuin vauva on täällä. Nyt rv 33+2
 
Jep, jalkojen verenkierto makuuasennossa on ihan kamala koko alkuyön, tuntuu et jalat puutuu ja välillä ne sätkähtelee, kun on niin huonosti. Mies-riepukaan ei saa vieressäni nukuttua ennen kuin pystyn asettumaan jotenkin päin pitemmäksi aikaa.
 
Joo, me on tässä muutama päivä päätä raavittu ja ihmetelty, ku hirviä napsuminen kuuluu aina välillä.. :D
Vai että kalvot napsuu, sais napsua jo puhki, ei jaksas enää oottaa....... :)

Mistä tulikin mieleen, että oliko jo joku lista olemassa, heinäkuisten syntymisistä...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top