Marraskuun marmatukset

täällä pidetty hiljaisuutta ku ukko ollu tosi sairaana. pyörty pe-la yönä makkarin ja keittiön välisellä käytävällä, mä en sit nukkun klo 01 jälkee enää, eilen aamulla oli vähä parempi mut päivällä sit meni taas huonommaks ku tuli kotii töistä ni hoidin sit häntä ja pyöritin taloutta täällä. tänää taas aamulla paremmassa kunnossa ja huomattavast pirteempi alhamdulillah, inshaAllah kunto pysyis ees tuolla tasolla eikä alkas meneen huonompaa päivän mittaan. eilen ukko ei pystyn käveleen ees, makas sängyssä ja valitti vointia, minä rauhottelin ku oli et hän varmaa kuolee ni olin että inshaAllah ei sentää tilanne noin paha ol. vein ruuan sänkyy ja juotavaa, kuuntelin häntä, peittelin jne, esikkoa hoidin kans samalla et tekemistä kyllä riittän. ja eile illal ku hän alko voimaa paremmin lopulta ni ku käytii nukkumaa ja olin tosi väsyny ni alko tuleen supparei tiheään ja jatku suht pitkään, saapi nähä miten tässä menee nyt jatkossa tänää jatkun kans aina välillä supparit ja iha järkyttävä väsymys. just ku manasin että rautatablettei pitää syödä ku ne aiheuttaa ummetusta ni vatsa alko toimiin kunnol, join pitkästä aikaa teetä. neiti on kyllä aktiivinen alhamdulillah. tällä viikolla pitäs mennä sairaalaa tarkastukseen eli ultra jne.
 
Kävin äsken kaupassa parin korttelin päässä ja erehdyin pukemaan äitiysfarkut kauppareissulle. Paha virhe! Ei ole niin tukala olo ollut ehkä ikinä :confused: Oli kyllä viimeinen kerta, kun tämän raskauden aikana enää käytän mitään vaatetta, jossa on minkäänlaista mahdollisesti kiristävää vatsan alapuolella. Leggareiden pukeminen on aikamoisen ähinän takana, mutta ainakin ne on mukavat sitten päällä.
 
nyt tais selvitä se ukon mystinen sairaus, vähä epäilinki että vois olla ku näytti niin tutulta (itellä viime vuonna sama ja vielä samasta syystä) eli ruokamyrkytys. ilmeisesti tänä vuonna osassa omenoita on jokin tauti (täällä ei tarkasteta kunnolla) joka aiheuttaa ruokamyrkytyksen, ite oon onnistun alhamdulillah valitsemaan näköjään terveet yksilöt ku oon syöny. miehen sisko on sairaalassa viime yönä alkaneen rajun oksentelun takia ku oli syöny omenan, hänelle vaa tämä on viel pahempi tilanne ku perusterveelle sillä hänelle on tehty lapsesta saakka monta sydänleikkausta ja osa sydämestä on keinotekonen. hän ei kestä juurikaa sairastelua sen takia missään muodossa. ukko voi paremmin jo näköjään, kävi äitinsä luona ni samalla toi ruokaa sieltä ku ootan et ukko tuo kanaa että laitan ruokaa meille tänään inshaAllah.
anoppi alkaa olla iha hermona jo et koska vauva syntyy ku hänen pitäs mennä sadonkorjuusee ku nyt on oliivien sadonkorjuukausi ja hänen pitäs mennä toiseen kaupunkiin. kyseli ukolta et koska syntyy ni ukko vastas ehkä 2 viikkoa viel ehkä 3, ei tiedä... hänen äiti oli et no ku 2vko on menny jo. hän ku haluaa olla paikalla ku vauva syntyy, minä totesin ukolle kuullessani asiasta että kyllä hän ehtii vauvan nähdä sen synnyttyäkin vaikkei olisikaa paikalla mikä on mun mielestä parempi asia. mä haluan rauhassa tutustua vauvaan ja toipua en halua että porukka ravaa sit kokoajan jne.
 
Legginsejä minäkin käytän ja on ihan parhaat! Mullakin mammafarkut ja niistä valahtaa se trikoo osa aina alas kun mun maha on niin pyöreä, se on tosi ärsyttävää kun saa niitä sitten kaikenaikaa kiskoa ylös ja siksi en meinaa niitä enää käyttää!
Leggarit ja tunikat on hyväksi havaittu äitiysvaatetus :)
 
Ai että on hyvä olo kun jaksoin viikonloppuna ulkoilla ja harrastaa koko päivän ja tänään saatiin valoisa aika touhuttua pihalla ja saatiin paljon aikaan! Ihan huippu fiilis, tosin jäsenissä tuntuu ja nappaili tänäänkin välillä vähän ikävästi mut pääasia että jaksoin olla virkeänä ja touhuta :gen014 vauva liikkuu pitkin päivää joka tuntuu rauhottavan yöuniani, paikat vaan puutuu tosi helposti yölläkin. Pari kunnolla nukuttua yötä piristää kummasti :) vauvan potkut ja punkemiset tuntuu eniten oikealla puolella ja ihan ylhäällä taitaa pikku peppu kohoilla.
 
hohhoijaa vois alkaa siivoilemaa ja tekeen vaikka mitä ku huomenna on rv 36+0 inshaAllah. minä tässä iha täpinöissäni oon ollu että viikot sen ku lisääntyy ku ollu pelko aluks et miten käy, sit et pysyykö viikolle 35 ja reilun viikon kuluttua on rv 37 jo inshaAllah. ukko ihmettelee miksi mä haluan alkaa siivoileen ja tekeen vaikka mitä nyt. mulla supparei tullu erityisest ilta-aikaan jonki verran.
 
Niinhän siinä käy aina, kun toteaa "ääneen" että ompas hyvä olo niin seuraavana päivänä alkaa juuri ne paikat kremppaa :laughing002 mulla puutuu kädet aivan tyystin, ei oo ollut hieronnastakaan apua. Ihan tunnottomat pökkelöt aamuisin, johtunee varmaan siitä että tuo mukula painaa johonkin hermoon tai sitten mun tyynyläjästä kun en voi enää vaaka-asennossa maata ja lähinnä nukkuma-asento on puoli-istuva asento.
 
Miul on kans tuota käsien puutumista. Osittain varmaan johtuu tästä mahottomasta turvotuksesta. Mieskii sano, että on kuin kunnon työmiehen kädet. :p Miehen kihlasormus menee häthätää miun pikkurilliin ja sormikkaat menee kyllä käteen, mut sit ei tarviikaa sormia taivutella. :grin Täl hetkel asia naurattaa, ku on Panacod lääkitys päällä migreenin takia eikä koske mihinkään ja hieman humalainen olo. Mut ei se sit naurata, ku alkaa taas ne pakotukset.
Kävin äsken parturituolissa istumassa tytön kerhoillessa. Vielä kerkes saamaan siistin tukan ennen synnytystä.
 
Mulla ei edes turpoa mikään paikka, mutta silti puutuu. Ärsyttävää. Mäkin haaveilen kampaalle menemisestä, ajattelin uskaltaa jättää sen joulukuun alkuun,veronpalatuspäivälle, samalla tekisi mieli käydä jalkahoidossa, jalkapohjat oikein huutaa hierontaa ja hoivaamista :dance018
 
Mun on tarkoitus mennä kampaajalle ja ehkä kestolaukkauttamaan kynnet vielä tuossa joulukuun alussa. Äitini tulee silloin, niin ei tarvitse sitten miettiä tuon esikoisen hoitoa sillä aikaa. :)

Mutta mä en ymmärrä, mistä tämä väsymys eilen tuli? Olen viime ajat ollut aikalailla pirteä ja reipas, kohtuullisen kivutonkin. Saanut paljon aikaiseksi, tai jos nyt en paljoa, niin ainakaan mitään ei ole jäänyt roikkumaan. Eilen illalla sitten tuli sellainen "kuolemanväsymys", en jaksanut olla hereillä, nukahdin ihan tuosta vain. Aamulla en herännyt isännän herätyskelloon kuten yleensä, hän herätti minut hoitamaan hevosia. Tulin takaisin sisään, nukahdin ja heräsin vasta 8.30 kun Elli sängystään huutelee jo aika kovaan ääneen.... Jos on normaaliin aikaansa herännyt, on herätyspalvelu toiminut puolisen tuntia? Ja nyt olisi taas ihan valmis nukkumaan...
 
Mulla ei varsinaisesti ole ummetusta, koska vatsa toimii vielä jotenkuten parin päivän välein, mutta maha on niin kamalan kovalla, ettei mitään rajaa! Onko vinkkejä miten sen sais vähän pehmeämmäksi? Oon kokeillu luumuja, mustikoita ja kuituja lisätä, mut ei vaan auta. En haluais turvautua ummetuslääkkeisiin, kun ne saattaa laiskistaa suolta entisestään.
 
sapiisakki kokeileppa ottaa ruokalusikallinen tai kaks oliiviöljyä pari kertaa päivässä...

täällä olo on jatkunu samaa rataa mitä eilen eli väsymystä, suppareita jopa sellasia mitkä tuntuu vähä jo ja alaselässä vielä enemmän, etomista, levottomuutta, ärsytystä ja todella aktiivinen vatsa, suoli näyttää tyhjentyvän tehokkaast nyt. yö meni lyhyis pätkissä ku piti ravata vessassa ja sit supparei tuli mitkä alko alaselästä ja levis alavatsalle ja sit ylös ja haukottii henkeä kuten aina ku mulla supparit vaikeuttaa hengitystä ni nenän kautta sisää suun kautta ulos hengittäminen on sit ollu se paras hengitystekniikka mulle niitten aikaan, ukko nukku eikä huomannu mitää. aamulla ehdotti et josko pusaan vauvan maailmaa ni sanoin et ennen ku vedet menee se on vähä hankalaa. ukko auttaa mun oloon laukomalla tyhmyyksiä taasen. totesin vaa et ootappa ku tulee kunnon synnytyssupparit ni en ol välttämättä iha näin ystävällinen enää siin vaihees.
 
Mua niin jurppii vaunuasia! Meillä piti olla vaunut jo siis monta kuukautta, mutta nyt meillä ei olekaan yksiäkään! Systeri piti hallussaan meidän tulevia vaunuja, mutta ne onkin olleet ulkovarastossa ja siis koppa täynnä homepilkkuja. Sitten piti miehen kaverin myydä meille vaunut, mutta hänen vaimonsa olikin myynyt ne vaunut omalle kaverilleen ja nyt sitten paniikissa torin sivuilta etsimään hyviä vaunuja :sad001 Ärsyttää kun kaiken piti olla valmiina ja loppuaika ottaa rennosti, niin nyt meinaa vähän paniikkia pukata. Täytyy toivoa, että vaunut jota käydään tänään katsomassa ois sellaset hyvät. En onneksi ole nirso asian suhteen, mutta täytyy hyvät olla.
 
Torissa ja huutiksessa on kyllä hyvä tarjonta. Me löydettiin todella hyvä emmaljungien runko torista, ja vieläpä kotiinkuljetettuna.
Onnea vainujen metsästykseen!!
 
Me käydään tänään testaamassa paritkin vaunut, katsotaan oisko ees toisista meille vaunut. Kotiinkuljetusta ei kyllä ole kummissakaan, mutta ovat tässä lähimaastossa, niin menee siinä samalla.

Niin ja kiitos tsemppauksesta! :)
 
onnea vauvujen metsästykseen satru toi on tuttu tunne. meilläki piti olla jo peitto ja peti vauvalle valmiina mut eipä niitä näy eikä ees vaippoja. mulla on tunne että tää vauva syntyy ennen ku ukko saa tuotua yhtää mitää ku nyt sillä mielessä vaa oman ja esikoisen tukan leikkuu, vespaan moottorin hommaaminen jne.
 
Gatusa: Sano ukolles, että karvat kerkee myöhemminkin ajamaan, mutta vauva-asiat pitää hoitaa nyt, ettei tarvi stressata koko aikaa muustakin kuin supistuksista ja siitä, että joko kohta syntyy. Mä näin koko viime yön unia vaunuista, kun iski paniikki, että jos muksu päättäiskin yön aikana syntyä, niin olisi ollut tosi kiva lähteä sen kanssa metsästämään sitten heti vaunuja. No, vielä ainakin on masussa (vaikka tälläkin hetkellä näyttäs yrittävän tulla kyljestä pihalle polvet edellä :) )
 
Alko vähän itelläki naurattaan ko oon omasta mielestä hommannu meille ja vauvalle kaiken tarpeellisen niin mies soittaa ja sanoo, että ostin meille sen ammeen! :D
Ite oon jo niin heittäytyny odottaan synnytystä, etten ees muistanu koko ammeen hankintaa. Noh, eipä tuo nyt olis paniikki ollu vaikkei sitä heti olis ollukkaan, mutta ihanaa ko mies kuitenki muistaa ❤️ :)
 
Mulle tuli soitto maanantaina että rattaat ovat saapuneet maahan, saa tulla liikkeestä noutamaan! :) ja kun miettii että esikko syntyi huomenna 36+4 niin ei kyllä ihan hirveästi ylimääräistä aikaa jäänyt.. Yritän loppuviikosta käydä noutamaan. Onneks turvakaukalo sentään valmiina.
 
Takaisin
Top