Itse koin sen jaksamisen helpommaksi nimenomaan vauvan kanssa, kun loppuraskaudessa. siinä syntymän jälkeen auttaa myös hormonit paljon jaksamiseen. Aika menee nopeaan, kokoajan on tekemistä, vauvasta huolehtimista ja häneen tutustumista. Etenkin esikoisen kohdalla oli ihanaa se vauva aika. Jälkeenpäin aika vähän siittä muistaa, sumussa se vähän meni, ja meillä oli kuitenkin "helppo" vauva.
Tilanne ja kokemus on varmasti eri jos on "vaikea" vauva tai raskausmasennusta tms. En myös itse tiedä miten tää kaikki tulee meneen pienen taaperon kanssa, tässä on ihan uusi tilanne itsellä edessä..
Vaikeinta mulle oli jaksaminen siinä kun vauva oli 2-3kk -> hormonit loppu, vauvan uni rytmi muuttuu ja univelka alkaa oleen taakka.
Saas nähä miten nyt kaikki menee tai miltä kaikki nyt tuntuu?