Marraskuun marmatukset

Meillä taas joulua on odotettu jo tyyliin elokuusta ja lapsetkin stressaa et missä me sit ollaan jos vauva syntyy silloin?! Mä oon sit vähän yrittäny rauhoitella et ei se silloin tuu,menee tammikuulle..mutta kun oikeesti ei voi tietää! Siinä mielessä käynnistys tai sektio on hyviä vaihtoehtoja kun silloin tietää milloin pitää olla laitoksella.
 
Mä ajattelen että tärkeintä saada synnytyksen ajaksi lapset johonkin. Tokihan isä on sitten lasten kanssa kotona muun sairaalassa oloajan.
Näin mä ajattelen. Mein lapset on niin pieniä, etten moneksi päiväksi mihinkään hoitoon niitä edes haluaisi laittaa, ja kun on harrastukset yms hoidettavana. Iskä käyköön synnärillä sitte muiden lasten kanssa minua ja vauvaa katsomassa. Tärkeintä että sisarusten arki ei noina päivinä mene ihan päälaelleen. Kerhot ja koulut ja läksyt on kuitenkin iskän helpoin hoitaa ja omasta kotoa käsin.
Toisaalta mun on helppo sanoa, kun olen jouluna jo taatusti kahtena kappaleena, mutta alunpitäen ajattelin, että iskä viettää joulua lasten kanssa kotona tai mummolassa tai miten sopivat ja minä vauvan kanssa synnärillä.
Käyvät sitten joka päivä meitä katsomassa :)
 
Meillä lapset on varmasti jo joululomalla koulusta ja niin minäkin oon aatellut et vaan synnytyksen ajaksi joku tulisi meille kotiin vahtimaan , mies saa sitten olla niiden kanssa mun sairaalassa olo ajan ja saavat sitten tulla mua ja vauvaa sairaalan katsomaan. Jos olen pyhät sairaalassa sanoin miehelle et vie sitten lapset mummolaan keskisuomeen viettämään joulua, pitäähän lasten nyt joku joulu saada, kyllä minä yhden joulun yksin vauvan kanssa pärjään!
 
ja teemasta poiketen on pakko kyllä nyt hehkuttaa vähäsen et mun mies sai itestää irti ja kävi ostaas sitterin, kantorepun ja mulle tohvelit sairaalaan. nyt ku sais viel peiton vauvalle, pedin, vaipat, tuttipullot ja talkin ni ois kaikki tarvittava inshaAllah.
 
Sen verran viel siis selvyyttä tuohon miun tilanteesee, et meillä uusio perhe ja ollaan muutettu saman katon alle toukokuun lopussa. 5 vuotta olin tytön kaa kaksin. Miun mies toki hoitaa tytön kuin omansa, mutta tyttö varmasti kaipaa miuta sairaalassa olo ajan. Ja tää esikko siis miun anopilla vaan sen synnytyksen ajan. Tiiänhän mie, että tyttö pärjää kyllä muitten kaa, mut on se silti inhottavaa miulle, jos toisella kovinkin kova ikävä. :/
Täytyy toivoo, että pääsis 1-2 vrkssa kotiutumaa. Ois kaikille helpompi. (Mie inhoon sairaalassa oloa...)
 
Totta kai lapsilla on äitiä kova ikävä!! Sen takia ajattelenkin että sitä parempi, mitä vähemmän lasten arki muuttuu. Äidin puuttuminen on monelle jo niin iso asia.
Uusperheen tilanne on tietysti asia erikseen, ja ihan eri juttu.
Itsellä ei toivoakaan kotiutua parissa päivässä. Sektion jälkeen on niiiin kipeä ja maitokin nousee mulla vasta 3. päivänä. Kamalampaa ehkä olisi vielä se, että äiti on kotona, mutta niin kipeä ettei pysty tekemään mitään. Meidän tilanteessa paras on, että hoidan itseni kuntoon sairalassa ja tulen kotiin, kun kunto sallii lähes normiarjen, ja imetys sujuu ilman kommervenkkejä :) toivotaan että viikko riittää tähän. Sekin on jo pitkä aika olla lapsista erossa.
Me onneksi asutaan niin lähellä sairaalaa, että esikoinen 8v voi kävellä yksinään mua ja vauvaa katsomaan vaikka joka päivä :)
 
Tänään pitäisi tosiaan siivota. Mutta köllötän vielä ku voin. Eilen ostettiin ihmesieniä ja niillä saa kyllä uskomattoman tuloksen aikaan tässä talossa. Eilen hinkutin jo toisen olemattomiin ja tänään aattelin keittiön kaapinovia toisella niin pitkälle ku pääsee. Uskomattoman palkitsevaa hommaa!
 
Mä jaksoin vähän leipoa tänään sunnuntain vauvajuhlia varten ja mun 4 vuotias löysi naapurista uuden kaverin kenen luona hän nyt on leikkimässä, ja mä sain nukkua päikkärit ! :p Oi ihanuutta,nyt jaksaa taas illan :)
Minäkin välillä fiilistelen hypistelemällä vauvan vaatteita ja tavaroita, on ne niin suloisia! Ja siivota ehtii aina huomennakin! :wink
 
meillä taas meni tänää puolestaan päinvastaseen suuntaan kaikki vaihteeks. mä sanoin jopa ukolle että jos hän ja hänen perhe ei kunnioita mun tahtoa ni minä saatan jopa ottaa ja lähtä lasten kanssa. meillä kärjisty ku sen äiti puuttuu iha liikaa, se tukee äitiänsä asioissa ymmärtämättä mun näkökantaa jne. ja sit ukko sano suoraa et hänest on kiva ärsyttää ja suututtaa mua tahallaa. mä totesin et kannattaa miettiä pari kertaa ennen ku on myöhästä. meil tuli siis iha lapsen hoitoon liittyen tämä nyt eli sen äiti haluaa väkisin tehä kaikki mitä on tehny omille lapsillensa ni minun omalle ja minähä en hyväksy sitä. sit ukko sano et josko hän laittaa unilääkettä teehe mulle et nukun pitkää ja sit lapsi on hänen ja hänen äidin huomassa ni olin et nyt meni liian pitkälle. ees huumorina en tuota sulattas.
 
On sulla gatusa aina hurjia juttuja, ei jotenkin pysty samaistuun tai aina ymmärtään millaista elämää elät. Tuntuu tosiaan hurjalta tuommoiset unilääke jutut omalta puolisolta, ei herätä kovin suurta luottoa ihmiseen kenen pitäisi olla sun tuki ja turva nyt ja aina... Hurjaa!
Onneks olet vahva ja rohkea nainen, pidä pintasi ja huolehdi turvallisuudestasi ja oikeuksistasi edelleen. Kurja vaan ettei ne asiat ole itsestäänselvyyksiä siellä..
 
kiitos tsempistä citrus ja mimael. juu onha nää kieltämättä aikas kurjia juttui mut nyt ku synnytys lähestyy ni alkan lisääntymää. ukko ei tajua näköjää edelleenkää mikä on tilanne täällä. ja tässä ei kyl ol enää kyse kulttuurierosta. inshaAllah ukko tajuaa pikku hiljaa asiat ja lopettas ne typeryyksien laukomiset ja kunnioittan mun mielipiteitä ja tahtoa yleensäki.
 
Muokattu viimeksi:
Taitaa gatusa sun miestäkin jännittää uusi elämäntilanne ja se sitten purkautuu tuolla tavalla. Miehet kun eivät tunteitaan osaa aina käsitellä ja voisin kuvitella ettei muslimikulttuurissa miesten tunteista puhuta sitäkään vähää, kun täällä meillä. Mutta kyllä sulla Gatusa kestämistä on. Ja uskomattoman paljon sulta löytyy ymmärrystä.
 
kyllähä sitä jännittää kieltämättä rosita mut se on kyl aika avoin tunteistaa ja ku mä sille uudestaa kertasin miltä musta tuntuu ni kyllähä se tuntu kuuntelevan. myöhemmin keittiös sit oli niin hellää ja herkkää mulle vaihteeks ku tiskasin ja samal laitoin illallista.
 
Kuinkahan kauan ihminen voi elää täyspäisenä jos ei pysty nukkumaan? :dance018hävettää kyllä vähän valittaa, mutta tänne on niin helpottavaa avautua, teillä monella on vielä raskaampaa kun on jo lapsia, joiden takia ei niin vaan päikkäreitäkään nukuta ja arki pitää pyörittää.
Mutta kyllä alkaa jo arkeen vaikuttaa tämä kukkuminen. No onneksi on viikonloppu tulossa niin saa nukkua vaikka keskellä kirkasta päivää. Pitää käydä tänään ostamassa jostain sellainen pitkula tyyny jos siitä saisi apua vaikka parempaan nukkumis asentoon. Nyt on yöt yhtä tappelua tyynyjen kanssa, kun ei nekään tottele, sitten nousee mahanesteet kurkkuun ja vauva alkaa mönkimään ja punkemaan, sitten tuleekin jo pissahätä ja jano ja taas kaikki alusta :laughing002 Puutuuko teillä muuten pakarat ollenkaan? Mulla menee jotenkin ihme kramppiin välillä, että oikein sattuu lähteä liikkeelle? Samoin kädet puutuu vähän väliä, onneksi on tänään taas hieroja hartiaseudulle.
 
Ei puudu pakarat mutta yks päivä istuskelin risti-istunnassa ja molemmat jalat puutui nivusista varpaisiin! Auts. Vuosiin ei ole noin pahasti mulla paikat puutuneet. Enpä enää istu tuollai. Kädet on öisin puutuilleet jonkin kerran raskauden aikana mutta niin kävi viimeksi kesällä.

Yöt on kyllä jo melkoista pyörimistä täälläkin. Onneks on äippäloma, joten aina voi ottaa päikkärit, jos tuntuu siltä. :)
 
Täälläkin herätty jo 4:00, luin dekkaria ja söin. Kävin labrassa viemässä sen streptokokki-näytteen ja kävin kaupassa :excited001Mies katto vähän pitkään aamulla näitä mun touhuja......
 
Takaisin
Top