Marraskuun marmatukset
- Ketjun aloittaja Sapiisakki
- Aloituspäivämäärä
yöllä on täälläkin kukuttu,5 jälkeen ei oo nukkumisesta tullut mitään!
en muista kuinka monta silmäystä sain nukuttua. Huomenna olen kyllä vapaalla ja nukun 
Sapiisakki
Näppärä viestien naputtelija
Mulle auttaa jostain syystä kamomilla-tee siihen, että nukun syvemmin ja uni ei ole yhtä katkonaista kuin ilman. Kannattaa kokeilla jos se vaikka auttaisi muitakin. Suonenvetoihin syön magnesiumia eikä ole ollut pahempia puutumisiakaan ehkä sen vuoksi. Rennie on öisin ihan ehdoton närästykseen.
Iituliina, joudutko vielä käymään töissä? Mä sain työterveydestä helposti saikkua viimeseksi pariksi viikoksi erinäisten kipujen takia. Nyt on kyllä ihanaa, kun voi nukkua päivällä, ja supistuksetkin väheni kummasti, kun ei tarvinnut enää yrittää istua työpöydän ääressä. Viime yö meni tosin taas pyöriessä, kun ensin tuntui ettei saa henkeä, sitten pissatti ja janotti ja jalkoja särki ja sit taas janotti jne. Lonkkia särkee melkein joka yö, eikä magnesiumtabletit enää pidä suonenvetoja kunnolla poissa. Vauvakin tykkää mellastaa vatsassa öisin, mutta se on oikeastaan aika ihanaa 
Ai saamari, yrittäjä ei kyl paljon saikkua pidä 
Paljon jaksamista sulle!
Mullakin oli ennen toiminimi ja muistan aina yhden joulunalusajan, kun olin järjestellyt työt niin, että saan ne kivasti tehtyä ennen joulua ja sit on muka pari päivää aikaa siivoilla. No, sainkin kamalan vatsataudin. Työt tuli kyllä tehtyä vessareissujen välillä mutta siivoamisen sain unohtaa ja olin kipeänä vielä joulunpyhät. Onneksi aika pian sen jälkeen kävi tuuri ja löysin palkkatöitä.
Paljon jaksamista sulle! Mullakin oli ennen toiminimi ja muistan aina yhden joulunalusajan, kun olin järjestellyt työt niin, että saan ne kivasti tehtyä ennen joulua ja sit on muka pari päivää aikaa siivoilla. No, sainkin kamalan vatsataudin. Työt tuli kyllä tehtyä vessareissujen välillä mutta siivoamisen sain unohtaa ja olin kipeänä vielä joulunpyhät. Onneksi aika pian sen jälkeen kävi tuuri ja löysin palkkatöitä.
Joo, ei tässä raski saikkuilla, mutta silti olen tyytyväinen yrittäjänä olemiseen. . Onneksi voin itse päättää työajat ja tehdä kotona jos olo huononee. Kyl tää tästä lutviutuu... yritän aina ajatella että esim. oma mummini on hoitanut kaiken kotona, raskaana ollessaan ja pienet lapset jaloissa, on ollut navetat ja kaiken maailman muut maatilan työt hoidettavana. Ja onhan tänä päivänäkin "maatilan äitejä" jotka pyörittää kotityöt ja vähän vielä maatilan töitäkin "siinä sivussa" joten kyl mä pystyn tähän 
"yrittää vakuuttaa itselleen että tämä onnistuu ja esim. nukkuminen on ihan yliarvostettua"
"yrittää vakuuttaa itselleen että tämä onnistuu ja esim. nukkuminen on ihan yliarvostettua"
Hp75
Silmät suurina ihmettelijä
Mä haluun kanssa kerrankin marmattaa :)
Raskaus sujuu hyvin, mutta haluisiko joku vaihtaa hetkeksi vaivattoman kaupunkielämänsä tälläiseen maalaiskaaokseen?
Eilen oli ihana päivä kun olin miehen työpäivän ajan vanhempieni luona hemmottelussa; kirppiksellä käyntiä, vaahtokylpyä ja hyvää ruokaa. Vähän kun helmiä sioille, mutta kai sitä raskaana oleva otuskin joskus saa nauttia :)
Mies töistä tullessaan alkuillasta poimi mut kyytiin ja ajoimme takaisin pimeyteen ja mutaan.
Kun lopulta pääsimme kotipihalle ja saatiin auto parkattua, niin eikös pimeydestä karauttanut hevonen vapaana pihan poikki. Sillä hetkellä haaveista karisi lämmin glögi ja piparit jotka oli tarkoitus nauttia rillit huurussa-sarjaa katsoessa heti, kun olisimme pikana heittäneet vain hevosille lisää heiniä (asuvat pihatoissa eli yöt ulkona). Joten eikun nöyrästi talliin hakemaan pyydystysvälineitä ja selvittämään mitä oli tapahtunut ja ketkä oli karkuteillä.
Onneksi karkulainen olikin yksin liikkeellä ja viksu, se baanatti vauhdilla talliin perässä heti kun sytytimme sinne valot. Ulkona kaveri kiljui siihen malliin, että kohta on toinenkin hevonen aidoista läpi jollei hän saa seuraa.
Eipä siinä pimeydessä jaksanut ruveta aitoja enää korjaamaan, joten hain toisenkin epelin talliin ja nukkuisivat sitten yön sisällä ja aamulla vasta kartoitan tuhot.
Noh, aamu kun koitti, niin toki miehen piti lähteä töihin. Minä vakuuttelin, että joojoo, tottakai saan hoidettua hevoset pihalle.
Joten sängystä vaan reippaana ylös, aamuheinät ulosjääneille ja eikun risan aidan kimppuun. On muuten aavistuksen hankalaa korjata aitoja räntäsateessa ja sormet märkinä ja kohmeessa. Yhtään ei myöskään auttanut toissapäivänä alkanut huimaus eikä aktiivinen poika mahassa joka nyrkkeili virtsarakkoa. Puhumattakaan supisteluista. Onneksi viikkoja on vasta 35+4 eikä mahakaan ole jäätävän iso. Mutta ei tää raskaus helpotakaan tallitöitä...
Kun aita oli lopulta korjattu, niin heitin hepoille sadeloimet niskaan, kannoin heinät pihalle, talutin virkeät hevoset ulos ja sitten sisälle lämmittelemään.
Onneksi sentään lauantaina alkoi äitiysloma, että ei tarvitse vielä töihinkin lähteä.
Nyt ei ole muuta ohjelmaa kun sormien sulaksi saaminen, joulukorttien teko ja vatsan rauhoittelu :)
Ja hurraa, toki kuvioihin sopikin, että tässä kirjoittelun lomassa alkoi keittiöstä kuulua hiiren kiljunta. Meidän dementoitunut kissojen hiviä sairastava kissavanhus pyydysti hiiren. Yök! Miksi aina sillon kun mies on töissä, minä kun en noihin uskalla koskea. Jollei se sitä syö, niin sitten toi raato makaa keskellä kulkuväylää iltaan saakka!
Mitähän vielä? Niinjoo, tottakai paita on ihan likomärkä kun unohtui aamulla pukea rintsikat ja maitoa tulee jotta riittää. Just aamulla puettu puhdas paita!
Joskus tuntuu, että tämä maalaiselämä ja raskaana olo ei ihan sovi yhteen... Mukava lähteä aamiaiselle keittiöön hiirenraadon seuraksi, njam!
Onneksi sentään tiistain ultrassa kaikki oli tosi hyvin, vauva käyrien keskellä, ei ollut pönäkkä (minulla raskausdiabetes), lapsivettä normaalisti ja kohdunkaulaakin vielä pari senttiä jäljellä.
Jos elukat ei järjestäisi ylimääräistä puuhaa ja saisi itse vähän levätäkin, niin ehkä vauva vielä malttaisi kasvaa mahassa muutaman viikon :)
Raskaus sujuu hyvin, mutta haluisiko joku vaihtaa hetkeksi vaivattoman kaupunkielämänsä tälläiseen maalaiskaaokseen?
Eilen oli ihana päivä kun olin miehen työpäivän ajan vanhempieni luona hemmottelussa; kirppiksellä käyntiä, vaahtokylpyä ja hyvää ruokaa. Vähän kun helmiä sioille, mutta kai sitä raskaana oleva otuskin joskus saa nauttia :)
Mies töistä tullessaan alkuillasta poimi mut kyytiin ja ajoimme takaisin pimeyteen ja mutaan.
Kun lopulta pääsimme kotipihalle ja saatiin auto parkattua, niin eikös pimeydestä karauttanut hevonen vapaana pihan poikki. Sillä hetkellä haaveista karisi lämmin glögi ja piparit jotka oli tarkoitus nauttia rillit huurussa-sarjaa katsoessa heti, kun olisimme pikana heittäneet vain hevosille lisää heiniä (asuvat pihatoissa eli yöt ulkona). Joten eikun nöyrästi talliin hakemaan pyydystysvälineitä ja selvittämään mitä oli tapahtunut ja ketkä oli karkuteillä.
Onneksi karkulainen olikin yksin liikkeellä ja viksu, se baanatti vauhdilla talliin perässä heti kun sytytimme sinne valot. Ulkona kaveri kiljui siihen malliin, että kohta on toinenkin hevonen aidoista läpi jollei hän saa seuraa.
Eipä siinä pimeydessä jaksanut ruveta aitoja enää korjaamaan, joten hain toisenkin epelin talliin ja nukkuisivat sitten yön sisällä ja aamulla vasta kartoitan tuhot.
Noh, aamu kun koitti, niin toki miehen piti lähteä töihin. Minä vakuuttelin, että joojoo, tottakai saan hoidettua hevoset pihalle.
Joten sängystä vaan reippaana ylös, aamuheinät ulosjääneille ja eikun risan aidan kimppuun. On muuten aavistuksen hankalaa korjata aitoja räntäsateessa ja sormet märkinä ja kohmeessa. Yhtään ei myöskään auttanut toissapäivänä alkanut huimaus eikä aktiivinen poika mahassa joka nyrkkeili virtsarakkoa. Puhumattakaan supisteluista. Onneksi viikkoja on vasta 35+4 eikä mahakaan ole jäätävän iso. Mutta ei tää raskaus helpotakaan tallitöitä...
Kun aita oli lopulta korjattu, niin heitin hepoille sadeloimet niskaan, kannoin heinät pihalle, talutin virkeät hevoset ulos ja sitten sisälle lämmittelemään.
Onneksi sentään lauantaina alkoi äitiysloma, että ei tarvitse vielä töihinkin lähteä.
Nyt ei ole muuta ohjelmaa kun sormien sulaksi saaminen, joulukorttien teko ja vatsan rauhoittelu :)
Ja hurraa, toki kuvioihin sopikin, että tässä kirjoittelun lomassa alkoi keittiöstä kuulua hiiren kiljunta. Meidän dementoitunut kissojen hiviä sairastava kissavanhus pyydysti hiiren. Yök! Miksi aina sillon kun mies on töissä, minä kun en noihin uskalla koskea. Jollei se sitä syö, niin sitten toi raato makaa keskellä kulkuväylää iltaan saakka!
Mitähän vielä? Niinjoo, tottakai paita on ihan likomärkä kun unohtui aamulla pukea rintsikat ja maitoa tulee jotta riittää. Just aamulla puettu puhdas paita!
Joskus tuntuu, että tämä maalaiselämä ja raskaana olo ei ihan sovi yhteen... Mukava lähteä aamiaiselle keittiöön hiirenraadon seuraksi, njam!
Onneksi sentään tiistain ultrassa kaikki oli tosi hyvin, vauva käyrien keskellä, ei ollut pönäkkä (minulla raskausdiabetes), lapsivettä normaalisti ja kohdunkaulaakin vielä pari senttiä jäljellä.
Jos elukat ei järjestäisi ylimääräistä puuhaa ja saisi itse vähän levätäkin, niin ehkä vauva vielä malttaisi kasvaa mahassa muutaman viikon :)
Olipa mukava lukea maalaiselämästä vaikkei Hp75.llä niin mukavaa ookaa. :) Toivottavasti ei ala hiiriä olemaa vaivoiks asti.
Miul ollu turvotusta varmaa puolet raskausajasta, mut tänä aamuna oli oikein superturvoksissa kädet. Sattuu sormien koukistaminen ja ranteita pakottaa. Saas nähä iskeekö synnytyksen jälkeen samanlaiset turvotukset kuin viimeks. Varpaat oli ihan muodottomat pallot, nilkat oli hävinny johonkin eikä jalkaan saanu ees löysiä sandaaleita mahtumaa, ku jalkapöydätkii oli niin turpeet. Ja sitä kesti pitkään (melkein 2 viikkoa synnytyksestä).
Miul ollu turvotusta varmaa puolet raskausajasta, mut tänä aamuna oli oikein superturvoksissa kädet. Sattuu sormien koukistaminen ja ranteita pakottaa. Saas nähä iskeekö synnytyksen jälkeen samanlaiset turvotukset kuin viimeks. Varpaat oli ihan muodottomat pallot, nilkat oli hävinny johonkin eikä jalkaan saanu ees löysiä sandaaleita mahtumaa, ku jalkapöydätkii oli niin turpeet. Ja sitä kesti pitkään (melkein 2 viikkoa synnytyksestä).
Anjuska86
Sanaisen arkkunsa ammentaja
Vaihtaisin samantien maaseudulle asumaan! Se onkin suunnitelmissa, mutta vasta kymmenen vuoden päästä kun lapsipuoleni ovat isoja, eikä tarvitse välttämättä asua enään lähellä heidän äitiään.
Kuulostaa kyllä rankalta HP75 tuo eläinten kanssa puljaaminen, vaikka hevosten hoito tuttua onkin. Omien pyörittäminen kun on ihan eri juttu. Tsemppiä loppuraskauden/synnytyksen jälkeiseen aikaan, että jaksat etkä voisi huonosti!
Kuulostaa kyllä rankalta HP75 tuo eläinten kanssa puljaaminen, vaikka hevosten hoito tuttua onkin. Omien pyörittäminen kun on ihan eri juttu. Tsemppiä loppuraskauden/synnytyksen jälkeiseen aikaan, että jaksat etkä voisi huonosti!
Hp75
Silmät suurina ihmettelijä
Joo, en mäkään oikeasti kaupunkiin osaisi asettua, kun ukon kanssa yli 15 vuotta ollaan hevosia pihassa pyöritelty. Ensimmäinen raskaus vaan menossa ja osa hommista onkin vähän haastavampia kun alkuun ajattelin :)
Sellaisina aamuina kun supistaa, huimaa, maailma tuntuu pyörivän vinhaa vauhtia ja oksettaa, niin 1,5 tunnin ylimääräinen työskentely räntäsateessa ei ole ihan ekana toivelistan kärjessä.. mieluummin olisi vaan kaivautunut peiton sisälle ja jatkanut unia.
Nyt täällä peiton alla puurolautasen kanssa elämä hymyilee ja maha pomppii. Ehkä joku hyvä leffa netflixistä pyörimään...hiljaa omatunto! Kai tää makuulla olo ja laiskottelu on sittenkin ihan ok ja sallittua :)
Tsemppii kaikille tuskaisille, ei tässä ole enää pitkä aika kun saa taas koko vartalon omaan käyttöön :)
Sellaisina aamuina kun supistaa, huimaa, maailma tuntuu pyörivän vinhaa vauhtia ja oksettaa, niin 1,5 tunnin ylimääräinen työskentely räntäsateessa ei ole ihan ekana toivelistan kärjessä.. mieluummin olisi vaan kaivautunut peiton sisälle ja jatkanut unia.
Nyt täällä peiton alla puurolautasen kanssa elämä hymyilee ja maha pomppii. Ehkä joku hyvä leffa netflixistä pyörimään...hiljaa omatunto! Kai tää makuulla olo ja laiskottelu on sittenkin ihan ok ja sallittua :)
Tsemppii kaikille tuskaisille, ei tässä ole enää pitkä aika kun saa taas koko vartalon omaan käyttöön :)
Gatusa
Seurustelun sensei
hp75 sulla on riittäny kyl kaikkea tuossa, jaksamista. yritähä levätä sen verran mitä pystyt. meillä oli taannoin kotona hiiri ni piti ukon apuna yrittää saada se hengiltä, kivaha tälläsen vatsan kanssa on kyyristellä ja yrittää pyydystää jotai samperin hiirtä sit (meillä ku ei kissaa ole). ja kyllä sun pitää saada sitä hemmottelua koska kohta sellaseen ei ol senkää vertaa aikaa ja mahollisuuksia ku on kodin ja lapsenhoito sekä hevoset sun muut. tsemppiä loppuraskauteen ja synnytykseen kun aika koittaa. :)
täällä eilen suursiivouksen tein joka on mun tapa purkaa ärsytys ja turhautuminen. ootin et ukko lähti kotoa ku esikko oli tullu jo koulusta ja esikko autto mua kantaa yhessä tavaroita ja sit alko lakasu, kuuraaminen yms. no ukko tuliki sit ennen ku ehin saada kämpän valmiiks ni alko kuivaimella ja puhtaal vedel mun apuna hääräämää ku olin jo kyl käytännösottaen valmis. tavarat tuotii sit yhessä sisään. oliha tuo superonellinen ja yllättyn, totes et hänen ongelmana on se ettei tiedä mistä alottaa ni ei ol saanu aikaseks ja onha meil se et aina tullu jotai menoa ukolla ku pitän siivota. no ukko teki sit ruuan tosin minä siinäki auttelin sit vähä. ihme kyllä selvisin kaikesta pelkällä alavatsa ja alaselkäkivulla ja vihlonnalla kohdunsuulla. aamun aikasina tunteina ukolla vatsa kipeä ku oli syöny just ennen nukkumista tai mistä lie johtu ni oli et hän varmaan kuolee (taas vaihteeks ku vatsaan sattu jonki verran) ni minä olin et kunha vatsa tyhjenee ni olo paranee ja olin siinä sit lohduttaas sitä sen kurjas olossa. aamusta alko taas sit ku ylös noustii ni esikon ja ukon show perinteiseen tyyliin.
täällä eilen suursiivouksen tein joka on mun tapa purkaa ärsytys ja turhautuminen. ootin et ukko lähti kotoa ku esikko oli tullu jo koulusta ja esikko autto mua kantaa yhessä tavaroita ja sit alko lakasu, kuuraaminen yms. no ukko tuliki sit ennen ku ehin saada kämpän valmiiks ni alko kuivaimella ja puhtaal vedel mun apuna hääräämää ku olin jo kyl käytännösottaen valmis. tavarat tuotii sit yhessä sisään. oliha tuo superonellinen ja yllättyn, totes et hänen ongelmana on se ettei tiedä mistä alottaa ni ei ol saanu aikaseks ja onha meil se et aina tullu jotai menoa ukolla ku pitän siivota. no ukko teki sit ruuan tosin minä siinäki auttelin sit vähä. ihme kyllä selvisin kaikesta pelkällä alavatsa ja alaselkäkivulla ja vihlonnalla kohdunsuulla. aamun aikasina tunteina ukolla vatsa kipeä ku oli syöny just ennen nukkumista tai mistä lie johtu ni oli et hän varmaan kuolee (taas vaihteeks ku vatsaan sattu jonki verran) ni minä olin et kunha vatsa tyhjenee ni olo paranee ja olin siinä sit lohduttaas sitä sen kurjas olossa. aamusta alko taas sit ku ylös noustii ni esikon ja ukon show perinteiseen tyyliin.
tänään kävin pikasesti ruokakauppareissulla lasten kanssa,puoleen väliin kauppaa pääsin ja osa ostoksista oli kerätty kun alkoi ihan järkky kipu tuossa missä maha on ylimmillään,törkeää repeilyä ja vihlontaa,tuskan hiki valui kylmänä jokapuolelta jäipä sitten puolet ostoksista tekemättä..lapset purkas onneks ostoskärryt hihnalle ja mulle jäi vaan pakkaaminen,ja samperi ku se sattu,kyyneleet valu silmistä kun puhisin pakosti menemään ostokset kassiin..sitten niiden nosto takas ostoskärryyn meinas viedä jalat alta,tässä kohtaa jo kävely sai järjettömät tuskat aikaseks..eiku autolle ja itkin auton vieressä 20 minuuttia kun en saanu kasseja kärryistä nostettua autoon..vanha mies kävelykeppinsä kanssa auttoi kassit autoon kun muut ihmiset vain mulkoilivat ihanku jotain sairasta syylästä ruttokasaa!
parkkiin päästyä raahauduin kotiin,kassit jäi autoon ja odottelevat sielä siihen asti ku mies tulee kotiin 21->
lapset sai itse tehtyä leivät itsellensä minä oottelen ruokaa kunhan mies tulee töistä,nälkä on törkee!
makaan sohvalla enkä tod pääse liikkumaan kun meni selkäkin niin jumiin ja mahan sivuilla on taas törkeitä repeily kipuja jos yrittää liikkua ja tup ylävatsa kipu on törkee kun liikkuu(voi tietysti johtua tuosta vanhasta leikkaushaavasta joka on siinä kipukohdassa,jos sieltä jotkut "kiinnikkeet repeilee" kun vauva möyryää ja on jo niin iso)...
koirat on tuoneet minulle hihnansa ja ruokakipponsa sohvalle...pieni vihje,ruokaa ja ulos?saavat myös odotella..
ja 6 viikoa edessä vielä,millä tästä selviäää...kyllä masentaa..
parkkiin päästyä raahauduin kotiin,kassit jäi autoon ja odottelevat sielä siihen asti ku mies tulee kotiin 21->
lapset sai itse tehtyä leivät itsellensä minä oottelen ruokaa kunhan mies tulee töistä,nälkä on törkee!
makaan sohvalla enkä tod pääse liikkumaan kun meni selkäkin niin jumiin ja mahan sivuilla on taas törkeitä repeily kipuja jos yrittää liikkua ja tup ylävatsa kipu on törkee kun liikkuu(voi tietysti johtua tuosta vanhasta leikkaushaavasta joka on siinä kipukohdassa,jos sieltä jotkut "kiinnikkeet repeilee" kun vauva möyryää ja on jo niin iso)...
koirat on tuoneet minulle hihnansa ja ruokakipponsa sohvalle...pieni vihje,ruokaa ja ulos?saavat myös odotella..
ja 6 viikoa edessä vielä,millä tästä selviäää...kyllä masentaa..
Kuulostaa kyllä todella tuskaiselta tuo sun olo jolianna! Huhuh, mun krempat on ihan pientä tuon rinnalla, pystyin tänään jopa imuroimaan ja pesee lattiat, tosin siinä kesti 2,5tuntia kun piti huilia välillä. Onneksi ei ole kiire mihinkään :) nyt on olo toosi väsy ja jonkin verran supistelee ja selkääkin särkee, mut kyl tän vielä kestää.
puapru
Kommentoinnin ninja
Melkoinen matkustuspäivä takana. Autossa istuttu varmaan sellainen 5-6 tuntia yhteensä mutta eipä se oikeastaan missään tunnu tuntuvan.
Hankittuna siis SenjoraGn kirstu, Tripp Trapp uudelle tulokkaalle ja siihen lisäosat kun tästä puuttui turvakaari ja selkänoja. Tuoli on kyllä väärän värinen, mutta kun se oli niin edullinen (45e) niin päätettiin isännän kanssa että otetaan se matkaan joka tapauksessa ja tuunataan oikean väriseksi. Sitten käytiin viettämässä aikaa mun kummitädin luona ruokailun ja kahvittelun merkeissä.
Hankittuna siis SenjoraGn kirstu, Tripp Trapp uudelle tulokkaalle ja siihen lisäosat kun tästä puuttui turvakaari ja selkänoja. Tuoli on kyllä väärän värinen, mutta kun se oli niin edullinen (45e) niin päätettiin isännän kanssa että otetaan se matkaan joka tapauksessa ja tuunataan oikean väriseksi. Sitten käytiin viettämässä aikaa mun kummitädin luona ruokailun ja kahvittelun merkeissä.