Maaliskuun mutinat

Voihan naurettavuus tän mun nukkumisen kanssa...

Eilinen yö: unta 22-01, valvomista klo 01-05, unta klo 05-8:30.
Tämä vielä kuluva yö: unta 23-02, vessatauko, unta 02:15-05:10. Valvomista.

Eli oon taas viiden aikaan herännyt tänään, eilen menin siihen aikaan uudelleen nukkumaan. Voi pjerse kun tänään sitten ihmisten aikaan eli päivällä on tulossa vieraita, taitaa jäädä päikkärit ihan vaan haaveeksi. Niinkuin itseasiassa monena muunakin päivänä jää, mulla on jotenkin ihan älyttömästi ollut ohjelmaa tässä. :)
Yritän nähdä kaikkia kavereita jos mahdollista. Nyt kun tässä liikkumisessa ei ole mitään ongelmaa, käyn lounaalla työkiireisten kanssa ja kotona olevien luokse menen mielelläni kylään. Sitten kun oon itse kotona pikkuisen kanssa, saavat muut tulla vastavuoroisesti meille, jos en jaksa joka päivä olla kärryjen kanssa suhaamassa tuolla. :) Onneksi on hyvät julkisen liikenteen yhteydet joka paikkaan!

Jees, aamupuuro tulilla, hautunut jo kohta 20min ja sunnuntaihesaria odotellen...

Poks! Tänään tasan 36 viikkoa täynnä! :)
 
Laitoin Reetta80 sulle privaa kun tuli niin pitkät pätkät kirjoitettua off topic juttua koirista emoticon . 
Mulla oli cava samanlaista uniongelmaa pariseni viikkoa sitten. Ei ollut kiva valvoa klo 24-04 varsinkin kun piti mennä seuraavana päivänä töihin. Nyt mulle on onneksi uni maittanut paljon paremmin ja parina viime yönä olen nukkunut vessakäyntiä lukuunottamatta klo 23-08! Eli, tosi makoisasti.
Huh huh, teillä alkukuun menijöillä rupeaa päivät käymään aika vähiin!
Tämä muumimamma raahautuu tänään jättiläistoppavaatteissa Salppurin kisoihin. Ensi vuonna sitten jo Ipanan kanssa ladun varteen, perinteet velvoittaaemoticon .
 
Täällä herättiin jo ennen 7 aamulla ja mahaan pisti. Epäsäännöllistä pistelyä ollut tässä koko aamupäivän, aamulla jopa tuntui alaselässä. Mahassa ne ei kuitenkaan tunnu supistuksilta ja tässä on seurailtu nyt niitä. Välistä ehkä jo mietin oisko ollut supistus kun kiristi, mutta samaan aikaan tuntu liikkeet, eli maha ei menny kovaksi. Mulla on kumminkin hirveen hankala erottaa millon maha on kova, kun se tuntuu olevan sitä aina. Neuvolatätikin sanoi sillon että mullon jotenki tosi kiintee kohtu, että hänkään ei sillon saanu tunnusteltua miten päin pikkunen oli.
Äitin kanssa sitten jutellu ja se mietti et voi olla "valmistelevia" supistuksia ennen varsinaisia, että katotaan millon tulee lähtö. ;D Käyn heittää 5min kävelylenkin ja jatkan makaamista ja jos nuo pistelyt yms muuttuu säännöllisiksi niin sitten soittelen synnärille tai jonnekin. Oispa mukava lähtee tänään synnyttään. :D
 
Mulla on kans ollut viimeisen viikon aikana sellaisia hassuja vatsan kovettumisia jotka voi kestää useita tunteja yhteen soittoon. On tosi tukala olo kun maha on kivikova pallo, mut  ei ole kivuliasta. Varsinaisesti. Enemmänkin sellainen olo kun tekisi staattista vatsalihasharjoitusta ja lihakset alkaa väsymään ja menemään hapoille.  Tosrtaina alkoi klo 15 kun olin syömässä ja kesti siihen asti kun menin nukkumaan eli lähemmäs 10 tuntia... eilen oli ainakin 3 tuntia, taas syömisen jälkeen, mut  olin kyllä Jumbossa liikenteessä muutenkin. Torstaina makoilin illan sohvalla ja kävin pikaisesti saunassa, en sen suurempi rasituksia uskaltanut.  

Nivusissa on kans sellainen hassunarka olo, mut kävin myös uimassa perjantaina pitkästä aikaa, voi olla kyl ihan vaan siitä sammakko-potkusta lihaskipuakin. Tai sit vaavi porautuu alemmas lähtökuopissaan.

Onko teillä muilla ollut tuollaista pidempiaikaista kohdun kovettumista?  Kun neuvolantäti katsoi mua perjantaina vähän pitkään, kuin ei olisi uskonut mua kun kerroin edellispäivän 9 tunnin supistuksesta.
 
Täällä alko supistukset eilen illalla ja jatkunut ainakin vielä tähän asti! tunnin välein tulee, muttei ny mahottoman kipeitä ole, mut semmosia että varmasti herää jos vahingoskin saa unen päästä kiinni,  ja kipu tuntuu eniten selässä... moni on verrannu menkkakipuihin, mut vaikea mun on sanoa onko nää semmosia kipuja ku ei oo koskaan ollut minkäänlaisia menkkakipuja :o. Ei saanut koko yönä nukutuksi, nousin sitten hetkeksi ylös katteleen ostoskanavia :D niin ne hetkeksi katos... tai oli siis vain pitempi väli kun aattelin että meen takas nukkumaan ku meni ohi niin pääsin sänkyyn niin taas tuli supistus,,, huoh... nyt niitä tulee tunnin välein... mut oottelen tässä että ne alkais tiheentyä tai muuttuis kipeemmiksi.. mut eipä vielä ainakaan...
Me saatiin viikko sit kone korjauksesta, niin nyt se on taas rikki! se pimeni ihan täysin, jotta huomenna taas takuuhuoltoon...  Nyt jos sitä lähtis käymään mumman työnä ja koirien kans laavulle ku on niin komia ilma... :) Täytyy keksiä jotain muuta ajattelemista ku vain supparit kun koko ajan oottaa että ottais ny kipeämpää tai tihentyispä, tänään tosiaan ois komia päivä synnyttää niin kuin Ultimate tuolla aiemmin sanoikin ;D
 
Voi että mä en jaksa oottaa milloin alkaa tippua uutisia pienistä huhtikuisista vauveleista emoticon Eilen oli hautajaiset ja niin siinä sitten kävi että siunaustilaisuudessa alkoi tulla suht kipeitä supistuksia. Ihan eri luokkaa kuin ne joita on aiemmin ollut! Päätettiin miehen kanssa sitten että jätetään muistotilaisuus väliin ja lähdetään kotiin kellottelemaan :) Siinäpä sitä kellottelin, kaks tuntia 5 minuutin välein. Yhessä vaiheessa oli 11 minuuttia taukoa edelliseen joten siinä kohtaahan alkaa periaattees uudestaan laskeminen. No, päätin sit käydä kuumassa suihkussa kun alko tulemaan kuvioihin jo alaselkäkipu supistuksen aikana ja se auttokin hetkeks.. Saatto mennä koko loppuillan niin et oli puolen tunnin tauko suppareista ja taas alko säännölliset jotka kesti n. tunnin ja taas tuli pidempi tauko. Ei kuitenkaan lähetty näytille kun sanoin miehelle että hitto en lähe, laittaa taas supistuksenesto tippaan ja mieluummin makaan ja lepään täällä ku sairaalassa. Mä en vihaa mitään muuta tällä hetkellä ku sairaalassa turhan takia käymistä. No kolmelta yöllä vasta menin sänkyyn et käyn nukkuu kun olin niin jännittynyt ettei aiemmin osannut käydä ja sänkyyn ku pääsin, kellotin kolme kuuden minuutin välein tullutta supistusta ja sit nukahdin. Ja ite oon aatellu et jos en supistukseen herää ni ei voi olla vakavaa :) Yhteensä siis supistelin eilen 10 tuntia epäsännöllisen säännöllisiä supistuksia ja osa oli tosi kipeitä ja repiviä.. Kestikin yli puol minuuttia kerrallaan. Joten kyllä ihmettelen jos ei mitään oo tuolla alakerrassa tehnyt. Maha on kyllä laskeutunut entisestään , vatsanympärys on pienentynyt elisen aamun jälkeen 5 cm.. Aika outoa, sanoisinko.?? Taitaa olla vaavi kääntyny johonkin toisenlaiseen asentoon. Mut en vaan jaksa uskoa että montaa viikkoa täällä mahassa enää pyörii.. Jos, niin ihmettelen kyllä näitä supistuksia :D Kuitenkin kärvistelen täällä viimesien joukossa että millon vauva syntyis :D Ai nii, kappelissa alko rinnat taas vuotamaan samalla kun supistukset alko ni tiesin ettei oo kauhian normaalia :) Niin kävi sillon tampereellakin ja nyt taas on liivinsuojat kun valuu tisut!
 
Voi Enkuli,
Kovasti kuulostaa että olet seuraavana vuorossa, mut koita nyt vielä ainakin se viikko pysyä kasassa!  Sulla on vielä niin vähän viikkoja.
Mene sinne sairaalaan hakemaan se piikki, se on kuitenkin vauvan parhaaksi.  5 pvän päästä ne sut kotiuttaa viimestään, ellet sitten jakaudu ennen sitä :D
 
Ai nii, nehän voi antaa sen piikinkin!!! Mä koko ajan mietin että laittaa tippaan ja pakkomakuutusta luvassa ilman vessalupia :P Mutta kyllä jos tulee uudestaan noinkin kovia kuin eilen ni käyn hospitaalissa, tänään ei taas ainuttakaan supistusta oo tullut ja toivottavasti pysyy vielä hetken poissa. Ois niin ihana kun vauva pysyis matkassa siihen asti että saadaan pieni suoraan kotiin, eikä tartteis keskolahoitoja emoticon  Mulla on huomenna neuvola ja aattelin pyytää jos se varais lääkärille ajan vaikka viikon päähän jotta vois tsekkaa tilanteen taas..
 
Tänään 37 viikkoa täynnä ! :D Nyt saa vauva rauhassa syntyä jos tahtoo. Vaikka vaikuttaa kyllä siltä että tuolla tuo tyytyväisenä aikoo vielä tovin pysytellä. :) Supistukset ovat edelleen pääasiassa kivuttomia, eikä mistään säännöllisyydestä voi niiden kohdalla puhuakaan. Ja vauva painaa kylkiluita siihen malliin etten usko sen yhtään laskeutuneenkaan. Huomenna olisi viimeinen ultra, siellähän se sitten selviää.

Huomenna olisi myös tarkoitus kasata pinnasänky ja tuoda hoitopöytä varastosta. Vielä kun saisi sen pesukoneen hankittua ja vauvanvaatteet pestyä niin alkaisi kaikki olla valmista vauvaa varten. :)
 
Satuj:
joo, tuttua on!
Mä oon tullut siihen tulokseen, että se semmonen jatkuva pingotus ei oo varsinaisesti supisteluja, mut kohtu on jostain syystä jännittynyt.
Se ei tosiaan oikeastaan varsinaisesti ole kivuliasta, mutta tekeehän se nyt olon ihan helkkarin tukalaksi, kun vatsa tuntuu koko ajan olevan ihan pinkeänä pitkän aikaa putkeen.

Tää on nyt viikon aikana helpottanut ehkä vähän, mutta tätä ennen ihmettelin varmaan parin viikon ajan ko. ilmiötä. En nimittäin muista esikoisesta tämmöstä lainkaan.

Pahimmassa jännityksessä mulla auttaa kuuma suihku ja oikean asennon löytäminen. Jos kiristää makuullaan, niin sit kokeilen istumista, jos kiristää istuiltaan, yritän olla vaikka nelinkontin ja hengitellä syvään ja rauhallisesti. Ja lämmintä kaurapussia vaan alaselkään jne. Ja jotkut pilatesliikkeet auttaa kanssa. Ja mies saa välillä hieroa alaselkää. Eli siis kaikki yleinen rentoutuminen.
Jos nää ei varsinaisesti laukaise sitä pingotusta, niin ainakin helpottaa oloa.


Minä tässä keksin, että vauva vois syntyä vaikka tossa viikon päästä maanantaina, eli 21.3.! Olis tosi hauskaa jos vauva ois syntynyt päivänä, jolloin valo vie voiton pimeydestä, eli kevätpäiväntasaus.
Oon kovasti yrittänyt viestittää tätä nerokasta ajatusta tuonne vatsaan, mutta en tiiä älyääkö se. :D
 
Cava, täällä kans on viestitelty tuonne masuasukille että 19 päivä vois syntyä synttärilahjaksi mulle. :D voi ku oiski helppoa jos sais vain valita päivän kun syntyy emoticon

Tässä nyt tuntuu että koko ajan elää vain perjantaita odotellassa kun on äippäpolille aika.. Tässä vain yrittää keksiä tekemistä että aika menis sinne nopeampaa.. eipä päikkäreittenkään otto onnistunut supistusten takia.. täytyy vissiin alkaa seuraamaan tarkemmin kellosta miten usein nuo tulee...Ohjeeksi sain että kannattaa liikkua niin supistukset voimistuu, mut jos alan kovin liikkumaan niin ne vain tuntuu katoavan tai siis harventuu...
 
Nyt on pakko pikkusen purkautua. Anteeks jo etukäteen mutta te ette toivottavasti ota näitä juttuja henkilökohtaisesti toisin kuin rakas mieheni jos yritän hälle purkautua ja siks oonkin yrittäny sitä välttää. 

Tänään mulla on ollu semmonen olo että minä vihaan tätä raskautta, näitä helvetin mielialanvaihteluita, tätä närästystä, tätä jaksamattomuutta, näitä raskausarpia ja kaikkea mikä liittyy tähän raskauteen paitsi sitä itse lasta. Voi että minä niin odotan että tämä vauva syntyy ja pääsen tästä raskaudesta eroon!!! Tähän asti olen vain nauttinut ja sietänyt kaikki nämä vaivat ja kivut ja kolotukset mutta nyt ei enää jaksa. Vielä 6 helvatan pitkää viikkoa edessä... Tänään olin niin intoa täynnä aamulla, pesin uunin, pesin pyykkiä ja kattelin telkkaria ja laskin vauvan liikkeitä ja suunnittelin miten siivoilen kaappeja vielä iltapäivästä ja pum. yht'äkkiä kaikki se into oli poissa. Suutuin jopa pussilakanalle kun se ei nyt sattunu oikiamaan kun otin sen koneesta ja nakkasin sen nurkkaan. Kylläpä oli ihan hiton ilkeä pussilakana. Tuntuu että mies ei oikeesti tajua tätä minun olotilaa ja itkeä tirauttelen sillekin ihan ihme asioista, tänäänkin hermostuin niinkin oleellisesta asiasta, kuin pinnasängyn verhotangon pituudesta. Kun itse ensin selitin asian huonosti (tajuan sen nyt jälkeenpäin) ja se tajus väärin. Noh, siinä sitten itkin sitä saakelin tankoa ja toinen vetäs niin herneet nenäänsä että.. Oon yrittäny sille selittää että nää hormoonit saa mut ihan sekasin ja räsähdän ja pillahdan itkuun ennen kuin edes tajuan koko asiaa, mut ei se vaan tajua. Muuten se on ollu aivan äärimmäisen ihana ja tosi hieno tuki koko raskauden ajan, mutta näitä juttuja se ei näköjään ymmärrä vaikka kuinka selitän.

Oon itelleni ihan hemmetin vihanen kun saan näitä hermokohtauksia ja myös siitä, että en jaksa. Ärsyttää olla tämmönen aikaansaamaton vätys joka vaan makoilee sohvalla tekemättä mitään. Välillä tuntuu että onkohan tämä enää normaalia.. 

Kiitos ja anteeks. Heti helpompi kun sai jotenkin  purettua tätä oloa... 
 
Jolane: sun kirjoitus on niinkuin mun kirjoittama! Veit siis totaalisesti sanat suusta.
Vihaan kans kaikkea tähän liittyvää paitsi vauvaa enkä jaksa enää odottaa näiden kipujen kanssa.. Supistelut on jatkuvia ja kun oon pari kertaa joutunu synnärille käyrille niin kaikki on ok. Sitte ei varmaan tapahdu mitään ku kuuden viikon päästä tämä saa alottaa pihalletulemisen..

Ehkä se tästä.. luojalle kiitos täällä on muitaki odottajia..
 
Minäkin olen huomannut jonkinasteista ärtymisherkkyyttä ihan ilman mitään syytä. Muutenkin tunteet on tosi pinnassa.
Viikonloppu meni lauantain osalta muuttopuuhissa, ja tosiaan noi kamat on vieläkin purkamatta pääosin :( No kerkeehän sitä tässä.
Eilen oltiin jääradalla autoa testaamassa, tai no kai enemmän omaa ajotaitoa. Ihan kivaa oli, niin jännää vaan ajoittain että ihan kädet tärisi. Oli Autoliiton järjestämä tilaisuus, joten ihan suuniteltuja harjoitteita. Iltapäivällä käytiin pyöräilemässä 11km ja joku törppö meinas ajaa mun yli autolla kaupan parkkiksella. Kai sitten jäin jotenkin palkin taa tms, kun väisti miehen ja ajettiin peräkkäin. Onneksi kerkesin itse jarruttaa, mutta muistoksi taitaa sisäreiteen tulle aika muhkea mustelma...
Siinä sitten syömisten jälkeen pitikin ottaa päikkärit, reilu tunti ainakin tuli nukuttua, saatto mennä parikin! Illalla saunottiin vielä joten varsin toimintarikas päivä.
Muksu oli eilen tosi aktiivipäällä myös ja tuntu tästä päivästä tulevan samanlainen. Mun pitää aamuisin herätä aamupalalle 5-6 aikaan ei vaan uni tule ellei käy haukkaamassa jotain. Sitten hetkittäin tullee ihan tosi huono olo :( En tiedä mistä se johtuu, ei oikein tunnu suppareitakaan noiden aikaan. Mulla ei mitään säännöllistä supistuksen omasita ole vielä ollut, en ainakaan ole huomannut.
 
Jolane, tuo on tuttu tunne.. Mulla ei tosin mielialat heittele, alan vain itkemään aika paljon herkemmin kuin normaalisti. Mutta kaikki tämä muu oleminen.. Olo on koko ajan tukala, vaatteet puristaa tai ei mahdu ollenkaan, supistuksia tulee, kun nousee tuolilta seisomaan... Eilen koitin auttaa miestä noissa remonttihommissa, mutta autapa siinä, kun vuorotellen pitäisi kurotella ylös ja kyykkiä alhaalla. Eihän sellasesta tule mitään tämän mahan kanssa. Tuli tosi hyödytön olo.

Mua on alkanut pelottaa tuleva äitiysloma (alkaa siis virallisesti ylihuomenna, nyt oon viel sairaslomalla). Mulla ei meinaan asu yhtään kaveria samassa kunnassa. En ees tunne täältä ketään. Oon asunut täällä nyt pari vuotta, ja täällä on käynyt mun kavereita ehkä pari kertaa vuodessa. Nyt, kun mä jään yksin kotiin, niin mä jään tosiaan yksin. Kaikki ovat niin kiireisiä omien juttujensa kanssa, että tapaamisetkin pitää sopia viikon päähän, jolloin ne yleensä ehtivät peruuntua. Mulla ei ole joka päivä auto käytössä, joten sekin hankaloittaa mun liikkumista. Silti mä oon yleensä se, joka lähtee käymään toisten luona.

Mulla ei myöskään ole kavereita, joilla olisi lapsia tai jotka olisivat niitä edes hankkimassa. Joten ei ketään kiinnosta lapsiin liittyvät jutut. Kaverin mielestä mä olen vaan "tosi raskaana", vaikka todella vähän oon mitään koko raskaudesta sille puhunut. Kävi se täällä kerran alkuvuodesta "katsomassa äitiyspakkausta". Noh, se katsominen meni niin, että lopulta ei tarvinnut mitään näyttää, kun ei ne olleet kiinnostavia. Ja siitä pitäisi tulla kummi.. Oon oikeesti miettinyt, voiko tuollaisen lapsuudessa sovitun asian perua. Ei varmaan, jos toinen on jo sen takia liittynyt kirkkoonkin. Nyt, kun miehen on vielä pakko tehdä pitkää päivää koululla, niin mua alkaa tosi helposti masentamaan täällä kotona. Onneksi on vielä opiskeluja, niin on jotain rytmiä viikoissa.
 
Jolane, Tiina^, IhaNainen ja kaikki muut helposti ärtyvät mammat:

jos teillä on se neuvolasta mukaan annettu Vauvan odotus -kierrekansikirjanen, niin lukaiskaapa sieltä Isälle-osiosta 38. viikko.
Ja mikä tärkeämpää: antakaas niiden isukkien lukaista se myös! :)
Siellä on ihan tieteellisesti tutkittua faktaa tuosta asiasta, eli voitte rauhassa olla syyllistämättä itseänne. :)

Sista81:
Sulle tuosta kaverista ja kummiudesta jne.
Jos on vauvan saapuminen maailmaan jopa itse äidille ja isälle hieman absurdi ja epätodellinen asia, niin se on vielä kaukaisempi ja vaikeammin hahmotettava ulkopuoliselle ihmiselle, joka ei ole edes samassa elämäntilanteessa (tai siis näin oletan, että tuo ystäväsi on lapseton...). Asia voi kyllä hyvinkin korjaantua, kunhan hän saa jotain sylissäänpidettävää.
Muistan itse kuuden vuoden takaa kun paras ja vanhin ystäväni sai lapsen. En älynnyt ollenkaan miten isosta asiasta sitten lopulta oli kyse - ja minä olen mielestäni vielä erinomaisen hyvä ystävä hänelle. :D Vasta kun se nyytti, nykyinen kummityttöni oli maailmassa, aloin jotenkin hahmottaa, että "niin, ystäväni H on nyt äiti, hänellä on ihan oikeasti vauva".
Eli: anna aikaa ympäristöllekin sopeutua tulevaan isoon muutokseen. ;)

Ja tuosta yksinjäämisen tunteesta: et ihan varmasti ole ainoa joka näin ajattelee!
Mutta samalla: äitiys ja vauvat/lapset ovat uskomattoman helposti yhdistävä tekijä. Ehkä löydät mammakavereita sieltä neuvolan perhevalmennuksen kautta, ehkä jostain leikkipuistosta, muskarista, kenties jopa laitokselta samaan aikaan olevista... Mieli avoinna vaan, kulkemiset ja liikkumiset ovat sitten aina vain käytännön järjestelyä. :)

IhaNainen:
oisko ihan vaan raskauspahoinvointia? Sehän tuppaa monella palaamaan tälleen loppusuoralla just tuolleen aaltoina tai hetkittäin. Todennäköisesti sillä saattaa olla jotain tekemistä myös verensokerin kanssa, mutta mistäs näitä taas tietää... Mulla on itselläni ihan selvästi semmonen etova olo kans välillä.
Niin pitkään kun se paha olo ei tule selällään makaamisesta, ni kyse lienee vaan hormoneista. :)

Jahas, mulle alkaa muodostua mammalomarutiini. 
Pitkä lehdenluku+aamupala, istumista koneella x hetkeä, ja vasta sitten päivä voi muuten alkaa. :)
Rutiini lienee muuttuu suht radikaalisti, kunhan mulla on täällä semmonen pieni seuralainen lomalla. <3
 
Hihhih, mun mahanympärys on pienentynyt nyt viikonlopun aikana 5 cm ja taas tissit kasvanut n. kuppikoon verran :D Ihan oikein päin on mennyt nuo kasvamiset! Ei vaan, on tää aika outoo.. Maitoo vaan tippuu koko ajan. Laitan kuvan mun mahasta, onks teillä nuin alhaalla jo? Mietin et eihän tää enää alemmaks voi mennä.. Onpas isokokonen kuva emoticon

Mulla ei oo tässä raskaudessa ollu ihmeemmin mielialanvaihteluita.. Aika tyyni olo koko ajan. Välillä huomaan kyllä hermostuvani ihan mitättömistä ja typeristä asioista mut koittakaa jaksaa viel hetki niiden hormonien kanssa!!!

 
Ihanaa huomenta kaikille, äitiysloman ensimmäinen päivä emoticon
En ole paljon ehtinyt täällä pyöriä kun viimeinen työviikko oli tosi kiireinen ja vei kaikki mehut. Mutta nyt, aah, vapaus!
Mä kyllä uskoisin viihtyväni kotona ja ainahan sitä voi vaikka lähteä käymään vanhemmilla. Onneksi on siis auto käytössä. Mutta ajattelin íhan levätä vaan, lueskella kirjoja, kattoa Serranoita dvd:ltä ja käydä koirien kanssa ulkona. Lähden shoppailemaan jos siltä tuntuu ja jaksan.
Yritän nyt muistaa mitä täällä on keskusteltu...
- Enkuli, kyllä mulla maha on kanssa aika alhaalla vaikka ei vielä mitään kivuliaita supistuksia ole ollutkaan. Eli siis tosiaan supistuksista niitä ei juurikaan nyt taas ole ollut. jossain vaiheessa niitä oli enemmänkin, mutta kivuliaita eivät ole olleet missään vaiheessa..
- mieliala on ollut koko raskauden tosi tyyni, vain pari kiukkukohtausta olen saanut. Saas nähdä miten käy synnytyksen jälkeen emoticon
- ultimate hui, sä oot uskalatanut käydä fillaroimassa ulkona? Mä olen yleensä pyöräillyt työmatkoja eikä mulle tulis mieleenkään nyt lähteä tonne...sehän on kait "kiellettyä" näin loppuraskaudestakin juuri kaatumisvaaran takia. Meillä on kyllä niin jäiset tietkin, että ees nastoilla en lähtis ilman raskaana olemistakaan. En siis pyöräile ympäri vuoden vaan sulan kelin aikaan. Pyöräilykuume kyllä taas alkaa nostaa päätään...no sitten kun vaavi on syntynyt, niin aion alkaa tekemään pöyrälenkkejä aina kun mies tulee töistä kotiin. Kivempaa kun käveleminen.
- hitsi kun mekin yritettiin käydä ostamassa niitä Liberon vaippoja Mammuttimarkkinoilta, mutta kaikki pienet koot oli loppu. Mä en oikein saanut sitten selvää olisiko niitä 1 koon vaippoja edes ollut niissä tarjouspaketeissa, 2 kokoa ainakin on. Annikako se oli käynyt, mitä kokoa sä ostit?
Pikkuhiljaa alkaa ajatukset kasaamaan sairaalakassiakin. Ostettiin eilen pillimehuja valmiiksi. Muuten ei tunnu että olisi kovin kiiren sen kanssa. Ja kun asutaan ihan sairaalan vieressä, niin mies ehtii sitten kyllä varmasti käydä hakemassa kamat jos jotain kiireessä jää puuttumaan. Mm. vauvan kotiuttamisvaatteita en ole yhtään vielä miettinyt.
Ensi viikolla onkin synnytysosastoon tutustuminen. Saas nähdä mikä paniikki sen jälkeen syntyy kun varmaan synnytyts alkaa tuntua aika todelliselta jo. Nyt en ole sitä vielä hirveästi miettinyt.
Hyviä vointeja kaikille ja jakamista viimeisiä työpäiviä puurtaville :)
 
Voi miten ihanaa kuulla etten tosiaan ole ainut. Vaikka sen tiesinkin toisaalta, niin silti sitä luokittelee itsensä johonkin hullujen kastiin näitten tuntemusten kans. Taidankin Cava lukea ton 38. viikon tekstin vähän etukäteen miehelle, jospa se vähän tajuais näitä mun höyryämisiä...

Sista81: Mulla on ollut myös noitakin tuntemuksia. Me muutettiin n. puoltoista vuotta sitten tänne "maalle", josta kotikaupunkiin on n. ½h matka. Ei siis mitenkään pitkä matka tosiaankaan ja auto on käytössä mutta kun ei sitä viitsi ihan huvikseen lähteä tonne kaupunkiin pyörimään ihan jo kalliin dieselin hinnankin takia. Yrittäny miettiä, että mitähän nämä viimeset viikot tekis, oon pyydellyt ystäviä käymään ja sopinut myös meneväni heillä käymään vielä kun ratin taakse mahdun :D Mutta kun tuo matka tuntuu olevan joidenkin mielestä niin kauhean pitkä, ettei tänne kuulema viitsi ihan vaan kahvillä lähteä käymään. Mut tosiaan kannattaa yrittää tutustua muihin mammoihin siellä teidän alueella, joita vois sitte treffailla ja puhua vauva-asioista. Mulle sattu niinkin hyvin, että meidän naapurille (2 kilsan päässä :D ) syntyy kesäkuussa vauva, se jotenkin lohdutti. Vaikka ei nyt ystäviä olla, mutta samassa jamassa ja lähekkäin asutaan niin onpahan helpompi sitten tapailla loman aikaan. Mutta toisaalta, päivät varmaan ovat aika täynnä sitten kun tämä pieni ihme täältä pullahtaa ulos. Jo senkin takia, että ihastelijoita hetkeksi aikaa varmasti riittää. Pitäiskin alkaa leipomaan tonne pakkaseen, ettei sit tarvi vieraille ihan kuivaa kahvia juotella. 

Mulla on ollu tosi kumma aamu tänään ja oikeestaan viime yökin. Meidän kanilla on joku outo kevätjuttu, valeraskautta itse asiassa vähän epäilen. Se on kaivanut joka nurkkaa muutaman päivän ajan ja viime yönkin se valvo ja kaiveli häkissään koko ajan. Nukuin sit sohvalla suihkepullo kädessä ja hiljensin sen suihkauttamalla vettä päälle aina kun se ylty hillumaan siellä. Ei se näin päivälllä haittaa mut yöllä saa kyllä melkosen ärsytyksen ku alkaa kaivautumaan kovaa muovia vasten niin että pelletit lentää :D noh, yöhän meni sit miten meni ja aamulla heräsin aivan törkeeseen vatsakipuun. Ajattelin että nälkä tekee ja söin niin eikun ylty vaan. Pakki aivan sekasin, ylävatsaan koskee sillai aaltomaisesti vihloen/pistäen ja on jotenkin etova olo. Oksettaa mutta oksennus ei tuu, vatsa vaan kuralla. Nyt alkaa vähän helpottaa, pelkäsin jo raskausmyrkytystä mut luulen että jostain on nyt vaan vatsa sekasin. Oon nimittäin vielä antibioottikuurilla sen korvatulehduksen takia ja sit noi rautatabletit menee kans, niin melkein uskaltaisin laittaa niitten piikkiin. Täytyy nyt tässä kuulostella ja käydä ostaa piimää niin jospa tuo helpottais. Että eipä eiliseen nähden oo yhtään fyysisesti parempi olo, mutta ei niin ärsyyntynyt ja taas toi vatsakumpu näyttää ihan kivalle kun peilistä kattoo emoticon Tosin närästää kivasti ja vatsaa vihloo edelleen, mutta jotenkin saanut taas käännettyä ajatukset tulevaan vauvaan ja tän päivän kampaajaan niin mieli vähän korkeemmalla :) Jospa tää ripuli olis vaan noista lääkkeistä johtuvaa.. 
 
Voi vitsit mä tykkään tästä maaliskuusta, tää on se kuukausi, kun meidän vauva syntyy!! Tänään käväsin sairaalasta hakemassa vauvalle syntymäpäivän, kaksi piiiiitkää viikkoa vielä ja siitten sanoo mun vattanahka rits räts ja poks! :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top