Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jolane
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Vesimeloni, kiva kuulla kuulumisia pitkästä aikaa :) Kysyit tuosta hikasta, niin täällä en ole vielä kertaakaan havainnut että vauvalla ois hikka :o
Klara, onnea kovasti hyvistä uutisista tyttö ja poika :) ja mukava kuulla että odotus on tähän asti mennyt hyvin :)
Enkuli85, kyllä lääkäri kattoo tilanteen ku vain pyytää :)

Äippäpolille saatiin aika paino arvioon 18.3 vasta! kun lääkäri sanoi viime viikolla että toivottavasti heti tälle viikolle sais ajan.. mut menikin tästä 2 viikon päähän :o no ei auta ku oottaa... mietin tässä että kun on kuitenkin jo pehmentynyt ja lyhentynyt paikat.. ja ei ole edes kovinkaan kipeitä supistuksia tullut, mut silti vaikuttaa tuonne alas..että onko vain korkea kipukynnys vai, ilman kipuakin supistukset vaikuttaa niinkin paljon? ylihuomenna ois taasen neuvola :) ihmettelen sitä että vielä ei ole tullut tuskastumista mahan kanssa, en tahtois luopua tästä pallosta :) mut toisaalta tahtoisin jo pikkuisen syliin <3
 
Mä kanssa revin koko viikonlopun tapetteja :) Nyt on kyllä selkä kipeä, mut en tiiä johtuuko tuosta remonttiprojektista vai yleisestä tilasta. Lääkärin mukaan kaikki ihan normaaleja loppuraskauden vaivoja.
Kävin äsken siis lääkärissä. Mulla oli vain sairaslomankirjoitusaika, mutta kyllä silti tsekattiin kohdunsuuntilanne, sydänäänet ja sf-mitta (ei muuten kertonut sitä mulle enkä älynnyt kysyä). Saikkua on nyt sitten ens tiistaihin, jonka jälkeen alkaakin äitiysloma. Kysyin lupaa uimiseen, ja kyllä se kuulemma käy päinsä, kun ei ole paikat lähteneet aukeamaan. Jos sitten jotain pystyisi tekemään, kun ei tanssiakaan enää voi. Pitää varmaan testata mahdunko uimapukuun (tai siis bikineihin) :D

On kyllä todella outo olo, kun mä meen tosiaan töihin seuraavan kerran joskus 2012 kesällä. En oo koskaan ollut näin pitkään aikaa poissa töistä/opiskelemasta. Tänään se iski, kun keräsin kamoja työpisteeltä, että mä en siis enää tule tänne piiiiitkään aikaan. Tuli ihan sellanen olo, et jos mä kuitenkin tulisin vielä huomenna - edes käymään :D Unohdin tyhjentää työkoneen selaimen välimuistinkin. Noh, eipä siellä mitään erityisen salaista ollut.
 
Vesimeloni:
tsemppiä remppaamiseen! Me rempattiin tää meidän nykyinen koti puoltoista vuotta sitten meiningillä "pommi sisään ja kaikki mikä irti lähtee, kannetaan ulos ja uutta tilalle" (siis se oli ainoa vaihtoehto meille tässä).
Tiedän että on rankkaa, vaikka en sillon itse raskaana ollutkaan. Ja tiiän, että ne päivät venyy ihan vahingossa aivan älyttömän pitkiksi.

Täällä hikkaillaan kanssa säännöllisesti vähintään kaksi kertaa päivässä. :) Joskus enemmänkin. Ja joskus se hikka selvästikin alkaa ottamaan päähän, koska hetken hikottelun jälkeen alkaa melkoisen kiukkuinen pyöriskely ja potkiskelu. <3

Ihan mahtavaa on myös nähdä hengitysharjoitukset vatsan päältä. :)
Pätkä oleilee sellaisessa otollisessa asennossa, että selkä on ihan tuota vatsanahkaa vasten. Jännä seurailla sitä rytmikästä, aika nopeaa pumppaavaa liikettä. Se ei siis tunnu lainkaan kun on niin pieni liike, mutta sen aina välillä näkee. :) Siellä on huutolihakset varmaan timmissä kunnossa jo!

Ja nyt se on tuo maaginen 35 viikkoa täynnä! Maaginen siksi, että keuhkot ovat nyt valmiit ja JOS vauva olisi syntyäkseen, ei synnytystä todella enää yritettäisikään estää. Kätilöystäväni myös kertoi, että 35+ syntyneet vauvat ovat ehkä nimellisesti keskosia, mutta jos painoa on yli 2,5kg ja vauvan vointi hyvä, niin eivät ota enää edes tarkkailuun, vaan vauva pääsee suoraan vierihoitoon osastolle äidin mukana. 
Mutta itse malttaisin kyllä vielä hetken odottaa. Tasan kolme viikkoa, siis. :D

Kohta neuvolaan. Tuskinpa siellä taas mitään ihmeempiä tulee. Pitääkin tällä kertaa muistaa mainita, että nuo supistukset ovat melkoisen voimakkaita tätä nykyä ja tosiaan se onneton lääkäri ei sitten muistanut ultrata kohdunkaulantilannetta TAI vauvan asentoa. Toivottavasti Pätkä nyt vaan ois vielä pää menosuuntaan päin...
 
Täällä hikkaillaan ja kikkaillaan kans parikertaa päivässä. Mietin alkuun että miten sen erottaa mulla sellainen tasainen "nakutus" on ilmiselvää hikkaa emoticon

Voi puuh, mulla käy aika pitkäks jo nyt. Kaks viikkoa oon ollut vuosilomalla ja huomenna alkaa virallisesti ÄL. MITÄ ihmetta mä tekisin? Periaatteessa aika kuluu kyllä soffalla maaten, kirjaa lukien, telkkua katsellen...Kunto ei anna myöden reipastella ulkona niin paljon kuin haluaisin, enkä jaksa niin paljon kuin haluaisin. Vaikea selittää.
Maha on kasvanut muutaman viimeviikon aikana melko paljon ja alkaa olla tuskastuttavasti tiellä. Hyvä että kengät saa jalkaan ilman apuja!! Ja yöt ähellän etsien hyvää nukkuma-asentoa.
Sisulla mennään, mutta kyllä mä täällä jo aamukampaa virittelen! Huomenna RV35.
 
Klara: Kiva kuulla susta pitkästä aikaa! Ja onnea, että on molemmat vauvelit pysyny mukana! Lottovoitto sulle, saat tytön ja pojan! <3 Ja pian vauvat syliin kun sektioon on enää muutama viikko! :)

Me muutettiin ikiomaan asuntoon perjantaina ja nyt on oikeastaan kaikki paikallaan. Vaunut ja kaukalo on nyt ostettuna, äitiyspakkauksen vaatteet pitäisi pestä ja koota ikean hemnesin lipasto vauvan tavaroille. Sisko laittoi muuttokuorman mukaan äitiyspakkauksellisen 56-70 senttisiä vaatteita, kestoliivinsuojia, tuttipulloja, lakanoita, puklurättejä yms.
Ehkä mäkin saisin niitä pian laitettua paikalleen. Ja miehen vanha rottinkikoppa löysi tiensä myös meille, siinä on vauvan hyvä sitten pötkötellä! :)

Täällä kans kovasti hikkaillaan. Oikea kylki on tajuttoman kipeä! Vauva tukkii varpaitaan tuonne oikeaan kylkeen ja yölläkin oli ihan tuskaista kun tuli lihaksiin niin lujaa kipeetä. Mulla on tuossa kylkikaaressa ja selän puolella näkyvissä mustelmia, niin kovasti venyttelee! :)

Jos tänään vaikka pääsisi ostamaan kuivausrumpua, niin voisi sitten ruveta pesemään noita pikkuruisia vaatteita! :) Ja uskokaa tai älkää, mä en vieläkään käsitä, että meille tulee vauva :DD Pitäisi varmaan pian ruveta jo käsittämään :D Mutta 1½ vuoden yritys ja aika lapsettomuuspuolelle oli jo takana, ovulaatiotesti ei näyttänyt mitään mutta raskaustestiin pamahti kaksi viivaa ja tässä ollaan! <3
 
Tiina^:

Mulle tää on jo toinen kerta tässä samassa tilanteessa, ja minäkään en voi uskoa, että meille tulee vauva! :D
Se on vaan niin ihmeellistä, varmaan joka kerta! Että sitten perheeseen kuuluukin yksi jäsen enemmän. (Tai en tiiä miltä tuntuu odottaa vaikka kuudetta lastaan, että onko sama fiilis vielä sillonkin. Mutta toisesta tää ei vielä oo muuttunut yhtään tavallisemmaksi tai arkisemmaksi.)
Ja onhan se nyt outoa: muutaman viikon päästä meille kaikille muuttaa asumaan tyyppi, jota ei olla koskaan tavattu ja joka asuu saman katon alla ainakin 18 seuraavaa vuotta. :D

No niin no. Eipä kait tätä suotta ihmeeksi sanota. ;)
 
Just tuota mä kaipasin mistä huhtihippu kirjotti: mammalomaa, jona aikana sais valmistella kotia vauvan tuloa varten ja ottaa aikaa vähän itellekki.
emoticon 
Meillä tosin on nyt pinnasänky kasattuna ja petivaatteetkin laitettuna. Eilen neiti järjesti ihanat yllärit isille ja äitille siirtymällä keskoskaapista tavalliseen sänkyyn lämpöpatjalle! Ja söi ruiskututista ennätykselliset 25 ml hienolla tekniikalla!
emoticon 
 
Ihanaa pikkuenkeli, että teillä sujuu siellä hyvin ja asiat menevät eteenpäin hitaasti mutta varmasti!

Täällä sitten eilen ei ollutkaan ihan niin ihanaa..
Pikkusisko tuli maanantaina pitkästä aikaa yökylään ja tarkotus oli eilen että tehään jäätelöä ja sun muuta kivaa yhdessä. Aamulla sitten heräsin ja jatkoin pyörimistä kun jokseenkin oli huono olo ja olin taas nukkunut huonosti. Nousin ylös ja aamu hommat siinä tehtiin ja loppujen lopuks istuttiin keittiön pöydän ääressä ja mietittiin mitäs sitä söis kunnes sitten tuntu että nyt on pakko kyllä mennä vessaan. Jee laatta lentää. Enpä sitten syönykään mitään. Sohvalle pötköttään ja siellä sitten makasin koko päivän, välillä kävin laattaamassa ja välillä jo paskalla.. Ihana oksupaskatauti! Ja mitä vielä, ilmeisesti ton laattauksen takia kohtu ärsyyntyi ja alko supistella! Ne jo siis tuntui, osa oli himppu kipeitä ja oli tosi inhottava olla. Ei säännöllisiä ja kestot vaihteli 20-30min. Ja suppareitten välillä pikku likka mylläs niin jumalattomasti että meinas jo sen takia lentää laatta!
Soittelin päivällä sitte äippäpolille ja sano että vois yhen pandolin (1g) ottaa ja seurailla. Jos tihenee ja tulee säännöllisesti supparit kuitenkin niin sit yhteispäivystykseen, eivät kuulemma mielellään ota sairaita synnärille. Enkä ihmettele. :D
Ei sitten onneksi tarvinut lähteä mihinkään, iltaa kohden vessa reissut väheni ja supistelutkin sit loppui. Onneksi! Illalla sain syötyä jopa yhden sellaisen vadelmajellyn :D

Mulla olis ollut varmasti aivan kauhee olla jos ei pikkusisko olis ollut täällä! Se antoi mulle pöydältä aina lasin, jottei mun tarvii nousta ja muutenkin oli suurena apuna siihen asti että mies tuli kotia. Toki hän halusi auttaa vielä illallakin ja jäi meille vielä toiseksi yöksi jos tänään mulla ois vielä jatkunut sama olo.
Onneks ei enää okseta tms, söin aamupalankin. Normaalisti poikkeavan (norm syön nakkeja, salaattia ja raejuustoa) kun tuntui ettei niin raskasta aamupalaa kyllä pysty kuitenkaan syömään, söin sitten vähän suklaamuroja ja vadelmajellyn. Ja pelastaja jaffaa!!

Kaikista mukavin tässä kuitenkin ehkä on se että kun ei enää okseta eikä paskata niin pääsen tänään sinne kontrolliultraan! Nimittäin eilen se hoitaja sanoi että jos vielä tänään on kipeä niin pitää siirtää ultraa. Onneks ei tarvii! Pääsee katsomaan onko pikkuinen kasvanut nyt miten ja onko lapsivettä normaalisti yms.
Selkä ja rintakehä vain tuntuu olevan kipeinä kun maannut 1,5vuorokautta kyljellään putkeen joten aivan läjässä ollut.

Päivää myöhässä, mutta ihanaa eilistä naistenpäivää kaikille!
 
Mä olin kans tulossa jurputtaa yrjötaudista. Tosin se ei oo mulla vaan meijän pienin mies tuli puol seiskalta sängyn laidalle ja itki kun sattuu mahaan ja meni varmaan puol minuuttia ni alko yrjöömään :/ Onneks kerettiin vessaan lopuille kun hienosti osas laittaa kädet suun eteen :) Nyt raukka makaa sohvalla ja lämpöäkin oli vähän..Mun vanhemmalla pojalla oli joulukuussa tää tauti mut ei tarttunut meihin muihin, kiitos käsienpesujen ;) Mutta, katotaan auttaako tällä kertaa! Tänään meneekin päivä siivotessa ja kaikki ovenkahvat sun muut desinfioidessa emoticon

Just mietin minkälaista on yrjötauti raskaana ollessa, ei näköjään kovinkaan herkkua, kuten ultimate kertoi. Onneks ei ollut pitempi!!

Lukekaas tää. Toukokuisista odottajista äsken lukasin, hui saakeli! http://www.vau.fi/Community/Forum/Room/Topic/?topicId=4912
 
Jippii!

Oon niin ylpeä itsestäni: puolet vauvanvaatteista pyykätty ja taiteltu kaappiin, samoin kuin kaikki pinnasängyn lakanatkin (jopa SILITIN ne...ette usko miten poikkeuksellista on nähdä minut tekemässä silitysraudan kanssa yhtään mitään)!
Ja vauvan kotiutumisvaatteet on myös varattu jo sairaalakassiin. Niitä onkin useampaa sorttia, kun ei osaa arvioida yhtään että minkä verran sille pitää päälle laittaa. Ja tosiaan: on 50cm ja 56cm kokoista vaatetta. Ja tietysti tärkeimmät, eli myssy, tumput ja villasukat.

Mutta vieläkään en jaksa intoilla pinnasängyn ja sittereiden ja muiden kanssa. Ne haetaan tänne sisälle sitten kun ollaan kotona.
Tänään myöhemmin jatkuu vielä pyykkirumba. Ylihuomenna on hemmottelua kampaajan muodossa ja ensi viikolle ajattelin varata jalkahoidon. <3
 
vauva sen kuin kasvaa kasvamistaan... sf-mitta jo 37...
mut onneksi rautakuuri alkaa tehota :)
Voi jee poliisilaitos muisti minua ihastuttavalla kirjeellä... 
2 sakkoa saanu vuoden sisällä niin nehän määrää mut 6 viikoksi ajokieltoon..  :o
moon aina luullu jotta se on se 3 sakkoa vuoden sisällä, mut se onki eri ku ei oo vielä 2 vaihetta suoritettu...

Tuota mahatautia on ny ilmeisesti enempiki liikkellä, kun mun mummalle iski kans tuo tauti että joutu sit ihan tk:seen vuodelepoon eilen... :/
Meillä on käsidesikäytös ny ahkeraa jos sattuis mitenkää välttää tuon mahataudin kun ei varmasti oo mitään helppoa masun kanssa :/

Täällä supistuksia tulee yllättävän paljo ja tuntuvia että täytyy aiva pysähtyä ku ei pysty liikkumaan.. Jos kävelee reippaamin tai vähäkin ahertaa liian ahkerasti niin heti ilmestyy supparit...mut nekin menee sit ohi ku muistaa huilia aina välillä.
 
Mä tuossa viime sairaslomalla pesin ja silitin jokaisen pikkuisen vaatteen.. Takaisin äitiyspakkauksen pahvilaatikkoon ne sitten päätyivät, kun lipasto ei ole vielä valmis. Nyt onkin kaikki valmistelut sitten seisseet, kun tuo "lastenhuoneen" remppa vaan venyy ja venyy.. Siis ei ehditä tekemään sitä, kun miehellä on kiire koulujuttujen kanssa ja se on pois kotoa yli 12 tuntia päivässä. Ei siinä sitten illalla enää jaksa hioa ja kitata seiniä. Eipä auta muu kuin odotella.. Unohdin eilen ostaa lisää kittiä, muuten oisinkin tänään voinut ite jatkaa sitä seinien laittamista. Huomenna sitten.. Mullakin alkoi tällä viikolla yliopistolla viimeinen periodi ja on pakko käydä sielläkin kääntymässä melkein joka päivä, et saa nimen osallistujalistoihin :D Onhan täs vielä aikaa puuhata koko maaliskuu ja melkein huhtikuukin. Eipä ainakaan tarvi enää töihin mennä :)
 
Eipä ole aikoihin tullut kirjoiteltua tänne, lueskellut olen kyllä ahkerasti. :)

Meillä on valmistelut vielä ihan vaiheessa, vaikkei laskettuun aikaan ole enää kuin vajaat neljä viikkoa (!) Vähän on nurkkia puunattu ja kaappeja järjestelty, ja vuokranantaja sai vihdoin viimein hankituksi meille sen kauan kaivatun jääkaappi-pakastimen. (Edellinen hajosi joskus puolitoista vuotta sitten, sai muutaman kerran soitella ja muistutella kyllä asiasta..)
Mutta kaikki vauvan vaatteet ovat vielä pesemättä, vaunut hakematta, pinnasänky kasaamatta ja siivottavaakin vielä riittäisi. Ensi viikolla pitäisi onneksi saada vähän vauhtia väihin valmisteluihin kun tuleva mummo on lomalla ja joutaa kuskaamaan noita ylimääräisiä rojuja kaatopaikalle ja kierrätyskeskukseen, jonka jälkeen voidaankin sitten tuoda pesukone ja vauvan huonekalut sisälle. Ja lupasi lainata myös uutta höyrypesuriaan niin saadaan kylppäri kunnolla puhtaaksi. :)

Hieman stressaa nuo opinnotkin, ensi viikolla olisi tentti johon yritän hiki päässä lukea samalla kun preppaan miestä matikassa (lukee pääsykokeeseen), ja toinen tentti on vielä edessäpäin, peräti päivän lasketun ajan jälkeen. :D Eli toivotaan että pikkukaveri viihtyy vatsassa vähän pidempään, ettei tarvitsisi sitten synnytyksen jälkeen enää mitään kokeita stressata.

Maanantaina on meillä viimeinen ultra, toivotaan että vauvalla kaikki hyvin. Ainakin kovasti jaksaa potkia ja pyllyään työntää tuonne kylkikaaren alle sekä hikkailla vähintään sen kolme kertaa päivässä. Niin ja neuvola pikku-ultralla kurkattaessa näkyi miten hienosti toinen osasi jo imeä peukkuaankin!emoticon
 
Huh hei!
Enpä ole kamlasti kirjotellut tänne lähinnä lueskellut mitä teille muille kuuluu ja missä mennään..:)
Saas nähdä pullahtaako täältäkin pihalle jo tämän kuun puolella. On lapsonen kuulemma jo niin alhaalla ja harkka supistuksia on tullut, tosin eilen illalla supisteli noin vartin välein ja koko selkä ja lantio ja nivuset olivat niin kipeät ja alapäässä tuntuu painetta. Välillä alkaa "menkkakivut" tai rupeaa sattumaan aivan kuin menkat alkaisivat.. Mutta kyllä rupean olemaan niin kypsä jo tähän odottamiseen vaikka mahaa ei olekaan juuri mitään viime neuvola käynnissä 2.3 sf-mitta oli 24 cm mutta tukalat on olot silti ja kun kunnolla ei pääse käveleen kun nivuset ovat niin kipeät. Paino arviokin oli viime lääkärikäynnillä 1192 g  ja ensiviikon tiistaina olisi viimeinen ultra jossa uutta painoarvioa :)
 
Siis ihan pitää nyt ihmetellä tänne, mulle tuli sitten korvatulehdus! emoticon lastentauti tällä iällä ja ilman mitään flunssia tms vaan pelkkä korvatulehdus. Ja on muuten kipeä, huh huh. Mulla on lapsena ollu niitä ihan hirveästi ja myös miehellä on ollut, niin kysäsin sitten perinnöllisyydestä lääkäriltä. Ei kuulema ole perinnöllinen, mutta jos korvan rakenne on tulehduksille otollinen, niin se saattaa periytyä ja sitä kautta myös tulehdukset. Toivottavasti ei meidän pikkuneiti joudu siihen kierteeseen :(

Mutta huomenna päästään ihastelemaan ystävän lasta, josta kirjottelinkin aiemmin, että syntyi 36 viikolla keskosena. Ovat nyt kotona olleet jo viikon ajan ja pyysivät kylään huomenna pientä ihmettä ihastelemaan. Ihana päästä haistelemaan vauvatuoksuja emoticon

Tosta hikasta oli keskustelua, niin meillä kyllä kans hikkaillaan ja tosi usein. Viime yönäkin heräsin siihen ja se vissiin ärsytti vauvaa melkosesti ku alko hirveä mylläys mikä kestikin sitten mukavasti aamuun saakka ja äiti ei nukkunut juuri lainkaan enää neljän jälkeen :D Tosin myös tuo korvakipu valvottii ihan mukavasti eikä särkylääkkeestä ole siihenkään mitään apua... 

Ai niin, käytiin siellä synnytysvalmennuksessa viikonloppuna, eihän tuolla nyt uutta asiaa tullut, kun on jo kerennyt kaiken maailman tietoa keräämään tulevaa ajatellen, mut se synnytysvideo. Voe elämä, minkä tunneryöpyn se sai aikaan, itkeä volisin sen aikana ja tosi pitkään sen jälkeen jotenkin oli tosi herkkä olo. Jotenkin koko asia tuli niin todelliseksi ja ei enää millään jaksas odottaa että pääsee itse synnyttämään ja sais nähdä sen oman pienen nyytin emoticon Ja voi ei kun taas alkaa itkettää kun ajattelee koko asiaa.. 

Nyt muuta ajateltavaa.. Tosta rempasta vielä, mekin tehtiin syksyllä koko kämppään pinta remontti ja kyllä se vaan tempas mukaansa eikä ajankulua huomannu yhtään kun repi niitä tapetteja seinästä tai paukutti laminaattia lattiaan :D Eikä sitä väsymystä tajunnu ennen kun sit lopetti ja kävi istumaan hetkeksi niin oli ihan puhki eikä enään ylös meinannu päästä. Mut minusta onkin mukavampi tehä reippaammalla tahdilla hommat, niin on sit nopsaan valmista eikä tarvi montaa kuukautta jossain rempan keskellä asua. Se se vasta rasittavaa onkin, senkin kokeneena... 

Mutta mukavata torstaita :D ja tää yrittää nyt ryhdistäytyä ja selättää korvakivun jotta pääsis vähän tota raitista ilmaa haistelemaan.
 
Tää nyt ei ehkä kuulu taaskaan tänne vaan tonne neuvolakeskusteluun meän kontrollista, mutta kun enivei tässä se nyt tuli mieleen tosta hikasta. Hikkaillaan meilläkin paljon ja lapsi on tosi virkeä! Siellä kontrollissa kun se katto noita istukan ja mitä lienee virtauksia yms niin se ei millään saanut DV:tä (olikohan se ees tollanen :D) katsottua kun neiti teki hengitysharjoituksia niin ahkerasti!

Miehen sisko oli sitä mieltä että meiän lapsonen sais syntyäkin hieman etuajassa jotta he kerkeävät näkemään sen. Nimittäin tulevat etelästä lomalle vk 12 tänne pohjoseen. Justiinsa sopivasti vk 12 on mulla torstaina viikkoja se 38. Että toivottavasti tulis itekseen vaikka alkuviikosta 12 niin kerkeisivät nähdä sen ennen kun lähtevät pois. Tai käynnistäisivät tuolloin heti vk 38 niin kerkeisivät ehkä käydä sairaalassa katsomassa meitä.
Meillä on ollut niin huono tuuri nyt viime aikoina heidän perheen kanssa treffailusta kun aina joku tullut kipeäksi tms, ettei olla voitu istua alas yhdessä! :(
Tiedä taas sitten milloin he seuraavan kerran tulevat tänne, toivottavasti ristiäisiin ainakin. Vaan sekin riippuu heidän töistään. Kävispä nyt kerrankin hyvä tuuri. Pitäkää peukkuja!
 
Mua on ruvennut todella pelottamaan tuleva alkukesä!  Lähinnä oma jaksaminen siis.
Mul on ihana mies joka on aivan täysillä mukana tässä perheen perustamisessa ja olen luottanut saavani todella paljon apua vauvanhoidossa. Kesällä on tarkoitus aloittaa iso remontti, laajennetaan kämppää yhdellä huoneella ja uusitaan samalla lattiat koko kämppään. Pakko muuttaa viimeistään 1.7. pois rempan alta.

Mutta nyt viikko sitten mies kävi ortopedilla ja saatiin kuulla et sen olkapää pitää leikata. Ja leikkauspäivä on 4.5., sen jälkeen käsi kantositeessä 6 vkoa, ja vielä muutaman vkon käyttökiellossa!  

APUA! MITEN MÄ SELVIÄN?
Kuukauden ikäinen vauva ja yksikätinen mies joka tarvitsee itsekin apua, ei voi nostaa/kantaa vauvaa, ei ajaa autoa, ei mitään kotihommia.  Enhän mä voi jättää vauvaa edes kauppareissun ajaksi miehen hoitoon?
Ja siihen päälle yksi pikku muutto! emoticon Remonttia en edes suostu ajattelemaan, sen saa rakennusmiehet hoitaa... Oli kyl tarkoitus hoitaa ainakin purkaminen ja vähän muutakin itse, mut rahaa saa pankista lisää :D


Rahalla kai saa myös siivousapua ja muuttofirmatkin on keksitty, mut ihan jokapäiväinen elämäkin kauhistuttaa...
Mies ei ymmärrä mua ollenkaan, sen mielestä ei oo mitään hätään ja kyl me pärjätään ja apuja saadaan. Mut mulla kuristaa kurkkua jo nyt kun ajattelen tulevaa.....
 
satuj: mulla on sama tapa murehtia kaikkea etukäteen. Onneksi mies osaa monesti olla se rauhoittava osapuoli, joka on sitä mieltä että kyllä ne asiat aina jotenkin lutviutuu. Älä siis turhaan murehdi vielä alkukesää. Hyvä että miehesi saa kätensä kuntoon, vaikka kieltämättä leikkauksen ajankohta voisi olla parempikin. Ja eihän se mies nyt ihan kädettömäksi jää! Kyllä sitä yhdelläkin kädellä pystyy monia asioita tehdä, ei nyt ehkä ihan kuitenkaan muuttaa ja sohvakalustoja kanniskella mutta kyllä yhdellä kädellä voi moniin kotitöihin osallistua ja vauvanhoitoonkin osallistua. Ja ajattele positiivisesti, että teillä isä on kotona kun pienokainen tulee kotiinemoticon .
 
Tänään 35+0 eli äippäloma alko! Viime viikolla oltiin Tyksissä kontrolliultrassa (rakenneultrassa löytyneen poikkeaman takia). Sielläkin lääkäri sanoi ettei ole mitään vakavan näköstä ja tuli lopulta siihen tulokseen että se löydös on sappirakko. Harvoin vaan näkyy noi hyvin tässä vaiheessa. En oo pahemmin asialla päätäni vaivannu kun ei kukaan mukaan siitä ole huolissaan ollu, mutta hyvä jos sille löytyin noinki luonnollinen selitys. Se millä mä olen ruvennu päätäni vaivaamaan on lääkärin antama painoarvio, 2600g. No ihmekkö tuo kun pulla on maistunu. On tota painoa muutenki tullu aika reilusti kun ei ole liikuntaa pystyny harrastamaan kipeän nivusen takia. Rv 39 sain vielä uuden ajan kontrolliin kun lääkäriä niin kiinnostaa vielä nähdä se ja hyvä että ne sitä painoa myös seuraa. Toivon kyllä että ehtis vauva syntyä sitä ennen, jos vaikka jo parin viikon päästä. Mukavan tuntusia supistuksia on ainakin tullu...

Tuli esikoisen synnytys elävästi mieleen kun joku tuolla kirjotelli synnärillä huutavasta naisesta. Mentiin yöllä tyksiin ja oltiin majotuttu synnytyshuoneeseen, alko naapurihuoneesta kuulumaan hirveetä naisen kiljuntaa/karjuntaa. Sit sitä vasta tajus mihin on tultu ja mitä edessä. Kohta sieltä kuulu vauvan parkasu ja itkua. "Ainiin, tämän takia."

Hyvää viikonloppua kaikille!!
 
Takaisin
Top