Maaliskuun mutinat

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Jolane
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Uaah, mua tympii...! :D

Nautin kyllä ihan täysillä tästä äitiysloman rauhasta ja vapaudesta, mutta nyt alkaa vähän tekeminen loppua. Vaatteet on pesty ja mitään ei oikeestaan tässä vaiheessa tarvii lisääkään hankkia, sairaalakassi on siinä mielessä valmis, että joko siellä on kaikki tarvittava, tai sitten olen kirjottanut kassin päälle lappuun vielä puuttuvat jutut.

Ikkunat ajattelin pestä, mutta sitäkin voisi varmuuden vuoksi lykätä ihan vähän tuonnemmaksi - ikkunanpesu ja siivous ovat muutenkin niitä toimia joilla saattaa olla synnytyksen käynnistymistä edistävä vaikutus. Eli ei ihan vielä mitään noin rankkaa, supistelee muutenkin. Sitten rv38 meillä paikat kiiltää!

On mulla tässä kampaaja (vihdoin!) ja ensi viikolle varasin jopa jalkahoidon. :D
Lyhentelin tuossa varpaankynsiä viime viikolla ja onnistuin leikkaamaan pois palan nahkaakin, joten ehkäpä on turvallisempaa jättää kaikki kovettumienpoistot ja muut ammattilaisen käsiin.

Jos ei muutama viikko sitten ollut ruokahalua lainkaan, niin nyt sitten maistuu... Musta tuntuu, että mulle on tullut kilo jo maanantain neuvolakäynnistä! (Tosin eri vaaka, niin vaikea suhteuttaa, mutta viitteitä asiasta on). Kuitenkaan ei turvota, joten tuskin on mitään raskausmyrkytysjuttuja (ja huippaa ja tähtiä näkyy, eli paineet on kovin alhaiset myös, luulisin).
Hassua on, että en minä oikeestaan enempää syö kuin ennenkään. Enkä niitä herkkujakaan, kun ei oikeastaan maistu edes. Mutta jotenkin mun kroppa ottaa vaan semmosen 1200g/vko spurtin tässä lopussa. Ihan tismalleen sama kaava esikoisen odotuksessa... voi puuh. :)
 
Mulla on vähän hankala tilanne, kun pitäis päättää, mitä opintoja yritän tehdä loppuun tänä keväänä :/ Seminaarin vetäjä ehdotti, että suorittaisin läsnäolo-osuudet vasta ensi keväänä. Mut jotenkin mä haluisin tehdä ne jo tänä keväänä.. Tulis sitten opinnot sellai tietyltä osin ihan valmiiksi. Äääh.. Ja saisin ne opistopisteet jo tälle vuodelle enkä vasta syksylle 2012. Ne seminaarit vaan jatkuu toukokuun ekalle viikolle, joten niihin viimeisiin kahteen tai neljään en varmastikaan enää pääsisi osallistumaan. Mitä ihmettä mä teen tuon kanssa?! Kummassakin vaihtoehdossa on puolensa..

Lisäksi mulla ois yks luentokurssi, jonka tentti on 14.4... Se ois taas viimeinen aineopintojen kurssi, joka multa puuttuu, joten jos saisin sen jotenkin käytyä, niin tulis se kokonaisuus valmiiksi. Ois sit parempi fiilis jatkaa myöhemmin noita opintoja. Varsinkin kun tulevaisuus on niin avoin, ettei tiedä, miten nuo opinnot jatkuvat sitten äitiysloman jälkeen - vai jatkuvatko ollenkaan. Voi olla, et mun täytyy sitten mennä täyspäiväisesti töihin, enkä ehdi enää opiskella. Toisaalta en viitsisi kiusata itseäni ja käydä noissa seminaareissa, jos en sit saakaan niitä tehtyä edes lähes loppuun.. Osan voi kyllä suorittaa etänä verkkokomenttien muodossa, mut silti. Onpas hankalaa. Pitäis päättää tuo asia nyt viikonlopun aikana. Argh. Enhän mä voi millään tietää, jos vaikka pikkukaveri päättäisi syntyä viikko tai pari etuajassa kuten äidin ja siskon esikoiset..

Joo. Piti nyt avautua vähän.. Itsehän mun pitää tuo päättää. Mulla on selkeesti liikaa aikaa pohdiskella asioita! :D
 
Sista81:
oon itse opiskellut maisterin tutkinnon (ja vähän päälle), ja tiedän sen tenttisumien ja seminaaritöiden aiheuttaman paineen. Ja tiedän sen tunteen, että olisi kiva ottaa keskeytys opintoihin silleen kontrolloidusti ja "sopivaan" paikkaan.
Päätös on tosissaan sinun itsesi. Mutta en voi olla huomauttamatta siitä, että vaikka nyt pursuat energiaa ja kaikki tuntuu mahdolliselta, niin jo aika pian saatat huomata, että itseasiassa semmonen rauhallisen leppoisa oleminen onkin paljon parempi vaihtoehto. Sillä ei ole mitään tekemistä fyysisen tai henkisen kunnon kanssa, vaan se on sitä, että sun koko olemus alkaa kaivata lepoa enemmän ja enemmän. Ja sille on syynsä: kun se pikkuihminen on maailmassa, voit vain haaveilla omasta ajasta, edes suihkun verran kerrallaan. 
Sanoisin, että sana 'suorittaa' kannattaa alkaa tässä vaiheessa pyyhkiä sanavarastosta. Ihan vain itsensä vuoksi. Sun hyvinvointi nyt ja synnytyksen jälkeen on ehdoton edellytys myös vauvan hyvinvoinnille. Jos yhtään siltä tuntuu, niin muista antaa itsellesi lupa päästää irti noista opiskeluvelvollisuuksista. Se kaikki kyllä odottaa sinua ensi keväänäkin. :)

Kuuntele ihmeessä, että miltä ihan oikeasti tuntuu, äläkä yritä liikaa järkeillä ja järjestää. Loppupeleissä tämä asia ei edes ole sun kontrollissa. :) Ja se on siis hyvä!
Vauva tulee kun on valmis, ja sitä ajankohtaa ei voi ennustaa. Ja siihen saakka voisi olla paljon parempi vain ihan reilusti kääntyä tuijottamaan pelkästään omaa napaa ja omaa vointia, ja hemmotella itseään laiskottelulla niin paljon kuin pystyy. Usko pois, tulet tarvitsemaan sitä tankattua lepoa kyllä jo ensimmäisen kuukauden aikana!
Tästä ajasta pitäisi ottaa kaikki irti ja keskittyä tosiaan ihan vaan omaan hyvinvointiin. TOISAALTA: jos se hyvinvointi on nimenomaan sitä että saa opiskella, siihen on motivaatiota, eikä se stressaa, niin silloinhan se opiskelu on just se mitä kannattaa tehdä. :)

Tsemppiä päätökseen! Ja muista, että äitiysloman ottaminen opinnoista ei todellakaan tarkoita keskeyttämistä! Kyllä susta vielä kandi/maisteri/lisensiaatti/insinööri/diplomi-insinööri/tohtori tulee! :)
 
Mulla on myös TYLSÄÄ!!!
Kun tarpeeksi "on vaan" niin laiskistuu ja kohta ei viiti enää kauppareissullekaan lähteä emoticon
Aamulla ei pysty lonkkien (kipeytyy yön mittaan) takia nukkumaan yhtään yli kahdeksan, ja onpahan pitkä päivä sinne ilta kymmeneen, yhteentoista ennenkuin käy unille.
Boksilta on katottu nyt leffoja, oon kiertänyt kirppareita (ja löytänyt uskomattoman halvalla 56-68cm vauvan vaatetta!!) pariin kertaan treffannu kavereita ja seurustellut, voinnin ja kelin puitteissa käynyt koirien kanssa lenkillä.
Istun netissä, luen lehtiä, selaan palstoja... Siivoan. Odottavan aika tuntuu NIIIIIN pitkältä tässä vaiheessa. Ens viikolla lähden mamman ja papan luo muutamaksi päiväksi, vaihtelua sekin.

Mutta moni on mua lohduttanut, että siinä vaiheessa kun vauva sitten syntyy - ei oo tekemisen puutetta eikä liikaa aikaa. Pitäis osata nyt vaan nauttia eikä olla niin kärsimätön ja hätähousu!
 
Hoh mies taasen iltavuoros. isä vei mun auton ku siltä hajos auto, niin tässä nyt sit 4 seinän sisällä ollahan.. huoh.. Tylsää täällä kans niin kuin Annik@ sanoi ! Ja sit kun jotain tekis mieli tehä niin kroppa ei vaan jaksa!
Ei viitti kävellenkää mihkää lähteä ku heti supparit alkaa, ja yli 4 km keskustaan... muuten ei matka olis yhtään paha taikka pitkä mutta tämän mahan kanssa aika vaivalloista jo :D
No nyt alan siivoileen jos sais verhot lyhennettyä makkariin viimeinkin ( ei oo ollu ku 3 kuukautta tuolla kaapis odottamas) ja jos vielä vipo viimeisen kerran järjestäis tuon vauvan vaatekaapin :) Täällä sataa räntää plaah, ei edes pikku lenkkiä viitti koirien kans lähteä, vaan täytyy tohon pellolle mennä niitä juoksuttaan.
Aamusta tuntui että tästä tulee kyllä sellainenkin tinttailu päivä... mut ehkä tää tästä alkaa suttaantua... ärsyttä vain niin mahottomasti ihmiset ny ku naimisiin mentiin eikä hääjuhlia aiota pitää. niin nyt osa suunnittelee meille hääjuhlia! :o Kiitos mutta ei kiitos sen takia mentiin maistraatissa koska me EI halua mitään juhlia... ja meidän suku ei oikein koskaan kovin uskonnollista ole ollut, tai siis kuulutaan kirkoon mut siis ei mitenkään painokkaasti uskontoa tuoda esiin... niin nyt kaikki on sitä mieltä että meidän on pakko siunaaminen avioliitolle ottaa vauvan ristiäisissä.. :o Siis kukaan ei kuuntele mitään... me mentiin kahestaan naimisiin maistraatissa ihan sen takia kun haluttiin kahestaan naimisiin ilman yhtään mitään juhlia, miksei ihmiset osaa tätä ottaa huomioon tai kunnioittaa meidän päätöstä! ku mun mielestä se on jokaisen oma asia miten häänsä viettää.. ja ku nytkin yks ihminen on suuttunut meille kun se olis halunnu järjestää meille häät? :o ok jos se haluaa ne myös kustantaa! :D
(huh ku helpotti, ja anteeksi purkautuminen :D)
Nyt imurin kanssa eläinten karvojen kimppuun... se kummasti lievittää suuttumusta...Mies kyllä sanoi etten saa mitää tehä  ettei synnytys ala ku se on töis...

Sista81 juuri niin kuin Cava:kin jo sanoi että teet niin kuin susta tuntuu hyvältä, ja miten sun kroppas jaksaa. Ite on päätös tehtävä mut helpottaa ku saa asiaa johonki purkaa ;)

 
Musta taas on ihanaa olla äitiyslomalla! Ok, oon ollu vasta muutaman päivän...ehkä jossain vaiheessa alkaa sitten puuduttaa :) Vielä niin ihanaa, ku voin hyvin! Oon voinu koko raskauden ajan niin älyttömän huonosti kaikin tavoin, mut sit jostain syystä olo alko kohentuu ja palasin töihinkin vielä viimiseksi kuukaudeksi ennen äippälomaa.. Ja nyt ku oon kotona, ni on ollu tosi hyvä fiilis. Vietetään oikeen laatuaikaa koiran ja kissojen kanssa :D Siis onhan noita särkeviä turvotuksia alkanu olee (käsissä) ja supistuksia tulee sopivasti, muttei mitään kivuliaita. Yököttävä olo ei ole lähtenyt pois koko raskauden aikana, mutta nyt sekin on niiiin lievää, ettei häiritse syömistä tai muutakaan. Närästys on tosi voimakasta varsinkin iltasin, mutta nää vaivat on niin pieniä siihen nähden, miten "kauhee" koko raskaus on tähän mennessä ollu, että ei vois vähempää haitata! :D Mulla siis on parantunu olo loppuu kohden ja VIHDOINKIN voin nauttia raskaudestani. Koiran kanssa lenkkeillään ja kämppään yritän tehä perusteellista siivousta. Viimisetki vauvanvaatteet on pestyinä ja silitettyinä kaapissa ja sänky odottaa pedattuna. Nyt vaan odotellaan uuden perheenjäsenen tuloa ja toivotaan, et kaikki menee hyvin. Miehelle en viitti enää soittaa kesken sen työpäivän, ku luulee heti, että nyt alko tapahtuu emoticon . Se jännittää synnytystä munkin puolesta :D 

Huoh pisces, voin kuvitella miten ärsyttää, ku ihmisillä on vähän liikaa suunnitelmia muiden elämään.... koita jaksaa niitä juttuja emoticon

Tsemppiä sista81 opintojen kanssa!! Töistä on niin helppo jäädä äitiyslomalle, ku voi vaan unohtaa kaiken sen ja rentoutuu ennen vauvan tuloo. Itellä tarkoitus palailla koulun penkille ensi vuonna (jos jos jos...) ja kammoan jo valmiiksi sitä stressiä.

Hyvää loppuodotusta meille kaikille emoticon
 
juup, en voi minäkään mainita muuta kuin että tylsää on. Ulkona tuulee ihan pirusti ja sataa räntää, joten ei viiti lähteä edes pihalle vaikka vois aikasa kuluks lähteä vaikka lumipalloja potkimaan kun ei anna oikein paikat enään periks rankempaa touhuta (siitä kirjottelinkin jo tonne neuvolaosioon). Ja kun vielä tämä saamarin korvatulehdus on päällä niin koskookin välillä niin vietävän paljon että.. Särkylääke vie pariks tunniks kivun pois ja sit se taas alkaa.. 

Tänään aamupäivällä käytiin kyllä ihastelemassa sitä ystävän pientä  vauvaa ja voi herranen aika sentään kun toinen oli niin kauhian söpö ja pieni. Kyllä siinä sydän suli kerta kaikkiaan. Kunpa menis aika äkkiä ja saatais tämä meidänkin pikku mönkiäinen tänne tuhisemaan...emoticon
 
mä kävin äsken ukon kanssa hyödyntämässä mammuttimarkkinoiden vaippatarjouksen, 3 säästöpakettia liberon 3-6 kg tarkotettuja vaippoja plussakortilla 27€.
Eli tuolla on nyt sitten 270 vaippaa odottamassa vauvaa, sai oikestaan 3 pakettia kahden hinnalla.. suosittelen :D
 
Kiitos tsemppauksista :) Kyllä mä varmaan teen vain pakolliset ja jätän kaiken mahdollisen sitten johonkin hamaan tulevaisuuteen.

Jäin sairaslomalle tiistaina, eikä mun tarvii mennä enää töihin. Eilen mulla katosi monta viikko vaivannut omituinen ihottuma jaloista ja vatsa alkoi yhtäkkiä toimimaan normaalisti. Ilmeisesti nuo johtuivat molemmat työstressistä. Opiskelut oon ottanut vähän sillai, et kunhan tulee suoritusmerkinnät.. Ei sellaisia arvosanoja kukaan koskaan tule kyselemään :)

Tänään kävin kangaskaupassa ostamassa kaikenlaista vauvalle :) On sitten jotain puuhailtavaa täällä kotonakin! Mä oon aika huono vain lojumaan päivätolkulla. Nyt jo oon huomannut, että pitää suunnitella kaikenlaista ohjelmaa itselle, ettei pitkästy.

Pisces, mikään ei kyllä ole ärsyttävämpää kuin ihmiset, jotka haluaa väkisin puuttua toisten asioihin..  Mut sitten kun ensijärkytys on ohi, niin eiköhän se siitä tasaannu.
 
Joo täytyy vain yrittää kestää, toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos... On kaikki iloisia meidän puolesta paitsi se yksi joka suuttui... mutta kai nää hormoonit lisää tuota ärsyyntymistä paljon :D yleensä en ole moksiskaan ihmisten puheista ja nyt tuntuu että jään vatvomaan pieniäkin asioita, ärsyttää suunnattomasti ihmiset jotka "tietää" kuinka meidän elämä kuuluisi elää, vaikka todellisuudessa eivät tiedä meidän elämästä mitään.
Tulipas siivottua, tiskattua, pyykättyä ja imuroitua huh hei... sit vielä kävin koiruuksien kans tunnin lenkillä.. kyllä nyt huomaa kun tovin istuu aloillaan niin paikat heti jumiutuu... Mut paljon parempi mieli tuli kun sai jotakin aijjalliseksi :)
Sista81, täällä kans mietin vierailua kangas kauppaan josko sitä ite tekis verhot vauvan huoneeseen kun tuntuu ettei sopivia verhoja löydy mistään! :) tai jos teillä on tiedos kivoja lasten huoneen verhoja niin huikakkaa :)
 
Sorry, mä jaksan taas vaiheeks valittaa vaan itsestäni. :D

Joo, aamulla proteiinit yhdellä plussalla joten käsky kävi seurata joka aamu ja ohjeita tuli että jos paineet nousee (alapaine yli 95), jos proteiinit menee kahdelle plussalle tai jotain muuta raskausmyrkytykseen liittyvää niin herkästi lähteä päivystykseen.
Levon kannalta ottaa, tämmöstä normaalia, kuten ruuanlaittoa saa tehdä mutta ei tarvitse kuvitellakaan alkavansa mitään kaappeja hinkkutaan.
Äitiltä sit kyselin mikä on turhaa, esim ajatellen koirien liikuttamista niin meinas että tässä sit varmaan jo se kilometrin matka on "turhaa/liikaa." No, onhan noi koirat nyt muutenki ollu aivan liian vähällä liikunnalla että pari viikkoa vielä..
Saapahan mies tehä kaikki siivoukset yms. ;) Itte saa vaan vetää lonkkaa ;D No ei, astianpesukonetta täytelly, pessy pyykkiä yms tämmöstä pientä hommaa missä ei tarvitse hulluna rehkiä.

Mulla alkaa vaan nyt oikeesti tympäseen tää. En oo saanu enää nukuttua hyvin. Kylkeä täytyy kääntää vähän väliä ja maha on jotenkin koko ajan huonosti. Enää ei edes toi pitkä tyyny auta! Varmaan johtuu siitä että neiti laskeutu.. Mut aargh! Mä varmaan puksuttelen nyt puolen vuoden eestä jotta alkais supisteleen ja toi tulis oikeesti ulos..

Tässä samalla sit ku ärsyttää niin tuntuu että alkaa jo kohta sitä päätä särkeen pelkästään sen takia. Voi raivo! :D
Nyt meen lämpimään suihkuun, ukko saa tulla mua taas pesemään niin ei tarvi itte kyykkiä vaan saa nauttia! Jos ressi helpottais.. :)
 
Parempi se on valittaa tänne kuin puolisolle :) Näin mä ainakin sen näkisin. Ja kyllähän se helpottaa, kun saa johonkin purettua omaa oloa.

Näin kauheaa painajaista viime yönä. Unessä yhtäkkiä iho meni ensin vereslihalle, sitten se kuivui ja alkoi halkeilla. Lopulta tuijotin sormiani, jotka oli paksut pallot. Koitin sanoa miehelleni, et soita ambulanssi, mut en pystynyt enää puhumaan, kun kieli oli turvonnut ja olin tukehtumassa. Kun heräsin, mulla oli taas oksennus tulossa suuhun. Yöh..

Tykkään nukkua tosi matalalla tyynyllä. Noh, kun pikkukaveri sitten yöllä rupee vehtaamaan ja potkimaan mun vatsalaukkua, niin mulla nousee oksennus suuhun. Oli pakko vaihtaa paksumpaan tyynyyn, ettei pää ole niin alhaalla. Tätä on nyt sitten tapahtunut kahtena yönä peräkkäin. Mä alan toivoa, että tuo vatsa jo laskeutuisi alas, vaikka sitten tulisi pissahätäongelmia enemmän...
 
Voi sista! Toivottavasti tommoset unet loppuu, hui kauheeta. Ja nukkuminen helpottuu..

Mulla nukkuminen tosiaan vaikeutu nyt ku se laskeutu. Mut näinhän ei toki kaikilla ole ;)
On ukkoki saanu kuulla mun urputusta, mutta onneks se on ihana ja sen mielestä mä en urputa ku se haluaa vaan sitte pitää huolta musta ja vauvasta että meillä on kaikki hyvin.
Nytteki se lähti käymään työmaalla ja sano että soittaa jos tulee jotain. <3

Yhellä plussalla oli taas protskut. Nyt voiskin sit mennä soffalle istuskeleen ja kun on tarpeeks istunu ni mittailla paineet. Sit vois mennä takapihalle istuskeleen aurinkoon, kun äiti kielsi multa liikkumisen.
Sano että nyt ottaa oikeasti levon kannalta kun on toxemia vaara. Parempi olla kotona varuillan entä ku lähteä sitten sairaalaan vuodelepoon, kun sitä voin tehdä nyt jo kotona.
Olis vaan niin tehnyt mieli käydä juoksuttaan koiria vapaana tuossa lähi metsässä kun niin ihana ilma mutta äiti sanoi että max 15min saan käydä kävelemässä ja rauhallisesti! Joten siinä meni sekin. :D Ja mätsäri jää väliin meidän pirpanan kanssa kun enhän mä voi kehään lähtee juokseen.. Lähtisköhän se äiti. :)) Täytynee ehotella!
 
Hohhoi, täällä alkaa kohta valmistautuminen hautajaisiin... Pelottaa omat reaktiot siellä kun muutenkin olen herkkä ihminen ja itken kun vaan nään jonkun toisen itkevän ja lisänä vielä tämä raskaus joka herkistää mua vielä enemmän :( Toivottavasti ei laukase supistuksia se itkeminen.. Äiti oli vähän huolissaan. Mutta kyllä mä haluan lähteä saattamaan kaverin viimeiselle matkalleen <3 Mulla on päivittäin nyt ollut muutama kivulias supistus, ihan selvästi alkanut muuttumaan tuo supistusten laatu. Ja vauva on tainnu laskeutua viel enemmän, ainakin päättelen sen siitä kun on nuo sen huitomiset ja muljumiset lantion alueella alkaneet tehdä todella kipeää! Ja vessassa saa ravata koko ajan vaikkei jois mitään. Mulla on muuten alkanu myös lonkat kipuilemaan. Viime yönä heräsin pari kertaa siihen et koko jalka oli törkeen kipee, lähti lonkasta alaspäin säteilee kaamee kipu ja aamulla oli vaikee kävelläkin sillä jalalla. Tai siis laittaa painoa sille jalalle.
 
Huomenet! Tulipas tehtyä "kunnon" lenkki koirien ja miehen kanssa het aamutuimaan. Alkumatka oli yhtä tuskaa, kun baby pyöri ja melskas mahassa ja alapäähän tuikki oikeen kunnolla niitä "sukkapuikkoja". Puolmatkassa sit rauhottu nukkumaan ja sen jälkeen olis voinut kävellä hissukseen vaikka miten pitkään emoticon

Pari yötä on mennyt ilman pahoja lonkkapuudutuksia, mutta kuten joku tuossa sanoikin, tuntuu että maha on koko ajan jotenkin "huonosti" tai vauva painaa kylkiluihin tms.

Siltikin, olen iloinen että se liikkuu niin reippaasti. Yks liikehälyhuoli- ja reissu saa meille riittää.

Jaksamista kaikille huhtimammoille! Ihanaa, kun kohta alkaa tippua syntymäuutisia ja päästään lukemaan tarinoita emoticon ja tutustumaan uusiin perheenjäseniin!
 
Kaikilla muilla tuntuu olevan jo kotona tylsää mutta täällä mammaloma on vielä "kaukainen" haave. 7 kiireistä päivää töissä vielä edessä ennen kuin pääsen itse jämään kotiin ja jättämään työstressin taakse. Oon kyllä tosi onnellinen että pystyn olemaan töissä ihan täysillä loppuun asti. Ja koko raskauden aikana on tullut vain 2 saikkupäivää, joista molemmat johtui päänsärystä.
Olo on muutenkin ollut pieniä poikkeuksia lukuunottamatta tosi hyvä. Eilen olin 3 tuntia teatterissa istumassa ja tosi hyvin jaksoi olla paikallaan. Ja eilen aamulla oli toka kerta mammajoogasta. Se on ollut kyllä tosi mukavaa ja rentouttavaa puuhaa. Tänään oli sitten taas meidän räyhä-koiran ohituskurssin eka kerta ja se meni niin hyvin että ollaan oltu miehen kanssa molemmat tosi hyvällä fiiliksellä koko iltapäivä. Ihana huomata kuinka uudet metodit tepsi meidän muka toivottomaan tapaukseen. Kurssi on yhteensä kolme kertaa ja viimeiselle kerralle otan vaunut mukaan niin tulee harjoiteltua sitten niidenkin kanssa kulkemista.
Nukkumisessa mua auttaa pitkä pötkötyyny mitä halailen koko yön. Toki puolta pitää vaihtaa useamman kerran yössä mutta muuten saan nukuttua sen kanssa tosi hyvin. Lisäksi, koska ostettiin tammikuussa moottorisänky, niin saan siitä säädettyä sekä pää- että jalkopäätä mukavaan asentoon. Mulla on jalat vähän enemmän koholla kuin pääpuoli ja tosi hyvin on toiminut. Pääpuolikin on siis hiukan kohotettu.
Mies on ensi viikolla työmatkalla Venäjällä 5 päivää. Toivottavasti menee aika nopeasti ja pysyy paikat kasassa....
Ja vähän valivalia munkin puolelta; eilen huomasin ekat raskausarvet kyljissä. Ei mitään pahoja, muutama vaaleanliila viiva vain. Mahassa ei toistaiseksi ole vielä mitää mutta paljo mahdollista että niitä siihenkin tulee.
 
Voi ei sista mitä unia näät :/ toivottavasti siellä vauva pian laskeutuis niin ei saisi karmeita aamuheräämisiä! 
Ultimate, se on vain opeteltava huilimaan (helpommin sanottu kuin tehty!) :) se on hyvä että on äiti joka huolehtii ettei tuu rasitettua liikaa itteä :)
Enkuli, jaksamisia tähän päivään <3
Kaisa79, täällä kans opetellaan koiran kanssa lenkkeilyä, siis lähinnä tuota hihnan kanssa kulkemista, mut ihan omin päin harjoitellaan, vihdoinkin alkaa harjoittelu tuottaa tulosta, kyllä siitä tuleekin älyttömän hyvä mieli kun alkaa asia onnistumaan! :) Ole muuten onnellinen vähistä raskausarvista! :D Täällä on siis koko maha täynnä raskausarpia, niitä on vielä lisäksi kyljissä ja rinnoissa. Maha on kyllä järkyn näköinen kun niitä on aivan vieri vieressä isoja arpia... ja koko ajan tulee vain lisää vaikka ajattelee ettei niitä nyt enään voi tulla kun ei mihinkään mahdu! :D

Täällä on onneksi säästytty lonkkakivuilta, mut täällä sit on liitoskivut vaivana. Eilen tuli sen verran rehkittyä että siivoilin tuvan, pyykit ja tiskit hoidin ja sit lähin koiruuksien kans tunnin hihna lenkille -tota hihna lenkkiä en oo tehny pitkään aikaan, just sen takia ku toinen koira vetää aika lujaa ja tos vieres on pelto niin helpompi ollu heitellä keppiä... mut kiitos koirakuiskaaja ohjelman, ei kiskomista enään ollut vaan lenkki meni niin hienosti :)
Mut sen jälkeen kun istahti hetkeksi niin paikat huus hulluna.. siis liitos kivut, yöksi otin särkylääkkeen mut ei auttanut yhtään otin keskellä yötä toisen jot jos sais nukutuksi edes jonkin verran niin ei aina vain paikat oli niin kipeät että huuto vain pääsi... Oli lähellä etten miestä herättänyt mua nostaan sängystä ylös ku oli niin vaikeaa päästää ylös...Nyt koko päivän kävellyt kuin mikäkin vaappuva ankka, isoja askeleita ei pysty ottaan ollenkaa! :o
Eli ei sovi rehkiä ku liitoskivut tulee sit niin pahana...kun ne on ihan siedettävät ku vain on..
Mutta tänään on ollut ihana päivä kun on yli komea sää! :) täytyy kattoa jos sais miehen lähteen laavulle kun pääsee töistä :P Veli oli perheensä kanssa käymässä oli n.5 tuntia tässä.. oli kyllä mukava kun ei tarvinnyt yksin päivää viettää! :) Niiden poika on kyllä maailman suloisuus emoticon
Mut täytyy kyllä sanoa että aika on mennyt kuitenkin aivan hirmu nopeaa! 3 viikkoa laskettuun aikaan enään :o
 
Kaisa79: mun mielenkiinto heräs tohon teijän rähinäkurssin metodeihin, miten harjoittelitte kun musta tuntuu et meillä on kans tuollainen epätoivoinen tapaus koirana ja kaikki keinot varmaan kohta kokeiltu... emoticon

Mekin käytiin aamupäivästä koiran kanssa pitkä lenkki auringon paisteessa, ihanaa kun aurinko paistaa. Kohta sitä lykitään vaunuja auringonpaisteessa emoticon
 
^^On tosiaan hyvä että on äiti jolle voi soittaa ja joka huolehtii. Se on ammatiltaan sairaanhoitaja/kätilö ja viis lasta tehny niin sen puheisiin onneks voi luottaakin että tietää jotain. :))
 
Sista: Mä herään myös välillä siihen että ihan kuin laatta lentäisi, no mulla Rennie on auttanut siihen, eli syy on närästys.
Tänään haettiin kuorma muuttokamaa vanhasta asunnosta ja nyt on joka paikassa muuttolaatikoita ym kamaa odottamassa paikoilleen laittoa. Eli aika ei todellakaan tule lähipäivinä pitkäksi, jos vaan jaksaa touhuta niin hommia löytyy :)
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top