Maaliskuun mutinat

J

Jolane

Vauhtiin päässyt keskustelija
Hieman parempi aamu tänään kuin eilen. 

Kyllä minäkin aion olla "vanhanaikainen" ja ottaa miehen sukunimen, koska haluan, että koko perhe ollaan saman sukunimen omaavia :) Mutta koska sukunimeni on äärimmäisen harvinainen, ei siis muita Suomessa kuin meidän perhe, niin saattaapi olla, että otan kaksiosaisen sukunimen. Mutta joka tapauksessa haluan, että nimi on yhtenäinen rakkaimpien kanssa. Ajateltiinkin tosiaan, että meidät olisi vihitty ristiäisten yhteydessä, mutta haluamme antaa lapsellemme ns. "oman" päivän ja tosiaan haluamme juhlia häitämme kunnolla. Ja järjestelyihin kuitenkin tarvitaan myös niitä voimia, niin senkin takia odotellaan, että vauva vähän kasvaa. 

Koira-neiti sai diagnoosikseen virtsaputken sulkijalihaksen vajaatoiminnasta aiheutuvan virtsankarkailun, joka siis hormooniperäistä ja todella yleistä leikatuilla nartuilla. Noh, hoitona lääkitys lopunelämäkseen... :/ Onneksi ei mitään ns. vakavampaa ja jos tuolla lääkkeellä saadaan pidettyä kurissa, niin onnellinen olen. Ei tarvitse koiramurua sen takia enempiä lääkärissä juoksuttaa. Toivotaan parasta, että tämä nyt tehoaa.

Ja saikku jatkuu, neuvolassa kaikki ok, kaikki arvot tasasessa nousussa :D Neuvolalääkärin piti olla vasta parin viikon päästä, mutta onkin jo ens pe suppareiden takia. 

Ja hirmu tarinan kirjoitin kunnes hoksasin että onkin jo maaliskuu, joten siirränpä tämän uuteen keskusteluun.. :D 
 
Apua, se on jo tosiaan maaliskuu! emoticon Tänään tasan 6 viikkoa laskettuun aikaan meillä, tosi nopeasti on kyllä aika mennyt.Huomenna olisi neuvola, toivottavasti hemppa on noussut kun viimeksi se oli vain 104... Olo on kyllä ollut parempi. Jotakin uskomatonta muuten tapahtui viime yönä, nukuin 7 tuntia putkeen...oho! Ilmeisesti oli univelkaa niin paljon että pissahätäkään ei saanut heräämään/nousemaan. Kuinka pitkiä teillä muuten on nykyään yöunet?

Hyvä että Jolanen koiran virtsankarkailun syy selvisi, eipähän tarvi sinun enää murehtia sitä.
 
Maaliskuu!!! Huh huh, niin se aika rientää. ja kevät etenee...
Toivotaan Jolane että hauvan kiusallinen vaiva pysyy kurissa lääkkeillä. Meidän tyttökoira on leikattu kaksi vuotta sitten ja ainakaan vielä ei onneksi ole tullut mitään vaivoja leikkauksen johdosta. Elämä on vaan helpottunut kun se oli aina kuin p**seeseen ammuttu karhu juoksujen aikaan. Sillä oli vielä aina niin hyvä rytmi että juoksut oli juhannuksena ja jouluna....
Mulla alkoi viime perjantaina mammajooga. Oli ihan mukava tunti ja hauskaa oli olla kaltaistensa pallomahojen kanssa rentoutumassa. Tällä viikolla on kuitenkin heti taukoa kun meilläpäin on nyt hiihtolomat menossa. Eilen kävin sitten pakkastauon jälkeen taas koiran kanssa agilityssä ja ilokseni jaksoin kipittää koko radan oikein reippaasti (oman mittakaavan mukaan) läpi. Jos vielä muutaman viikon kävis treeneissä jos vaan oma kunto sen sallii, siellähän se menee Ipana mukavasti matkassa.emoticon .
Tuosta avioitumisesta ja nimiasiasta niin meille oli kyllä ihan selvää että sama nimi otetaan. Kyllä se ainakin minulle luo vielä enemmän yhteenkuuluvaisuuden tunnetta kun postilaatikossakin on vain yksi nimi. Valintaa helpotti sekin että miehelläni oli paljon mukavampi sukunimi kuin itselläni.
 
Jeij!
Tämä on se kuukausi, kun aion synnyttää! (La on 10.4., mutta päätin jo aikaa sitten, että huhtikuulle en tämän mahan kanssa kulje. Ja näinhän nää asiat just menee: että päätän vaan ittekseni ja sit se tapahtuu, eiks vaan? :D:D:D)

Mut äh.. vaikka oon ihan fiiliksissäni vauvasta ja kaikesta, ni miten hitossa en vaan saa aikaiseksi alottaa noita valmisteluja... :O En kyllä hössöttänyt esikoisenkaan kanssa, ei kuulu tyyliin, mutta muistaakseni heti äippäloman aluksi aloin kyllä pesee vauvan vaatteita jne.
Mulla on tälläkin viikolla joka päivä jotain sosiaalista toimintaa, ni ei vaan jotenkin ehdi keskittyä taaskaan. Ja onhan tässä aikaa vielä viikkoja (ehkä, eihän sitä ikinä tiedä mitä tapahtuu). Niin ja siis vaikka oonkin päättänyt, että neljän viikon päästä ollaan jo tulossa laitokselta kotiin, niin Pätkä on osoittautunut jo tässä vaiheessa sen verran itsepäiseksi epeliksi, että saattaa hyvinkin viihtyä yksiönsä rauhassa vaikka huhtikuun lopulle...

Ja sitten taas: kaiken ehtii laittaa vielä kun vauva on jo kotonakin. Lähinnä vaan kotiutumisvaatteet pitäisi varata ja se turvakaukalo paikantaa. Sängyn, hoitotason, vaunut, lelut ja kaiken muun kyllä ehtii laittaa sitten kun vauva on kotona. 
Järki siis tietää, ettei mikään kiire ole, mutta kyllä tästä nyt meinaa jonkinlaisen sterssin ja syyllisyyden itselleen kehittää. Ikäänkuin se vauva ois jotenkin vähemmän odotettu, haluttu tai tervetullut näin. Huoh. Kyllä on ihmispää kummallinen. :D
 
Mun siskon koiralla on kanssa ollut pissanpidätysongelmia leikkauksen jälkeen. Vähän ne on vuosien myötä helpottaneet (ei siis ole mitään lääkitystä), mutta jos sillä on yhtään hätä, niin kyllä lattioille ilmestyy lätäköitä. Koira oli mulla viikon hoidossa, ja huomasin et jos sen kanssa kävi tapeeksi usein ulkona (useammin kuin toisella koiralla oli tarpeellista) niin se pysyi jotenkin hallinnassa. Mut hyvä, jos lääkkeet auttavat. Kyllä se aika rasittavaa oli, kun matot oli täynnä pieniä pissaläiskiä. Äitin koira (tai siis alkujaan mun koirani..) on parin viikon päästä 13-vuotias ja nyt sillekin on tullut pidätysvaikeuksia. Taitaa olla puhtaasti vanhuuteen liittyvää. Ei kovin mukavaa, kun kyseessä on noutaja...  

Mulle oli aina selvää, että pidän oman nimeni naimisiin menon jälkeenkin.. Nyt mulla on siis yhdistelmänimi. Katsottiin väestörekisteristä silloin ennen häitä, että kummankin sukunimi on yhtä harvinainen, joten tää oli sellainen kompromissi :D Hyvin tähän nimihirviöön on parissa vuodessa tottunut. Töissä sähköpostit ja käyntikortit on vielä "vanhalla" nimellä. Ei tarvi sitten niin paljoa tavailla noita kirjaimia..

Eilen oli sitten varmasti viimeinen tanssitunti. Ensimmäinen puoli tuntia meni ihan hyvin, mut sen jälkeen se olikin sitten supistus supistuksen perään. Tunnin jälkeen olisin voinut nukahtaa pystyyn, kun väsytti niin. Nyt sitten pitää maata ja kerätä massaa synnytykseen saakka. Kävelylläkään ei oikeen meinaa voida käydä, kun nuo supistukset alkavat heti :(

Mä oon nyt saikulla sitten pessyt noita kestovaippoja ja harsoja, silittänyt lainalakanoita, järjestellyt tavaroita... ja pedannut kehtoon lakanat :) Emmä sit voinut vastustaa...
Ei kyllä yhtään huvita enää mennä töihin :) Mä voisin vaan olla kotona ja puuhailla kaikenlaista!
 
Mulla on auto täynnä vaunua, rattaat mahtu nippanappa takaluukkuun ja koppa ja istuin on takapenkillä. Eli juu ei ollut huono päätös hankkia kaupparattaat erikseen! Sängyn laitoin pienelle jo viikko sitten melko valmiiksi. Vaatteet on pesty ja viikattu kaappiin. Samoin harsot ja kestovaipat, ja kertiksiäkin on ostettu. Äitiyspakkauksen vaippoja on muutamat saatu kavereilta jotka ei aio käyttää. Kuulemma yhdellä kaverilla on vielä muovipussillinen kestovaippoja joista luopuu kunhan haen pois kuleksimasta. Eli tuokin puoli tuntuu olevan aika hyvin hanskassa.
Papu on siis tervetullut milloin vaan :) Tosin mulla ei ole vielä masu laskeutunut, eikä mitenkään supparit ole yleisempiä kuin aiemmin, tai kivuliaampiakaan, joten eiköhän tässä vielä kasassa pysytä.
Tänään on viimeinen työpäivä, eilen uudempi läppäri sanoi verkottumissopimuksensa irti ja onneksi on vanha vielä ollut kaapissa odottelemassa niin saan jotain hommia vielä hoideltua.
 
Hyvää maaliskuuta kaikille!! Seuraava kuukaus on meijän kuukaus niinkuin  nuo asian ilmaisevat muissa kuisissa :)

Kävin eilen äippäpolilla kontrollissa kohdunsuun vuoksi ja kaikki on pysynyt ennallaan :D Jippii!!! Nyt mun ei tartte ottaa enää niin kauheen rauhallisesti ja saan jopa siivota ;) Lääkäri sano että eipä ne pysty sitä synnytystä estelemäänkään jos se sattuis alkamaan mutta toivoi että vauveli pysyis siihen 34 viikkoon masussa :) Sano se että on sillä tapauksia jotka ollu samassa tilanteessa kun minä ja tavannut 41+5 viikolla vielä, vauva mahassa. Pikkuisen painoarvio oli 1600 grammaa ja näytti kasvukäyrän mulle ni hienosti alusta asti on kasvanut ihan keskikäyrällä :D Siro pikkuinen meille tulossa! Pää on siellä missä pitääkin, ei se täysin jumiutunut oo sinne mun lantioluihin kun pystyy pyörittää sitä siellä. Oli hassun näköstä katella ultrassa. Näin kasvokuvankin <3 Voih, muutamien viikkojen päästä pääsee näkemään minkänäkönen veitikka siellä mahassa on oikein melskannut!!! Tästä eteenpäin loppuun asti olen vain neuvola-seurannassa, ei tartte kontrolliaikaa, hyvä vaan. Yks neuvolalääkärikin vielä jäljellä...
 
Enkuli:
jee, helpottavia uutisia!
Nyt sitten tosiaan toivotaan vielä lisää viikkoja sekä sulle, että pikkuiselle ja samalla myös sitä, että ei supistelisi enää kivuliaasti tai ilmaannu muutakaan vaivaa.
Älä nyt kuitenkaan ihan riehumaan ala, sen verran iisisti ehkä kannattaa ottaa... :) Onneksi isoin huoli asiassa on nyt poistettu!
 
Joo, en ala riehumaan. LUPAAN :D Mutta jee, saan ihan luvan kanssa nyt imuroida nuo pölypallot tuolta nurkista kun mun mies ei oo oikeen kovin innokas imuroija. Mä taas tykkään siitä :) Ja se on ihana et pääsee liikkumaankin pois kotoota, alko olla jo vähän tylsää. Mut kaikki pitää tehä nyt kuitenkin rauhallisemmin kuin normaalisti!

Ai niin.. Saatiin kuulla eilen tosi ikäviä uutisia. Mun miehen nuoruuden aikanen hyvä ystävä kuoli siinä kolarissa joka tapahtui sunnuntaina orimattilassa :( Olin minäkin muutama vuosi sitten hänen kanssaan tekemisissä mutta mies enemmän. Oli pari viikkoa sitten nähnytkin ohimennen ja sanonut että tulis meillä käymään kun kerkeää . Ei ole tulossa :( Vasta 23-vuotias!! Saattaa olla että tulee kutsu hautajaisiinkin kun tämän menehtyneen perhe on mun miehen perheen kanssa hyviä ystäviä. Vasta saatiin hirmuinen kasa niiltä pojille vaatteita. Synkisti kyllä mielen ihan täysin. Elämän kiertokulku... Välillä se ottaa vaan pois ihan vääriä henkilöitä.
 
Huih, päivät käy vähiin. Työpäiviä enää 8, tämä päivähän on jo melkein tehty :) Alkaa melkein pelottamaan, että miten sitä sopeutuu monen työvuoden jälkeen joutenoloon.
Kaikki vaatteet ym. olen jo aikaa sitten pessyt ja viikannut lipaston laatikoihin. Kaikki tarpeelliset hankinnatkin on tehty, viimeisenä hankittiin sitteri ja hoitoalusta. Sänkyä ei vielä ole kasattu. Enkä viitsikään kun ihan lopussa, ettei vuodevaatteet pölyynny ja ole sitten ihan koirankarvoissa. Niitä karvoja kuitenkin lentelee ilmassa vaikka koirat ei edes meidän sänkyyn pääse, makkariin kuitenkin pääsevät.
Onneksi Jolane teillä koira sai lääkkeet vaivaan. Meillä siis tyttö- ja poikakoira ja molemmat on leikattuja. Mitään tuollaista ei onneksi ole ilmennyt. (vielä) Pojalla päinvastoin loppui tulehduskierre (esinahan tulehdusta tai joku sellainen), joka johtui ihan hormoneista ja aiheutti ällöttäviä vihreitä roiskeita pitkin seiniä kun se itseään nuoli. Yök. No, nyt meni vähän ohi vauvajuttujen :)
Huh kun on taas masu täynnä. Näitä työpaikan ruokia kyllä tulee ikävä. Olenkin ostanut täältä jo paljon ruokaa kotiin ja pakastanut niitä pienissä erissä. Täällä siis myydään päivällä ylijäänyttä ruokaa halvalla. Ajatuksena, että sitten kun ollaan molemmat miehen kanssa väsyneitä alussa kun mieskin on kotona, niin ei tarvitse alkaa ruokaa tekemään. Saa hyvää lähes kotiruokaa pakkasesta valmiina. Ja itsekin sitten kun jään yksin kotiin, niin ei välttämättät jaksa alkaa pöperöitä vääntämään ja kuitenkin olisi hyvä syödä terveellisesti. Tosin molemmat tulevat isovanhemmat asuu lähellä ja ovat eläkkeellä, että ruoanlaittajia hätätapauksessa löytyy läheltä :)
Enkulilla hyviä ja ikäviä uutisia. Onnea niistä hyvistä :) Meilläkin töissä menehtyi yllättäen pari viikkoa sitten yksi aika tuttu henkilö. Tosin ei mikään nuori enää, mutta yllättävä tapahtuma kuitenkin. Kyllä sitä aina jää miettimään tuollaisten jälkeen elämän arvaamattomuutta ja arvostaa jokaista päivää ja terveenä olemista enemmän. Mutta myös tässä raskauden vaiheessa alkaa enemmän pelottamaan, että mitä jos oma mies sairastuisikin vakavasti tai taphatuisi jotain muuta kamalaa. Tai omat vanhemmat tai appivanhemmat...ei ehkä kannata miettiä liikaa...
 
Vähän tästä ikävämmästä aiheesta.. Mulla meni kaikki asiat uuteen tärkeysjärjestykseen reilut kolme vuotta sitten, kun mun isäni kuoli. En usko, että olisin tässä - opiskelemassa uutta ammattia, naimisissa ja raskaana - jos sitä ei olisi tapahtunut. Varmaan vieläkin haahuilisin ympäriinsä. Varsinkin nyt raskausaikana on taas tullut itkeskeltyä tuotakin asiaa. Kai se menee osittain tuon yleisen herkkyyden piikkiin.

Pesin äsken ekan koneellisen pelkkiä vauvanvaatteita :)

Pitkään mä mietin, voinko jo pedata lakanat kehtoon, mut meillä kissalla ei ole mitään asiaa makuuhuoneeseen (vaikka kyllähän se sinne luikahtaa silmän välttäessä..) ja laitoin ylimääräisen lakanan siihen päälle päiväpeitoksi.
 
Tällä meidän koiralla alko olla se virtsankarkailu jo sellasta, että yölläkin oli lirauttanut lattialle/omalle petilleen nukkuessaan. Päiväsaikaan sai kyllä hallittua sen sillä lailla että laski ulos vähän väliä ja paljonhan nuo on muutenkin ulkona, mut yöaikaa ei pystynyt pidättämään. Mutta äärimmäisen onnellinen olen, että asia selvis ja hyvinhän tuo ottaakin sen lääkkeen. Vanhemmallakin aina sillon tällön niitä pissavahinkoja sattuu, mut sen oon pistäny puhtaasti iän piikkiin, herralla kun alkaa mittarissa olla jo 12v.

Minä oon pikku hiljaa pessy vauvan vaatteita ja laitellut kaappia kuntoon. Nyt alkas olemaan kaikki oikeestaan valmiina. Vauvan huonekin saatiin vihdoin tapetoitua, ihana vaaleanpunainen tapetti ja valkoset hennot verhot ja valkoset kalusteet, niin prinsessaa että emoticon Nyt vaan sit toivotaan että lääkäri on arvioinu sukupuolen oikein :D Ostin myös kankaat pinnasängyn reunasuojusta ja uudinverhoja varten ja yllätys yllätys, päävärinä vaaleanpunainen :D Täytyy tässä alkaa ompelemaan niitä jotta saa pikkuselle sängyn suurin piirtein kuntoon jos sattuukin ennen aikojaan sieltä tulemaan. Pedata meinaan vasta sitten kun ollaan kotona pikkusen kanssa. Kerkee pölyttyä muuten. Vaikkakaan koirat ei makkariin saa tullakkaan, jossa pinnis siis nyt alkuun on, niin kyllä sitä pölyä vaan kertyy.. Pääsee pikkuneiti sitten putipuhtaaseen omaan petiin pötköttelemään :)

Osanottoni Enkuli teidän perheelle ystävän poismenon vuoksi :( Tuollaiset asiat pistää kyllä miettimään elämän tarkoitusta.. Jaksamisia sinne! 
Ja hyvistä uutisista onnea, mutta otahan iisisti siltikin. Vaikka tiedän että ärsyttää vaan olla, on tooooodella pitkiä päiviä kun ei voi hirveemmin touhuta mitään...

Mua väsyttää ihan pirusti, en oo taas mitään oikein jaksanu tehä.. Liekkö hempat laskenu kovinkin matalalle kun näin väsyttää... Onneks voi nukkua just sillon ku huvittaa :)
 
Silitin tuossa äsken noita eilen pesemiäni vauvanvaatteita. Ilmeisesti se oli hyvä idea, koska huomasin, että yksissä äitiyspakkauksen puolipotkuhousuissa oli (aika iso) reikä vyötärösauman vieressä. Äitiyspakkauksessa oli kuitenkin viallisen tuotteen palautusohjeet, joten housut on nyt paketissa odottamassa palautusta.. Aika tylsä juttu, mutta onneksi huomasin nyt, enkä sitten huhtikuussa tai oikeestaan kesällä joskus, kun ovat kokoa 60. Nyt housut on kuitenkin vielä käyttämättömät.

Mulla on tässä ollut viimeisen sairauslomapäivän kunniaksi toiminta-aamu :) Aloitin lattioiden pesemisellä ja jatkoin silittämällä nuo vauvanvaatteet! Ja vain YKSI supistus on tullut tänään :) Nyt tarvii varmaan pitää lepotauko..
 
Neuvolassa käyty, painon nousu oli tasaantunut ja hemppa oli noussut hieman (104 -> 109). Sais tuo hemppa kyllä nousta reilusti tuosta ylöspäin. SF-mitta on edelleen hienosti keskikäyrällä. Tämän päivän jälkeen vielä 2 työpäivää jäljellä. :-) Jee! Sen jälkeen voin sitten alkaa pesemään vauvanvaatteita ja laittamaan muutenkin vauvalle kotia valmiiksi.

Apua, meidän vauvan serkun ristiäiset olisivat reilun viikon päästä. Ja kai sinne pitäisi yrittää löytää jotkut asialliset vaatteet? Tässä vaiheessa tuota mahaa alkaa jo olemaan... Mulle kyllä luvattiin että saan tulla collegehousuissa sinne, mutta taidan jättää väliin. :D Itseasiassa olisi vielä toisetkin ristiäiset eli vinkkejä taas vaatetukseen kaivataan.
 
Mulla o tänään eka äippälomapäivä! Vähän omituiselta tuntuu ja samalla IHANALTA! Nyt alkaa sitten valmistautuminen h-hetkeen todella. vauvaa varten oikeastaan kaikki kunnossa pääpiirteittäin paitsi neulepuku vielä vaiheessa aika pahastiki :D no kunhan tästä pikkuhiljaa!
35 viikkoa täynnä, uskomatonta kohta tämä odotus on ohi ja sitten päästään aloittamaan perhearki!
 
Meillä tulee huomenna 35 viikkoa täyteen! Ja huomenna alkaa äippäloma!
Eilen ostin sairaalakassiin tossut kun halppiksessa oli tarjouksessa. Ja halvan hammastahnan, ja hammasharjan ja ja.. Oon katellu sillain sinne otettavat jutut että ne on sellasia ettei haittaa jos unohtuu sinne tai nakkaa vain roskiin.
Neuvolakuulumisiin voisin rustailla vähän tekstiä lisää, saas nähä saako tässä kohta enää mitään tehä vai pitääkö laittaa ukko hoitamaan koirat ja kodin. ;D
 

Enkuli: osanottoni ikävistä uutisista! Ja onnea iloisten johdosta :) 

Mulla olis kanssa yhdet hautajaiset perjantaina, ei kovin läheinen sukulainen.
Aion jättää väliin, kun ei ole päällepantavaakaan. Ja vainajan olen tavannut viimeksi isoisäni hautajaisissa 15v sitten.  Ei kuulosta kovin luontevalta lähteä hautajaisiin kun ei ole eläessäänkään pidetty yhteyttä.
Isä ei oikein ollut ilahtunut päätöksestäni, mut vetoan raskaana olevaan tilaani :)
 
Hei vaan kaikille pitkästä aikaa. Ei oo tullu tänne kirjoteltua hirveesti kun on vähän päässyt innostus lopahtamaan! =D Tosiaan tuli tosta kontrollista mieleen kun itekkin oon joutunu sielä ramppaamaan, mut onneks ei enää tarvii. (itsehän en oo ees kunnolla kärryillä että miksi ne miuta ultraa koko ajan !) :D Muut anyways! Nii meillä oli viimeeks siellä painoarvio 1392g pikkuisella. =)  Ja jee, enää vaan 8 viikkoa odoteltavaa, että saa nähdä kumman näköinen pienokainen sieltä on tulossa. Toivottavasti ei ainakaan isänsä näköinen tyttö... Noh, heh heh! Poikaha sieltä olis tulossa näillä näkymin. emoticon

Rv.31+4 !  
 
Mun on pakko avautua... Oon ihan hukassa. Mun mies on alkanu juomaan ihan kamalasti. Se juo joka viikonloppu, yleensä molemmat päivät ja nyt on kahtena viikkona ollu et se ottaa keskellä viikkoakin. Lapset ei onneks nää tätä, mutta huomaa kyllä sen että iskä nukkuu hyvin paljon. Ennen se osas ottaa fiksusti eikä se mua häirinny jos se viikonloppusin otti viiniä ja lähti yhtenä päivänä käymään baarissa moikkaamassa kavereitaan mutta nyt alkaa mennä jo vähän yli tää homma. Se jos yhen lasin viiniä ottaa, ei osaa lopettaa vaan vetää sitä niin kauan ku tyyliin sammuu. Mun äiti oli viime yön meillä ja oli tarkotus että mennään koko poppoo hoploppiin tänään kun pojatkin on lomalla ja sanoin että tuo vähän viiniä jos haluaa ottaa pari lasillista illalla. No, äitipä toi koko tonkallisen, 3 litraa. Mä join puolikkaan viinilasillisen, äiti tais juoda 2-3 lasillista ja mun mies vetäs melkeen kaikki loput!!!!! Me mentiin äitin kaa nukkumaan yhen aikoihin ja viideltä kun heräsin niin mieheni istui olkkarissa koneella ja kuunteli kuulokkeilla musiikkia. Käytiinpä sitten äitin ja lasten kanssa ilman miestä hoploppailemassa ja mies kuorsas himassa. Ihan oikeesti, mitä helvettiä mä teen emoticon  Eihän tää voi näin jatkua! Ei se pääse tällä menolla mukaan synnytykseenkään jos se on kännissä ku se alkaa emoticon  Ja mitää sit ku on pieni vauva kotona, meinaako se juosta baareissa sittenkin ja mä oon yksinhuoltajana täällä kun se bilettää ja sit sen jälkeen nukkuu koko päivän.. Mä oon ihan hukassa. Muuten meillä menee pirun hyvin. Aina silloin kun se on selvinpäin.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top