Lokakuiset kuopuksen odottajat

Me laitamme vauvan pinnasängyn omaan makuuhuoneeseen ja sitten kun yösyötöistä ja -heräilyistä on päästy, siirretään vauva pojan kanssa samaan huoneeseen. Yhteisen rytmin löytäminen vie varmasti oman aikansa.
 
Meillä esikoinen nukkuu edelleen pinnasängyssä samassa makuuhuoneessa meidän kanssa ja siirtyy yöllä meidän väliin nukkumaan. Hänelle ostetaan uusi sänky jossain kohtaa ja molemmat saavat nukkua meidän kanssa samassa huoneessa ainakin alkuun.
 
Lueskelin äsken heinäkuisten puolelta juttuja siitä, että miten saavat ajan tapetuksi. Olen aivan vihreä kateudesta kaikille, joilla on puutetta tekemisestä. Kaipaisin niin kovin, että olis aikaa vaan fiilistellä, hypistellä vauvajuttuja ja mietiskellä, että minkähänlainen persoona masussa on. Vaikka 4 lastani ovat jo isoja (nuorinkin 9) ja eivät enää vaadi jatkuvaa vahtimista yms samaa kuin pikkulapset, niin tekemistä on vaan niin järkyttävästi. Harrastuksia piisaa ja teinejä haetaan jäähallilta ja ratsastustallilta usein vielä 22.30.
Tilannetta ei helpota yhtään se, että töissä edes normaalin pituinen päivä on kaukainen haave vain. Eihän kukaan ylitöihin pakota, mutta kun mutta kun mutta kun... Sen lisäksi että luonteeni ei anna jättää töitä tekemättä haluan uudessa yritystilanteessa hoitaa hommat niin, että ylpeänä ja tyytyväisenä jään sitten aikanani äitiyslomalle. Kateellisenakin välillä lueskelen miten täällä porukka saikuttaa milloin mistäkin. Jos itse oisin pois, niin kahta kauheammin tekisin palattuani. Onneksi sijaiseni alkavat jo vähän päästä jyvälle niin kohta varmaan saan heistä jo apua, eivätkä enää ns ota enempää kuin antavat vaan päinvastoin. Jotenkin tuntuu, että työ on tosi tärkeä asia siksi, että minun omat siipeni kantaisivat niin hyvin, että vaikka tulis ero tai miehelle sattuisi jotain, niin voisin silti tarjota kaikille lapsilleni mahdollisuuden jatkaa harrastuksia, ainakin jotain niistä ja voisimme asua edes nykyisessä pienessä rivariasunnossamme. Ensimmäisten lasten kanssa opiskelin ja elimme hyvin köyhää elämää taloudellisesti eikä se silloin häirinnyt tai huolestuttanut yhtään. Tuntuu, että mitä isommaksi lapset kasvavat ja mitä enemmän niitä on, niin sitä enemmän talousasiat saavat painoarvoa (ylläri).

Mutta tosiaan toivon, että vielä koittaisi tässäkin raskaudessa se aika, että päivän ohjelmassa olis tiedossa vain joku pikkusiivous ja vaikkapa kauppareissu. Ehkä sula mahdottomuus kun näin kesälläkin osa lasten harrastuksista pyörii ja antaa aikataulun arkeen. Haaveilen, että minulla olisi aikaa (ja malttia) istahtaa alas tekemään vaikka käsitöitä, joita tosin en koskaan muulloin kuin raskaana ollessani tee. Hah, tästä muituikin mieleeni kun odotin kolmatta lasta, niin neuvolassa kehotettiin hiljentämään vauhtia ja vaan olla (minulle outo juttu). Siitä suivaantuneena ostin tarvikkeet vauvan nutulle ja ajattelin, että ollaan sitten mummoa oikein kunnolla ja aletaan nauloa (silloin neulominen ei ollut niin pop kuin nykyisin). Neuloin ja neuloin ja neuloin vielä kolmelta yölläkin, jotta saisin nutun valmiiksi. Sainhan minä, ihan parissa päivässä, vaikka patalappukaan ei ikinä ollut onnistunut. Stressi ja univaje tuli siis siitäkin jutusta. Mutta nuttu oli kaunis, kelpasi kiertoon kun jäi omille pieneksi.
Tällaisia ajatuksia ja haaveita lomalaiselta, joka herää lomareissullakin viideltä kun on duuniin aikaisin tottunut nousemaan.
 
Käytiin ostamassa esikoiselle lastensänky ja tänään kasataan se, saa nähdä kuinka sujuu yö. Pinnasängylle on raivattu makuuhuoneesta tilaa. Tuplat on vielä hankkimatta, mutta meillä on kyllä yhdet mielessä, jotka kelpaisi molemmille. Käytettynä hankitaan, kunhan saataisiin vanhat rattaat myytyä ensin.
 
Mielelläni kuulen Leinalta kokemuksia. Me vähän jännätään lastensänkyyn siirtymistä, jos sitten lähtee harhailemaan pois sängystä. Nyt kun menee yöt niin mukavasti. Juttelee jotain pientä itekseen sängyssä ennen kuin nukahtaa ja herää aamulla myös alkuun rauhallisesti jutellen (ääni kovenee kyllä, jos ei nosteta suht pian pois sängystä).

Eipä sitä myöskään ikuisesti voi olla pinnasängyssä. Jossain vaiheessa kuitenkin kiipeilee itse pois ja tulee pää edellä alas.
 
Meillä esikoinen (2v) nyt pari viikkoa nukkunut ilman pinniksen laitaa. Ja tosi hyvin on sopeutunut. Aamuisinkaan ei tule pois sängystä ennenku saanu luvan, itse on siis valinnu näin toimia. Muutaman kerran päiväuni aikaan tuntunut touhuuvan huoneessaan ja kun lopulta nukahtanut on sängyssä ollut aikamoinen lelukasa, mutta pääsääntöisesti päikkäreillekin käy kivasti.
 
Okei! Meillä on ajatuksena juuri tuossa iässä kokeilla taaperolaitaa pojan sänkyyn.

Edit: poika nyt siis 9kk, konttaa ja tukea vasten kävelee.
 
Meidän 1v 7kk ei vielä kiipeä pois pinnasängystä, vaikka taidot siihen riittäisikin. Pidetään niin kauan pinnasänky kun vaan pysyy siellä. Poika on tosi kova heräilemään heti jos vähänkin joku vaivaa. Helpompaa on, jos pysyy sängyssä laitojen sisällä huutamassa. Täysin terveenä ja kivuttomana nukkuu täydet yöt kyllä.
 
Meilläkin on pojalla (1v8kk) vielä pinnasängyssä laita paikallaan, kun ei oo yhtään kertaa yrittänyt sieltä kiivetä pois, vaikka muuten melkoinen apina kiipeilyn suhteen (valitettavasti) onkin. Noilla vanhemmilla on jouduttu poistamaan laita jo pienempänä, kun alkoivat kiivetä itse laidan yli. Ekat pari viikkoa molemmilla meni niin, etteivät kai oikein tajunneet kuitenkaan, että pääsevät helposti itsekin sängystä pois, kun piti aamuisinkin hakea sängystä, mutta sen jälkeen tulikin se kausi, kun sängystä karattiin monta kertaa illassa. Aika nopeasti kuitenkin meillä on molemmat vanhemmat oppineet nukkumaan ilman laitaa, toivottavasti tää kolmaskin sitten kun sen aika on.
 
Meidänkin pitäisi hankkia se se sänky. Käytettynä myös ajattelin kun tuota rahanmenoa on muutenkin.
 
Meilläkin on nyt pottailu ruvennut sujumaan, ja ai että sitä voi aikuinen ihminen olla iloinen isosta kakasta potassa :grin varmaan takapakkia tulee vauvan syntyessä kun ei siihen niin pitkää aikaa enää ole mutta pitää kai vaan olla mahdollisimman kärsivällinen.
 
Milläs mallilla muiden kuopusten odottajien hankinnat alkaa olla? Itse oon mennyt tän kakkosen kanssa aika rennolla otteella, kyllähän sitä kerkeää sitten myöhemminkin.. Tuplavaunut on nyt varastossa ja sänky tulee ensi viikolla. Jotain pikkuvaatetta, ihka omaa, tälle toiselle vaaville täytyis myös vielä ostaa.
 
Mä puolestaan jotenkin nautin tästä, että nyt pystyy valmistautumaan etukäteen, kun paremmin tietää, mitä itse haluaa ja oikeasti tulee käytettyä. Esikoisen kohdalla en yhtään tykännyt, kun puoliso juoksi kauppoja ja mä yritin selvitä kotona vauvan kanssa kahdestaan. Nyt on toki toiveissa parempi kuntokin synnytyksen jälkeen, mutta varaudun samaan kuntoon (häntäluu voi mennä uudestaankin) ja nyt on vielä esikoinen 1v10kk sitten joko kauppoja kiertämässä tai jopa lisänä mun hoidettavana..
Vielä hankittavaa on: Stokken tuoli (saatiin vauvalisäosa lainaksi), tuplarattaat ja pehmeä kantokassi. Kaikki on jo scoutattu, mutta tarvii jonkun kantoavuksi kaupoille. :D
 
Meillä ton 3-vuotiaan kuivaksi opettelu on ihan yhtä toivotonta kuin isoveljellä. Vaippaa ei oo ollut päivisin käytössä sen jälkeen, kun täytti huhtikuussa kolme, mutta ei tuo kerta kaikkiaan itse huolehdi yhtään, että menis ajoissa vessaan. Viimeiseen asti pitää jalat ristissä yrittää pidättää, kun ei oo muka hätä. Pysyy kuivana, jos itse muistaa pakottaa riittävän usein vessaan, muuten ei. Kakkavahinkoja ei onneksi oo enää aikoihin tullut. Isoveli oppi päiväkuivaksi myös vasta lähempänä 4v. synttäreitä ja yökuivaksi tuossa keväällä lähes 4,5-vuotiaana. Ei varmaan tarvi tuolta 1v9kk ikäiseltä nuorimmaiseltakaan ihan hetkeen odottaa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top