Lokakuiset kuopuksen odottajat

Hankintoja on tekemättä...pikkuvaatetta tarvis hankkia kun on talvi vastassa, esikoisella meni lyhythihaiset bodyt kun oli kuumakalle, nyt ei. TuttipulloJa varmaan pari tarttis hankkia varoiksi. Ja kaikki vaipat, liivinsuojat (eikä oo liivejäkään), maidonkerääjät ja jotain sellasta. En oo osannut vielä ajatella että tarttis hankkia. Vaunut on autotallissa suojapussissa, tarttis varmaan kohta pestä, ja kaikki muukin on pesemättä. Miten onkin näin paljon myöhemmässä kaikki, esikoisesta kaikki oli ajoissa valmiina :)
 
Meillä on tuplavaunut varastossa. Kehto tuli tänään. Päätettiin sittenkin pitää esikoinen vielä sen aikaa pinnasängyssä, kun pikkuveli mahtuu kehtoon. Lämpöpussi ja yksi body on ostettu, muuten mennään vanhoilla vaatteilla.

Hankittiin käytettynä Stokken newborn set, niin saadaan koko perhe pöydän ääreen. Toinen Tripp Trapp haetaan huomenna.

Mitäs sitä vielä voisi tarvita sellasta, mitä lähi-Prismasta ei tarvittaessa löydy? :)
 
Meillä on hurjasti hankintoja tekemättä, mietin koko ajan, että syyskuussa sitten. Hankintalistalla ovat: tuplavaunut, esikolle istuin (heh, meidän minikokoinen matkustaa vielä kaukalossa :) ) ja toinen sänky (joko pinnasänky tai isojen sänky).

Lisäksi vaipat,liivinsuojat. Pari pulloa on ennestään ja toivon, ettei kauheesti joutuiskaan käyttämään vaan sais imettää alusta lähtien. Toki nää vanupuikot ym. pitää katsastaa myös.

Meillä tyttö on kehittynyt hurjasti viime aikoina, aiemmin mietittiin milloin hoitoon oisi pistetty, niin nyt ois ollut sopiva ajankohta. Monta kohtaa puheesta ymmärtää jo. Sanoja tulee moniakymmeniä ja hauskinta on kun sanoo äiti kuuta eli äidin kulta :) Juoksee vimmatusti ja koheltaa joka paikassa, taas kuhmu otsassa kun teloi itsensä kaapin ovea päin. Tutti otettiin pois yö- ja päiväunilta viikko sitten ja hyvin on mennyt. Lähinnä aamuisin treenataan pottailua. Kerran on saatu pissakakkakombot tuurilla ja olipas se kivaa :grin. Muutoin ajattelen, että eipä oo kiire. Jännityksellä ootan kuinka mustasukkainen on, kun vauvoja syliin ottaessa ryhtyy usein itkemään.
 
Meillä on hankinnat hyvällä mallilla. Hoitopisteen tarvikkeet; pienet vaipat, alusta yms. on hankkimatta ja järjestelemättä (seinään kiinnitettävät korit on pari viimistä päivää ollu hakusessa). Tulokkaan sänky on alkuun moses basket ja esikoiselle haetaan isompi sänky (pinnis vapauttaaksemme) sitten tarpeen mukaan. Ja seisomalautaa kytistän vielä kirppiksiltä, mutta sen voi isi-mies hakea kaupasta isyyslomalla, jos ei ennen sitä löydy.
 
Täällä on aika rento meininki hankintojen suhteen. Tuplarattaat edelleen harkinnassao_O
vaippoja lukuunottamatta kaikki tarvittava on kotona, mut nää pienet plussat uupuu: liivinsuojat, maidonkerääjät, unipussi, kehto/pinnis on tulossa ym. Pientä sälää. Vielä sitä ehtii :rolleyes: ja jahka tää talous tilanne taas loppukuusta väliaikasesti paranee..
 
image.jpg
Pääsin viimein maalaaman kuopuksen tulevaa huonetta. Väriksi tytön seinille tulee hailakka minttu tai katsotaan miten hailakka se on toisen kerroksen jälkeen :wacky: sit viel laminaattii lattiaan ja ens viikolla pääsee jo siirtämään kaiken tytölle ostetun tavaraläjän huoneeseen ja sisustamaan :happy: i cant wait!
 
Hei onko muita, jotka puudutuksia synnytykseen miettis? Nimenomaan uudelleen synnyttäjänä mietin, että kun ekalla kerralla epiduraali oli ihana helpotus ja sain kolme annosta, niin olisko kuitenkin nyt vaihtoehtoja mietittävä. Epi oli tosi ratkaiseva mulla kivun lievittämisessä, kun 8cm->10cm kesti 6h..mutta vaikka kätilö sanoi, että ei epi mitään hidasta, niin siltä se tuntuu, kun ekat 8cm aukes kans kuudessa tunnissa. Nyt mietin, josko uskaltais kokeilla jollain kertapuudutteella, mutta sit jos loppu on taas yhtä hidasta, niin se olis kyllä ollut ihan tuskaa ilman mahdollisuutta puudutteen lisäämiseen. Se myös kiinnostaisi, jos pystyisi olemaan pystyssä myös loppuaikana, siinäkin lähinnä se, että tulisi nopeammin loppuavautuminen. Onko muilla näistä ajatuksia?
 
Mähän edellisen menin sillä asenteella, että koetan ilman epiduraalin tai spinaalia, jos vaan pystyn. Oli mun toinen alatiesynnytys, välissä sektio. Sain 2x kohdunkaulanpuudutteen avautumisvaiheessa (tehosi mulla aina noin tunnin) ja ponnistuvaiheiseen sain pudendaalipuudutteen. Vähän ennen ponnistusvaihetta meinas tulla pakokauhu, kun tajus, etten enää voi epiduraalia tai spinaalia saada vaikka haluaisinkin (ponnistusvaihetta vähän pelkään. ) Synnytys eteni nopeasti sen jälkeen, kun kalvot puhkaistiin, kun olin 4cm auki (niihin ekaan neljään senttiin meni monta vuorokautta, mutta supistukset ei ollu säännöllisiä, joten synnytys ei ollut vielä kunnollamkäynnissä). Kalvojen puhkaisusta vauvan syntymään meni n. 4h. Johonki 7 senttiin pärjäsin ilokaasulla. Oli ihan riittävät puudutukset ja koin että liikkuminen ja pystyasento auttoi synnytystä etenemään. Oli myös kiva päästä liikkumaan normaalisti melkein heti vauva synnyttyä, kun ei ollu jalat hyytelöä. Esikoisen synnytyksessä sain epiduraalin ja se sitoi aikalailla sänkyyn, kun jalat ei kantaneet. Esikoisen synnytys kesti 12h15min. Oon miettiny, että varmaan nytkin yritän noilla lievemmillä (ellei iske pakokauhu :D ).
 
Portaiden ravaamista ja tanssia aluksi, lopuksi ilokaasua seisten. Siinä mun resepti, jolla yritän tälläkin kertas mennä.
 
Mulla epiduraali toimi hyvin ilman sen suurempia haittavaikutuksia. Alkuun ilokaasu ja sitten epiduraali. Näillä haluun mennä nytkin!
 
Missä vaiheessa Triina sait epin? Monta kertaa lisättiin ja pääsitkö pystyyn sen jälkeen enää ennen syntymää? Jos haluat jakaa tarkemmin, niin kiinnostaisi. :)
 
Mä olin esikoisen synnytyksessä 8 cm auki kun tultiin sairaalaan. Sain heti ilokaasua, joka mun mielestä auttoi jonkun verran. En tiiä, oliko se enemmän kaasun käyttöön keskittyminen, joka vei ajatukset pois kivusta, vaiko itse kaasu.

Olin tosi iloinen, että ehdin vielä saada epiduraalin. Noin kolme tuntia saapumisen jälkeen alkoi ponnistaminen ja sekin oli vartissa ohi. Mulle taidettiin tarjota ponnistusvaiheeseen pudendaalia, mutta sitä en ottanut. Ehkä vähän jännäsin, osaanko ponnistaa, niin en halunnut puudutetta siihen sekoittamaan.

Samoilla ajattelin mennä tälläkin kertaa, jos synnytys etenee samaan tyyliin. Noiden lisäksi olen varannut vuokrattavan TENS-laitteen. Esikoisen kanssa mulla oli parin päivän ajan supistuksia kotona ennen kuin lapsivedet meni ja synnytys käynnistyi. Jos nyt kävisi samoin, voisi TENSistä olla apua.
 
Sain epiduraalin n. 23 aikaan ja oliskohan ollut neljä (!!) lisäannostakin. Poika syntyi siis 9:07. Avautumisvaihe oli ihan hemmetin hidas, mutta olin ponnistuksen aikaan epiduraaleissa ja se oli todella jees!

Pääsin hyvin pystyyn epin jälkeen. Aina lisäannoksen jälkeen nukuin tunnin ja kävelin & kiikuin jumppapallolla toisen tunnin. En pystynyt synnytyksen aikana pissaamaan ollenkaan, joten aina ennen lisäannosta mut katetroitiin. Ei ollut kovin paha sekään. En pystynyt siis pissaamaan itse ennen epiduraaliakaan, joten ei ollut sen syy. Vauva vaan jotenkin painoi pahasti virtsateitä.

Epiduraalin ainoa "haitta" oli tärinä. Tärisin aina annoksen saatuani jonkun aikaa. Mutta kävelin ihan itse synnytyssalista pois ja olin ihan kunnossa jo heti synnytyksen jälkeen. Tunsin supistukset myös koko ajan, mutta epin vaikutuksesta ne eivät olleet kivuliaita. Myös ponnistustarpeen tunsin.

Oon ymmärtänyt, ettei epiduraali kaikilla toimi tai sen laitto voi mennä pieleen. Itse en edes tuntenut koko piikkiä ja helpotus oli välitön.
 
Kun pääsin sinne synnytyssalin puolelle olin 7cm auki ja sain ilokaasua, mut en oikein vissiin osannu ottaa sitä oikein. Epin sain kun olin 8cm auki ja sitä ei kertaakaan lisätty. Sain sen joskus 11-12? aikoihin ja poju synty kahdelta. Ihan fiilis pohjalta aattelin mennä nyt.
 
Me mentiin esikoisesta klo 4.30 sairaalaan. Aqua rakkulat sain klo6, sit ilokaasua klo6.45. klo7.30 sain epiduraalin ja klo 9 oli jo poika maailmassa. Kalvot puhkaistiin joskus pikkusen ennen kasia. Sydänäänet laski joskus 8.30, niin imukupilla autettiin ponnistusvaiheessa, eppari tehtiin myös.
 
Saatiin jo poika nukahtaa itsestään tässä välillä, mut sit tuli isännälle joku heltymiskausi kun laitto sen useampana päivänä peräkkäin nukkumaan kun olin töissä illat. Opetti ryökäle että maataan sen vieressä siihen asti että se rauhottuu/nukahtaa. Oli kuulema ollu villi nukkumaan menijä... mulle se ei normisti kauheasti temppuillu, mut isännälle tietty ku harvemmin laittaa nukkumaan. Arrgh.. Eilen jäi sitten hetkeks sen viereen ja se sit alko vaan liikuttamaan et äiti, äiti, äiti oikein silleen melodisesti ja vaan nautti mun seurasta. Muutoman kerran varotin et kohta sit lähen jos ei rauhotu ja jouduin sit lähtemäänkin sanojen mukaisesti. aluks se oli ihan ok mut sit se tajus et hänhän on oikeesti huoneessa yksin ni aloitti kauheet protesti itkut.. jonkun ajan päästä kun se vielä huusi kävin sit rauhottelee sitä ni poju vaan näytti et äiti tohon viereen... sanoin vaan et äiti on lähellä vaikka ei ookko huoneessa. Onneks tyyty siihen. Pieni avautuminen vain.
 
Meillä on nukuttamisessa menty eteenpäin. Alkuun kun vietiin poika sänkyyn, itkuhan siitä tuli ja tulee välillä edelleenkin, mutta yleensä rauhoittuu kun laulan tuutulaulun. Eilen iltana sanoin pojalle, että nyt mennään nukkumaan. Poika otti unirätit käteen ja käveli perässä sänkyyn. Me annettiin isin kanssa suukot ja toivotettiin hyvät yöt. Ehkä helpoin nukutus ikinä :D
 
Mä paukutin puolisolle hirveät luennot lapsen nukuttamisesta heti alusta asti..kyllä siitä jokunen riitakin tuli ja samalla itse olin kuitenkin iloinen, että tosi hankalina iltoina toinen antoi periksi ja heijasi sylissä uneen. Mutta nykyään ja jo pitkään saan vain kiitosta, kun lapsi käy tosi helposti nukkumaan. Enää ei ehkä kakkosen kanssa tarvii keskustella siitä, että onko kaikki nää mun iltarutiinit ja säännöt esim. että ylös sängystä ei nosteta pienissä huudoissa, niin onko nää tarpeen. Meillä esikoinen oli järkyttävä heräilijä öisin, mutta päikkäri- ja iltanukutus on ollut helppoa. Olen myös vierestä seurannut parikin kaveria, joilla iltanukutus on jopa tuntien mittaista kaiken maan pimeässä huoneessa makoilujen kera. Meillä iltarutiinit vie kyllä aina sen puolisen tuntia (puuro, pesut, iltasatu, laulu ja maito, josta pitäisi päästä eroon ennen 2v), mutta kun poistutaan suoraan huoneesta, niin sinne ei tarvii palata oikeastaan ikinä. Pikkasen on tullut hissuteltua ekat 5-10min..joten saa nähdä, miten mahdollinen vauvan itku vaikuttaa esikoisen nukahtamiseen. Ja sitä ihmettelen, että jos on kova huutaja tää kakkonen, niin miten lapsia saa yksin nukkumaan! Iltamenot saa olla aika vähissä puolisolla alkuun..
 
Se mulla mielessä onkin et miten sit yksin pärjää näitten kans, jos toisella joku meno.. ärsyttää valtavasti!
 
Oon kanssa sanonut miehelle, että saa sitten esikoisen iltarutiinit hoidettavakseen kun toinen tulee. Musta kun tuntuu välillä että teen kaiken (kylvetys on miehen juttu). Eri asia onko tämä tieto mennyt perille asti. Mies sanoo, että häntä väsyttää iltaisin. Juu kyllä tämä kotiäitiys+raskauskin väsyttää, mutta en mielestäni valita siitä koko aikaa.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top