Lokakuiset kuopuksen odottajat

Me ollaan yhden lapsen kanssa tehty iltarutiinit joka toinen ilta niin että toinen antaa puuron ja toinen tekee loput. Nyt kun pesuissa nostot on mulle hankalia raskaana, niin ollaan vähän improvisoitu. Saa nähdä jääkö esikoinen kuinka paljon puolison kontolle vauvan tullessa. Jotenkin tuntuu hirveältä, että ei pysty esikoiselle enää edes iltasatuhetkeä antamaan, kun vauva pysyy paremmin hiljaa tississä kiinni..
 
Meilläkin oli suht hyvä jako lapsen hoidossa miehen kanssa. En aiheuttaako mun hormonit harhan vai onko todellakin asiat muuttuneet meillä vähän huonompaan. Jo aikaa sitten miehen kanssa on puhuttu, että hänen pitää pystyä panostamaan enemmän vauvan tultua. Toisaalta haluisin myös olla mukana esikoisen iltarutiineissa, kun en tiedä onko sekään hyvä, että "unohtaisin" esikoisen vauvan takia. Mutta ei voi muuta kuin katsoa minkälaiseksi illat muodostuu...
 
Meillä on lukeminen ollut hyvä keino rauhoittaa myös sisarukset vauvan syönnin ajaksi, ei oo ainakaan noiden kahden nuorimman syömistä mitenkään häirinnyt. Isompana ehkä ois, mutta sitten koko imetys kestikin molemmilla aina vaan 5-10min kerrallaan, joten siinä ei niin kauaa ole mennyt, etteikö iltasatua ois ehtinyt isommille lukemaan. Muutenkin oon aina vauva-aikana pyrkinyt mahdollisuuksien mukaan ajoittamaan vauvan iltatoimet siihen, että isommat on sängyssä. Meillä ei oo koskaan kummemmin nukutettu ketään.
 
Aika paljon on kiinni siitä, millainen vauva sieltä tulee. Koliikkihuutajan tai allergiavauvan (tai mistä huuto nyt johtuiskaan) kanssa ei tosiaankaan voi esikoiselle mitään lukea tai rauhoittaa yöunille samalla. Puolisen vuotta niin olisi kiva, jos unirytmi illassa alkais olla suht sama ja voisi tehdä iltarutiinit samaan aikaan.
 
Joo, ei koliikkihuutajan kanssa toimi. Refluksin takia tissillä roikkujan kanssa toimi kuitenkin meillä. Esikoisen iltatoimien ajan (kuten melkeinpä koko päivän muutenkin) refluksikkovauva kulki käytännön pakosta liinassa, koska pystyasennossa pysyi oireet kurissa, eikä huutanut. Noin ekat puoli vuotta meilläkin on nuo iltatoimet ollut aiemmilla limittäin (pakko, koska mies reissutyössä). Sitten ku on vauvallakin iltarutineihin tullut iltapuurot ja hampaiden pesun on kaikki mennyt suht yhtäaikaa nukkumaan.
 
  • Tykkään
Reaktiot: M&S
Kyllä sitä välillä miettii, että mitenhän tästäkin viikosta selviää. Ollut vähän sellainen aamu... Ihan kuin esikoiselle olisi tullut jokin esiuhma, kiukkuaa niin helposti kaikesta. Itse oon vähän herkillä enkä jaksaisi nyt yhtään kiukuttelua ja tulee korotettua liikaa ääntä ja toisteltua ei-sanaa. Mitähän tämä arki sitten vauvan kanssa on... Eilen jaksoin olla niin zen koko päivän ja tänään menee hermot tämän tästä. Tunteet menee siis aikamoista vuoristorataa,
 
Muillakin samaa..meillä ma ja ti meni esikoisen kiukutellessa..hoh hoijaa. Mäkin yleensä jaksan hyvin, mutta nyt olin itekin heti ihan hermona. Menköön hormonien piikkiin ja ehkä tuleva vauva tosiaan vaikuttaa jo omiin ajatuksiin. Pelko kahden kanssa selviämisestä saa nyt hankalat tilanteet näyttämään vaikeammilta.
 
Mietin myös voisiko tuo esikoinen jotenkin aavistaa vauvan tulon ja siksi kiukutella? Ehkä vähän epätodennäköistä kuitenkn.
 
On käynyt mullakin mielessä. Mutta meidän poika kiukuttelee keskimääräistä enemmän aina..
 
Meillä myös esikoinen melko temperamenttinen tapaus ja tasantarkkaan kyllä vaistoaa mistä naruista vedellä, kun vanhemmilla pinna kireellä. Uskomatonta kyllä, sillä ikää vasta se reilu vuosi. Vähän alkanut itseäkin jännittää miten arjesta kahden pienen kanssa selväjärkisenä selvitään.. Vertaistuki lienee tervetullutta loppusyksystä.
 
Jes, intsu, vertaistuki tilattu. Meidän temperamenttinen tapaus on jo 1v9kk, joten aikainen uhmaikäkin kolkuttelee. En osaa yhtään kuvitella, että toinen lapsi voisi olla sellainen perustyytyväinen tapaus, joka ei koko aikaa valita. Toivon toki sellaista, mutta kun vaan tää yksi kokemus on, niin oletan tokankin vauvasta asti vaativan paljon huomiota ja itkevän vähän väliä ties mistä turhasta.. Ja mä tosissaan olen yrittänyt tätä esikoista totuttaa myös siihen, että yksinkin leikkisi ja että äiti ei koko aikaa voi huomioida..mutta kun on luonteessa, niin ei sitä paljoa opita. Saa nähdä, kuinka järkkyä mustasukkaisuus tulee olemaan.
 
Meillä on pojat olleet niin erilaisia vauvoina, etten oikein tiedä, mitä odottaisi. Esikoinen oli vauvana sellainen melko tyytyväinen tapaus, jälkeenpäin ajateltuna varmaan aika keskiverto, mutta tietysti ensimmäisen lapsen kanssa muuten kaikki oli opettelua. Toinen olikin sitten vaativa tapaus, joka ei viihtynyt itsekseen missään, nukkui huonosti ja itki jatkuvasti. Suurelta osin johtui kyllä siitä, että oli niin kipeä vauvana, mutta on muutenkin temperamentiltaan esikoista haastavampi. Kolmas olikin erittäin helppo ja kaikkeen tyytyväinen tapaus. Vasta 1,5-vuotiaana alkoi näyttää, että tarvittaessa temperamenttiakin löytyy. Toivottavasti tää neljäs olis samanlainen perustyytyväinen lapsi kuin tuo edellinenkin.
 
Niin.. Mä olen vain ihmetellyt, kun joku on kertonut lapsesta joka saattaa viihtyä leikkimatolla itsekseen ja jopa nukahtaa siihen. Siis what?! Ei ole näkynyt täällä.. [emoji1] Nyt 1v 3kk ikäisenä olen ensimmäisen kerran hämmästynyt, kun tyyppi on saattanut hetkeksi unohtua leikkimään itsekseen eikä heti huuda, jos poistun kaatamaan perunoista keitinveden pois. Vessaan pääsen harvemmin edelleenkään yksin, ainakaan ilman sitä huutoa. Mielenkiintoisia aikoja siis luvassa. [emoji4] Eihän sitä koskaan tiedä vaikka kaikki menisikin suht kivuttomasti..
 
Tilanne ei oo meillä ihan noin paha sentään. Kannustan poikaa leikkimään itsekseen sen minkä voin ja otan omaa aikaa vaikka väkisin, koska en vaan jaksa olla koko ajan viihdyttämässä. Vessassa aina huutelen, että äiti tulee ihan kohta ja telkkari meillä on aika paljon päällä. En aio silti potea siitä huonoa omatuntoa. Kaikkeen ei vaan pysty. Perustyytyväinen lapsi meillä on, mutta mulla vaan palaa välillä hermot kun joudun melkein joka asiaa kieltämään. Yritä siinä nyt sitten kehua, että toisen itsetunto kasvaisi. Meidän poika on siis todella ihana niin halutessaan, mutta osaa olla myös todella rasittava kun sille päälle sattuu. Hän on hyvin itsepäinen luonne.
 
Meillä poika huomaa heti jos mä yritän tehä jotain koti juttuja tai olen hetken puhelimessa, samantien alkaa kolttosia tekemään.. jos on jotain ohjattuu toimintaa ni ok, mut ei sitä vaan aina ehi ja jaksa järjestää. Eikä ne samat lelut aina kiinnosta. Ihan mielenkiinnolla odotan tulevaa :rolleyes:
 
Huoh unitutista päästiin pojan kanssa eroon niin nyt on alkanut uudenlainen taistelu iltaisin. Poika suostuu nukahtamaan ainoastaan valot päällä tai telkkarin ääreen sohvalle. Muuten aivan järkyttävä itkuhuuto ja huutaa VALO VALO VALO. Äsken annoin sille ikean spöka yövalon käsiin hypisteltäväksi jos nukahtais sen kanssa..pitää kantaa omaan sänkyynsä kunhan nukahtaa.
Onko muut kokeneet lastensa kanssa tätä pimeänpelkoa ja mitä tässä voi tehdä?? :sad001
 
Riittäiskö yövalo? Meillä täytyy poikien huoneessa olla lukulamppu päällä niin kauan, että esikoinen nukahtaa. Käyn sammuttamassa sen ennen kuin menen ite nukkumaan. Yöksi jää poikien huoneeseen yövalo (meillä on sellainen pistorasiaan laitettava, joka heijastaa kuvion kattoon)+käytävään lattian rajassa olevat kulkuvalot+vessaan valot, kun esikoinen pelkää pimeää, eikä uskalla muuten käydä yöllä vessassa.
 
Meillä oli keväällä esikoisella ikean ängel-valo lipaston päällä. Jäi pois käytöstä kesän valoisuudessa. Muistan itse lapsuudesta, että sellanen pistorasiaan laitettava yövalo oli pelottava. Teki pelottavia varjoja.
 
Muokattu viimeksi:
Meillä on esikoisella (2v 9kk) lastenhuoneen ikkunalaudan reunassa sellaset LED-valonauhat (Clas Ohlsonilta) joiden värin ja voimakkuuden saa vaihdettua kaukosäätimellä. Pojasta on hauska aina nukkumaanmennessä itse valita mikä väri ja kuinka kirkas, varmaan tuo lisää hallinnan tunnetta.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top