Mä noin ekana miettisin näihin nukutustouhuihin sen, että järjestelmällinen pitää olla (etukäteen päätettynä, miten toimitaan ja siinä pysytään ellei jotain ihan ihmeellistä tapahdu) ja mitään sellaista ei kannata ottaa nukutuskeinoksi, jota ei halua jatkaa pitempään. Eli ei esim. maata vieressä, josset halua maata vieressä joka kerta. Mä aattelisin, että isoon sänkyyn siirtyisin niin että jos lapsi tulee pois sängystä niin kärsivällisesti veisin lapsen sänkyyn takaisin ilman kummempia hälinöintejä, sanoisin hyvää yötä ja poistuisin. Ja jatkaisin tätä hamaan tappiin asti. Vaikka monta tuntia ja monta iltaakin, jos näin vaatisi. Idea on, että ei menisi kauaa, kun lapsi tajuaa, että ei saa mitään irti sängystä poistumisella. Viikon kokeilun jälkeen miettisin, että jos ei toimi, niin pitäiskö yrittää jotain muuta. Jos kovasti alkaisi sängyssä itkemään, niin menisin rauhoittelemaan, mutta poistuisin ennen nukahtamista. Ja kunnon iltatoimet ennen nukkumaanmenoa, jotta lapsi pystyy valmistautumaan jo ennen sänkyyn laittamista. Vierekkäin iltasatua ym. että turvallisuus olisi tankattu. En ole itse vielä kokeillut, mutta siskolla kolme lasta on tällä oppinut nopeasti nukahtamaan itse.
. Kun on nukahtanut ni nukkuu ku tukki
.
