Liikunta

Mä hypin tänään esikoisen kanssa trampoliinilla useampaan otteeseen...ei tainnut olla hyvä idea. Nyt vatsaa painaa ja ahistaa. Tosin normistikin iltaisin on hiukan samoja oireita, mut nyt erityisesti. Eli ei enää tramppispomppimisia ainakaan niin pitkiä aikoja.
Nyytikki2 rv17
 
Itse viime syksynä olin vielä aktiivinen salilla ja lenkillä kävijä, talvi vei mehut ja mielenkiinnon kaikkeen liikkumiseen ja nyt kun tulin raskaaksi harmittelen sitä. pelkästään kävely aiheuttaa ikävää kipua enkä kovin ole uskaltanut uhmata kipua kun pelkään että menee kesken viikkoja vasta 12 kasassa, mutta kivun rajoissa koiran kanssa kävellään ja uimaan meinasin lähteä.
 
Itseä auttaa kun hommasin aktiivisuusrannekkeen :D siinä on ne askel-tavoitteet ja kaikki. Hommasin alunperin sykkeen seurannan takia, kun käyn suht. rankoissa treeneissä niin en halua myöhemmin raskaudessa riskeerata vauvaa. Ei muakaan kung fu treenien lisäksi oikein innosta liikkua kun normi lenkkeily kävellen sattuu nivusiin. Kung fu taas helpottaa nivuskipuihin ja muihin kramppeihin ,kun saa koko keho liikettä.
 
Joskus alkukeväästä, ennenkuin olin raskaana, varattiin urheiluopistosta hyvinvointi/jumppaviikonloppu. En oo kesäkuun alun jälkeen pystynyt harrastamaan liikuntaa ja vaivoin tehnyt pissatuslenkkejä koiran kanssa, koska rasitus nostaa oksennuksen. Mietin viimepäiville asti, osallistunko viikonloppuun ja päätin mennä. Onneksi! Yllätin itseni ja jaksoin hyvin jumpata, pumpata, juosta portaissa, sauvakävellä, huoltaa kehoa ja osallistua valtaosaan ohjelmista. Toki teho oli normaalia pienempi, mutta esim. crosstrainingissa vedin lähes täysillä ja tunnin jälkeen kävin oksentamassa.
Tästä sain kipinän arkiliikuntaan ja tällä viikolla aion kokeilla bailatinoa. Se voisi olla kivaa ja leppoisaa raskausliikuntaa.
 
Wadalma sanoi:
Mulle liikunta on yks vastenmielisimmistä asioista mitä tiedän... Ja koska ennen raskautta ei ollut mitään liikuntaharrastuksia niin niiden aloittaminen nyt raskaana on entistä tukalampaa. Vaikka tiedän kyllä että nyt sitä just pitäisi liikkua, vauvan takia mutta myös itsensä takia, helpottaisi varmasti loppuraskautta ja synnytystä. Jos saisi edes sen 30 min kävelyä päivässä täyteen, ja sitten houkuttaisi joku mammajooga kurssi syksymmällä. Mulla vaan on paha tapa aloittaa joku uusi harrastus innolla ja sitten se into lopahtaa nopeasti... :sad001
Click to expand...

Mä en oo liikkunut oikeestaa yhtää ennen raskautta ja neuvolassa sanottii et nyt ei kannata aloittaakaan mitää himoliikuntaa vaan et ihan kävely riittää kunnon mukaan.
 
Kauheen paha koittaa liikkua kun tosi rauhallisesta kävelystäkin alkaa oksennus lentämään.. normaalisti (koputetaan puuta) ei enää okseta mutta muutaman askeleen jälkeen matkalla lähikauppaan tulee jo ylös. Ärsyttää ihan vietävästi kun liikkua pitäis mutta vie aikalailla innon kun tietää että koko reissu on puihin nojaamista
 
Mun täytyi lopettaa hölkkäily kun ei tuntunut hyvältä jo heti ihan alussa. Alkuraskauden olen ollut niin väsynyt, että korkeintaan rauhalliset kävelylenkit on riittäneet. Joogassa on tullut muutaman kerran käytyä, mutta selkeästi joutuu jo skippaamaan liikkeitä ja hot joogan. Kuumuus ei tunnu hyvältä. Uimista ajattelin kokeilla lisäksi.
 
Kävin tänään ekaa kertaa salilla kesän jälkeen. Rauhassa kokeilin ja pienillä painoilla ylävartaloa harjoitin. Vähän tuntui jänskältä vielä, jotenkin pelkää että tekee väärin. Tuntui myös oudolta, kun vauva liikuskeli samalla..Pyysinkin nyt PT:n tähän väliin, jos voisi auttaa toivon mukaan. Olo oli kyllä hyvä sen jälkeen. Istumatyön vastapainoksi toivonkin nyt jaksavan rauhallista treeniä.
 
Kung fu treenit ovat jatkuneet mulla suht. Normaalisti muunnelluin ohjelmin. Olen niin kiitollinen ohjaajille että ne jaksaa miettiä ohjelmaa siten. Eilenkin kuulin kommenttia; kattokaa nyt kun raskaana oleva nainenkin saa rolleja tehtyä. . nostan hattua että käyt treeneissä vielä...
Treenit auttaa kipujen kanssa. Sinne mentäessä ne häviää. Tokikin nykyään kramppeja meinaa tulla jos liian vauhdikkaasti vetää. Eli oman voinnin mukaisesti ^^
 
Mä kun lähin iltavuorosta pyöräilemään kotio ni jo alko toisella puolella masua tuntumaan semmosta molsketta et huh :D Tais kaveri innostua pienistä möykyistä ja tärinöistä :D Tuntu aika oudolta. Teki mieli pyssätä ja heittää selälleen käsi vattalle et joko tuntuis käteen asti :'D
 
Nyt ensimmäinen viikko että huomaan ettei vatsan retkahtelut enää tee kauhean hyvää ja pitää ottaa rauhallisemmin. Puuh.
 
Tuntuu kyllä niin ihanalta kun jaksaa liikkua melkein entiseen tyyliin. Bodypumpissa ja juoksemassa oon käynyt, jos on muita juoksijoita niin suosittelen tukivyötä lenkeille! Juokseminen tuntuu paljon helpommalta kun on kunnon tuki alavatsalla. 6km jaksaa juosta helposti sen avulla :)
 
minkä kokoinen tukivyön pitäisi olla? :eek: olen sitä miettinyt kyl vaikken juoksekaan, mutta auttaisi omissa treeneissä jne.
 
Mulla on rehbandin SI-tukivyö ja päivittäin käytös että pysyy selkä edes jonkimmoosena. Ja se on S-kokoa, olis saanu olla XS mutta tilasin viimeraskaudes lantion mitan mukaan mitä netis oli.
 
Mun liikunta on vaan kävelylenkkejä vaihtelevassa maastossa koiran kanssa :D
 
Tukivyön koko varmaan suunnilleen se oma vaatekoko tai vähän pienempi.. Itse oon kokoa S ja tukivyö on XS, tuntuu sopivalta eli napakkahan sen täytyy olla että tukee tarpeeksi.
 
Joo ja siinä on paljon säätövaraa ja se mahan päälle tuleva kangas on tosi venyvää :)
 
Saakoha raskaana ollessa tehdä punnerruksia? Siinähä pitää vähän niinku olla keskivartalo tiukkana.. ku lankkuja ei ainakaa saa tehä.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top