Liikunta

Mä jouduin luovuttaa jopa koiran ulkoilusta, meillä on yorkki, ja mä en yksinkertaisesti saa enää sen karvaan kertyneitä lumipaakkuja pois. Muutenkin tuon kaliberin koiran valjaiden laitto ja nää liitoskivut... Ja siis siihen karvaan kertyy monen desin edestä lunta :hilarious: mun äiti otti sen hoitoonsa enemmän kuin mielellään. Saas nähdä saadaanko pallero takasin, kun vauva kotiutuu. :rolleyes:
 
Musta tuntuu, että oon osittain saanut liikuntakykyä takaisin loppua kohti:rolleyes: Ei supista ja kiristä koko ajan niin helposti ja pääsen köpöttelemällä käveelen, äsken jopa n.1,5 h lenkki kaupan kautta. Huono asento tosin alkaa sattumaan selkään, mutta yritän nyt kyllä kävellä loppuun saakka päivittäin jos vain onnistuu :)
 
Mulla on liikunta täysin lopahtanut ja aina vaan väitän että kun on raskaana niin ei vaan kykene sen takia.... vaikka kyllä se nyt on ihan täysin laiskuudesta kiinni, kuin pystymisestä. Ennen raskautta kuitenkin liikuin paljon.
 
Liikkuminen on melko onnetonta. Hitaasti vaappuen pystyy kävelemään jonkin verran, mutta mitään reippailuja ei voi ajatella kun rupee nivusia repimään ihan kauheesti. Ja kylkeen pistää heti kun vähänkin enemmän jotain tekee... kiva ois lenkillä käydä, mutta jo parin sadan metrin jälkeen tekee kipeetä... :/
 
Mie pyrin joka päivä tekemää koiran kanssa vähintää sen puolen tunnin kävelylenkin. Siinäki on jo saavutusta :D ja sit tässä kotona teen kotiaskareita voinnin mukaan.
 
Mua tänään jumpassa joku herttanen täti ihasteli et miten jaksan näin ison mahan kans :D No, näkispä ku mä kävelen, mitä lyllerrystä.. Jostain syystä mulla toi kävely on kaikkein työläintä ja tuntuu inhottavalta alaselässä. Voi olla että luontaisella notkoselällä on osuutta asiaan. Ja se notko on tietenki siis raskauden myötä lisääntyny.
 
Melkein joka päivä yrittänyt käydä jonkinlaisen lenkin. Ja vielä kun rattikelkassa vetää 3,5vuotiasta niin kyllä tuntuu loppumatkasta jo kipuja vatsassa.
Mutta ulkoilu ja liikkuminen on aina kuulunut elämään niin ei siitä osaa luopua!
 
Hei mites niiden sykkeiden kans nyt menikään? Jalat veis lujempaakin, mutta syke tietty nousee. Oon pitänyt rajana sitä, että pystyn puhumaan ongelmitta liikkuessa, mutta tekis kyllä mieli laittaa sauna päälle ja lähteä kunnon hikilenkille, mutta vienkö sit vauvalta kaiken hapen? :D
 
Kyllä sä hikilenkille uskallat, tuskin ihan lähelle maksimisykkeitä kovin pitkäksi aikaa nousee :) En mäkään esim spiningissä täysillä enää vedä mutta ihan reippaasti kyllä :)
 
Suositus on alle 160 sykkeellä, mut jos olet koko raskausajan pystynyt korkeammilla menemään, niin kehosi sietää sitä varmasti hyvin loppuun asti.
 
Mä niiin haluun hiihtämään! Mutta ehdotuksiin vastaus on ollut "et sä pysy normaalisti ilman etureppuakaan pystyssä"
 
Vau, hiihtämistä en ole uskaltanu kokeilla.. toki mulla on tuo oik.jalan hermovaurio vähän oikutellu enemmän nyt raskauden aikana joten en luota mun tasapainoon yhtään joten katotaan enstalvena sitte :D viimetalvena selkä ärty hiihtämisestä ihan kauheesti mut se vaivas sillon muutenki enempi! Kävely on kyl semmosta köpöttelyä et huhhhuh joten eipä tarvi paljo liikkua.. uimisesta haaveilen :)
 
Siis herranjumala! Mä tulin just 3 kilometrin metsäkävelyltä. Siihen kuului kyllä nuotiohetki ja siis levähdys, mutta mä oon niin tyytyväinen, että lähdin pojan ja miehen mukaan. Loppumatkasta kauhee paine alapäässä, mutta mieli lepää :joyful:
 
Äsken oli viimeinen Baila! -tunti ja salikortti menee umpeen tänään. Nyt en enää lataa sitä koska la alle 2 viikkoa. Pitäis sitte joka päivä yrittää käydä vaikka pienellä kävelylenkillä, toivottavasti ei selkä kovin kipeydy. Mä otan lantiovyön ja mahavyön käyttöön, niin katotaan kuinka käy.
 
Mä kävin tänään parin kilsan "juoksulenkillä" mun juoksuhan on aina ollut sellasta kevyttä hölkkää vaan. En vaan voinut vastustaa kun lähin kävelylle ja tie oli niin hyvin hiekotettu että päätin kokeilla :D
siinä oli ehkä ohikulkijoilla naurun aihetta kun muutenkin oon tällänen sotanorsu ja vielä extra eturepulla niin varmasti koomista! :D
 
Jos olo ja keli ovat hyviä käyn lenkillä, vaikka näin viikolla 39+2 vauhti on hidas ja matka lyhyt.

Teen olosta riippumatta joka aamu puolen tunnin jooga/jumppapallo treeni, niin ettei jumiutuu ihan täysin sohvalla :)
 
Vitsi ku osaiski ite tehä jonku joogatreenin. Venytellä mä osaan mutta niitäki liikkeitä täytyy vähän muistella :)
 
Joo joogaaminen ois miustakii kivaa mut ku ei oikein niitä liikkeitä muista. Alaspäin katsova koira -liike on kyllä tuttu, sitä toisinaan tehdään koiran kanssa :D joo kuulostaa hullulta mut koira tekee saman liikkeen vieressä kun sanoo sanan jooga! :D
Tänään kävin puolentunnin lenkin koiran kanssa, eikä siitä meinaa tulla enää mitään. Koko lenkki tuntu aika tuskalliselta, välillä tuntu vihlaisuja alakerrassa ja sit koira veti niin paljon hajujen perässä (pentu kun vielä on mutta voimaa löytyy).
 
En ole aiemmin juuri joogannut, enkä ole jooga ihmisä, mutta kävin äitiysjooga kurssin ennen joulua. Päätin että jatkan sitä joogamista kotona, kun se rentouttaa ja osa liikkeistä valmistaa kehoa synnytykseen!
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top