Kriisit, paniikit ja muut huolenaiheet

Mulla on migreeni ja lääkkeitä en voi nyt syödä. Lääkäri sanoi että tuo panacod on turvallinen kipulääke raskaana ollessa eli juurikin panadol+kodeiini. Kaikki muut särky-ja kipulääkkeeni meni pannaan kuin myös migreenin estolääkitys. Mutta kuulostaa myös jumilta. Lähtisin kokeilemaan aluksi hieronnalla yms toivottavasti helpottaa :)

Sent from my GT-I9105P using Vau Foorumi mobile app
 
Mulla on myös angelsound dopleri. Mä sain just sen istukan äänen usein kuuluviin mutta syke kuulu välillä taustalla. Mun mielestä tuossa paketissa oli se suositus käyttökin vasta myöhemmin laitettu. Olikohan jopa vk 16 lähtien? !

Sent from my GT-I8190 using Vau Foorumi mobile app
 
oli siinä laitettu viikoista 14eteenpäin suositukset, mutta malttamaton kun olen :) pitää joku päivä kokeilla uudestaan, ehkä vasta ens viikon ultran jälkeen jos sinne asti malttaa ;)
 
oli pakko kokeilla vielä nukkumaan mennessä, ja löytyhän ne sydänäänet <3 mieskin ehti kuunnella hyvin nopeesti ja sit tais pienellä paikka vaihtua kun äänet katos :) miehen mielestä kuulosti junan puksutukselta.
 
Siis joo, viimeisellä kolmanneksella ei kodeiinia, muuten tarvittaessa. Mulla nyllä loppu Panacodin syömiset samantien! En oo koskaan oikein syöny särkylääkkeitä, jos on ollu pakko niin oon ottanu 200mg Buranaa ja se on riittänyt. No, toissapäivänä illalla toi samainen pää- ja silmäsärky tuli takas, ja mä hetken vitkuttelin kun halusin tytön ensin nukkumaan. Sit Panacod naamaan ja siitä alkoi helvetti! Mulla alkoi pisteleen eka alamahaa ihan sairaasti (aiemmin pväl yhden vessakäynnin yhteydessä oli paperissa verta...) ja olin ihan satavarma et nyt tää menee kesken.. Sit alkok kutiaan naama ja vähitellen ihan joka paikka, ja siis sellasta mielisairasta kutinaa! Sit tietysti heräs tyttöki ja kun menin sdn luo, tuli eka vatsakramppi. Mua sattui ylämahaan niin paljon et jouduin huutaan vaikka esikoinen oli vieressä ja sen olis pitäny nukkua. Näitä kramppeja tuli yhteensä neljä, yks kesti aina sellaset 10min ja välissä ehkä vartti. Mies oli sitten (työmatkaltaan) soittanu mun äidille ja selittäny tilanteen, ja äiti ajoi keskellä yötä 80km meidän luo. ♡ Tolloin oli jo kyl helpottanu, mutta onneks tuli koska sitä kauhua toi lisää tietysti se et olin tytön kans kaksin. Äiti (joka on siis edelleen lääkäri) epäili sappea, ja kyseessä oli siis melko varmastikin reagointi siihen Panacodiin. Joko riittäis nää kauheudet!?

Ps. Eilen oli pakko perua vähän menoja ja ajaa pääkaupunkiin isännän luo kun ajattelin että jos tulee vielä jotain niin saanpahan kiljua edes sen kainalossa!
 
Äidinvaisto on erikoinen asia.
En oo täälläkään kauheesti käyny kun jotenki alusta saakka tuntui ettei kaikki ole hyvin.
Ja näitä ajatuksia jotenki vahvisti kuin viikko sitten aloin vuotaa erittäin pieniä määriä rusehtavaa vuotoa. Ei kipuja, selkä vähä kipee joo mutta uskon siihen olevan muu syy. Tänään aamulla jo kun lähdin ultraan, tiesin että huonoja uutisia tulee. Kun päästiin ultraan, odotin vain, että koska sanotaan että täällä ei oo kaikki hyvin. Ja niinhän siinä kävi. Ensin kätilö sanoi että kohtu on tyhjä mutta kun zoomas löysi hän hän meidän alkion. Menkoita katottuna nyt olisi 11+2... Sykettä ei ollu. Kätilö pyysi lääkärin kattomaan. Tunnin päästä oli uusi ultra. Lääkäri totesi vain saman kuin kätilö. Ei sykettä. Pieni löyty. Ja kovasti se siellä näköjän pitää kiinni eikä ite tule pois.
Kysyin, että voiko siitä nähä että millloin kehitys on loppunut, hän veikkasi varovasti, viikkoa 6. Viikkoa 6!!!! ja nyt 11+2. =(
Nyt sitten sain lääkkeet ja odottelen...
Koitan ajatella positiivisesti. Kohta voidaan yrittää uutta raskautta. Tää on elämää. Onneksi alkio oli niin pieni ettei ollu siis vielä ns mitään.
Anteeksi että kirjotan näin ikävän tarinan mutta tämä oli kai minullekin terapeuttinen kirjotus. Toivon teille kaikille muille paljon onnea matkaanne... Hyviä vointeja kaikille <3
 
kiitos <3 Koitan ajatella positiivisesti. Pelottaa vaan huomiset kivut jotka tulee ku otan ne lääkkeet.... pitäis olla viel pojan seurana ja esittää ettei tässä mitään....
 
Tsemppiä Hemuli80. Kivut tulee olee kovia, joten varaa särkylääkettä. Itellä oli tosi kipeetä ku raskaus keskeyty ekan ja tokan välissä. Sit vuodon jälkee raskauduin onneks nopsaan ja toivon sydämestäni samaa sulle <3

Sent from my GT-I9100 using Vau Foorumi mobile app
 
Voi Hemuli80, mä niin tiedän miltä susta tuntuu :( Meillekin tuli vastaava eteen talvella ekassa ultrassa - tosin mun äidinvaisto ei pelannut ja luulin siellä olevan kaiken kunnossa. Ikäviä asioita eikä niissä oikein mikään voi lohduttaa, mutta vanha klisee "aika auttaa" auttoi ainakin meitä. Omien voimien mukaan eteenpäin. Niin ja muistakaa puhua <3
 
Ihan järkyttävä vuorokausi takana. Sain eilen päivällä kamalan sappikohtauksen, en oo ikinä ollu niin kipeä. Koko vatsa kramppas, kiemurtelin sängyllä ja huusin ääneen kivusta. Synnytyskivutkaan ei oo mitään tohon verrattuna. Olin tietty esikon kans kahdestaan kotona, mut sain soitettuu anopin hätiin. Otin lääkettä ja kohtaus helpotti. Mut edelleen oon kipeä, heti jos syön, ni alkaa sattua ja oksennan kaiken ulos. Kävin lääkärissäkin tänään, mut eipä se mitään uutta osannu sanoa, käski ottaa lääkettä ja varas ajan, et ultrataan sappirakko. Väsyttävää, kun sattuu ja tosiaan mikään ei pysy sisällä ja mieltä painaa huoli, että onko vauvalla kaikki hyvin...
 
Joo siis mä kans epäilen että sain jotain sappikramppeja kun söin Panacodia (oon tosi herkkä kaikille lääkkeille kun syön niitä tosi vähän) ja se oli jotain aivan kaameeta! Satuin myös oleen esikoisen kaa kaksin kotona, ja vaikka tytöllä oli nukkumaanmenoaika ni mä en voinu olla huutamatta kun sattui niin kovaa! Toivottavasti sulla ois kaikki kunnossa! ♡
 
Kivut selätetty, tänään ollut normaali olo. Mut huh, olipahan koettelemus! Nyt tarkkana syömisten kanssa, ettei pääsis sappivaivoja tulemaan. Ens pe tosiaan ultrataan ylävatsa ja sit mietitään mitä tehdään. Leikkaukseen tuskin ryhdytään, jos ei oo ihan pakko.
 
Pakko kysellä mitä mieltä ootte. Toissa päivänä eli keskiviikkona, ennen työvuoroni alkua kävin vessassa ja valkovuodon seassa tuli punertavaa/vaalenapunasta limaa. Myöhemmin se oli hieman rusehtavaa. Mitään kipuja ei tuolloin ollut. Säikähdin niin vatusti. Tänään nyt tässä yöllä kun en oikein hammaspoiston jälkeen saa unta, alkoi joku 40min sitten menkkamaiset kivut vasemmalla alaselässä ja mahassa. Vuotoa ei oo, sen juoksin heti tarkastamaan vessaan. Mietin että voisko mahakivut olla siitä kun repimisoperaation takia tuli jonkin verran nieltyä verta? :o Yleensä jos yöllä on alkanu nenäverenvuoto ja oon nieleskelly sitä, on ollu samankaltasia kipuja mahassa mutta selkeemmin vatsassa. Oon nyt rv 13+5, ultrassa oli kaikki ok (27.6) ja muuten on fiilis ollu oikein hyvä.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Ohoh, oonpas päivistä sekasin :D Nythän on jo lauantai! No mutta kuitenkin. Ja lisäys, että kivut nyt hälvenneet jo. Jos menkat vielä tulisi, nyt olis niiden aika.

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Mun mielestä kaiken maailman kipuilut ja vihlomiset, juilimiset ja repäisykivut on ihan normaalia koko raskauden ajan, ihan alusta asti. Jos kipuihin liittyy vuotoa (pientä nopeesti loppuvaa tuhruttelua lukuunottamatta) tai kipu on niin kova et joutuu ottaan särkylääkkeen (toi on kyl mun mielestä huono ohjenuora kun jokainen ottaa eri herkkyydellä napin, mutta noin sitä neuvotaan) niin sit kannattaa olla yhteydessä neuvolaan, tai vaikka päivystykseen.

Helpommin sanottu ku tehty, ite itken jokaista vihlontaa ja tässä raskaudessa nyt neljä kertaa tullu pientä tuhruttelua niin oon ollu ihan hermoheikko.. Jotenkin rauhallinen olo kuitenkin sen suhteen, että jos kesken menis niin sille ei vaan voisi mitään.

(Tiistana ultra, en pysy pöksyissäni!)
 
Mietinkin tosiaan kun vuoto ei kesränyt kuin maksimissaan tunnin ja ei ollut runsasta mitenkään päin. Väri vain ihmetytti suuresti. Ja kivut on lakanneet, nekin tunnissa ohi. Aattelin varmaan varmuudeksi soitella maanantaina neuvolaan ja kysellä vähän lähipiirin ihmisiltä onko kokemuksia moisesta. En joutunut kyllä kipulääkettäkään ottamaan, ei ollut siis niin kovat kivut.

Mutta kyllä tollanen aina pistää huolettamaan ja todellakin helpommin sanottu ku tehty olis luottaa ja uskoa että kaikki on ok. Ja totta tuokin, jos kesken menee niin sille ei voi mitään, mutta jaksan ehkä hassusti uskoa myös että huomaisin jos minilläni ei ois kaikki ok (: Ja koska kaikki on ollut oikein mallikkaasti tähänkin asti, on varmasti edelleen.

Ihanaa ultraa sulle Lila-Aurora! Mä joudun oottamaan taas elokuun lopulle asti!

Sent from my GT-I9305 using Vau Foorumi mobile app
 
Mä sain eilen diagnoosin; sappikivitauti. Läytyi noin 6 pikkusormenpään kokoista kiveä. Omalääkäri soittelee kuun lopus ja mietitään mitä tehdään. Leikkaus edessä, mut tuskin lähdetään raskausaikana leikkaan, kun tilanne ei oo akuutti.
 
Verta tulee taas. Mulla on ollu hirveitä kipuja. Luulen että on kystästä. Eilen lähin kävelemään ja lensin samantien polvilleni kivusta. Nyt aamun ollut outoa painetta häpyluussa.. olen yrittänyt myös koko aamun käydä "kakkosasialla" koska tuntuu siltä ja ponnistuttaa mutta mitään ei tule. Ultra annettiin klo13:30.. Tää on niin taas tätä mua itkettää ja kauhistuttaa samalla. Mä olen jo rv12... ei tän pitäisi mennä kesken enään.. Pari päivää sitten vielä kaikki kunnossa..
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top