keskeytynyt keskenmeno

moi mulla jo toinen keskemeno  onneksi meillä on tyttö mikä täytää täs kuussa 2v olis kiva jo sille kaveri saaha mul oli eka kesken meno viime kesänä huomas ekassa ultrassa sikiö kuollu viikkoja sillon8 antoi ekan lääkeen siellä ja seuraavana päivänä kotona neljä taplettia emättimeen.nyt tää toinen alkoi iteksee vuotamaan oli vain ruskuais pussi
 
Minulla oli hyvin oireeton tämä ensiraskaus, aluksi oireita oli jonkin verran, mutta sitten ne lähestulkoon katosivat, vain vaihtelevasti oli jotain pientä. Eilen alkoi haalea verinen vuoto yhdynnän jälkeen, minkä pitäisi olla normaalia useimmiten, mutta oma mieli ei antanut huolelta periksi. Itkeskelin koko illan ja yö meni valvoessa. Aamulla ilmoitin töihin etten voi mennä ja marssin yksityiselle varhaisultraan. Olisi pitänyt olla rv 10+1, selvisi, että alkio oli menehtynyt n rv 7+0, eli juuri tuolloin kun ne vähätkin oireeni katosivat miltei kokonaan. =( Huomenna sitten lääkkeelliseen tyhjennykseen. Ihan kamala olo.. niin hirveä ja tajuttoman tyhjä. =( Itku on ihan loputon. Ei pysty ymmärtämään, oltiin niin onnellisia tästä pienokaisesta, kun vihdoin tärppäsi, kaksi vuotta oltiin lasta toivottu. Onneksi kuitenkin menin nyt omien tuntemusten mukaan sinne ultraan, ettei tämä selvinnyt vasta kahden viikon päästä np ultrassa. Jollain lailla koko ajan mielessäni haamuili tuo keskeytynyt keskenmeno ja miehellekkin totesin useaan otteeseen, että tuntuu ettei masussa ole ketään elävää. Pelottaa se huominen tyhjennyksen aloituskin. 
 
7.10.12 olisi ollut laskettu aika =( Näillä näkymin puhuivat ainakin, että lääkkeillä tehdään, mutta huomenna vielä ultrataan uudestaan ja tehdään lopullinen päätös miten toimitaan. Toivotaan, että tuo tyhjennys nyt sujuisi edes hyvin, ettei siitä tulee enää lisää murheita. Kiitos paljon tuesta, paljon voimia myös teille kaikille saman kokeneille! 
 
Eli eilen menin sitten naistenpolille jossa kohtu ultrattiin vielä kertaalleen, alkion iäksi jäi 7+2, eli eilen olin tasan kolme viikkoa kantanut sitä kuolleena kodussani. =( Sain polilla ensimmäiset lääkkeet, toinen oli sellainen joka kuulemma lopettaa keltarauhashormonin toiminnan ja alkaa pehmittää kohtua, sen lisäksi sain pahoinvointilääkkeen. Sanoivat, että vuoto saattaa alkaa jo tuon ensimmäisen lääkkeen jälkeen, mutta kuulemma useimmiten vasta kun ottaa cytotecit kotona. Minulla tuo vuoto kuitenkin alkoikin sitten jo heti eilen illalla, ihan samanlainen tunne kuin olisi kuukautiset alkaneet, mahaa kouristeli ja vihloi aina välillä aaltoilevasti. Vuoto on jatkunut edelleen, aamulla tuli jo jotakin isompaa hyytymääkin, ja kivut ovat ehkä hiukan voimistuneet. Cytotecit otan siis vasta huomenna. Hoitaja soitteli minulle tänään verikokeiden tuloksia (katsottiin olenko rh + vai - ) ja neuvoi ottamaan jo tänään särkylääkkeitä kun kerran vuoto on alkanut, minun pitää myös ottaa nyt ilmeisesti kaikki cytotecit (yht 8 tbl) suunkautta. Ilman vuotoa neljä ensimmäistä olisi laitettu emättimen kautta. Apteekista hain eilen jo valmiiksi panacodit, jotka määrättiin poreina, sekä primperan pahoinvointiperäpuikot.
Kauhulla odotan huomista, mutta toisaalta olen onnellinen, että vuoto on alkanut jo noin voimakkaana, jospa se vaikka helpottaisi huomisia kipuja.
Olo on edelleen kovin kurja, tosin nyt tuntuu, että koittaa vaan keskittyä itsensä hoitamiseen, ja yrittää työntää kaikki vauvaan liittyvät kipeät ajatukset syrjään. Kohta tämä on ohi. =(
Jälkitarkastukseen mennään kuulemma omalle lääkärille jos verenvuoto ei ole kuukaudessa rauhoittunut kokonaan, muutoin riittää kai pelkkä verikoe.
 
Hepa85 - Pahoittelut kokemastasi keskeytyneestä keskenmenosta :( !! Nyt kannattaa todellakin keskittyä itsensä hoitamiseen, vaikka suru on varmasti pohjaton, ja se vie oman aikansa. Sekin helpottaa jo, kun saa tuon tyhjennyksen hoidettua, toivottavasti kaikki menee hyvin! Huomasin itse voivani päivä päivältä paremmin.. vaikka ei olisi siinä tilanteessa vielä uskonut. Mielessä alkoi siintää uusi onnistunut raskaus. Nyt sitten uudestaan yritetäänkin ja kovasti toivotaan, että tärppää <3 Pelko tuosta ei varmaan koskaan katoa, mutta en anna sille valtaa.
Voimia ja halauksia!! <3
 
Kiitos Isabell, ei tässä muu auta kuin uskoa, että jollain kohtaa suru ja ikävä helpottaa ja että vielä joskus mekin saadaan miehen kanssa oma vauva syliin.
Eilinen oli kyllä tähän mennessä elämäni hirvein päivä. Aloitin aamulla ottamalla ensimmäiset tyhjennyslääkkeet suun kautta ja kivut alkoivat vartin päästä. Seuraavat kolme tuntia kärsinkin sitten aivan jumalattomista kivuista, onneksi oli mies vieressä sillä tajun lähteminen oli useaan otteeseen lähellä. Palelin myös aivan hirveästi ja pahoinvointilääkkeestä huolimatta oksensin. Olivat tosiaan kuin oikein pahat menkka kivut, mutta niihin sentään yleensä auttaa särkylääke eikä niitä joudu sen takia kestämään yleensä kuin max puoli tuntia. Pikkuhiljaa parin tunnin päästä lääkkeistä alkoi kunnon vuoto niin, että lorisemalla tuli pönttöön ja sitten n kolmen tunnin päästä ulos tuli ilmeisesti sikiöpussi sikiöineen, oli aika hurja näky. =( Sen jälkeen ne suurimmat kivut kyllä sitten onneksi helpottivatkin vaikka vuoto jatkuikin vielä runsaana koko päivän/illan. Tänään ei ole enää juurikaan minkäänlaista kipua ollut, mutta vuoto on samanlaista kuin runsaampina kuukautispäivinä. Rinnat ovat myös yhtäkkiä ihan kamalan kipeät. Varmaankin hormoonit alkavat pikkuhiljaa laskea. Vaikka vasta neljän viikon päästä voi sitten mennä verikokeisiin tarkistamaan, että kaikki raskaushormooni on poistunut.
Huh, oli se kamala päivä, mutta onneksi on nyt takana ja ei voi kuin toivoa, että kaikki tuli pihalle. Uudestaan en kyllä lääkkelliseen tyhjennykseen suostu, saavat tehdä kaavinnan jos sama tilanne tulee eteen. Toivottavasti ei tule enää koskaan. Uusi raskaus pelottaa kyllä niin paljon, etten voi sitä vielä edes harkita, vaikka kova ikävä onkin tuota raskaana olemista. 
Maanataina pitäisi mennä töihin, mutta tällä hetkellä koen sen täysin mahdottomana. Olen vielä päiväkodissa töissä, niin siellä on aika kamala tilanne jos alkaa itkeskelemään päivän aikana. 
 
Hei,
täälläkin pohjaton suru. Pääsin eilen vihdoinkin ultraääneen viikon jatkuneen vuodon takia. Rv olisi pitänyt olla eilen 8+4,mutta alkion sydän oli sammunut lääkärin mukaan rv 7+3. Pääsin heti kotiin,mukanani lääkkeellisen keskeytyksen ohjeet ja sekä särkylääkkeet että cytotecit. Kivut alkoivat noin tunti lääkkeiden oton jälkeen,vastaavaa kipua en toivoisi kenelläkään. Kipu yltyi niin kovaksi, että oksensin ja pyörryinkin kerran. Sitten noin neljä tuntia lääkkeiden oton jälkeen valui käsilleni valkoinen kova möykky,alkio. Kivut loppui kuin seinään ja vuotokin väheni todella niukkaan.
Tämä suru ja tyhjyyden tunne on pohjaton, jotenkin tuntuu että olisin halunnut kokea tämä kauheuden muualla kuin kotona, ammatti ihmisten ympäröimänä. Mieheni oli tilanteessa korvaamaton tuki ja hän osoitti jälleen miksi häntä niin paljon rakasta, mutta silti olisin toivonut ihmistä joka olisi voinut kertoa minulle mikä on normaalia ja mikä ei. Tänään ei ole kipuja enää ollut ja vuotokin on todella niukkaa, nyt huolettaa vain onko kaikki tullut ulos kun mielestäni en ole missään vaiheessa kunnolla edes vuotanut ja alkiokin tuli ilman suurempaa hyytymää.
Toivon voimia jokaiselle keskenmenon kokeneelle. Hiljalleen haluan alkaa miettimään uutta yritystä, milloinkohan siihen uskaltaisi ryhtyä?
 
TOIVE12 - Pahoittelut kokemastasi keskeytyneestä keskenmenosta :( Tuo lääkkeellinen tyhjennys kotona on kyllä järkyttävä kokemus, saman olen kokenut minäkin ja toivottavsti ei tuota enää koskaan joudukkaan kokemaan. Erikoista, että toisia ei päästetä kotiin, vaan sairaalassa valvotun silmän alla hoidetaan ja täällä taas ei edes ollut sellaista vaihtoehtoa, vaan lääkkelliset tyhjennykset hoidetaan automaattisesti  kotona.

Paljon voimia sinulle <3 Onko sinulla jonkinlaista jälkitarkastusta ? Itse sain luvan uuteen yritykseen sen jälkeen kun ensimmäiset normaalit menkat olivat tulleet. Sitä ennen vielä varmistettiin ultraamalla ja raskaustestillä verestä, että kohtu on varmasti tyhjentynyt. Onnea teille uuteen yritykseen, kun sen aika on!
 
Kiitos Isabell kauniista sanoista. <3 On todellakin ihmeellistä, että on niin paljon kunta kohtaisia eroja näissä lääkkeellisissä keskeytyksissä. Minulle ei annettu edes mahdollisuutta jäädä sairaalaan, enkä toisaalta siinä suru tilassa osannut sitä vaatiakkaan. Minkäänlaista jälkitarkastusta ei ole, lääkäri sanoi että tee raskaustesti kotona 3-4 viikon kuluttua vuodon loppumisesta. Jos testi positiivinen tee uusi testi 1-2 viikon kuluttua, mikäli tällöin vielä testi posiviitinen ota yhteys päivystykseen/tk-asemalle...
Uutta raskautta voi kotiohjeen mukaan yrittää kun vuoto on päättynyt ja raskaustesti on negaviininen tai viimeistään seuraavien kuukautisten jälkeen. Ihmeellistä, että tässäkin on lääkäri/sairaala kohtaisia eroja.
Olisi ihana kuulla miten teillä muilla on mennyt keskeytyksen/keskenmenon jälkeen, miten olette voineet fyysisesti ja henkisesti? Onko uusi raskaus tärpännyt pian vai onko sitä joutunut odottamaan pidemmän aikaa? Itsellänihän taustalla kolmen vuoden yritys, ennen kuin sain nuo ensimmäiset kaksi viivaa raskaustestiin. Lapsettomuushoidot olisi pitänyt alkaa juuri ennen kuin tulin raskaaksi, nyt en ole sitten enää jonossa tutkimuksiin koska olen kerran raskaaksi tullut.
Huh, tulipa taas purettua ajatuksia. Tsemppiä kaikille yritykseen.
 
Toive12: olen pahoillani tapahtuneesta. Varsinkin pitkäaikainen toive lapsesta, jota ette nyt saaneetkaan, tuo oman sävynsä suruunne. Toivon sinulle ja miehellesi kaikkea hyvää<3
Kysyit miten keskenmenon jälkeen on mennyt jne. Kirjoitin jo aiemmin oman kokemukseni tarkemmin, mutta lyhyesti vielä. Kaksi kuukautta sitten olin ultrassa rv 11+6 kun kätilö totesi että alkio oli kuollut jo alkumetreillä, vaikka raskaus vielä jatkuikin. Seuraavana päivänä menin osastolle lääkkeelliseen tyhjennykseen ja illalla pääsin kotiin.

Tapahtuneesta on tosiaan jo kaksi kuukautta ja tunteet ovat vaihdelleet laidasta laitaan. En ole osannut ottaa vastaan neuvolan tai osaston tarjoamaa keskusteluapua. En silloin aluksi tajunnut ja nyt myöhemmin tuntuu, että eikö tästä jo olisi pitänyt toipua jo ja mitä sitä nyt enää.. En vain ole halunnut mennä itkemään vieraiden ihmisten eteen, vaikka muita siihen kehotankin. Tarina pitää kertoa niin monta kertaa, että se ei enää tunnu maailmanlopulta.

 Fyysisesti kaikki meni nopeasti hyvään suuntaan. Huvittavaa, että vielä päivä ennen ultraa yökkäilin (raskauden aikana voin todella huonosti) ja pari päivää sen jälkeen alkoivat oireet vähetä. Tuntui vaan tyhmältä, että vatsa pömpötti kuin raskaana ollessa, vaikka siellä ei mitään enää ollut. Pian sekin katosi. Vuoto kesti pari viikkoa. Ekat menkat tulivat muutaman viikon päästä ja kestivät kolme viikkoa!
Poden huonoa omaatuntoa siitä, että voin nyt hyvin ja olen siitä iloinen. Pitkästä aikaa lenkkeilen innolla ja jaksan touhuta pari vuotiaamme kanssa, josta olemme tietenkin iloinen. Koko talvi meni flunssasta toiseen sairastellessa ja raskaus siihen jatkoksi, joten vähän outo talvi oli.

Tällaisia mietteitä. Me emme nyt yritä uudestaan saada lasta. Saa nähdä tuleeko sellaista halua enää ollenkaan. Olemme kiitollisia siitä mitä meillä nyt on.
 
Kiitos Pranametri, oli lohdullista lukea kirjoitustasi.
Täällä on tunteet menneet laidasta laitaan, välillä tuntien pohjatonta surua ja välillä taas helpotusta siitä, että tyhjennys vuoto alkaa hiljalleen vähentymään. On se kuitenkin ihmeellistä miten nopeasti sitä oli asennoitunut ja kuvitellut tulevaisuuden vauvan kanssa, siitä ajatuksesta luopuminen tekee todella kipeää. Mieheni haluaisi aloittaa heti vuodon loputtua uuden raskauden yrittämisen, minä taas en tiedä olenko siihen vielä valmis. Tuntuu vain pahalta katsoa miestäni, kun itse epäröin. Keskustelemalla tästäkin varmasti selvitään, mutta uskon että aika on tässäkin asiassa paras parantaja. Ajatus uudesta raskaudesta ja varsinkin vuosia kestävästä yrityksestä tuntuu musertavalta. Gynekologi kyllä suositteli yrittämään pian uudelleen, sillä hänen mukaansa raskaaksi tuleminen keskenmenon/keskeytyneen keskenmenon jälkeen on usein helpompaa kuin ensimmäisellä yrityksellä. Yhdestä asiasta olen kuitenkin varma, stressaaminen uudesta yrityksestä ei ainakaan auta, nyt annan itselleni luvan surra ja nautin elämän muista asioista.
 
Hei taas TOIVE12.

Tuo on ainakin omalla kohdallani ihan totta, että keskenmenon jälkeen tulee helposti raskaaksi. Minulle kävi juuri niin. Mutta kääntöpuolella tuli suuri huoli koko raskauden ajaksi, eikä sitä auttanut tiputtelu tai muut huolta lisäävät tilanteet. Stressasin koko raskauden ajan, eikä odottaminen siten ole ihan sellaista kuin toivoisi. On hyvä että maltat antaa itsellesi aikaa toipua ja surra. Nämä tällaiset ovat niin henkilökohtaisia kokemuksia ja jokainen meistä tarvitsee juuri sen oman ajan tullakseen edes jotenkin sinuiksi kokemansa kanssa. Vain sinä tiedät milloin uusi raskaus tuntuu mahdolliselta ajatukselta.
 
Heippa!

Minulla todettiin siis keskeytynyt keskenmeno NP ultrassa tammikuussa. Odotettiin rauhassa jäkivuodot ja yhdet normaalit menkat + jälkitarkastus.
Huomasin tuon kkm jälkeen voivani päivä päivältä paremmin, vaikka aluksi siitä pohjattomasta surusta ja tyhjyyden tunteesta ei meinannut päästä millään :( Uusi raskaus oli toiveissa ja eilen tein positiivisen testin <3 Tietenkin pelko tulee varjostamaan raskautta jonkinverran, mutta en anna sille valtaa. Jospa nyt kaikki menisi hyvin :)

Voimia kovasti ja toivottavsti sielläkin nopeasti tärppää sitten, kun sen aika on <3
 
Lämpimät onnittelut Isabell raskaudesta ja kiitos kannustavista sanoista. :)
Olo täällä alkaa hiljalleen helpottamaan,tosin ei ole vielä päivääkään ollut etten olisi keskenmenoa ajatellut, mutta parempaan päin ollaan menossa.Helpottavaa, että jälkivuoto on loppunut ja eilen tein negatiivisen raskaustestin.Kiinnostaisi tietää kuinka kauan teillä on mennyt ennen kuin ensimmäiset kuukautiset on alkaneet? Neuvolassa sanoivat,kun soitin ja peruin keskenmenon takia aikani, että voisin alkaa heti vuodon loputtua yrittämään uutta raskausta mikäli henkinen puoli sen sallii. Itse olen ajatellut, että odotetaan nyt kiltisti ne ensimmäiset kuukautiset ja sitten mikäli mieliala on sellainen niin aletaan yrittämään uutta raskautta.
Oikein rauhallista loppuviikkoa.
 
Kiitos :) toivotaan!
Mulla kesti se jälkivuoto n. 2 viikkoa! Ja siitä n. kolmen viikon kuluttua alkoi normaalit menkat, että täällä ainakin tuo vei oman aikansa. Toivottavasti siellä ei tarvitse niin kauaa odotella :)
 
Meillä todettiin tuulimuna raskaus perjantaina. RV 11+3. Edellisenä päivänä alkoi jo verivuoto, josta arvasin ettei kaikki ole kohdallaan. Ultrassa sitten näkyi vain lapsivettä ja istukka... lääkäri antoi cytotecit ja pisti kotiin. En kuitenkaan pystynyt kotona olemaan verenvuodon takia, jolloin jouduin sairaalaan ja lääkäri avusti raskausmateriaalit ulos. Sain myös verenvuotoa hillitsevää lääkettä. Yön vietin sairaalassa tiputuksessa. Koin hirveän petymyksen tunteita, "eihän mulle voi käydä näin?!" Mutta onneksi meillä on jo yksi lapsi niin se helpottaa oloa huomattavasti. :) Nyt vaan odotellaan menkkoja ja sen jälkeen uus yritys, paremmalla onnella. :)
 
Täällä toivutaan tyhjennyksestä.... Huomenna olisi ollut ultra ja 12 viikkoa täynnä...

Viime viikon torstai-iltana huomasin housuissa rusehtavaa verituhrua. En vielä huolestunut. Perjantaina vuoto lisääntyi ja lauantaina lisää. Myöhään lauantai-iltana ystävä tuli ja vei mut päivystykseen. Mies oli kaukana töissä, joten olin yksin. Pissa- ja verinäytteet oli ok. Ultrassa (mahan päältä) ei löytynyt sykettä. Lääkäri ei kuitenkaan vielä voinut sanoa varmaksi, onko kyse keskenmenosta.

Sunnuntai kului usvassa ja huolestunut mies soitteli ja viesti pitkin päivää. Hän oli kuitenkin optimistinen loppuun asti. Itsellä alkoi jo toivo hiipua. Maanantaina vaadin itselleni ajan gynelle, muuten olisi mennyt keskiviikkoon!

Ultra (sisäkautta) kertoi karun totuuden. Kasvu oli pysähtynyt viikolla 8+jotain, meni ohi... Sykettä ei siis tälläkään kertaa löytynyt. (Viikolla 6+5 ultrattiin ekan kerran ja silloin oli kaikki niin kuin pitää.) Aivan järkyttävä tunne :(. 

Sain mifegynen sairaalassa, enkä voinut aavistaakkaan mitä sitten tapahtuu... En tietenkään pystynyt heti lähteä ajamaan, vaan itkin ja puhuin mieheni kanssa puhelimessa puolisen tuntia. Kun vihdoin uskalsin lähteä ajamaan, alkoi mahaan sattua. Tunne oli melkoinen. Kotiin päästyäni istahdin pöntölle ja siinä vierähtikin tovi. Istuin ja ulvoin, karmea kokemus! Järkytys. Onneksi ystävä saapui paikalle, kävi kaupassa, apteekissa, auttoi koirien kanssa ja oli tukena. Mitä ilmeisimmin suurin osa raskausmateriaalista tuli ulos jo mifegynen vaikutuksesta.

Maanantain olin aivan sekaisin. Tiistai meni sumussa, mutta onneksi sain purkaa pahaa oloani ystäville. Illalla sain miehen kotiin. Minun onneni, että hän oli Kotkassa telakalla, eikä jossain päin maailmaa merellä! Eilistä cytotecien ottoa pelkäsin todella. Jos lääkäri kirjoittaa panacodia 6kpl päivässä, on kipujen oltava valtavat...

Eilinen oli kuitenkin paljon helpompi, kun kuvittelin. Maanantain kaltaisia megasupistuksia ei tullut. Verenvuotokin kovin maltillista. Panacodia jouduin kyllä ottamaan mahakipuun ja illalla meinasin oksentaa. Silti pääsin helpommalla kun olin kuvitellut.

Vuoto jatkuu, toivottavasti ei montaa viikkoa. Maha kipuilee vielä. Mies haki myös saikkua ja on mun tukena sunnuntaihin asti. Maanantaina pyrin itsekin menemään töihin.
Päivystyksen nuori naislääkäri oli ihana. Kuin myös miesgynekologi. Hän oli kovin optimistinen. Lohdutti, että kun raskaus on alkanut niin helposti, niin varmasti onnistuu toistekin. Lopuksi vielä sanoi, että menkat alkaa noin kuukauden päästä, jos en ole jo uudelleen raskaana. Mitään muuta en olisi kyllä kestänytkään kuulla! Mutta odotetaan nyt ne yhdet menkat ennen uutta yritystä.

Fyysinen kipu helpottaa varmaan pian, mutta henkinen paha olo ei varmasti pitkään aikaan. Ei tätä toivoisi kenellekään :(.

Voimia kaikille saman kokeneille <3 !

 
 
Voimia JMA-H sinullekin, kurjia nämä tällaiset uutiset :( Omalla kohdallani kaikki ei mennyt hyvin lääkkeellisessä tyhjennyksessä ja jälkitarkastuksen oli vain verikoe, joten suosittelen käymään vaikka tk:ssa edes jälkitarkastuksessa, jos sitä ei ole jo sovittu. Joskus kohtuun jää materiaalia kiusaksi pitkäksi aikaa. Itselleni kävi näin. Tsemppiä tulevaan!
 
Takaisin
Top