keskeytynyt keskenmeno

Ikävä että siellä kivut jatkuu ninspe :( Mut jos ne ei oo kauhean kovia kipuja eikä mitään suurta vuotoa, niin ehkä suurta huolta ei oo. Onneksi sulla oli ainakin kohtu jo todettu tyhjäksi. Kannattaahan se lääkäriin mennä ihan mielenrauhankin takia, jos huolettaa. On kyllä niin kurjaa kun pitää noita tulehduksiakin pelätä vielä muutenkin surullisen tilanteen päälle :(

Lääkäri sanoi mulle, että kohtutulehdus voi tulla periaatteessa kenelle vaan milloin vaan, ja riski on hieman suurentunut mm. keskenmenojen yhteydessä. Ja että siihen liittyy pahanhajuista vuotoa. Mainitsikohan myös kuumeen ja vatsakivut, mutta ainakin tuon vuodon. Kaikki taitavat pelätä sitä itseni mukaan lukien tässä tilanteessa, mutta onneks useimmiten pelot taitaa olla turhia.

Musta tuntuu vasta nyt, että keskenmeno on ohi. Hullua, että (vain) kolme viikkoa kerkisin ajatella olevani raskaana, ja nyt sitten on menny surullisista uutisista vielä kuukausi ennenkuin ees keskenmeno on takanapäin. Ja tietty vielä se seuraavien kuukautisten odottaminen päälle. Ja tietty se tosiasia, että raskaus oli varmaan keskeytynyt jo juhannuksena tai aiemmin ja nyt on jo elokuu. No, kyl se tästä.
 
jaksamista elenna ja ninspe ja kiitos tuesta :) ite ootan millo mies hakee mun antibioottikuurin ja mahollisest tyhjennyslääkkeen että saa tän hoidettua. kaavinnast sen verra et ei se kipu ollu niin kauhee mtä olin luullu, kesti sen ha ok ilman mitää kivunlievityst tai puudutust vaik hermoi raastoikin se makoilu ku lääkäri ronkki kohtua tyhjäks ties millä välineil ja ne mitä näin oli kyl aika kammottavan näkösiä. huomaa ettei ol euroopas... itellä ei kipui ole mut sit ku saa lääkkeet ni voi olla että tää mamma on aika tuskissa. ja huomasin et lääkäri tais peräti inhota mua ku mä vähä kivuissa sanoin tosiasioi ja kyselin, ku paikalliset luottaa lääkäriin, pitää suun kii ni eurooppalainen taas sanoo mitä ajattelee kielellä jota lääkärikin ymmärsi. onneks oon hengis.
 
Niin siinä sitten kävi, että itselläkin nyt on sitten keskeytynyt keskenmeno kyseessä. Ei mitään merkkejä ole ollut, että näin on käynyt jo kuukausi sitten. Ei mitään vuotoa ja kaikki oireet pysynyt tähän asti. Insuliinin tarvekin vaan noussut. Tää olikin nyt sit toinen keskeytynyt ja näitten välissä on yks ihan spontaani. Kolme siis kaikenkaikkiaan.
 
Suuret pahoittelut 3xH:/ mulla myös yli kuukauden ollut kuolleena, aika kamalaa. Sitä odotti niin innolla ekaa ultraa ja oli jo pieni käsitys päässä miltä se sitten näyttää, ja kun näkeekin vaan jonkun pienen pisteen siellä niin tunne on hirveä.
Mä olen miettinyt että tyhjenikö mulla tosiaan nyt se kohtu ihan täysin, kivut loppui eilen illalla kokonaan ja vuotoa ei ole näkynyt yhtään. Voiko se tosiaan loppua neljässä päivässä lääkkeellisen jälkeen se vuoto? Voisin kokeilla raskaustestillä mitä se näyttelee nyt mahtaako se vielä näyttää plussaa?:o oon ihan ulalla näistä kaikista:(
 
3xH, suuret pahoittelut :( kolmeen kertaan...en osaa käsittää millaista se on :( Voimia.

ninspe, kyllä minä uskon, että sinulla on tyhjentynyt kunnolla. Jos kerran ne ultralla katsoivat siellä sairaalassa että tyhjä on... ei kai sen jälkeen sitten mitään älyttömiä vuotoja enää kuulukaan tulla? Mulla ainakin oli kaavinnan jälkeen se jälkivuoto ihan minimaalista, sitä nyt kesti 5 päivää, mutta se oli ihan vaatimatonta tuhrua vaan. Jos kipuja ei oo eikä vuotoja, niin sehän on vaan hyvä asia :) Testi voi kuulemma näyttää plussaa vielä pitkäänkin. Voihan sitä seurailla, että laskeeko kuitenkin.

Mulle just tänään lääkäri soitti, että perjantaiset verikokeet olivat ok, tosin hcg vielä hieman koholla. Mutta laskemaan päin kuulemma...mistähän hän sen näki... oon miettinyt, että johtuuko nää mun pahoinvoinnit jostain hormonihäiriöstä, en yhtään ihmettelis jos hormonit olis sekaisin. Olin kyllä iloisin mielin töissä tänään, vaikka edelleen välillä vähän oksetuttaa. Mutta kait se siitä. Huomenna on 2 viikkoa kaavinnasta ja aattelin tehä taas oman raskaustestin jos muistan. Toivottavasti ois entistä haaleempi viiva.
 
Pahoittelut kaikille, ja varsinkin useamman, keskenmenon kokeneille!

Ajattelin nyt tulla jakamaan omankin kokemukseni keskeytyneestä keskenmenosta, kun olen itsekin etsinyt täältä tietoa, että mitä on edessä. Vähän yli kaksiviikkoa sitten, kun 6 viikkoa oli melkein täynnä, huomasin täysin yllättäen (ei kipuja tms.) kirkasta verta vessassa käydessäni. Vuoto kuitenkin loppui nopeasti ja muuttui rusehtavaksi. Tämä toistui kaksi kertaa vielä parin päivän sisään, mutta toisella kerralla mukana oli vähän hyytymääkin, mikä sai todella epäilemään keskenmenoa. Parin ultran kautta päädyin perjantaina hakemaan tyhjennykseen valmistavan lääkkeen ja eilen oli sairaalassa lääkkeellinen tyhjennys.

Valmisteleva lääke ei vielä saanut vuotoa alkamaan, joten naistentautien polilla laitettiin sytotecit emättimeen ja käskettiin liikkua. Noin kolmen tunnin kuluttua lääkkeiden antamisesta vuoto sitten alkoi, mutta en olisi ikinä uskonut millaisella volyymilla! Yöside täyttyi hetkessä ja sen jälkeen lähti valumaan ohi. Menin suihkuun siivoamaan itseäni ja sain siirryttyä siitä pytylle vuotamaan. Tässä vaiheessa alkoi tulla hyytymiäkin. Jotenkin se haju ja hyytymät ja varmaan nopea verenvuotokin sai voimaan pahoin ja alkoi pyörryttää. Olen todella iloinen että täällä tyhjennys tapahtuu sairaalassa (jos ei aiempia raskauksia), koska sain nappia painamalla hoitajat paikalle ja ennen kuin huomasinkaan olin sängyssä lepäämässä jättisiteen kanssa. Pari tuntia vuosin aika rajusti, siis ainakin omasta mielestäni, minkä jälkeen vuoto on rauhoittunut kuukautisten paria ekaa päivää muistuttavaksi. Minulla siis ei ole mitenkään erityisen niukat kuukautiset.

Jos nyt jätetään henkinen puoli huomioimatta, pahinta kokemuksessa oli se älytön vuotaminen ja hyytymät. Oli siis kuvottavin kokemus elämässäni. Kivut eivät lääkkeiden kanssa olleet omalla kohdallani erityisen kovia. Paljon pahempia oli eilen illalla kotona vatsanväänteiden aiheuttamat kivut. Olen aika herkkävatsainen, joten en tiedä johtuiko lääkkeistä vai jännityksen purkaantumisesta vai mistä. Tänään on ollut vielä pientä alavatsan jomotusta, väsymystä ja huimausta. Taitaa olla hemoglobiini aika alhaalla. Nyt toivon että kaikki on varmasti tullut pois, mutta se selviää vasta kolmen viikon päästä, kun on jälkitarkastus. Yhdet kuukautiset käskettiin odottaa ennen yrityksen jatkamista.

Tulipa romaani, mutta jos joku jaksoi lukea. :) Tuntuu hyvältä purkaa tätä kirjoittamallakin. Halusin vain jakaa oman kokemukseni, ymmärrän että kaikille lääkkeellinen tyhjennys ei ole suhteellisen kivuton ja "helppo" toimenpide.
 
 
Hei!

Täällä myös todettu eilen 10+1 keskeytynyt keskemeno, kun itsellä huoli heräsi ettei kaikki ole kunnossa, ei siis ollut kipuja eikä vuotoa vaan tunne, että kaikki ei ole kunnossa myös raskausoireet loppuivat muutama viikko sitten. Eilen hakeuduin sitten yksityiselle ultraan jossa aiemmin sikiö syke oli todettukin, mut nyt kehitys oli loppunut ja sykettä ei tietysti myöskään ollut. Sain lähetteen polille, jossa sain sen ensimmäisen lääkkeen ja huomenna menen lääkkeelliseen tyhjennykseen.

Vatukka:Koskettava sinun kirjoituksesi ja valitettavasti myös liian itselle ajankohtainen. Eilinen päiväsi kuulostaa aika hurjalta! Henkisesti olen niin loppu ja kyseinen talo kun on myös oma työpaikkani ei kovasti liikkuminen ympäri käytäviä innosta! Myös vuotaminen pelottaa ja myös ahdistaa! En haluaisi omaa pikkauistani (tiedän, että ei hän ole kuin hyvin pieni ihmisen alku, mutta itselle niin todellinen) wc-pyttyyn valuttaa, tosin muutakaan vaihtoehtoa itsellä ei taida nyt olla! Miten ikinä toivun tästä kaikesta? Mutta hienoa, että siellä toipuminen käynnissä. Missä sinulla on kontrolli ultra, polilla myös? Minulle ei puhuttu siitä eilen mitään, käskettiin vain varata verikoe neuvolan kautta, tosin ne määräsivät pissakokeen, luultavasti silti hakeudun yksityiselle joka tapauksessa jos en saa jatkoja tuonne polille.

Kaiken tämän keskellä mietityttää ensi viikolla olevaan matkaan, jollain tapaa tekisi mieli perua koko matka, mutta en jotenkaan kuitenkaan haluaisi. Harmittaa, jos jälkivuoto ei lopu niin uimisen saa unohtaa kokonaan. Vaikka pieni asia niin olisi kyllä, ollut ihana yrittää nauttia edes matkasta, mutta näillä mennään!
 
pikkutonttu: Se on kyllä niin pysäyttävä hetki, kun selviää ettei vauvaa olekaan tulossa. :( Mulla oli siitä helpompaa, että järkytys tuli pienemmissä erissä vuodon ja kahden ultran kanssa yli viikon aikavälillä.

Mä kävelin vain osaston käytävää edestakaisin, sekä portaita osaston oven takana ylös alas. Mulla kun ei ole suuntavaistoa ja muutenkin käskettiin pysyä lähellä, jos kivut yhtäkkiä alkaa. Portaissa kävelyn jälkeen vuoto sitten viimeinkin alkoi, en tiedä oliko sattumaa. En tiedä kuinka tuttuja käytännöt on sinulle, mutta mä en tiennyt näistä mitään ja ennen polille menoa ei kerrottu: ruokailu ei kuulu polin asiakkaille ja siellä ollaan omissa vaatteissa. Menin varmuuden vuoksi mukavissa vaatteissa, mutta en ottanut varahousuja, joten lähdin kotiin sairaalan kertakäyttöhousuissa (äitini toi omalta osastoltaan). Syötävää hain aamulla kanttiinista ja äitini toi lisää, kun reissu venyi melkein 8 tuntiseksi. Ne hyytymät oli aika kamalia ja ennen sairaalaan menoa mietein myös tuota pikkuisen valumista pyttyyn. Yritän ajatella, että se on jo tähtenä taivaalla, joten pyttyyn valui vain alkio. Jälkitarkastuksesta sain samat ohjeet kuin sinä, joten päädyin samaan ratkaisuun ja menen yksityiselle. Ultraa ei kuulemma tarvita, kun siitä kysyin, mutta haluan ultran ja verikokeen ja vaikka sitten maksan ne itse.

Toivottavasti tyhjennys onnistuu ja kaikki menee hyvin. Mun kokemuksen perusteella ei kannata ainakaan turhaan etukäteen pelätä, vaikka vaikeaahan tuollaista on ihan rauhallisesti ottaa. Itsekin aamulla itkin vielä miehelle kotona, mutta rauhoituin sitten sairaalaan mennessä. Ehkä se matka saa ajatuksia toisaalle? Jos on kuitenkin lomaa, se voi olla mukavampi viettää muualla kuin kotona. Teet tietysti niin kuin parhaalta tuntuu. Jälkivuodon jatkumisesta ei tosiaan mitään tietoa, mutta nyt päivä tyhjennyksestä on kuukautisvuodon kaltaista.
 
Vatukka: Kyllä on huonoa palvelua, kun ei edes jälkitarkastusta saa! Eikö eilenkään sen vuodon jälkeen ultrattu ollenkaan? No yksityiselle sitten vaan, ja luultavasti me aletaan yksityisellä selvitellä meen keskenmenon syitä kun kerran jo kaksi on, en tiedä kestänkö enään kolmatta.

Vaikka aika parantaa haavat, haavoista jää arpia. :(
 
Munkin mielestä on kummallista, vaikkakin ilmeisesti aika tavallista, ettei jälkitarkastusta tarjota. Hoito jätetään tavallaan puolitiehen. Eikä siis todellakaan ultrattu vuodon jälkeen. Kun menin ensimmäisen kerran perjantaina polille, ultralla varmistettiin keskenmeno, mutta kun kysyin jälkitarkastuksesta, sanottiin ettei mitään ultraa tarvita vaan Hcg-määritys on tarkempi. Mä en tätä nyt ihan usko kuitenkaan ja siksi haluan yksityiselle kunnon tarkistukseen, jotta ei jää mitään pitempiaikaista harmia.

Ymmärrän hyvin, että haluatte alkaa selvittää keskenmenon syitä. Mun mielestä kaksi keskenmenoa on jo liikaa, joten on kohtuutonta jos niitä pitäisi kestää kolme ennen kuin mitään aletaan selvittää.

Paljon jaksamista huomiselle ja muutenkin tästä toipumiseen!
 
Hei vatukka ja pikkutonttu.. pahoittelut teille keskenmenoista. oon myös tuolta maaliskuisista ja ajattelin kirjottaa omaa kokemusta noista jälkitarkastuksista, kun mulla useampia keskenmenoja ja tuulimuna takana. Mulla yhdestä raskaudesta oli jälkitarkastuksena ultra, jolla ei sitten nähtykkään että kohtuun oli jäänyt jotain ja sain sitte tulehduksen. muissa ollut jälkitarkastuksessa vaan juuri tuo hcg mittaus. ja se on kyllä aina riittäny ja myös kertonut ellei kohtu ole tyhjä, tuulimunan jälkeen ei siis ollut taas tyhjentynyt kunnolla, vaan pienen pieni pala jäänyt kohtuun, jolloin hcg ei laskenut nolliin ja kaavittiin sitten. säästyin kuitenkin tälläkertaa  tulhedukselta. en tiedä missäpäin asustatte ja miten sielä käytäntö, mutta meillä ainakin siis tuo hcg viikon välein, niin kauan, että on nollissa ja jos ei laske tarpeeksi nopeeta, niin sitte tosiaan heti se kaavinta. Ultralla ei vältämmättä näe, jos onkin jäänyt joku pieni rämmäle, mutta toi hcg on taakuuvarma, ite suosittelen sitä.
Päätykää siihen mikä itsestä tuntuu parhaalta, mutta oli kaupunki mikä tahansa niin jälkitarkastus kannattaa vaatia ihan yleiseltä puolelta ja mielestäni se pitää myös järjestää. Se tulehdus mitä siitä voi seurata ei ole mikää mukava kokemus.
Jaksamisia teille keskenmenon kanssa<3
 
otan osaa jokaisen menetykseen ja se tuntuu aina rankalta sillä itsellä kolme km ja viimeisin samanlainen kuin ninspellä. kaavinnan jälkeen sain lääkekuurin jonka sisältö on antibiootti ja tyhjentävä lääke mutta iski niiden aloituksen jälkeen sellanen päänsärky että pakko lopettaa tyhjentävän otto koska epäilen että päänsärky johtuu siitä ja mahdollisesti antibiootista yhdessä, lisäks tyhjentävä ei ol vaikuttan mitenkään (paitsi haittavaikutukset), ei supparei, ei mitää joten oiskohan ne pienet palat istukkaa tullu itestään ulos melkei samantien. tääl sairaalalääkäri ei ol iha sitä tasoo mihin ite tottunu aiemmin. nyt vaan haluun menkat takas et pääsee yrittää uudestaa pikkusta.
keskityn myös toisen unelman toteuttamiseen, haluan perustaa menestyvän firman ja kielitaidon sekä taustan avulla ei pitäs olla hankalaakaa... pitää turvata perheen tulevaisuus ja lasten koulutus ja ura :) tuo viiminen ei ny liittyn aiheesee mut tulipa laitettua.
 
janzu: Kiitos valaistuksesta tähän jälkitarkastus asiaan. Ehkä se hcg-mittaus sitten riittää oikeasti. Mulle annetuissa ohjeissa lukee vain, että varaa aika hcg mittaukseen verestä oman alueen terveydenhoitajalta / lähettävältä lääkäriltä kolmen viikon päähän keskenmenosta. Mulla lähettävä lääkäri oli yksityiseltä puolelta ja neuvolaan en ehtinyt olla yhteydessä ennen kuin totesin, ettei varmaan enää tarvikaan. Mutta ei siis mitään seurantaa välissä, vaan kolme viikkoa pitäisi olla täydessä epätietoisuudessa.

Alkaa kieltämättä vähän ahdistaa, että jos kaikki ei olekaan tullut ulos ja rajumpi vuoto voi alkaa uudelleen koska tahansa. Huomenna palaan töihin ja tiedossa on heti työpäivä liikkeellä, enkä tiedä onko vessaa lähimaillakaan. Osastolta lähtiessäni kyselin, että onkohan kaikki nyt tullut ulos, kun on vielä kipuja ja vastaus oli että voihan istukka olla vielä tulossa. Edelleen on alavatsan jomotusta ja mielestäni vuoto ei ole juurikaan vähentynyt tässä parin päivän aikana. Jomotuksen kanssa siis pärjää buranalla ja vuotoon riittää kun vaihtaa siteen vessakäynneillä, ei mitään tulvimista siis. Osaako kukaan sanoa, kuulostaako normaalilta? Toivottavasti huolehdin ihan turhaan.

Gatusa: Kuulostaa hurjilta sun kokemukset! Sinun täytyy olla todella vahva ihminen, kun selviät tuollaisesta jossain länsimaisen terveydenhuollon ulottumattomissa. Varmasti tuolla asenteella perustetaan menestyvä yritys. :)
 
Hui, tännehän on parissa päivässä tullut monta lisää:/ Suuret pahoittelut kaikille. Mua on alkanut ärsýttää kun olen kuullut tässä sieltä sun täältä raskausuutisia ja kaikki menee niin maan hienosti ja vauvalla kaikki hyvin. Miksei mulla voinut olla! Ja kaverit vielä tietää mitä mulle kävi ja silti he jaksaa hehkuttaa mulle onneaan:( saakeli.
Päädyttiin sitten "vahingossa" harrastamaan seksiä eilen ja sen jälkeen alkoi taas vuoto, nyt pelkään että taisi olla suuri virhe ja varmasti on kohtutulehdus! Mutta eihän se mitään auta kun vaan miettii että onko vai eikö ole, täytyy painella lääkäriin vaan.:D jos saisi huomenna aikaiseksi ettei tarvitse enää stressata!
Jaksamisia kaikille<3
 
Hei, täällä on "selvitty" lääkkeellisestä tyhjennyksestä ja koko sairaalassa olo oli aivan kauhea kokemus. Minulla oli tosi töykeä ja työhönsä kyllästynyt hoitaja joka ei ollut edes viitsinyt lukea papereitani sen verran, että olisi tiennyt keskenmenoni olevan itselleni jo toinen. Hän tokaisi minulle mm. kun itkin heti aamulla keskenmenoani ja sitä että pelkään etten saa koskaan onnistunutta raskautta, että hänen tätinsä on kokenut 7 keskenmenoa ja silti saanut terveitä lapsia. Todella lohduttavaa?! Lisäksi lääkäri joka maanantaina otti minut vastaan, oli kirjoittanut potilaan halutessa järjestetään keskustelu apua. Tästä sairaanhoitaja kysyi ja kysyin, että kenen kanssa voisin puhua niin hän sanoi, että papin ja äärinmäisessä tilanteessa psykiatrisen sairaanhoitaja. Sanoin etten tahdo puhua papin kanssa ja jos kerraan psykiatrista sairaanhoitajaa on vaikea järjestää niin olen sitten ilman. Hän sanoi, että hänen kanssaan voin myös puhua päivän mittaan, tosin hän katosi aina luotani niin nopeasti ettei siihen mahdollisuutta kyllä ollut.

Itselläni varsinainen tyhjennys ei alkanut ensimmäisistä lääkkeistä ja sain uudet 3 tunnin kuluttua joka aloitti vuotoa, mutta vielä 7 h kuluttua aloituksesta en ollut tyhjennyt kunnolla joka ultralla todettiin ja sain taas lisää lääkettä. Ultran yhteydessä lääkäri sai pihdeillä vedettyä kohdun suulta sikiöpussin joka oli jäänyt ilmeisesti kiinni siihen, oli ikävän tuntuista. :( Tällöin sain onnekseni lisäksi puhua yli tunnin päivystävän lääkärin kanssa joka kuunteli huoliani ja kertoi tavoista ja säännöistä miten vielä ei voida aloittaa tutkimuksia, eikä myöskään kannustanut minua yksityiselle sektorille niitä menemään tekemään, vaan odottamaan kolmatta raskautta jonka aikana pääsisin sitten heille tarkempien silmien alle jos on viitteitä ettei raskaus suju odotetusti esim. jos ultrassa todetaan ettei viikot täsmää yms. Hänen mielestä olen helposti raskautuvaa tyyppiä ja minun pitää vain uskoa seuraavaan raskauteen kunhan olen siihen valmis. Lisäksi hän kirjoitti lähetteen psykiatriselle sairaanhoitajalle joka on erikoistunut lapsettomuushoidoissa käyviin ihmisiin ja juuri myös toistuvien keskenmenon "uhreihin". En tiedä aijonko aikaa edes käyttää kun se tulee, mutta toisaalta olen tyytyväinen, että murheeni ja ahdistukseni otetaan todesta, vaikka mitään aiempaa historiaa itselläni ei psykiatriseen puoleen ei ole.

Neljän aikaan päivällä itselläni ailkoi ihan hirveät vatsa kivut, eikä kipulääkkeistä ollut mitään apua, lähinnä koko alavatsa poltti ja missään asennossa ei ollut hyvä olla. Lopulta viideltä päivystävä lääkäri (eri kuin aiemmin) sitten taas pihdeillä ronkki raskausmateriaalia kohdun suulta/käytävältä, se oli ilmeisesti aiheuttanut kivun ja tukkinut käytävän. Vuotoa tuli eilen lähinnä wc-pyttyyn, mutta missään vaiheessa side ei esimerkiksi ole täyytynyt vuodosta. Mielestäni sponttaanissa keskenmenossa vuosin enemmän, nyt jännitänkin onko tämä tosiaan tässä, kun en ole sairaalalta lähdön jälkeen vuotonut juuri mitään ja lääköri sanoi, että siellä on 1,3 cm kerros vielä limakalvoa ja mahdollisesti raskaus materiaalia joten jos en vuoda eihän se sieltä kai itsekseen pois tule. Soitin tänään vielä polille ja kysyin neuvoa, kun vuotoa ei juuri tule ja yönkin jälkeen side oli puhda, että onko normaalia? Käskettiin vain odottaa jos nousee kuume/alkaa vatsa kipu/vuoto runsaantuu niin sitten pääsen takaisin. Eli odotellaan ja ihmetellään. Onneksi on matkavakuutus kunnossa jos siellä reissussa tulee jotain.

Aika sepustus, mutta jos terapia mielessä. Henkisesti olen aika loppu. :(
Niin ja pohkeet mulla on siitä  reilun 8 tunnin kävelystä portaissa ja käytävillä ihan helvetin kipeät.
 
Pikkutonttu: Voi kun kurja kuulla, että oli noin ikävä kokemus :´( Ei se minunkaan hoitaja mikään empaattinen tapaus ollut (kuulostaa siltä että olisi voinut olla samakin), mutta luulisi että toisen keskenmenon ollessa kyseessä jaksaisi jo ymmärtää ja välittää. Hyvä että oli ainakin asiallinen lääkäri. Taitaa olla tosi yksilöllistä miten nuo lääkkeet toimii, on se niin väärin kun ei tuossa tilanteessa enää kaipaisi eikä jaksaisi mitään fyysisiä koettelemuksia. 

Täytyy muuten erikseen kommentoida tuohon, ettei tilanteeseesi ollut lainkaan perehdytty kun menit osastolle. Multa hoitaja kysyi ensitöikseen, että onko kanssani sovittu jatkoehkäisystä? Mä siihen hämmentyneenä, että tarviiko mun nyt aloittaa joku ehkäisy tähän väliin, kun kovasti haluaisin uudelleen raskaaksi?! Taisi luulla, että olin tullut tekemään abortin, kun vastasi siihen että jaa, et sitten tarvi ehkäisyä... Muuten olin kyllä tyytyväinen hoitoon, mutta mä en enää tarvinnut niinkään henkistä tukea ja lääkkeetkin toimi.

Ihmeellisiä kommentteja tässä on tullut kuultua lohdutukseksi niin lähipiiriltä kuin lääkäriltäkin. "Paras" oli kaverilta, että siinä oli jotain vikaa, oli hyvä että meni kesken noin ajoissa. Ajattele jos olisi tullut vammainen lapsi! Joo, tosi hyvä että alkiossa ylipäätään oli jotain vialla (tai mussa itsessäni, kun meni kesken). Kylläpä lohdutti, kun keskenmeno oli tunteja aiemmin varmistunut.

ninspe: Onpa tökeröä käytöstä kavereiltasi! Tuntuu varmasti todella vaikealta kuunnella tuollaista. :(

Luulisin päässeeni tämän asian käsittelyssä jo aika pitkälle, mutta eilen jotenkin romahdin miehelle sen ajattelemattomasta kommentista. On alkanut surettaa, että eikö tässä saisi olla surullinen, kun meni niin aikaisin kesken. Tuntuu siltä, että kaikille pitäisi vaan olla reipas ja olla kuin mitään erityisen merkittävää ei olisi tapahtunutkaan. Pieni harmillinen juttu vaan. Mulla on joku tyhjennyksen jälkeinen katkeruus vissiin meneillään tai jotain.
 
Vatukka: Ihan hirveetä, että eivät olleet sen vertaa lukeneet papereitasi, että tietäisivät syyn sairaalaan tulolle! Minultakin tänään kysyttiin, kun soitin että onko vuotoni normaalia, että olitko keskeytyksessä täällä, vai? Johon sanoin, että kyseessä oli keskenmenon tyhjennys ei mielestäni mikään keskeytys!? Se lääkäri oli kyllä todella pätevä ja asiallinen, se on keskeussairaalan lapsettomuushoitojen lääkäri, että oli minulla joku tuurikin matkassa, kun sain jutella hänen kanssaan pitkään miten minun kannattaa jatkossa edetä. Toisaalta olen, kallistumassa jonkun yksityisklinikan puoleen syyn selvittelyyn, koska niin voisi saada joka tapauksessa jotain apua seuraavan raskauden turvaamiseksi, esim. aspirin, napapiikit ja joku hormooni. Niistä on ollut paljon apua niilläkin ihmisillä, vaikka syitä keskenmenoon ei ole löydetty.

Tosi kurjaa, kun omat ystävätkin kommentoivat noin, vaikka onan tilanne heillekkin vieras eikä tiedä mitä pitäisi sanoa, mutta silti miettisivät vähän. Huomaan kyllä, että varsinkin sairaalassa ihmiset toistavat samoja fraaseja kuten "et olisi voinut tehdä mitään toisin". Luulen, että nämä asiat on sellaisia, että on parempia hetkiä jolloin jaksaa ja sitten tulee romahduksia. Itse olen tänään ollut aavistuksen verran rohkeampi ja käynyt kaupassakin, muuten en ole tällä viikolla ollut kuin kotona ja sairaalalla. Huomaan silti miettiväni myös välillä ihan päättömiä, kuten sanoin miehelle, että jos ensi syksynä ollaan vielä samassa jamassa myydään talo ja farmari vaihdeta kaksi paikkaiseen urheiluautoon!
 
kuulostaa aika tutulta tuo tunteiden vuoristorata ja hieman sekaiset ajatukset. itelläkin ollu niitä ja kun meillä on tällainen jokapäiväinen "sisällissota" täällä talossa ja meit savustetaa ulos (ei todellakaan toimi appivanhempien ja sisarusten kans sama talos asuminen) valheiden, valituksen jne avulla mikä ei kyl onnistu ku totuus tiedetään aina. se ei oikei auta toipumiseen mutta tänään kaikesta eilisen ja tämän päivän loasta huolimatta sain aikaiseksi pistää kirjani amazon.comiin kun olen kirjailijan uralla koska kotona olen. huomenna alkaa uuden kirjan kirjoittaminen inshallah :) keino saada tarvittava pääoma firmaa ja muita tärkeitä asioita varten ja on muuten ihan hauskaa puuhaa :)
jaksamista ja voimia kaikille.
täällä lääkäri ei edes miettin mitä lääkettä määrää tyhjennykseen vaan kirjotti lääkkeen nimen ja lisäks antibiootin jonka piti olla kapseli mutta on jauhe. tyhjennyslääkkeen jouduin lopettaa sivuvaikutusten takia ku ei todellakaan sovi mulle eikä tutkimustietoa vaikutuksista löytyny vaikka kuinka etin kunnes vaikutusaineen nimellä hain ja sit löytyki niitä haittavaikutuksia joita halusin tietää ja siihe loppu lääkkeen otto ku lämpötila tääl sellast yli 40 päivällä ni pakko juoda vettä ja sen lääkkeen kans varoitus liiasta nesteiden nauttimisesta, olet herkempi saamaan vesimyrkytyksen jne. joten ei kiitos sille lääkkeelle lisäks sain hirveen päänsäryn mihin ei auttan mikään ja se kesti niin kauan ku lääkettä oli elimistössä. 96% etanolia/ 1ml ja muut aineet päälle ni lopetin ( oli nestemäinen lääke ja mittaruisku mukana jonka merkkei oli mahoton tietää varmast koska viivat ja numerot oli siin osassa mikä vedetään ylös että saadaan lääke ruiskuun).
 
No niin, mun keskeytynyt keskenmeno sitten päätti alkaa spontaanisti, mutta olis voinut vähemmän rajummalla tavalla tulla.
Mulla alkoi maanantaina aamupäivällä vähän sattumaan alavatsa ja myöhemmin sitten alkoi pientä vuotoakin. Myöhemmin sit tuli mieleen, kun olin jo käynyt kaupungissa, että olis varoiksi voinut ostaa yösiteitä. Pyysin sit siskoa tuomaan niitä mulle, kun itellä ei ollut autoa kotona ja mies oli lähtenyt töihin ja tuli sellaseen aikaan, että ei olis niitä välttämättä saanut sit mistään siihen aikaan. Ilta meni suht kivasti eikä mitään isompaa kipua ollut. Pikkuhiljaa alkoi sattumaan vähän enemmän ja jossain kohtaa kattelin kellosta, että n. 5 min. välein sattui enemmän. Muistaakseni yhden aikaan yöllä oksensin ekan kerran enkä sitä vielä pitänyt ihmeellisenä, kun ajattelin, että varmaan kuuluu vielä asiaan. Sen jälkeen en oo varma, että kuinka kauan meni, mut jossain kohtaa heräsin/havahduin siihen, että verta tuli jonkin verran housuihin. Menin sit kylppäriin ja tarkempi katselu todisti sitten sen, että yösiteestä ei ollut mitään hyötyä. Menin sit kylppärin lattialla istumaan, kun olin sitten oksentanut siihen mennessä jo sen verran paljon, että oli voimat todella vähissä. Luultavasti olin siellä lattialla parisen tuntia, välillä pesten itseäni ja välillä oksentaen. Jossain kohtaa sain miehen herätettyä ja pyysin häntä tuomaan mulle pyyhkeen, housut ja siteen. Yösiteestä ei sit ollut minkään näköistä apua. Mies sanoi hetken päästä, että laittaisin jotkut päällihousut jalkaan, että lähdetään sairaalaan. Sanoin siihen, että en voi mennä autoon, kun vuodan niin paljon. Oksentamisen kanssa olisin ehkä just kestänyt, mutta sitä verta tuli joka kerta ihan järjettömästi, kun ponnistin sen oksentamisen takia. Ambulanssi vei mut sitten TYKS:in naistentautien polille ja siellä sain sit pahoinvointilääkettä, joka auttoi oikeestaan vaan ihan hetken. Alunperin mulla oliskin ollut sinne aika juurikin tiistaina klo 8.50 ja jonkun verran ennen sitä mä siellä olinkin. Lääkärin huoneeseen pääsin vähän jälkeen klo 9, joka ensin otti istukkaa pois, kun oli jäänyt vähän jumiin ja sen jälkeen katsoi ultralla, että melko tyhjältä näyttää. Sen jälkeen mut vietiinkin osastolle, jossa sitten vielä oksentelin ja vuosin jonkin verran. Oksentelu sit onneksi loppui siinä tiistai-illan aikana eikä vuotoakaan ollut kovin paljon. Eilen pääsin sit pois, kun gynekologi vielä katsoi varmistukseksi, että miltä näyttää. Olin itse vaan maininnut, että tulee ehkä vähän huono haju alakerrasta. Hän sitten kirjoittikin mulle varoiksi antibiootit, mutta muuten ei kuulemma tarvii mennä jälitarkastukseen.
Kaikkein vaikeinta mulle oikeestaan oli se oksentelu. Kivut mulla loppui oikeestaan siihen, kun sitä vuotoa alkoi tulemaan enemmän eikä ne sitä ennenkään ollut sellaisia kuin viimeksi. Mullahan on siis parin vuoden takaa sellainen 1,5 vuoden jakso, kun oksentelin ihan älyttömästi. Tälläkin kertaa sitä tuli pahimmillaan parin minuutin välein. Jossain kohtaa mua alkoikin sairaalassa se oksentelu ahdistamaan aika paljon.
Eilen sitten kyselin lääkäriltä siitä, että mites nyt sitten, että kun tää oli kolmas. Hän ei ollut vielä lukenut mun papereita niin, että olis tullut tämmönen ilmi, mutta hän sitten laittoi mulle liudan verikokeita, joissa käydä, kun seuraavat kuukautiset on meneillään. Niissä pitää kuulemma käydä vuodon 3.-5. päivänä. Täytyykin niihin varata oikeen aika, kun pitää mennä syömättä ja juomatta ja se on välillä 1-tyypin diabeetikolle hankalaa.
Tosi kivaa kohtelua sain siellä polilla sekä osastolla, että jäi kyllä hyvä mieli. Ja tiistai-illalla juttelinkin hetken yhden hoitajan kanssa. En tiedä oliko sen hoitajan tarkoituskin jutella mun kanssani vai jäikö ihan hetken mielijohteesta, mutta ihan kiva oli, että hetken jutteli mun kanssani.
Tällä hetkellä on fiilis seuraavasta yrittämisestä vähän kakspiippuinen juttu, kun toisaalta ei haluis kauheesti siirtää, mut tää oli niin raju tapaus tällä kertaa, että vähän pelottaa ja tosiaan eniten sen oksentamisen takia...
 
voi 3xh kun sulla on ollu rankkaa. itellä oli muute iha sama juttu et eka oli supparei välil ja pikkusen tiputtelua ja sit supparit voimistu ja tiheni ja vuoto alko voimistumaan. ite lähin miehen kans skootterilla päivystykseen illalla ku supparei alle minuutin välein ja vuotoa koska en halunnu et esikoinen näkee äitinsä verilammikos tuskissa. siel sit poistettii sen verra mitä saatiin ja loput tulee ulos luonnollisest ja veikkaan et saatto tulla aika pianki kotiin tulon jälkeen ku klönttei tuli jonki verran veren mukana. nyt vuoto vähentyny et lähinnä tiputtelua sillo tällö, saas nähä koska loppuu et pääsee oottaa menkkoi.
kannattaa ottaa rautatabletei tai jotai tuotetta mistä saa rautaa että saat veriarvot kuntoon kun vuosit paljon, iteki tivaan miehelle että hankkis mulle rautatablettei ku hemoglobiini tais tipahtaa aika alas.
 
Takaisin
Top