keskeytynyt keskenmeno

Juu, se lääkäri mulle jo sanoikin niistä rautatableteista, mut en sit eilen muistanut niitä ostaa, kun apteekissa kävin. Hemoglobiini oli tiistaiaamuna 100 ja keskiviikkoaamusti se olikin sit 77 ja ne sit meinaskin laittaa verta tippumaan, mut parin tunnin päästä se oli noussut "jo" 82. Ja tosiaan saattoi johtua siitäkin, että laski, kun mulle annettiin myös nesteitä suonensisäisesti.
 
mulla ei ees mitattu hemoglobiinia, suolaliuosta jossa supistuksii aiheuttavaa lääkettä seassa annettii suoneen (eipä sekää kunnol onnistun ku linja meni tukkoo eikä hoitajat tehny mitään ku olivat juoruamas) oletan et mikäli taidot mulla ei iha ruostees ni siitä 500ml pussist sain n 300-350ml ennen ku tukkeutu. aika kalpee tai keltainen olen kuulemma ja välil otetaaki seinäst tukee ja siit on huomen viikko ku kävin kaavinnas. josko jossai vaihees sais vihdoin ne rautatabletit vaikka käyttöö...
kerroin äipälle että meni kesken ni ei edes pahotellu vaan totes tyytyväisenä (tunnistan kirjoitustyylistä ja ei ollu missää vaihees ilonen raskaudest) että stressistä varmaan johtui että meni kesken. se ei haluu että saan lapsia lisää ja lisäks haluis että oon sinkku...
 
3xH: Hui, sulla olikin kovaa vuotoa, huh! Onneksi nyt olet päässyt kotiin ja toipuminen alkaa. Toivottavasti Hb sieltä nousee reippaasti niin saat voimia toipumiseen eikä heikko olo vaivaa. Musta se teki aivan järkyttävä kipeetä kun otettiin sitä raskausmateriaalia kohdun käytävältä mekaanisesti. Mulla jouduttiin pariinkin kertaan ottamaan sekä sikiöpussia, että istukkaa kun jäivät sinne jumiin, mutta kipu kyllä aina sen jälkeen laukes kun kanava oli auki. Selittykö sulla mitään, mistä oksentelu johtu? Tosi kurjalta kyllä kuulostaa! Toipumista sinne!

Gatusa: Ei varmaan tilannettasi yhtään helpota, että perhe suhteetkin ovat retuperällä. Toivottavasti tilanne siellä selviää. Voimia sinne!

Omaa: täällä kivut yltyi taas ja jouduin olemaan yhteydessä polille jonne pääsin tänään käymään. Ultrattiin ja limakalvo oli ohuempi, mutta crp pikkasen koholla, mutta sain kipulääkettä (tramalia) sekä maanantaille kontrollin jossa tsekataan crp ja ultrataan ettei kroppa kehittele mitää tulehdusta siellä. Kivut ovat nyt helpottaneet tramalilla, joka kyllä pistää väsyttämäänkin. No onneksi ei ole fyysistä kipua, kun vielä helpottasi ahdistukseen.
Puhuttiin miehen kanssa tänään ekan kerran miten tästä nyt edetään. Huomasin itseni ollen tosi itsekäs koko viikon enkä ole huomioinut mieheni tunteita olenkaan ja hän on minua hoivannut ja tehnyt ruokaa ja tsempannut tyhjennykseen ym. Kysyin miltä hänestä tuntuu ja kyllä hän koko olevansa kovin ulkopuolinen tässä tapahtuma sarjassa, vaikka koko asian sattuvan häntä yhtälailla, mutta ei ole saanut puhuttua tunteistaan, kun on yrittänyt huolehtia vain minusta. Tuntui pahalta huomata olevansa myös näin itsekäs, mutta minkäs sille voi, kun menetys tapahtuu kuitenkin itseni sisällä ja itse joutuu fyysisesti prosessin käymään läpi. Jatkossa yritän miettiä myös miestäni.
 
Täällä taistellaan vieläkin km vastaan jo 2 kertaa käyny tyksissä ja huomenna TOIVOTTAVASTI viimeisen kerran. Jos se joku pieni sentin pala ei oo tullu ulos niin joudun imukaavintaan, mitä en todellakaan toivo:/ laitoin viikonloppuna 6 cytotecia uudestaan eikä vuoto alkanut niistä. En kyl halua tällasta kokea uudestaan. Huomisen jälkeen se on toivottavasti ohi.
 
Mulla todettiin keskeytynytkeskenmeno viime viikon torstaina niskapoimu-ultrassa.. Viikkoja piti olla 12+2 mutta vaavi oli menehtynyt 11+5.. :( Jouduin odottamaan kaavintaan pääsyä 5 päivää, melko inhottavaa :/

Noh, jokatapauksessa, eilen siis vihdoin ja viimein pääsin kaavintaan. Joka oli vastoin ennakko odotuksia suhteellisen "helppo" toimenpide.. Lääkäri ja henkilökunta oli ihan super mukavia, onneksi! :) Aluksi piti laittaa kohdunkaulaa pehmittäviä tabletteja alapäähän ja antaa niiden vaikuttaa kaksi tuntia, jonka ajan olin makuullaan pedillä. Sen jälkeen sainkin kohta esilääkityksen (joku rentouttaa/rauhoittava lääke + särkylääkettä). Nukutus ja kaavinta sujuivat hyvin. Ensimmäisen siteen vaihdoin ennen kotiin lähtöä wc:ssä ja se oli aika verinen, mutta sen jälkeen en ole käytännössä vuotanut juuri yhtään..

Mua ihmetytti aika paljon kun lääkäri ei määrännyt minkäänlaista jälkitarkastusta/verikokeita, joten tänään sitten soitin neuvolaan josta ne teki mulle lähetteen jälkitarkastukseen muutaman viikon päähän, sen joudun tosin maksamaan sitten itse, koska sitä ei ollut mulle määrätty, mutta ihan sama.. Lääkäri onneks kirjotti sairaslomaa 4 päivää... ei tartte mennä töihin kun vasta ens viikolla.

Lääkäri käski odotella yhdet menkat ja sitten voi taas alkaa yrittää raskautta.. Oli myös puhetta että mikäli kuukautiset ei kahden kuukauden kuluttua ala spontaanisti, niin oon yhteydessä äippäpolille niin voidaan käynnistää kuukautiset sitten lääkkeellisesti (mulla on kierto ollut joskus aika epäsäännöllinen).

Kaiken tämän jälkeen olo on melko tyhjä. Enää ei itketä koko aikaa, lähinnä vaan silloin jos täytyy puhua asiasta ääneen. Mikään ei oikein tunnu yhtään miltään.. Täytyy vain odottaa että aika parantaa haavat, vaikka eihän se koskaan unohdu :( Onneksi on tuo yksi pari vuotias riiviö olemassa <3 Ei pysty jäämään sohvalle makaamaan vaan pakko jaksaa touhuta..
 
pahoittelut menetyksen kokeneille. itellä kaavinta ei sujunu iha miten piti ja vuotoa olikin sen kk:n verran kaavinnasta laskien ja sit oli 1-2vk väliä ja alkoki menkat. aika heikko olo ku menettäny km takia kunnol verta ja just ku alko toipua siit ni sit alko menkat ja vuoto runsasta ni meinaa löytää ittesä lattialta. yrittäkäähän jaksaa, toivottavasti me saadaan vielä joskus se pienokainen syliin.
 
Haluaisin kertoa minun tarina, ehkä helpottaisi mieltä kun voisi sen kirjoittaa.

Me yritimme raskautta kaksi vuotta kunnes heinäkuussa teimme sitten positiivisen testin. Minä olin raskaana! 
soiteltiin neuvolaan ja saatiin sinne aika. Siellä oltiin niin onnellisia kun keskusteltiin raskauden kulusta. Kerrottiin molempien perheille ilouutiset, koska ei voinut ajatellakkaan että voisi jotain kauheeta tapahtua. 
Meillä oli varhaisultraan aika viime viikon maanantaina, oltiin niin jännittyineitä ja onnellisia kun sinne mentiin. 
Olin onnesta sekaisin asetuttuani ultrattavaksi. 
Siellä se pieni oli, mutta jotenkin minut valtasi outo tunne et kaikki ei ole kohdallaan. katsoimme miehen kanssa toisiamme ja tiesimme heti ettei kaikki ole hyvin. 
Se tunne kun hoitaja ilmoitti ettei pieni vastaa viikkoja 12+3 vaan on paljon pienempi. Hetken jo kerkesin ajatella jos viikot ei täsmää. Mut sitten hoitaja laittoin käden jalkani päälle ja sitten tiesin että pieni ei ole elossa. Mun maailmani romahti, pieni vastasi viikkoja 8+1 joten mä olin luullut kuukauden että olen raskaana ja ollut onnellinen. minulla oli kaikki oireet loppuun asti! tuntui tyhmältä ajatella etten ollut tajunnut mitään! seuraavaksi päiväksi varattiin aika lääkkeelliseen tyhjennykseen ja nin pahaa oloa en ole tuntenut koskaan.Minun piti tavallaan synnyttää pieni pois! 
minun maailmani on romahtanut ja tuntuu etten koskaan tästä selviä. milloin tää paha olo menee pois ja miksi näin kävi! syytän itseäni etten ollut tarpeeksi huolehtivainen ja se on minun vikani ettei pieni jaksanut kasvaa! nyt pelkään uutta raskautta sitten tulevaisuudessa että käy samanlailla tai jos en vaikka tulekkaan raskaaksi koska se oli aiemminkin niin vaikeaa! kiitos kun sain purkaa sydäntäni ja olen niin pahoillani kaikkien muiden menetyksestä! ehkä olo on joskus parempi?
 
Kovasti jaksamisia menetykseen, se ei ole helppo prosessi mikä edessä on. Itse tiedän tuon tunteen kun pitkään on yrittänyt, usea vuosi itselläkin takana. Se oli onnen päivä kun raskaustesti näytti vihdoin positiivista. Se tunteiden skaala jonka kävi läpi onnesta menetykseen ja itsesyytökseen... Se tuntui jo hetken liian raskaalta. 

itse olen pikkuhiljaa pääsemässä eteenpäin. Tavallaan pelkään uutta plustulosta, entä jos en silloinkaan onnistu vaan maailamni romhataa jälleen. Ensi kuukautisten jälkeen alkaa jälleen clomifen kuurit ja jos ei uusi plussa tule tänä vuonna, ensi vuonna sitten lapsettomuushoidoissa pidemmälle mentävä.

Voimia!
 
paljon jaksamista. tiedän tarkalleen miltä tuntuu koska itsellä oli 5vk kuolleena ja se oli todella iso järkytys. se olikin lyhyessä ajassa jo kolmas kerta joten sanonta ei ainakaan minun kohdalla pidä paikkaansa että "kolmas kerta toden sanoo" ellei tarkoita etten ikinä tule saamaan lapsia enää. yksi on sentään mutta toiveissa olisi lisää. tilannetta pahentaa se ettei ekat menkat ota loppuakseen ja veriarvot vaan tippuu alemmas kun en ehtin kkm jälkeisestä vuodosta toipua edes.
toivottavasti toivut pian menetyksestä ja saisit jossain vaiheessa pikkuisen syliin. ei pidä luopua toivosta.
 
Moikka!

Vihdoin pystyn tänne kirjottelemaan... Yritettiin vuosi miehen kanssa lasta, sitten vihdoin tärppäs. Kuitenkin ultrassa vk11 todettiin kuollut sikiö 9+2 viikolla :( Eli mulle tehtiin ensin lääkkeellinen tyhjennys 5.9, mut ei onnistunut joten kaavinta 7.9. Siinä tuli oltua sairaalassakin yö, ja kokemus oli todella raastava henkisesti! Onneks mulla on ollut jotkut ystävät ymmärtäväisiä ja kuunnellut ku on halunnut asiasta keskustella. Mun kaks läheistä ystävää on raskaana ja näen heitä päivittäin, se on välillä raskasta! Ja ei aina oikein ymmärrä ehkä mun tunteita vaan puhuu vauvoista...
Nyt reilu 4 viikkoo kaavinnasta, mulla alko pientä vuotoo. Vuoto kesti pari päivää ja oli todella niukkaa, miten teillä muilla? Mietityttää että oliko nää nyt mun kuukatiset... Piti olla gynelle eilen aika, mut aika peruuntu ja on vasta kuun lopussa :(
 
eilen menimme np-ultraan. siellä selvisi että pieni oli menehtynyt.
Viikko sitten oli vielä elossa neuvolassa tehdyn ultran takia. Pieni vastasi viikkoja 10+4. Hän oli niin ihana...ikävä on suunnaton...sain heti sairaalassa lääkkeen jonka nimeä en nyt muista mutta se pehmittää kohdunsuuta. Torstaina menen sairaalaan uudestaan ja saan suun kautta tai sitten suoraan sisälle laitettavia lääkkeitä. Sain valita oonko kotona vai tuunko sairaalaan., he oikein suosittelivat sitä sairaalaan tuloa kun näkivät miten shokissa olin enkä meinannu saada sanaa suustani. Hirvein kokemus elämässäni....mitenhän tästä pääsee yli....
 
pahoittelen keskenmenoa Mariie ja sarah81. itellä sama kohtalo oli ja epäonnistuneet kaavinnat, vuotoa n 1kk jonka jälkeen muutama viikko suunnillee taukoa ja sit tiputtelua joka vanhaa verta muutama päivä jonka jälkee alkoi edelleen jatkuvat (28pvä) menkat ainakin lääkärin mukaa ku eilen sairaalas oltiin. lääkäri sano n 1min sisätutkimuksen jälkee että normi menkat ja toivottavast loppuu pian. suppareitaki on ollu nyt viimisten päivien aikana aika paljon mut veren hcg onneks nega. odotan että vuoto loppuis, anemiaan sain sairaalas rautatablettei 1kk kuurin ja saan tarvittaes niiden loputtua lisää. 
en ol suomes joten sairaanhoito ei ol lähelläkää sitä mitä odottais...
 
Mariie, mulla tuli myös tosi tosi niukkaa vuotoa 3 viikkoa kaavinnasta. Kuukautiskivut olivat, mutta vuotoa tuli lähinnä vain tuhruillen kolmena päivänä. Siitä se uusi kierto kumminkin lähti, koska parin viikon päästä tunsin ovulaatiokivut ja seuraavat kuukautiset tulivat normaalisti, selvästi normaalia runsaampina mutta lyhyempinä. Nyt on sitten kolmannet kuukatiset ja nää vaikuttaa määrän suhteen aika normaaleilta. Suuret pahoittelut keskenmenostasi :( Me ehdittiin kanssa yrittää ennen tuota meidän tuulimunaa 10 kk. Mutta kyllä se varmaan onnistuu vielä uudelleen teillä samoin kuin meilläkin. Jaksamista!

sarah81, suuret pahoittelut sinunkin keskenmenosta :( Tälle ei vaan voi mitään. Kannattaa mennä sairaalaan hoidettaksi kun kerran pääsee. Minusta ainakin tuntui se sairaalapäivä hyvältä, kun musta huolehdittiin siellä ja kaikki olivat ystävällisiä ja vihdoin pääsin eroon epäonnistuneesta raskaudesta (jouduin sitä tyhjennystä ootella vähän liian kauan mutta toisaalta olin sitten ehtinyt jo surra suurimman pettymyksen pois). Kyllä se elämä siitä jatkuu. Voimia.
 
Sairaalassa olo oli ihanaa, siellä olin hyvässä hoidossa. Kaikki tapahtui nopeasti., 3H:ssa tuli ulos kerralla vedet sikiö ja istukka.
Kotona ollaan oltu nyt 6pv ja eilen illalla mulla alkoi hirveät kivut kohdunsuulla, kiljuin ja huusin kun yks kaks viilsi suoraan kohdunsuulta. Lähdin suihkuun koska kipu oli kovaa...siellä sitten selvisi että istukkaa roikkui kohdunsuulla(joo kuulostaa hirveeltä, anteeksi) mutta näin siinä kävi, tuska oli ihan hirveetä. Sain sen sieltä pois ja kivut loppui kuin seinään. sen jälkeen vuotokin on vähentynyt ihan minimiin. Sori tästä ällöttävästä. JOku sitten kyseli multa että mistä tiedän sen olleen istukkaa eikä verihyytymää? 2 istukkaa nähneenä tiedän millasta se kudos on. Ja verihyytymiä nähneenä myös tiedän eron....mutta jospa tämä paraneminen alkaisi nyt :)
Toivon todella...anteeksi vielä tästä ällöttävästä kirjoituksesta. Mutta näemmä näinkin voi käydä..
 
Huh...aikamoista. Mutta hyvä että olo on nyt parempi. Toivottavasti et joudu enää vastaavaa kokemaan eikä kukaan muukaan :O
 
parane pian sarah81. onneksi sait sen istukanpalan pois kuitenkin ettei jäänyt pidemmäksi aikaa sisuksiin, se vasta viheliästä onkin. ja kyllä istukkakudoksen ja verihyytymän erottaa suht helposti...
paranemisia ja jaksamisia kaikille...
 
sairaalassa käyty...anemia on nyt ihan virallisesti totta ku ottivat verikokeita, ultrassa paljastu että mulla on kohdussa jotain mikä ei sinne kuulu... pala istukkaa tai rakkula tai jotain muuta, huomenna spesialisti tekee ultran uudestaan ja mahollisest sit koepala otetaan. nyt ne vihdoin selvittää mistä keskenmenot johtuu ja saan hoidon, kerranki fiksu lääkäri.
josko joskus tulis taas raskaaks...
 
Takaisin
Top