keskeytynyt keskenmeno

K

katjuska8

Silmät suurina ihmettelijä
Hei.
Ajattelin kirjoittaa oman tarinani keskenmenosta.
Nuoresta iästä huolimatta olen kokenut kaikenlaista, mutta tämä on ollut kokemuksista kamalin. Pettynyt, surullinen, epäonnistunut..
Olen aina tiennyt haluavani oman lapsen, siksi olen tänne syntynyt.
Tapisin mieheni viime keväänä ja 15.09 kävin ostamassa raskaustestin ja malttamattomana kotiin asti tein sen kirjastonvessassa, OLIN RASKAANA! Eikun takaisin apteekkiin ja pari testiä lisää ja kotiin.
Parin päivän päästä oli aika papa-kokeeseen, jossa ultrassa näkyikin sikiöpussi viikoja oli reilut 5. Se oli viimeinen todiste että olin raskaana. Se oli onnellisen hetki elämässäni tähän saakka. Pienen pieniä vaatteita tuli muutama jo hankittua.
Neuvola oli lokakuun alussa ja vanhemmille ja joillekkin tutuille tuli jo kerrottua ilouutinen.
Ultraan aika oli tämän viikon tiistaina. Olin jännittänyt sitä viikkoja vihdoinkin tuli tämä päivä ja jos kaikki menee hyvin menen suoraan kauppaan ja ostan kantoliinan ns. palkkioksi. Ultrassa ei kuulunut sydänääniä, joten mentiin toiseen huoneeseen paremmalla koneelle. Ei sielläkään kuulunut ,sikiö on ollut kuolleena muutamia päiviä , se oli kauheaa kuultavaa ja olla siinä jalat levällään tutkittava. Sitten sairaalaan ottamaan istukasta näyte ja lisää tutkimuksia.
Kauhea päivä ja paljon kyyneleitä ja kysymyksiä päässä pyörimässä. Mieheni kotiin palattua meni tunteja ennen kuin rohkenin kertoa asiasta.
Aamulla halusin yksin lähteä sairaalalle. Verikokeita ja lääkettä pitkin päivää eikä mitään vaikutusta, illalla kun olin jo nukkumassa tuli lapsivedet ja aamulla tuli sikiö ja istukka ulos kokonaisina. Iltäpäivällä oli kaavinta. Perjantaina vasta pääsin kotiin.
Nyt pari päivää on ollut välillä helppoja välillä taas tulee surullisia oloja. Jonkin verran ollaan mieheni kanssa puhuttu asiasta, ehkä sitä ei vielä ole käsittänyt ettei lasta tulekkaan.
Tammikuussa olisi jälkitarkastus, joku tulehdus varmaankin oli aiheuttanut keskenmenomme.
Paljon tässä on vielä käsiteltävää ,mutta yritämme vaan ajatella positiivisesti tulevaisuuteen ja sitten kun olemme molemmat valmiita, niin yrittämään uutta lasta.
Sitä onnellista päivaa odottelen ja voimia kaikille keskenmenon kokeneille.
 
Pahoitteluni Sinulle.
Omasta kokemuksesta voin kuitenkin lohduttaa, että ajan myötä olo paranee ja mieliala kohenee. Ja lohdullista on tietysti myös se, että nyt tiedät että voit tulla raskaaksi, vaikka tällä kertaa kävikin näin onnettomasti.
Tsemppiä ja usko tulevaan!
 
Hei ..

Oma tarinani ei varsinaisesti kuulu tähän, mutta en itsekkään tiedä mihin "kategoriaan" kuulun..
Oltiin onnellisesti raskaana vielä keskiviikkoon asti. Joku sai varaamaan varhaisultran, ehkä uteliaisuus. Olisin halunnut nähdä mikä pieni tuola vatsassa kasvaa ja miten sydän sykkii..
Lääkäri pamautti, että tämähän on keskenmeno !!!! MITÄ?! seuraavaksi lääkäri kirjoitti kiireellistä lähetettä TAYSsiin, naistentautien polille, tyhjennykseen .. Kaikki meni ihan ohi.
No aamulla soitin Tayssiin ja sainkin ajan jo samalle päivää, siis eiliselle. Kohtu ultrattiin uudestaan ja nyt tämä naislääkäri joka oli huomattavasti mukavempi kuin keskiviikon mieslääkäri, sanoi, että ei vattassa ole ollutkaan ketään kasvamassa. :/ Raskaus on lähtenyt käyntiin, mutta alkio ei ole lähtenyt kasvamaan.
Nyt lääkäri epäilee rypäleraskautta tai ihan tavallista keskenmenoa. :/ Kävin sitten verikokeissa ja HCG 39000. Alkuperäinen suunnitelma oli, että olisin mennyt tänään kaavintaan, mutta nyt tehdäänkin niin, että menen tiistaina taas verikokeisiin ja keskiviikkona naistentautien polille.. kontrolloidaan HCG uudestaan ja katsotaan sitten mitä tehdään ..
Nyt en olekkaan enää raskaana. Enkä ole kantanutkaan mtn sisälläni. Tämä ei voi olla totta.
 
Hei!
Tässä minun tarinani..
Pieni verivuoto alkoi viikko sitten sunnuntaina. Sen verran tuli että pyyhkiessä jäi paperiin.
Mitään muita oireita ei ollut. Nyt perjataina iltapäivällä alkoi sitten runsas verenvuoto eli istuin pöntöllä ja
odottelin että vähenee. Kipuja ei ollut ollenkaan. Olo vaan meni hieman heikoksi. Varoitus, vuotokuvaelma...Kaksi kertaa sisältäni tippui isompi klöntti. Toinen oli halkaisijaltaan noin 3cm ja toinen pitkulainen pituudeltaan noin 5-8cm. En halunnut niitä sen kummemmin analysoida saatika tonkia. Muistuttivat raa-an maksan palasia. Oliko siinä se pikkuisemme vai mitä ne olivat...
Jos ei ollut niin pikkuinen uusi taivaan tähti on vielä tuolla sisälläni.
Tänään oli aamulla alkuraskaudenultra (tänään olisi ollut rv10) ja terveydenhoitaja totesi ettei mitään sykkivää näy ja näinhän sen itsekin. Jotain siellä kuitenkin oli joten kohta hakemaan lähete lisätutkimuksiin.
Edessä on siis todennäköisesti jonkun sortin tyhjennys.
Osaisiko kukaan vähän kertoa mitä on tulossa.
On tämä vaan aika raskasta eikä tätä kyllä ymmärrä kuin ihminen joka on kokenut saman.
Toki osasin varautua tähän sen viikon aikana jolloin vuosin vain vähän
mutta silti sydän itkee ja niin itkee tyttökin, vuolaasti.
Kiitos jo etukäteen jos joku jaksaisi kertoilla...
 
Moi Ilona3,

ihan alkuun- pahoitteluni. Tiedän miltä sinusta tuntuu, itselläni useampi keskeytynyt km.
Viimeisin oli 1,5 kk sitten rv 11+2.

Minut määrättiin samointein kaavintaan, koska viikkoja niin paljon ja kohtu ei aikaisemminkaan ollut lähtenyt itse tyhjentymään.

Joten jos kaavintaan menet, niin toimenpide on nopea, päiväpolilla ja sitten kotiin illaksi. (henkisestä puolesta en nyt siis puhu, koska kaikki tavallaan menetyksen käsittelevät).
Siitä siis alkaa toipuminen ja seurantakäynti oli kahden viikon päästä, jolloin lääkäri kehoitti oviksen bongattuaan antaa sen mennä, joten yhdet kuukautiset annoin tulla ja nyt taas yritämme raskautua.

Kaikilla toki yksilöllistä, kuinka kierto ja henkinen puoli tasapainottuu, joten en osaa kertoa kuin vain omasta kokemuksestani.

Paljon voimia sinulle!
 
Hei ja kiitos paljon sinulle Kaika kun kommentoit!

Sain lähetteen terveyskeskuksen lääkäriltä. Teki samalla sisätutkimuksen ja totesi vaan että verta ja hyytymää löytyy.
Soitin sinne päiväpolille ja tekevät tyhjennyksen lääkkeillä. Sairaanhoitaja sanoi niin kun kysyin pitääkö
olla syömättä ja juomatta ennen menoa. Menen sinne torstaina heti kahdeksalta aamulla.
Käyn huomenna tai keskiviikko aamuna oman terveyskeskuksen labrassa verikokeessa.
Katsovat siitä ilmeisesti hcg:n ja tulehdusarvot, näin olettaisin.
Mitään kipuja ei ole mutta torstaina varmaan tulee.
Tehdäänköhän se lääkkeillä tyhjennys siellä vai annetaanko ne mukaan kotiin.
Kuinkakohan kauan se varsinainen tyhjennys kestää...kai se on yksilöllistä...miten lääkkeet puree ja
kuinka paljon siellä on tyhjennettävää. Kamalaa kirjoittaa tällaisia.
Pikkuisen elämä ei jatkunut mutta itse on vaan oltava nyt reippaana ja otettava elämältä mitä se antaa.
Tämä oli sitä luonnollista karsintaa ja näin oli tarkotettu tapahtuvaksi.
Nyt on vaan hoidettava itsensä fyysisesti kuntoon. Henkinen puoli toipuu sitten pikkuhiljaa ajan kanssa...
 
Ilona minulla keskemeno heinäkuun lopulla. Vuoto alkoi 7+5 mutta ultrauksen perusteella kehitys oli lakannut 5-6. viikolla. Vuoto alkoi itsestään, sitten naistenpolille tk:n lähetteellä  ja sieltä sain napit käteeni. Lähdin polilta kotiin ennen puolta päivää ja he suosittelivat, että otan ekat napit seuraavana päivänä kaheksalta aamulla(ja kotona siis, nappeja sain kahdeksi päiväksi, päivä piti olla välissä ottamisessa), siksi että kivut ja runsas vuoto kerkeäisi varmasti rauhoittua ennen nukkumaan menoa! Eli siksi varmasti sinullakin aika noin heti aamusta! En tiedä otatko napit siellä vai kotona, mutta luulen että otat siellä kun aika noin varattu ja tiedät jo että napit tulee olemaan sinun hoito. Mahdolliset toiset napit(riippuu ihmisten kirjoituksia lukeneena paljon paikkakunnasta miten paljon ja millaisina päivinä nappeja otetaan!) sitten varmasti kotona. Jossain haluavat varmistaa, että vuoto lähtee käyntiin varmasti napeilla, joten voi myös olla kun sinulla jo on vuotoa, että otat napit heti alkaen kotona. Sen näät sitten siellä polilla.

Minulla ensimmäisen päivän napit lisäsivät vuotoa hieman, mutta olen sitä mieltä, että edellisenä iltana suurinosa tuli jo itsestään. Otin kaksi Panacodia nappien ottaessa ja silti tunsin kipuilua, mutta maksimissaan pari tuntia kesti se sellainen kovin kipuilu. Siitä "ylihuomenna" otin toiset napit ja ne eivät sitten tehneetkään enää mitään. Mielestäni ihan sama kuin etten olisi ottanut niitä. Eli varmasti kaikki raskausmateriaali oli jo vuotanut pois. Vuoto alkoi jo edellisenä iltana hieman hiipumaankin!

Kolmen viikon päästä katottiin hormoonit verestä, oli nolla. Siitä viikonpäästä oli solumuutos kontrolli(ollut syövän esiaste kohdunsuulla) ja lääkäri bongasi ovulaation. Ei käskenyt enää odotella kuukautisia ja nyt meidän "Toivo" on masussa, olen viikolla 16.!
 
se on aina kamalaa, kun tulee tollainen eteen. Sitä ei vaan tajua kukaan jolle ei oo omalle kohdalle sattunu. Meillä myös keskeytyny keskenmeno huhtikuussa. Huomattiin ekassa ultrassa jossa piti viikkoja olla kasassa tasan 12, eikä sykettä enää kuulunut. Syke oli loppunut viikolla 9+1. Sieltä sitten sekavi tuntein lähdin takasin töihin. Päivä meni oikeastaan tajuamatta koko asiaa..ilta itkien. Aamulla sovittiin että menen sairaalalle vielä ultrattavaksi jossa varmistetaan asia ja siellä  todettiin sama. Sitten jäin verikokeisiin. Ja parin päivän päästä jouduin osastolle, jossa tehtiin käynnistys jotta saatiin kohtu tyjäksi. Sain käynnistystabletteja ylä ja alakautta..Iltapäivällä pääsin kotiin.Olin tosin surullinen ja maassa ja mietin miksi just minä ja miksi just meille.
Kaveripiiriin on tän vuoden aikana syntynyt monta vauvaa ja kavereita sittenkatsellu vieressä kun odottivat omiaan ja itse kokenut tämän.. Siinä oli sitten kierto ja hormonit sekaisin monta kuukautta ja välillä tuli kuukautiset ja välillä ei. Soittelin gynelle ja sanoi et odottele rauhassa puoli vuotta ja jos ei ole tasaantunu niin katsotaan sitten. Koko ajan odotin ja toivoin..Sitten jossain vaiheessa kun kuukautisia ei kuulunu niin tein testin..joka oli positiivinen..tein taas testin ja taas ja taas. yhteensä 5 testiä peräkkäisinä päivinä ennen kuin uskoin ja uskalsin soittaa neuvolaan. Nyt viikkoja kasassa 16 ja edelleen pelottaa ja pyörii ajatukset päässä et mitä jos.. Tottakai onnellisia ollaan, mutta jotenkin ei uskalla. Toivotaan teillekin parasta ja todellakin tiedän noi tunteet!
 
Ilona3: minä olen nyt toista päivää saikulla kotona lääkkeellisen tyhjennyksen kanssa. Vuoto on toki yksilöllistä, mutta mulla alkoi n. 3 tuntia Cytotecin laiton jälkeen ja sitäpä tuli sitten niin että long plus -siteitä sai vaihtaa 3 kpl tunnissa. Hyytymiä tuli alkuvaiheessa runsaammin, nyt vain kirkasta vuotoa (yön jäljiltä oli pari pienempää hyytymää). Tässä alla muutamia kokemuksia toimenpiteestä:

Menin ihan omatoimisesti varhaisultraan yksityiselle kun tuntui varsin varhaisilla viikoilla kovia kipuja (supistuksia) öisin ja epäilin itse kohdunulkoista raskautta. Ultrassa alkio näytti olevan oikealla paikalla, mutta oli kovin pieni. Silloin laskettiin hedelmöitymisaikaa uusiksi. Tilannetta seurailtiin viikoittain, alkio kasvoi, viikot tarkentui mutta lopulta kävi ilmi että keskenmeno on tullut 6+2, pieni sydän ei siis koskaan ole sykkinytkään. Naisten polilla tehtiin vaginaalinen ultra ja otettiin verikoe (siitä katsotaan onko veriryhmä mikä, jos äidin veren rhesustekijä on miinus, voi alkion plus-veri tehdä hylkimisreaktion ja keskenmeno johtua siitä, tai näin minulle selitettiin, ja sitten vissiin katsotaan ne hcg-arvot myöhempää pissatestivertailua varten)

Lääkkeellinen tyhjennys on kuulemma kohdulle ja limakalvoille hellempi kuin mekaaninen kaavinta, mutta sitä ei voi kovin pitkälle edeneessä raskaudessa tehdä (menetelmä on sama kuin kemiallinen abortti). Ennen viikkoa 9 sen voi tehdä kotona, ja viikoilla 9-12 ottavat muutamaksi tunniksi polille seurantaan. 12 viikon jälkeen vissiin ainoa mahd. on kaavinta. Niin ja jos lääkkeellinen tyhjennys ei onnistu eli jos raskausmateriaalia jää kohtuun pitää se sitten kaapia.

Olipa muuten kiva kun olivat sitten polilla sotkeneet paperit ja perjantaina hoitaja siellä Mifegyne-tablettia tarjotessa alkoi kyselemään että "Oletko nyt ihan varma tästä päätöksestä".. Pyyteli kohta kovasti anteeksi että sullahan olikin tämä keskenmenon hoito eikä keskeytys...

Keskeytyneessä keskenmenossa eniten persettä on se, että raskausoireet on ollu ihan viime perjantaihin asti kovat, siis istukka porskuttaa ja puskee hormoonia tulemaan, vaikka alkio ei kasvakaan. Ei siis mitenkään ilman ultrausta voisi tietää ettei kaikki ole kunnossa! Mifegynehän sitten lopettaa istukan toiminnan ja ne 1-3 päivän päästä emättimeen laitettavat Cytotecit käynnistävät "synnytyksen" eli supistukset, jolloin raskausmateriaali poistuu. Reippaasti meni eilen särkylääkkeitä (kaikki mitä polilta sain plus muutama parasetamoli) ja muutamat rikkinäiset alkkarit saivat lopulta vapautuksen tästä maailmasta eli päätyivät roskiin. Mutta yksilöllistä toki vuoto on. Minulla alkoi lauantaina pieni tuhruvuoto Mifegynen takia, mutta sen kanssa kyllä pärjäsi. Nyt vaan oottelen että tyhjentyisi kokonaan, pääsisi viemään joulun jälkeen pissanäytteen ja uutta yritystä kehiin.... mies oli alkuun todella masentunut ja pettynyt, itse en osannut lohduttaa kun en uskonut todeksi keskenmenoa, kun vellotti ja oli niin "raskas" olo. Nyt kun vuoto on alkanut, jotenkin paremmin pystyy suhtautumaan, olen nyt nähnyt konkreettisesti että tämä oli tässä.

Voimia kaikille keskenmenon kokeneille! Meille tämä oli ensimäinen raskaus ja ensimmäinen km, joten tästä eteenpäin tilastot ovat vain enemmän puolellamme :) nyt syömään lohtu-piparitaikinaa. Olispa jo tammikuu..
 
Paljon kiitoksia Lyydia, Tirppa ja Hele81!
Olette ihania ihmisiä kun jaksatte kirjoittaa omien asioidenne lisäksi tänne valaistaksenne tietämätöntä.
Lyydialle ja Tirpalle sydämelliset onnitteluni!!!
Omasta surusta ja menetyksestä huolimatta on todella ihanaa lukea onnellisia tarinoita.

Hele81: Kertomuksesi oli minulle todella tärkeä ja sain siitä paljon. Ikävää että olivat sotkeneet paperisi ja vielä kysyivät että oletko varma päätöksestä. Huh huh!
Minullahan se keskenmeno alkoi itsekseen viime perjantaina viikon tiputtelun jälkeen.
Verta tuli aika kiitettävästi ja kaksi isompaa könttiä...en tiedä mitä ne oli.
Minua ei pelota siinä tyhjennyksessä se veren tulo tai kivut mutta ne köntit.
Kipua kestän hyvin mutta runsas veren tulo voi kylläkin tehdä olon aika huonoksi.
En uskalla kyllä katsoa pönttöön.
Voihan se olla että pikkuinen jo tuli sieltä mutta sitä riskiä en halua ottaa että katson ja näen.
En kyllä tiedä tunnistaisiko pientä sieltä varsinkin jos hänen kasvunsa on pysähtynyt jo paljon aikaisemmin.
No torstaina ne sitten katsoo mitä siellä on jäljellä.
Pientä vuotoa on edelleen mutta paperiin jää vain vähän verta ja tummaa hyytymää.
Mitään kipuja ei ole ollut koko tämän ikävyyden aikana.
Piparitaikina on kyllä hyvää...vaarana kuitenkin on että paistettavaksi voi jäädä yllättävän vähän...
mutta ainahan voi tehdä tai ostaa uuden taikinan!
 
Hei naiset!

Ilona3 minulla ne klimpit tuli pääasiassa sillon yhtenä iltana, jonka seuraavana päivänä otin sitten ekat tyhjennys napit. Toki sellaisia pieni hyytymiä oli jonkun aikaa, mutta selkeitä klönttejä mitä tarttisi pelätä, ei minulla kyllä tosiaan kauan tullut.

Hitsi, ei multa otettu polilla km aikaan verikoetta että oltais katottu tuo miinus. Hitto. No ne otti neljä viikkoa sitten neuvolassa, jospa ne olis soitellut jos olisin miinus..

Hele mä oisin varmaan tirpassut sitä tätiä jos se ois tollee sekottanut, että "oletko varma päätöksestä". Tapahtuuhan väkisin ihmisille virheitä, mutta tuossa tilanteessa tuntuisi varmasti aivan järkyttävän pahalle!
Meillä on sitten ilmeisesti ollut sama syy keskenmenoon, eli sydän ei ole pikkuisella lähtenyt lyömään..

Toivottavasti minä ja Tirppa annetaan teille paljon uskoa tulevaisuuteen! Toivon koko sydämestäni, että saisitte pian kokea onnistuneen raskauden! Mutta pieni "peloittelu" etukäteen, jos on yhtään niinkuin minä ja Tirppa(joten tirppa tiedän tasan miltä susta tuntuu ja ollaan näin samoilla viikoillakin) niin ei tästä osaa nauttia samoin kuin henkilö joka ei ole kokenut keskenmenoa. Täälläkin on kokoajan päässä pelko. Eilen tosin menin hieman eteenpäin asiassa ja uskalsin ensimmäistä kertaa hieman katsella vauvan vaatteita! Kävelin Prismassa hyllyn ohi, se siinä, en edes koskenut.. [:D]
Ja tiedättekö millä yritin lohduttaa itseäni keskenmenon jälkeen? Että ainakin me saimme jotain lähtemään alkuun! Onnistuimme tulemaan raskaaksi!

Mutta kliseisesti kyllä tästä masuasukista on nyt entistä enemmän kiitollinen kaiken tämän jälkeen!
 
Heips Lyydia!

Ei ne varmaan neuvolasta soittele. Mäkin sain tietää seuravalla käynnillä, että oo rhesus miinus. Ei mulle ainakaan kukaan oo puhunu, että se itessään lisäisi keskenmenon riskiä. Toki synnytyksessä voi lapsen ja äidin veret mennä sekaisin ja ÄITI saada hylkimisoireita, mutta sitä varten annetaan piikki. Eli kun piikin saa synnytyksen jälkeen ajoissa ei oireitakaan tule.

Vähän meni aiheen vierestä, mutta ajttelin valaista ettei turhaa paniikkia synny jos saat tietää olevasi rhesus miinus.. [:)]
 
Niina mulla taas tuttu piikitettiin heti raskauden alkuun kun saatiin tietää miinuksesta. Ja neuvolan tätikin puhui siitä nimenomaan olevan vaikutusta ihan raskauden aikanakin.. ?
 
Hassua kyllä!

Ei mulla mitään hämminkejä ole ollut ja vaan muutama ekstra verikoe, mutta en kyllä mitään piikkiä ole saanut. Raskaus ollut täysin normaali. En tiedä onko tuo sitten hoitsustakin kiinni, mutta ei mulla ole rhesus negatiivisuus vaikuttanut toimenpiteisiin tai raskauteen. [:D]
 
Ajattelin kirjoittaa oman kokemukseni asiasta. Siitä on n. 3,5 vuotta aikaa mutta silti tuoreessa muistissa. Ja tuskin sitä koskaan kokonaan unohdan.


Tulin yllättäen raskaaksi ollessani 16 silloisen poikaystäväni kanssa. Neuvolassa kävin ja kuulin ekasta neuvolasta lähtien tulevan lapseni sydänäänet (meiän neuvolassa on päältäkatottava ultra mitä ei missään muussa neuvolassa ainakaan täällä ole). Olin ihan onnesta soikeana vaikka 16 vasta olin ja olin päättänyt pitää lapsen, aborttiin minusta ei ole. Näin vierähti onnellisesti n. 3 kuukautta. Oli toinen neuvola käynti ja oli neuvolassa sijainen tms. sijaisen katseltua hetken mahanpäällisellä ultralla hän laittoi minulle lähetteen PÄKSiin. Sinne piti mennä samantien. Sain isältäni kyydin ja isäni odotti sairaalalla. Siellä katsottiin alapäänkautta olevalla ultralla ja niinhän tämä lääkäri totesi että sikiö oli kuollut. Olin aivan tyynenä tässä minua tutkittaessa ja itku pääsi kun olin laittamassa vaatteita takaisin päälle. Muistan kuinka minut talutettiin huoneeseen johon isäni oli jo viety ja minä itkin ja itkin. Onnellinen olen siitä että isäni oli siinä eikä tarvinnut yksin olla. Raskaus oli keskeytynyt sisälleni lääkäreiden mukaan ihan hiljattain. Minulta otettiin isäni laskujen mukaan 12 putkea verta enempää ei kerralla saatu kun veri rupesi hyytymään. Ja piti seuraavana päivänä mennä antamaan lisää verta labraan. Tunteet olivat aivan sekaisin. Sain jonkun niellettävän lääkkeen jonka avulla yritettiin saada raskaus lähtemään käyntiin, mutta perjantaiksi (silloin oli keskiviikko) laitettiin aika naistentautien osastolle. Synnytys ei lähtenyt käyntiin tabletilla joten perjantaina (oli pitkäperjantai) menin sitten naistentautienosastolle jossa synnytys käynnistettiin mekaanisesti. Näin synnytin kuolleen sikiön. Maailman tuskallisin päivä. Tästä lähtien olen vihannut pääsiäistä. Vieläkin on pääsiäisen aikoihin vaikeeta. haluais vaan et pääsiäinen menisi nopeasti ohi. Loppu illasta kaavittiin loput mitkä ei tullut synnytyksessä.


Olen siitä kiitollinen ettei keskeytys tullut wc-pönttöön tms. Kuollut sikiö vietiin tutkittavaksi helsinkiin ja sain tietää keskeytymisen syyn jälkitarkastuksessa.. Itselläni oli kaikki hyvin. Sikiö kuoli kromosomihäiriöön, ei ollut kehittynyt oikein ja olisi kuollut viimeistään oikeassa synnytyksessä (tarkoitan oikealla synnytyksellä sitä synnytystä mikä olisi tapahtunut lasketun ajan tienoilla). Syyttäisin varmaan itseäni vieläkin jos en olisi saanut tietää keskeytymisen syytä.


Muistanhan minä asian vieläkin tosi helposti, mutta vaikeista ajoista on päästy yli. Silloin kukaan ei kysynyt minulta kuinka voin tai en voinut oikein kenellekkään puhua miltä minusta tuntuu.

Nyt yritetään tämänhetkisen avomieheni kanssa saada lasta. yritystä 10kk ja kyllä välillä itselläni on mielessä käynyt että entäs jos en saakkaan enää lapsia. ja välillä katkera ajatella että olen melkein kerran saanut ja nyt jos en saakkaan niin ei se oo oikein.

Tärkeätä keskenmenossa on puhua asioista. Itse en puhunut kenellekkään tuntemuksista. Otan osaa kaikille jotka ovat keskenmenon saaneet. Ei ole mikään maailman helpoin asia :(
 
HEI KAIKILLE
ja pahoitteluni kaikesta mitä olette kokeneet ja kärsineet. Keskenmenot ovat rankkoja ja itselläni tällä hetkellä menossa jo neljäs perättäinen keskenmeno, kaikki tapahtunut vuoden sisällä..huh!!!
Keskenmenot ovat olleet alkuraskauden kmenoja ja tapahtuneet ennen viikkoa 8+5!
Tämä viimeinen oli raskas koska tunsin supistuksia ja kipuja jo alussa, enkä voinut uskoa kun rv 6+5 nähtiin sydänäänet...vuoto alkoi kuitenkin viikkoa myöhemmin, ja tänään rv 8+5 oli kuollut sikiö enää jäljellä.... tyhennys lääkket sain mukaani sairaalasta ja otin ne jo aikoja sitten mutta mitään ei ole tapahtunut vieläkään...tässä siis odotellaan jo kuudetta tuntia! Kauhulla odotan yötä..ja sitä kipua joka varmasti yllättää kesken unien!
Tänään otettiin hieman lisää verikokeita mutta sanottiin samalla että ei mitään löydetä, olet jo kuitenkin niin vanha...(täytän kohta 39v)..sitkeästi vain uutta yrittämään. Voi tätä surua ja pettymystä. KAUHEE TUNNE!!! Mutta en varmaan anna vielä periksi. Kunhan tästä noustaa niin vielä yritetään. (mies raukka[:D])
Tsemppiä ja voimia teille kaikille ja uusia tuulia vuodelle 2010 [:)]
 
Voi neitiruu! mä olin jo ihan varma että nyt sulla onnistuu! Olen kauhean pahoillani sun puolesta! Kuten jo tuolla supistuksia-ketjussa mainitsin että eihän tämä nyt niin kamalaa, että näin pian ensimmäisen raskautumisyrityksen jälkeen tultiin raskaaksi ja että eka keskenmeno meille, mutta tosiaan neljäs vuoden sisään kuulostaa aika rankalta. Olet vahva ihminen neitiruu! Ihailen sitkeyttäsi ja miehesi sitkeyttä! Kaikkea hyvää teille!

Itse tein sen tyhjennyksen kotosalla viikko sitten, kun ei alkanut iteksiin tulla ulos. Mulle antoivat niitä Cytotecejä 6 tbl mukaan että enste neljä, ja jos 4 tunnin päästä ei mitään tapahdu niin ne loput kaks, mutta ei tarvinnu; mulla alkoi vuoto siinä kolmen tunnin jälkeen niin että rysähti.

Kumma kyllä vuoto loppui jo lauantai-sunnuntai-akselilla -> pitänee soittaa polille että onko tämä nyt ihan normaalia kun lupailivat 2-4 viikon vuotoa. Voiko käynnistetty keskeytynyt keskenmeno keskeytyä? ÄHH!
 
Hele81! Kiitos viestistä ja kiva kuulla että sinulla tyhjeni hyvin..tai ainakin toivotaan niin! Itse pelkään kovasti sitä kaavintaa, täällä ei siis ole tapahtunut mitään.
Sitkeydestä en niinkään tiedä[:)] tulee vaan niin kova raivo päälle että ei millään haluis antaa periksi. Mies on kyllä ihan rikki kun vuoden verran olen ollut joko raskaana, keskenmenon tuskissa tai vatsakivuissa...aina joku este läheisyydelle. Ja aina on raskaudet olleet kivuliaita, niinkuin supistus palstalla kirjoitin...melkeinpä tiesin jo silloin että ei hyvää seuraa!
No keskenmenosta on aina kulunut noin 3-4 kk ja olen ollut taas raskaana.. katotaan tuleeko tästä minulle pakkomielle joka pilaa parisuhteen.. toisalta iän takia on pakko yrittää nyt eikä vuoden päästä!
Hele81, toivon sinulle myös kaikkea hyvää ja täällä varmaan jollain palstalla jatketaan [:)]
 
kerronpa nyt sitten oman tarinani tännekin...

plussasin ekaa kertaa toukokuussa, ilo oli suuri, olin pitkään halunnut lasta. tätä iloa ei kestänyt, jo reilun viikon päästä alkoi ruskea turhuvuoto. sitä kesti noin viikon. sitten alkoi kivut ja kunnon verinen vuoto. ultrassa todettiin raskauden menneen kesken ja epäiltiin tuulimunaa. kohtu tyhjeni onneksi itsestään kokokaan ja saatin lupa yrittää heti uudestaan. kipuja ei oikeastaan ollut ja vuotokin ihan kuin kuukautisissa.

tulinkin heti uudestaan heti raskaaksi ja tätä iloa kesti vähän kauemmin. noin viikolla 9 alkoi kuitenkin taas ruskea tuhruilu ja menin lääkärille. tuulimunahan se siellä. sain lääkkeet mukaan tyhjennystä varten (lähdimme samana päivänä kesälomalle, joten en voinut jäädä sairaalaan). mulla kuitenkin alkoi vuoto sitten itsestään ennenkuin ehdin niitä lääkkeitä ottaa. kipuja oli aika paljon ja vuoto oli todella runsasta ja klimppistä. jälkitarkastuksessa kaikki näytti hyvältä mutta varmuuden vuoksi piti odottaa yhdet kuukautiset ennen kuin saatiin lupa yrittää taas.

ilo olikin suuri kun huomasinkin olevani taas raskaana niitten yksien kuukautisten jälkeen. käytiin varhaiultrassa viikolla 6 ja kaikki näytti hyvältä. sydänkin siellä pamppaili. olo oli onnellinen ja odotin kovasti tämän päivän ultraa. siellä selvisi, että sikiö olikin kuollut melkein heti ultran jälkeen. 6 viikkoa olen siis kantanut kuollutta pienokaista. sain torstaille ajan lääketieteelliseen tyhennykseen ja meidät ohjataan sitten jatkotutkimuksiin koska tämä oli jo kolmas keskenmeno. raskautuminen ei siis ole meidän ongelma vaan joku muu meissä mättää. toivottavasti se selviäsi ja jollain konstilla vielä saataisi se oma lapsi kotiin. vaikka sitten luovutetuilla siittiöillä tai munasoluilla.

tsemppiä teille kaikille ja toivottavasti kukaan meistä ei enää joudu kokemaan tätä uudestaan!!!
 
Takaisin
Top