Ihan ensimmäiseksi täytyy sanoa se, etten ole yhtään varma että onko minulla ollut keskenmenoa vai ei.. Mutta epäilys on keskenmenolle [:(]
Tämä raskaus ei ollu ollenkaan suunniteltu, käytin e-pillereitä, jotka sitten pettivät. Joulukuun alussa sain kuulla olevani raskaana, eikä raskauden keskeytys käynyt edes mielessä. Olin ehtinyt olla jo jonku aikaa raskaana ennenku sain edes tietää olevani raskaana, joten raskauden alusta söin pillereitä useamman tovin.
Raskaus on sujunut muutoin ongelmitta, lukuun ottamatta alkuraskauden runsastaki verenvuotoa, jonka mukana välillä tuli hyytymiäki. No sitähän meni joka kerralla panikkiin, vaikka alkoi ensin niukkoina, mutta joka kerta oli menkkakivun tapasia kipuja.
Ensimmäisellä vuotokerralla sitten marssin hädissäni päivystykseen ja kerroin asian, nuori mies-lääkäri otti vastaan joka kyseli kaikkea mahollista ja teki sisätutkimuksen, vuotoa näkyi, muttei mitään solukappaleita, silti sanoi että keskenmenolta vaikuttaa, ja gyne-polille lähete. Siellä ultrassa maha-asukki liikkui ja sydän löi [:)]
Tuommosia vuotoja tuli aina viikon ja kahden välein, joka kerta jos tein vähääkää raskaampaa hommaa, ja aina maha-asukki oli kunnossa. Kyselivät suvun kaksosista, eikä sitten mitään muuta.
Tammikuussa sitten yhtenä iltana istuin kattomassa elokuvaa, lapsi ja mies olivat nukkumassa. Mietin vaa että jopa sitä aikasessa vaiheessa tulee virtsan karkailua, menin vessaan, housut oli verestä märät ja verta valahti hyytymineen ihanku ois tullu isommatki kuset.. Siinä sitten huusin itku kurkussa miehelle, herätettiin tyttö ja lähettiin ensiapuun.. Siellä olivat varmoja keskenmenosta ja mie hädissään olin että miksei voi ultralla kattoa tai ees kuunnella sydän ääniä onko elossa vai ei, hoitaja sanoo vastaukseksi "koska ei me voitais tehä mitään, erikoislääkärit tulee vasta aamulla" ja niin laittoivat kotia ja aamusta gynelle, taas maha-asukki liikkui ja sydän löi <3
Kuukaus sitten neuvolassa lääkäri alkoi puhumaan, että ilmeisesti oli kaksoisraskaus, ja toinen pikkusista ei jaksanut sinnitellä, mutta täyttä varmuutta ei koskaan saada asiaan. Siinä mietti, että vaikka oli ns.vahinko raskaus, eikä tienny mitään mahollisesta kaksoisraskaudesta, että olisko pikkunen ollu poika vai tyttö, olisko ollu isänsä tummat hiukset ja ruskeat silmät vai äitinsä ja siskonsa vaaleat hiukset ja siniset silmät, kumman nokka pikkusella olis ollu, olisko pikkunen ollu nauravainen, ja kumpi pikkunen olis ollu, tyttö vai poika.. Siinä mietti niin monia asioita, sitä itki, ja itkee välillä vieläki, vaikkei se oo täysin varmaa.. Onko äitin pikkunen nyt enkelikuorossa... [:(]
Mahdollisesta kaksoisraskaudesta toinen pikkusista sinnittelee vielä, viikolla 19, ja vuodot on loppuneet tuohon kovaaki kovempaan tammikuiseen vuotoon..
Tämä raskaus ei ollu ollenkaan suunniteltu, käytin e-pillereitä, jotka sitten pettivät. Joulukuun alussa sain kuulla olevani raskaana, eikä raskauden keskeytys käynyt edes mielessä. Olin ehtinyt olla jo jonku aikaa raskaana ennenku sain edes tietää olevani raskaana, joten raskauden alusta söin pillereitä useamman tovin.
Raskaus on sujunut muutoin ongelmitta, lukuun ottamatta alkuraskauden runsastaki verenvuotoa, jonka mukana välillä tuli hyytymiäki. No sitähän meni joka kerralla panikkiin, vaikka alkoi ensin niukkoina, mutta joka kerta oli menkkakivun tapasia kipuja.
Ensimmäisellä vuotokerralla sitten marssin hädissäni päivystykseen ja kerroin asian, nuori mies-lääkäri otti vastaan joka kyseli kaikkea mahollista ja teki sisätutkimuksen, vuotoa näkyi, muttei mitään solukappaleita, silti sanoi että keskenmenolta vaikuttaa, ja gyne-polille lähete. Siellä ultrassa maha-asukki liikkui ja sydän löi [:)]
Tuommosia vuotoja tuli aina viikon ja kahden välein, joka kerta jos tein vähääkää raskaampaa hommaa, ja aina maha-asukki oli kunnossa. Kyselivät suvun kaksosista, eikä sitten mitään muuta.
Tammikuussa sitten yhtenä iltana istuin kattomassa elokuvaa, lapsi ja mies olivat nukkumassa. Mietin vaa että jopa sitä aikasessa vaiheessa tulee virtsan karkailua, menin vessaan, housut oli verestä märät ja verta valahti hyytymineen ihanku ois tullu isommatki kuset.. Siinä sitten huusin itku kurkussa miehelle, herätettiin tyttö ja lähettiin ensiapuun.. Siellä olivat varmoja keskenmenosta ja mie hädissään olin että miksei voi ultralla kattoa tai ees kuunnella sydän ääniä onko elossa vai ei, hoitaja sanoo vastaukseksi "koska ei me voitais tehä mitään, erikoislääkärit tulee vasta aamulla" ja niin laittoivat kotia ja aamusta gynelle, taas maha-asukki liikkui ja sydän löi <3
Kuukaus sitten neuvolassa lääkäri alkoi puhumaan, että ilmeisesti oli kaksoisraskaus, ja toinen pikkusista ei jaksanut sinnitellä, mutta täyttä varmuutta ei koskaan saada asiaan. Siinä mietti, että vaikka oli ns.vahinko raskaus, eikä tienny mitään mahollisesta kaksoisraskaudesta, että olisko pikkunen ollu poika vai tyttö, olisko ollu isänsä tummat hiukset ja ruskeat silmät vai äitinsä ja siskonsa vaaleat hiukset ja siniset silmät, kumman nokka pikkusella olis ollu, olisko pikkunen ollu nauravainen, ja kumpi pikkunen olis ollu, tyttö vai poika.. Siinä mietti niin monia asioita, sitä itki, ja itkee välillä vieläki, vaikkei se oo täysin varmaa.. Onko äitin pikkunen nyt enkelikuorossa... [:(]
Mahdollisesta kaksoisraskaudesta toinen pikkusista sinnittelee vielä, viikolla 19, ja vuodot on loppuneet tuohon kovaaki kovempaan tammikuiseen vuotoon..
Hyvä sikäli että ainakaan kaavintaan en joudu, tämän nyt vastanneen lääkärin mielestä ultrakuvassakin näkyvä "jokin" on vain limakalvoa. Tietenkin sikäli jos olisi ollut positiivinen ja siellä olisi ollut joku tuloillaan olisi se ollut sikäli positiivista [:D]. No nyt voin sitten alkaa tosissaan jättää tämän kokemuksen taakseni. Pieni enkeli jäi olalle istumaan. Toivon että seuraava raskaus, milloin sitten tuleekin ajankohtaiseksi, olisi toisenlainen ja tuottaisi tuloksena elävän terveen pikkuihmisen meille [:)]
