keskeytynyt keskenmeno

Hele81: Mulla ainakin kävi niin että ei tyhjentyny kokonaan lääkkeillä vaikka sitä määrällisesti tuli ihan tolkuttomasti sitä tavaraa ulos, tuulimuna viikolla 5+2 alkoi vuoto, lääkkeellinen tyhjennys 6+1 ja sitten kaavinta 7+3 kun päästivät mut sairaalasta ultraamatta kotiin ton lääketyhjennyksen jälkeen. Ja koko tän ajan vuosin ja vuosin... Kaavinnan jälkeen vuoto rauhoittui heti ja loppui kokonaan 4pv kaavinnasta. Suosittelen, että käyt tarkistuttamassa tilanteen.
 
Toinen positiivisempi näkökanta, mulla tuli vuoto pari päivää runsaasti, sitten se alkoi jo hiipua. Ja kaikki oli tullut pihalle.

Joten se voi olla kumpaa vaan.. Tarkistuttamalla se selviää, mä en vaan jossain vaiheessa miettinyt, ettei olisi vuotanut kaikki pois. Kun he sanoivat, että VOI vuotaa pari viikkoa, ei että se VUOTAA.. [:)]
 
mun edelliset keskenmenot alkoivat itsestään ja viikossa kaikki tuli ulos. ekalla kertaa ei edes ollut mitään tarkistusta, sanottiin vaan et jos ei kuukautiset ala 6 viikon päästä niin pitää ottaa yhetyttä. tokalla kertaa vuotoa myös siis en viikon, tavaraa tosin rutkasti enempi kuin ekalla kerralla. silloin piti mennä jälkitarkastukseen 4 viikkoa vuodon alkamisesta. paikat ultrattiin ja todettiin et kaik on jees. nyt toivon selviäväni sillä viikolla taas vaikka mulle sanottiin että vuotoa voi esiintyä jopa 5 viikkoa!!!!! aika hurja aika... kyllä se viikko olis ihan jees [;)]
huomenna siis menossa lääk.tyhjennykseen.
 
Otin ja soitin polille, sanoivat siellä että on hyvinkin mahdollista että kohtu olisi tyhjentynyt 6:ssa päivässä, kun viikkoja oli noin vähän (6+2). Mulla on raskaustestiin meno vasta joulun jälkeen, luulen kyllä että ne kuukautiset ehtii siihen mennessä alkaa.

No, onpahan nyt varastossa mahdollisia tulevia keskenmenoja varten ihan kunnon läjä terveyssiteitä. Höh.
 
Voi tulitikku, onpa kurjaa tuo toistuva tilanne teillä. Symppaan kovasti! Positiivisesti ajatellen eikös nyt käy niin että pääsette tarkempaan syyniin siitä että mikä lienee taustalla... häntä pystyyn :) eiköhän sitä jonkin kuukauden odottajissa mekin vielä kirjoitella.

Tuntuu kamalalta ajatella, että kun itse odotin niin kovasti sitä sykettä, jota ei koskaan tullut, että ei pahimman pelkääminen olisi ohi vielä siinä vaiheessa.. sitten tulee rakenneultrat ja kaikki mahd myrkytyspelot... ja lokakuussa vauvan saanut kaverini kertoi että nyt hänellä on kauhea paniikki siitä että hengittääkö vauva, käy kuulemma kotitöiltä aina 10 minuutin välein tarkistamassa. Eli sydän syrjälläänhän tässä saa olla, ja maailman tappiin.

Voi miten me ollaan ikinä synnytty tähän maailmaan, kun polku on kiviä täynnä :)
 
kiitos,hele81!

kävin siis tänään siellä lääketieteellisessä tyhjennyksessä. toisin sanoen nyt odotan täällä kotona vuodon alkamista. pientä tihrua on tullut mutta ei sen suurempia klimppejä tai vuotoa. kipujakaan ei juurikaan ole, vielä, ollut. maanantaina pitää mennä takaisin jos tää tilanne ei tästä ala suttautumaan. sitten otetaan uudet lääkkeet tai mennään kaavintaan.

tammikuun puoleen väliin mennessä pitäisi tulla kutsu sinne tutkimuksiin. sain puhelinnumeron sinne et voi soitella jos sitä kutsua ei kuulu. aijon kyllä soittaa jo aikaisemmin, haluan kysellä miten tässä nyt edetään ja voidaanko jo yrittää raskautta ennen sitä. siinä vaan se ongelma et jos tulee raskaaksi niin ei pääse sinne. mikä sikäli on tyhmää koska ei meidän ongelma ole raskautuminen vaan se että siinä alkiossa tai jossain muussa on jotain vikaa!
 
kiitos tatjuska! voi kun mullakin alkais jo ne menkat! ymmärrän hyvin kuinka iloinen olet kun sulla ne alkoi. tunsin samoin edellisen km:n jälkeen. ne kuukautiset oli uuden alku. en muista milloin olisin ollun niin iloinen kuukautisista.

mulla iski epätoivo. tuntuu liian raskaalta. raskautuminenkin tuntuu pelottavalta. voiko siitä ikinä enää nauttia? pelkääkö sitä kokoajan? jos on useampi km takana niin kohtukuoleman ja myöhänen km:n riski kohoaa...ei helpota oloa yhtään. meen sit seuraavassa raskaudessa kerran viikossa ultraan. en halua enää tällaista.
 
Voimia kaikille keskenmenon kokeneille!
Itselläni jo neljäs raskaus ja 0 synnytystä. 2 spontaania n. viikoilla 7 ja yksi keskeytynyt keskenmeno huomattiin rv 11+4, oli kuollut myös noin viikolla 7. Ei sitä voinut todeks uskoa!
Cytoteceillä yritettiin eka tyhjentää kohtua 2 päivää. Sitten terveyskeskukseen kun olin aivan järkyttävän kipeä. Sieltä ambulanssilla sairaalaan ja lisää cytoteckiä. Seuraavana päivänä olikin kaavinta. Kuukautiset alkoi muistaakseni 6 viikon päästä kaavinnasta.
Nyt rv 14+3 ja kokoajan pelko ettei kaikki mene hyvin. "pessimisti ei pety"
Tsemppiä kaikille uusiin yrityksiin!
 
Kiitos tulitikku! Kuullostaa ihan samalta sun tilanne kuin mullakin, raskautuminen on tosi helppoa mut siitä eteenpäin ei sit niin mikään! Ja kokoajan saa jännittää. Toivottavasti pääsette pian yrittämään uudestaan!
 
memuli, kiva et teillä nyt näyttää noin hyvältä, antaa meillekin toivoa!!!

vietin illan kättärillä tänään. vähän olis tulehdusta ja sitä rataa. nyt antibioottikuurilla ja jos vointi huononee niin takas pitäs mennä...toiv ne lääkket auttais. persiistä tämmönen.

nyt on kuitenkin yksityiselle varattu tammikuulle aika niin ehkä saadaan selvitettyä mikä meissä on vikana vai onko tämä ollut vain huonoa tuuria. mites memuli teillä, selkiskö keskenmenojen syy?
 
Minulla on kaksi lasta 2000 ja 2002 syntymeet joiden jälkeen tullut surullisia uutisia toinen toisensa jälkeen. 2007 joulukuussa kohdunulkoinen jolloin tähystysleikkauksessa poistettiin munanjohtimessa kasvanut sikiö ja munanjohdin joka oli räjähtänyt sisälleni.
20085 huhtikuussa lääkepistoksella poistettu kohdunulkoinen raskaus, joulukuu 2008 keskenmeno ei vaatinut lääkettä mutta muutama kontrolli käynti antamassa verikokeen, nyt 2009 lokakuussa keskenmeno ei hoitoa ja nyt 12.12 alkoi vatsa kipu josta alkoi vuoto torstaina 10.12 kohdussa todettiin alkuraskauden ultrassa sikiö joka ok. Tänään kävin phks:ssa jossa ultrassa todettiin että vauvamme oli kuollut kohtuun viikonlopun aikana sain lääkkeet(cytotec) lääkkeen kotiin mukaan. Otin lääkkeen puoli neljä ja noin puolentunnin päästä alkoi koko selkää jomottaa, viiltää, kuumottaa ja kipu niin kovaa että tuskin pystyin edes kunnolla hengittämään tämä toistui kolmesti eka mukaan lukien seuraavan tunnin aikan. Nyt ei ole ollut muuta kuin pitä jomotusta alaselässä ja alavatsan tienoilla. Voi kun on ikävä..... [:(]
 
Minäkin siirtyilen hiljalleen tuolta elokuun odottajista tälle puolelle :(

Eli minulla olisi nyt tässä toinen raskaus tämän vuoden puolella menossa kesken.
Ulrassa näkymät ovat ankeat, mutta raskaushormoni jaksaa porskuttaa eteenpäin.
Kevät-kesällä saatiin ultran ruudulle pitkän odotuksen jälkeen jopa sydänääniä, mutta melkein heti tämän jälkeeen sitten se oli kuollutkin. Tosin sain tietää siitä vasta viikkoja myöhemmin, koska olin siirretty normaali neuvolan piiriin ja odotus ultraan kesti kauan.
Nyt kehitysviivästymä on vielä suurempi, eli jos etenee niin VIELÄKIN hitaammin.
Lääkärit sanovat nytkin, että voihan se olla että raskaus on alkanut yksinkertaisesti myöhemmin, mjutta hyvin vaikea sitä omiin viikkoihin on suhteuttaa ja tällä kertaa ei ultrassa saatu edes sikökaikuja.

Asia, joka minua kovasti pohdituttaa on kilpirauhasen vajaatoiminnan vaikutus raskauteen. Onko kenelläkään kokemusta?!?
Alustan tätä sillä, että olen saanut jo kaksi lasta. Ensimäinen raskaus laukaisi kilpirauhasen liikatoiminan erittäin rajuna. Ennen kuin sitä ehdittiin hoitamaan leikkauksella, odotin jo toista lastani. Molemmat raskausajat voin kuitenkin mainiosti!!!
Noh, toisen lapsen jälkeen minut leikattiin ja lääkitys on vuosien myötä saatu jokseenkin kohdilleen. Sairastan nyt siis liikatoiminna sijasta vajaatoimintaa.
Edellisestä lapsestani on kulunut nyt kohta 9 vuotta.
Ehkäisyä ei ole käytetty, mutta raskaaksikaan en ole tullut.
Ei sillä, että enne tätä vuotta olisimme sitä juuri yrittäneetkään, mutta ihan normaalia elämää tässä on eletty.
Nyt vain osaan ostaa testin, kun on ollut yritystä päällä ja kun sitten kuukautisia ei ole kuulunut.
Menneinä vuosina kipuja ja kuukautisten poisjääntejä on ollut useitä. Kivut olivat toisinaan niin pahoja ja toistuvia, että olin varma endometrioosista. Kuukautisten poisjääntiä en sen kummemmin ihmetellyt, sillä kuukautiseni ovat aina olleet epäsäännölliset ja jättäneet vuotoja väliin. Nyt melkein pystyisin lyömään vetoa, että olen kokenut näitä keskeytynetiä raskauksia enemmänkin.
Olen lukenut, että vajaatoiminta aihetuttaa sikiön kehittymisen hidastumistä ja tähän kuvioon se sopisi.
Siinä ei ainakaan ole ongelmaa, etten tulisi raskaaksi.... mutta siitä eteenpäin ei mikään tunnu etenevän oikealla tavalla.
Toivon niin, että jollain olisi vastauksia kyseisen ongelman suhteen.

Minä toivotan voimia, voimia ja vielä kerran voimia kaikille keskenmenon kohdanneille.
Ihanaa, että on tällainen paikka, jossa pystyy itseänsä purkamaan, kun välttämättä sitä ei pysty/tahdo muualla tehdä.
Mukavaan joulunodotusta <3
 
Hei Ninnu!

Ensinnäkin olen pahoillani kokemuksistasi! Itsestäni tuntuu, että nämä keskenmenot alkavat olla jo ihan liian yleisiä. Ja etenkin, että liikaa sitten samoilla ihmisillä huonot kokemukset jatkuvat!

Oletko lueskellut tuota yleistä vauvakuumeilu-puolta? Siellä on sellainen viesti-ketju kun joko nyt onnistaisi. Mielestäni siellä on ollut puhetta näistä kilpirauhasongelmista jollain kirjoittelijoilla, joten siellä voisit ehkä saada paremmin vastausta! Siellä on myös keskenmenon tai useankin kokeneita vauvakuumeilijoissa.

Itse en siis tuossa kilpirauhas asiassa osaa auttaa. Enkä järin muutenkaan kun oma kokemukseni jää "vain" yhteen keskenmenoon. Meilläkin kehitys lakkasi ihan alkuviikoilla, ja vuoto alkoi sitten siitä muutaman viikon päästä ennenkun pääsin neuvolaan tai ultraan..
 
Hei,
 
Tässä meidän tarinamme. Raskaus alkoi yllättäin ja odottamatta, pikkuenkeli oli tuloillaan elämäämme. Viime perjantaina käytiin ensimmäisessä neuvolassa ja raskausviikkoja oli 9+4 tai 10 vähän laskutavasta riippuen. Sydänääniä ei saatu kuuluviin, mutta se toki on varsin tavallista näillä viikoilla. Itseäni hieman huolestutti kun raskausoireet oli alkaneet hiipua jo hetkeä aikaisemmin.
Eilen ensimmäisessä ultrassa sitten todettiin ettei meidän pikkuenkeli ollutkaan enää elossa vaan kehittyminen oli pysähtynyt 7+5 aikoihin. Itselläni oli noihinaikoihin kaksi päivää lievää kuumeilua, joten se saattaa selittää keskenmenon. Ultran jälkeen sain esilääkityksen ja huomenna aamulla pitäisi sitten ottaa nuo abortointipillerit, jotta kohtu tyhjenee. Saatiin ultrasta kuva talteen, että ainakin siellä joku oli käväisemässä.
Itkettää kovasti, olimme kuitenkin jo valmistautuneet siihen uuteen elämäntilanteeseen. Toisaalta jos pikkuisessa oli jokin vika niin parempi toki tämä kuin se että olisimme joutuneet päätöksen tekemään itse, tai että keskenmeno olisi tapahtunut vasta kuukauden parin kuluttua.
Tämä oli minulle ja meille ensimmäinen raskaus ja myös ensimmäinen keskenmeno. Toivottavasti seuraavalla kerralla ei tätä tarvitsisi enää kokea, en edes vielä tiedä mitä kaikkea on edessä ennen kuin seuraavat kuukautiset tulee. Kunnon särkylääkkeet sain haettua apteekista eilen jo valmiiksi joten sikäli ei hurjia kärsimyksiä pitäisi tulla fyysisesti. henkinen puoli onkin sitten toinen asia. Onneksi rakkautta ja lämpöä tässä suhteessa on yllin kyllin tarjolla, meille molemmille.
Hyviä vointeja teille muillekin ja aurinkoista kevättä kohti!
 
IhaNainen pahoitteluni ensinnäkin tapahtuneesta :( tiedän miten ikävälle se tuntuu... täällä päättyi myös ensimmäinen raskaus spontaaniin keskenmenoon 9. raskausviikolla, reilu viikko sitten 10.1.
Mun kohdalla jälkihoito yms. meni ihan per****leen aika monessakin jutussa, kun en saanut apua vaikka terkkariin ja neuvolaan soittelin. Eilen pääsin kuitenkin vihdoin yksityisen kautta kaupungin yliopistolliseen sairaalaan, kohdussa kun siis oli vielä jotain materiaalia. Ei paljon mutta on kuitenkin...
 
Olisinkin kysynyt miten sun lääkkeellinen tyhjennys onnistui? Teitkö sen tänään? Toivottavasti se meni siellä paremmin kuin täällä... mä otin Cytotecit ohjeen mukaan alakautta kolmen tunnin välein, klo 9, 12 ja 15 mut mulle ei oo vieläkään tullut mitään seuraamuksia. Ei kipuja, ei vuotoa... eli tais olla ihan tehoton kuuri mulle.
Täytynee soitella huomenna polille että kauanko tässä oikein vielä odotellaan... oikein toivon että yön aikana edes jotain tapahtuisi ja voisi välttää tuon mahdollisen kaavinnan. Harmittaa jos joutuu siihen, kun lääkäri oikein painotti että siellä kohdussa on enää tosi vähän tavaraa...
 
Paljon jaksamista sinne teille! On tää vaan rankka kokemus mitä ei ymmärrä ennen kuin sattuu omalle kohdalle :(
 
Huomenia,
 
Melina84 pahoitteluni sinulle menetyksestäsi!

Ohjeet näyttää olevan vähän erilaisia eri paikoissa... Itsellä kaksi Cytotecia aamulla klo 7 yhtaikaa emättimeen, laitoin vähän ennen kuutta eilen. Mikäli olis ollut kovasti vuotoa niin pillerit suun kautta, mutta eivät kuulemma ole yhtä tehokkaita. Minulla ei mitään vuotoja etukäteen ollut. Supistuksia oli sitten jostain puoli kasista ilta kahdeksaan/yhdeksään saakka epäsäännöllisen säännöllisesti. Ensimmäiset oli tosi turkaisia, meinasi taju lähteä vaikka olin ottanut Panacodin samaan aikaan kun  laitoin nuo Cytotecit. Olis kai pitänyt ottaa noin tuntia ennen, että olis kerennyt vaikuttaa paremmin. Niin ja muuten ystävälläni oli ollut sitten kolmannet ohjeet eli kolme Cytoteciä kuuden tunnin välein... Tiedä sitten mistä nuo erot johtuu ja miten vaikuttaa tehoon.
Sattui niin kovin ne supistukset. Itsellä auttoi kuumavesipullo tuossa vatsan päällä, ja jaloittelu. Illalla kun supuistelu oli jo lähes poissa kävimme vielä miehen kanssa pienellä kävelylenkillä ulkona. Tosi tuskainen päivä takana, en todella toivoisi kenellekkään. Vuotoa tuli ihan reilusti ja vessassa käydessä klimppejä kuulosti putoilevan pyttyyn. Enpä sitten tiedä millaista tavaraa tuli. Tänään tuntuu ettei enää supistele ja vuoto on kohtuullista kai. Siis ei nyt joka tunti tarvinnut eilenkään sitä vaippaa (siteestä tuskin voi puhua kuuden pisteen tollukoilla) vaihtaa, ja nyt ihan tuollainen reilumpi tavisside. Ajattelin että tänäänkin pitää ulkoilla tässä jo päivällä vähän että loputkin varmasti tulee ulos.
Onneksi on ystävä jolla oli taannoin samanlainen kokemus niin pystyin puhumaan jonkun kanssa tuntemuksista. Toki rakkaani on tukenut ja töiden jälkeen hellinyt minua, mutta tuntui tärkeältä että oli joku jonka tiesi kokeneen tämän.
 
Muistakaa käydä ultrassa lopuksi, koska mulla lääketyhjennyksen jälkeen vuoto palasi ja jouduin lopulta kaavintaan. Siltikin vaikka sitä tavaraa oli kolmen viikon aikana tullu ulos ihan hirveesti. Ensin meni siis kesken itekseen mutta ruskuaispussi ei vaan tullut ulos. Sitten lääkkeet ja seuranta sairaalassa mutta ilman ultraa kotiin. Ja 3pv päästä runsas vuoto alkoi uudelleeen ja jouduin takaisin sairaalaan jossa lopulta tehtiin kaavinta. Ja mullehan ei voitu noita tabletteja alapäähän laittaa kun oli sitä vuotoa eli otin suun kautta yhteensä muistaakseni kahdeksan niitä.
 
Huomenta,
Pahin taitaa ainakin fyysisessä mielessä olla ohi. Eilisen iltapäivän jälkeen ei vuotoa ole enää ollut ja kivutkin/supistukset ovat jo olleet varsin vähäisiä viikonloppuna. Keskiviikkona siis otin sen tyhjennyslääkesatsin, ja koko päivä oli todella tuskaista ja ystävätär saman kokeneena sanoi että kyllä ne ihan synnytyssupistuksia vastaa kivultaan. Minulla siis vuoto kesti viisi päivää, ja tyhjennyspäivänä oli supistuksia säännöllisen epäsäännöllisesti aamusta iltaan.
Tänään tulin töihin ja yritän nyt jotenkin alkaa palautua sieltä pilvilinnoista tänne normaalielämään. Ei tämä mitenkään mukavaa ole. Olisin niin mielellään sen pienokaisen saattanut elävienkirjoihin saakka, vaan pikkuenkelin ei tainnut olla vielä aika tupsahtaa tänne.
Itku tulee oikeastaan enää silloin kun puhun asiasta jollekin, ei enää jatkuvasti. Kaupassa vauvantarvikkeiden kohdalla tulee suuri suru ja kaipaus, muttei kuitenkaan itkua. Toivottavasti seuraava raskaus päättyy aikanaan oikeaan aikaan ja terveeseen pieneen lapseen, meidän perheeseen.
 
Takaisin
Top