kertominen..

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja jl86
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Me ei olla vieläkään kerrottu omille vanhemmille tai muille, vaan 2 miun ystävää tietää :D töissä ajattelin kertoa sit elokuun lopulla ku työkuviot selviää. Saakohan tän pidettyä salassa sinne asti. Mulla ehkä 3 vaatetta jotka piilottaa pömppömahan nii toivottavasti kukaa ei sitä rupee kattomaan ku aina vaan samat vaatteet päällä :D enkä mie sille työkaverille haluu kertoo jonka kanssa ei oo sujunut koska aina on riski et jutut lähtee leviämään.. Hei millon viimeistään pitää pomolle kertoa jos ei.muuten oo pakottavaa syytä? Oliko se viim 3 kk ennen äitiyslomalle jäämistä?
 
Mpop mä kerroin isälle vasta eilen ultran jälkeen. Tai siis lähetin kuvan, en ees kirjottanu siihen mitään :D äiti tiesi edellisestä ultrasta asti. en normaalistikkaan tykkää mistään hössötyksestä ja nyt tuntuu et viä vähemmän kestän mitää ylimäärästä höpötystä :D esimerkiks eilen töissä työnantajan äiti kysy et kuinka on menny ni mun meni HETI hermot ja meinasin jo tiuskasta että mitäs se sulle kuuluu :D
 
Työnantajalle on ilmoitusvelvollinen yleensä asiassa kuin asiassa sen pari kuukautta aiemmin :)
Mm. Hoitovapaa kuuluu myös näihin.
 
Omalle äidilleni kerroin varhaisultran jälkeen 8+ .. Mies kertoili vanhemmilleen pian tämän jälkeen.. Omalle isälleni lähetin eilen kuvan Nt-ultrasta :)
 
4135d99bcbeb47a63d2eb2566be19f0d

Tollanen kuva lähti äsken facebookkiin
 
Mä pidän ihan normaalina että yksin pitää jaksaa vetää portaat ylös pyörätuoliasiakas, vai ootteko joskus nähneet invataksia kahdella kuljettajalla ;) ? Nyrkkisääntönä toimii että oman painon verran saa vedettyä puolikkaan kerroksen, mutta en mä kyllä yli 100kg vedä mihinkään. Kerran oli pitkä lihaksikas mies vedettävä 12porrasta, mutta onneksi sillä oli vahvat käsivoimat niin se piti renkaista kiinni ja auttoi niistä kelaamalla ylöspäin. Toiste en sen asiakkaan tilausta ole ottanut, saa jäädä mieskuskeille.
 
ARGH! Mulla on alkanut suu käymään, vaikka ultra on vasta huomenna. En tiedä mikä muhun on mennyt, kun tähän asti oon hyvin selvinnyt tilanteista. Eilenkin selvisin juhlista iiiiihan sinne loppuiltaan asti ja sitten piti parille mennä möläyttämään. Nyt ressaa huominen, että mitä jos siellä ei olekaan kaikki kunnossa ja nyt oon niin monelle jo kertonut :sad001
 
Me saatiin mieheni kanssa tietää raskaudesta juuri ennen mökille lähtöä juhannuksen kynnyksellä. Päätettiin varuiksi tehdä testi, koska viinitonkka ja skumppia oli pakattu reippaasti mukaan. Kaksi epämääräistä viivaa sai meidän tekemään toisen testin, ja kolmannen, ja vielä neljännenkin kaiken sählingin ja sekavien tunteiden keskellä :-D Kyllä ne viivat vaan siinä oli ja juhannuksesta tuli mun osalta holiton. Juhannusporukalle oli siis kerrottava jo viikolla 1-2!! No ne olivat meidän lähimpiä kavereita eikä yhtään sitä epäröity. Oli ihanaa saada puhua asiasta jollekin!

Seuraavana päivänä kerroin myös parhaalle ystävälleni. Miten kukaan voi pitää tällaista sisällään??! :-D Myös mieheni kertoi tärkeimmille ystävilleen aivan alkuvaiheessa. Varhaisultran jälkeen kerroimme myös molempien vanhemmille ja kavereille muille sitä mukaan, kun ollaan heitä nähty.

Me ajateltiin se niin, että okei, epävarmaa vielä, mutta kyllä me niitä ystäviä ja läheisiä tarvitaan silloinkin, jos jotain kävisi. Silloin pitää voida puhua jollekin ja saada tukea. Joten, miksi pantata turhaan. Nyt rv 11+2, reilun viikon päästä ultra ja luulen, että sen jälkeen puhutaan jo aika lailla joka suuntaan :happy093
 
Mulle molemmista raskauksista kertominen on ollut jostain syystä hirveen vaikeeta, jännitän jotenkin ihmisten reaktioita. En tajua miksi, siis kai tällaseen uutiseen nyt pääsääntösesti suhtaudutaan ihan positiivisesti. Mutta jotenkin mua silti jännittää. Ehkä se on sellanen hössötys ja kaikki mikä siihen liittyy. Yleensä heti kertomisen jälkeen mun olo helpottaa, joten oonkin koittanut saada sen vaan pois alta ja kertoa kaikille 'oleellisille' asap.

Mä tiedän, että jos jotain menis pieleen, mun ois kuitenkin pakko kertoa melkein kaikille läheisille. Ja tiedän, että se kävis jopa ilman tätä jännitystä. Oon sellanen luonne, että käsittelen kaikkia vaikeita asioita puhumalla, puhumalla ja puhumalla. Kaikkien kanssa, jotka vaan jaksaa kuunnella ja varmaan niidenkin, jotka ei niin jaksais. Hassua ehkä, että vaikeita asioita haluun käsitellä puhumalla ja jakamalla, mutta ilmeisesti iloset asiat sitten pitäsin mieluummin ihan vaan omana tietonani :D. Tai kyllä mä siis haluan kertoa ihmisille, en vaan meinaa osata....

Tulipa sekava sepustus, mutta ehkä joku saa fiiliksistä kiinni...
 
Me kerrottiin minun vanhemmilleni, veljelleni ja parhaalle kaverille heti plussan jälkeen. Miehen vanhemmille ekan neuvolan jälkeen. Sitten muut tietäköön sitten kun huomaavat mahasta tai kysyvät jostain syystä aiheesta. En osaa ite alkaa toitotteleen asiaa joka suuntaan. Aina kuitenki se mielessä, et mitä vain voi vielä sattua ja en jaksa jauhaa sit asioita joka suuntaan jos huonosti kävisi jossai vaiheessa.

Ensimmäisen kohdalla oli samoin. Kaks kaveria riitti jakamaan raskausjutut mun kans kun olivaa yhtäaikaa raskaanakin.
 
mulla oli vähän vaikeuksia kertoa yhdelle ystävälle, joka ei pidä lapsista. Päin naamaa en saanut sanottua, joten lähetin sitten ultran jälkeen ultrakuvan viestillä tälle kyseiselle ihmiselle ja oikein positiivinen vastaanotto oli. :)

Nyt jo varmaan puoli tamperetta tietää että oon raskaana, kun annoin vanhemmille luvan, että saa kertoa eteenpäin... (ultran jälkeen annoin luvan)

Isä on kuulemma kertonut "kaikille" ja äitikin oli jo kuulemma töissäkin puhunut... :D
Eli käytännössä kaikki muut paitsi mun työkaverit ja jotkut ei-niin-läheiset kaverit siis tietää.. :D
 
Kerroin tänään työpaikalla pomolle. Kyllä jännitti, vaikka tiesinkin, et mitäpä siinä, mulla on vakityö yms.

Ens viikolla sit jos kertoilis lopulle työporukalle, aattelin jonkun tarjottavan viedä kahvipöytään ihan ja siihen kirjoittaa saatteeksi jotain tyyliin "balacenia tarjoaa tulevan perheenlisäyksen johdosta" tms.
 
Balacenia, miten pomo otti asian? Mua jännittää hirveesti ajatus pomolle kertomisesta, kun sen aika joskus on..
 
Balacenia, miten pomo otti asian? Mua jännittää hirveesti ajatus pomolle kertomisesta, kun sen aika joskus on..

Hyvin otti asian! Onnitteli tietenkin, ja kyseli vähän miten oon voinu. Ilmoitin samalla, että mulla on yks neuvolakäynti parin viikon päästä, joten tulen vähän myöhemmin töihin. Ilmoitin myös rakenneultran ajankohdan ja pomo siinä pohti ääneen, et olikohan se sellainen, et saa käydä työajalla... Noh se selviää myöhemmin, siihen kuitenkin vielä melkein 2kk aikaa... :D
 
Hyvin otti asian! Onnitteli tietenkin, ja kyseli vähän miten oon voinu. Ilmoitin samalla, että mulla on yks neuvolakäynti parin viikon päästä, joten tulen vähän myöhemmin töihin. Ilmoitin myös rakenneultran ajankohdan ja pomo siinä pohti ääneen, et olikohan se sellainen, et saa käydä työajalla... Noh se selviää myöhemmin, siihen kuitenkin vielä melkein 2kk aikaa... :D

Hui kauhia! Toi tilanne vaan pelottaa mua ihan hirveesti! :/ :D mutta kiva että sulla se meni noin hyvin :)
 
Siis kyllä muakin etukäteen hirvitti!
Kädet tärisi kun menin johtajan toimistoon.. :D

Onko sun pomo mies vai nainen?
Mun pomo on kahden (aikuisen) lapsen äiti, joten ehkä osaa suhtautua hyvin näihin uutisiin... :D
 
Eka työkaveri kysyi tänään, että ootanko. Oli kuulema heti huomannut, vaikka koitin sellaset vaatteet valita, ettei näkys. Että se siitä sitte, ei näköjään tarvii itte kertoa. :rolleyes:
 
Ihan kuin niillä siellä ultrissa olisi mahdollisuus tarjota aikoja ihmisten työaikojen mukaan, että jos ei työajalla saa käydä niin olen sanaton :D
 
Takaisin
Top