Joulukuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja PikkuR
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Hei te muut, joita väsyttää ja joilla on huono olo - miten teette liikunnan kaa? Mä oon vaan pakottanut itteni liikkeelle, vaikka se ei aina todellakaan paranna oloa. Ärsyttää, kun en tiedä, mikä on järkevää :( Äsken kävin tosi lyhyellä (ehkä 2km) ja rauhallisella kävelyllä ja siitäkin tuli paha olo ja tuntuu, että oisin juossut maratonin.
 
Minä oon tehnyt sen ratkaisun, että en liiku... Hyötyliikuntaa tulee arkena pyöräillen 15-20km/päivä ja sen lisäksi liikkuvainen työ, joten olen ajatellut että riittää. Ei miulla ole ollut voimia muuhun, kun töissä olen käynyt kuitenkin normaalisti. Ylimääräiset ponnistukset alkaa heikottaa nopeastikin.

Kun olo tästä kohenee, niin voinnin ja jaksamisen mukaan aion käydä kävelyillä ja tehdä kevyttä lihaskuntoa, jotta ei ihan raihnaistu. On vaan pitänyt osata hidastaa jo tässä vaiheessa tosi paljon elämän rytmiä, kun normisti oon monessa mukana ja meen yhtenä tuulispäänä ja kotona vaan kääntymässä :D
 
mää touhuun koiran kanssa ja aloitan mamma pilateksen tammikuussa. Mutta sallin itselleni löhöily päiviä ja en tunne huonoa oloa jos mies hoitaa koiran.
 
Niin tottakai hyötyliikuntaa tulee, mutta ei muuta siihen päälle... :) josta sain ekassa neuvolassa kaameet valitukset ja passituksen/patistuksen lenkkipolulle. Ei auttanut, vaikka kerroin päivittäin toistuvasta oksentelusta ja heikotuksen tunteesta. Hyötyliikunnan määrällä ei ollut mitään merkitystä neukkarin tätille.
Tuomio oli vaan, että 15 minuuttia pitää kenen tahansa päivässä liikkua.
 
Omituista, Tomu. Olisin ymmärtänyt, jos täti ois passittanut sut salille, koska lihaskuntoahan raskauden - saati synnytyksen! - aikana tarvii. Mut että lisää aerobista tohon. Hohhoijaa...
 
No näinpä, painojen nostosta ei mitään puhuttu...(enpä muutenkaan tykännyt siitä tädistä :/ Miehen mielestä oli kyllä mukava ja asiansa osaava.) Pienien painojen nosto onkin ollut ainoa extraliikunta mitä olen satunnaisesti nyt tehnyt :)

En kuitenkaan mieltäni alkanut pahoittaa, kun tiedän vallan hyvin liikkuvani tarpeeksi :) siihen ei paljoo yks neukkutädin huomautus/vaatimus/TUOMIO :D vaikuta yhtään.
 
Muokattu viimeksi:
Mä oon vielä vedellyt maasta 80kg x 10 sarjoja, enemmänkin nousisi (mun normi on 110kg), mut pelkään vaan lisäävän pahaa oloo, jos liikaa riehun.

Muutenkaan en oo painoja vähennelly ku ehkä kymmenellä prosentilla. Sit vähän pidempää sarjaa vaan. Pidän niin tosi tärkeenä ylläpitää lihasmassaa ja -kuntoa raskauden aikana. Se ehkäsee sokeriongelmia, liikakiloja, kipuja ja edesauttaa jaksamista ihan yleisesti. Ja sitä ei vaan saa lenkkipoluilta.
 
Mä oon joutunut jalkatreenissä ja just esim. mavessa keventää vähän reilummin painoja, mut osittain senkin takia että en pysty enää salivyötä käyttämään, kun se painaa mahaa. Muut treenit oon vetänyt lähes samoilla painoilla, mut on niissäkin pitänyt vähän keventää, kun ei vaan yksinkertaisesti jaksa yhtä hyvin kuin ennen. :confused: Ottaa pattiin kun joutuu keventää treenejä ilman näkyvää syytä. :D Niin ja lepopäiviä tarviin kans aiempaa useammin.
 
Mä oksennan poikkeuksetta jalkatreenin jälkeen ja painot on todella _KEVYET_. Yläkroppapäivinä tarvii vaan pidellä oksennusta..taino ainakin vielä. Et ei oo hirveesti himoja salille mennä tekee mitään..
 
Mulla on nyt ollut 1,5 kk liikunnat täysin tauolla työmatkapyöräilyä lukuun ottamatta. En olis tän pahoinvoinnin takia kyennyt käymään missään, ja pyöräillessäkin on saanut yökkiä aika reippaasti. Liikkumattomuus tuntuu tosi ikävältä, tuntuu että kaikki lihakset on kadonneet ja kroppa on aivan vetelä. Oon päättänyt että uuden vuoden jälkeen aloitan taas liikunnan oli olo mikä tahansa. Täytyy vaan yrittää löytää sellasia juttuja missä ei oksennus niin helposti lennä. :)
 
Koalatiara sanoi:
Mä oksennan poikkeuksetta jalkatreenin jälkeen ja painot on todella _KEVYET_. Yläkroppapäivinä tarvii vaan pidellä oksennusta..taino ainakin vielä. Et ei oo hirveesti himoja salille mennä tekee mitään..
Click to expand...
Sama. Tosin mulla käy noin joka treenin jälkeen + olo on ihan hirvee koko loppupäivän. En sit tiiä, mikä on fiksua, mut haluun anyway reenata.
 
Ite oon vielä kyennyliikkuu entiseen malliin. Ongelmana on ollu pari viikkoo lähinnä ajan puute. Ennwn joulua olin yövuoroissa ja sitä ennen iltavuoroissa ni liikkuminen jäi 8 tuntiseks töissä juoksemiseks päivittäin, joulun aikaan ei kerenny ees lenkille ku piti sukuloida ympäriinsä ja tulin sit viel flunssaan. Onneks arki alkaa taas ja kunhan flunssa helpottaa ni lähen taas liikkumaan. Mut väsyn joo helpommin ja kohta ei saa enää vatsojakaan treenailla samaan tapaan, eka kolmannes alkaa olla taputeltu..

Minuu ärsyttää anoppi. Kerrottiin sille aattona uutiset ni sithä mie en saanu ees tiskeissä auttaa ja ois vaan pitäny maata sohvalla. Kuulemma kaikki liikunta pitää jättää ja voi voi mitenhän ny siellä töissäki ku joutuu tekemään asukkaiden siirtoja ja sehän on TYÖTÄ! Tähän asti on vaan ihailuu saanu ku on nii hyvin itsekuria et saa itsensä lenkille ja salille lähtemään ja hieno homma ku pitä itsensä kunnossa. Äh.... Kyllähän se Nanna Karalahtikin treenaa iha normisti ja raskaus jo yli pyolivälin. Mitä 240kg prässissä? Toki oman voinnin mukaan. Työkaveriki aktiivikuntoilijana ja personal treinerina kolmatta odottaessa joutu alkuraskaudesta jättää treenit tauolle mut sen jälkeen pääs treeneihin kiinni ku olo parani. Et tsemppiä, kyl sitä kuntoo kerkee taas nostattaa vaik tuntuis nyt et on iha rapistunu. Ja olo ku paranee ni saa taas likunnasta ilon irti. :)
 
Täälä ollaan edelleen vuodelevossa. Eli neuvolatädin saarnan "ei yhtään lisää painoa ennen puoltaväliä vaan lisää liikuntaa" voi varmaan jo unohtaa. -_-
 
Tsemppiä velmu vuodelevossa jaksamiseen.

Mulla on kauhea ahdistus tän raskauden kertomisesta nyt lähipiirille. Tässä ollaan jo 13+3 eli kohta pitäisi vissiin oikeasti jotenkin saada tää tieto ulos. Isälleni kertominen siis ahdistaa. Jotenkin tuntuu että joudun hänelle hirveästi puolustelemaan ja perustelemaan tätä valintaa ja kun muutenkin olen nyt herkillä näiden hormonien kanssa, voisi lyttääminen jäädä kaivelemaan syvästikin. Normaalisti olen aika paksunahkainen enkä välitä toisten ihmisten mielipiteistä mutta minne olen sen luonteenpiirteen kadottanut tämän raskauden aikana...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top