Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Falpony, mitä sun isällä sun raskautta vastaan ois? Mun iskä on onnensa kukkuloilla tulevasta ukkiudesta :D
Joulukuun höpinät
- Ketjun aloittaja PikkuR
- Aloituspäivämäärä
Falpony
Satasella mukana keskusteluissa
Se että olen alle 30v, opiskeluni vasta loppuvat eli en kerkeä menemään töihin ennen vauvaa, emme ole miehen kanssa naimisissa tai edes olleet "tarpeeksi" monta vuotta yhdessä jne. Tämän kaiken lisäksi asiaan vaikuttaa äitipuoleni katkeruus koska he eivät isäni kanssa koskaan onnistuneet biologista yhteistä lasta saamaan hoidoista huolimatta. Phuh...
Nepeta Cataria
Keskustelujen kuninkuusravaaja
Heinämammat 2016
Elomammat 2018
Eloäidit 2020
Helmikuiset 2022
Toukokuiset 2024
Mut hei! Sullahan on opinnot takana, mies jonka kanssa haluat perheen perustaa (naimisiin ehtii nopsaakin jos mies haluaa välttää isyyden tunnustus-rumban). Ei ne parina yhdessä vietetyt vuodet ole niin tärkeitä perheen perustamisen kannalta, jos pari on yhtä mieltä asioista (ainakin mitä lastentekemiseen tulee). Näin likempänä neljää kymmentä ei todellakaan käynyt mielessä lykätä lasten tekoa jonkun sopivan vuosimäärän vain sovinnaisuuden takia, kun biologinen kello helkkää niskassa.
Ukkius on sitäpaitsi paaaaljon helpompaa kuin isyys, voi napsia rusinat vanhemmuuden pullasta ja hoitaa lasta vain silloin kun itselle sopii. :) Jospa isäsi hetken pohdittuaan näkee myös asioiden valoisan puolen. Raskausaika on valmistautumisaikaa koko suvulle.
Vuoden alustahan isyyden tunnustus onnistuu ihan neuvolakäynnillä mum käsityksen mukaa.
Mäkin olen vielä alle 30 v. ja kolmas tulossa eikä vieläkään vakituista työtä, vaan määräaikaisena. :)
Eiköhän ne isät pappoina pehmene!
Olen uupumuksen vuoksi lähinnä makoillut työpäivien jälkeen, vasta nyt pystyn käymään lenkillä ja edes harkitsemaan jotain muutakin liikuntaa
.Ja velmulle toivon pitkiä hermoja lepäilyyn!
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
No voi helvetti. Mulla on aika sama tilanne ku sulla, oon 26, vastavalmistunut maisteri ja miehen kaa yhdessä 2,5v. Vanhemmat onneks (vähän liiankin) innoissaan tästä pikkukaverista. Oon saman ikäinen ensisynnyttäjä ku äiti oli.
Falpony
Satasella mukana keskusteluissa
Kiitos kaikille. Luettuani teidän tilanteitanne omanikaan ei näytä niin "synkältä" kuin hormoonimasennuksissani päivällä ajattelin. Ja niinhän se on että itseämme varten me tätä elämää eletään, ei muiden mielipiteiden takia. Välillä vaan tuntuu että vajoan sellaseen masennuksen alhoon missä kaikki näyttää jotenkin epätoivoiselta 
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Falpony, kyllä mä ainakin ymmärrän sen, että omilta vanhemmiltaan haluais tuen näin tärkeelle asialle. Kyllä niistä mulle on tullu ihan uudella tavalla merkityksellisiä - etenkin, kun äitin tekemä ruoka on jostain syystä sellanen, mikä uppoo parhaiten :D Mut mä en jotenkin jaksa uskoa, että sun isä kovin kauaa ainakaan viittii kiukutella. Kyseessä on kuitenkin sen lapsenlapsi.
Falpony
Satasella mukana keskusteluissa
Nimenomaan se tuki olisi mulle iso asia, onhan tämä iso elämänmuutos mullekin. En myöskään usko että isäni edes jaksaisi alkujärkytyksen jälkeen mitään negatiivista sanoa, mietin vain äitipuoleni suhtautumista. Hän meinaan on todella katkera siitä ettei omia lapsia koskaan saanut. Sen kuulee hänen puheestaan todella usein. Viimeisimpänä tässä haluaisin hänen kanssaan ruveta riitelemään tästä asiasta.
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Kuinka läheiset välit sulla on sun äitipuoleen? Hänen katkeruus ei oo kyllä mitenkään sun ongelma, eikä pitäis heijastua teidän lapseen... Jos heijastuu, niin tyyppi on kyllä pirun itsekäs, sori vaan :/
Oon 22v ja isälleni raskaus tuli yllätyksenä mutta luotan että tottuu kun aika kuluu:) opiskelut mulla ja miehellä vielä kesken, naimisissa tosin ollaan. Muuten kaikki on kyllä ollut todella onnellisia meidän puolesta:) tuo äitipuolen katkeruus kuulostaa kyllä hankalalta:/ tsemppiä!
rapuvaileijona16
Jostain jotain jo tietävä
mä oon 31 odotan ekaa ja oltu miehen kanssa yhdessä noin 8kuukautta. Päätimme että jos puoli vuotta jaksetaan toisiamme päivittäin katella niin sitten yritetään lasta. Nyt asumme yhdessä ja ajatelkoot muut mitä vaan tää on meidän päätös.
juu, vuoden alusta voi isyyden tunnustaa neuvolassa. Meillä kyseinen myös edessä. Kun en maha pystyssä haluu vihille ja tietysti tahdon nauttia alkoholijuomia omissa häissänu(jos nyt mennään vihille. Susi parina on aikas hyvä olla)
meillä oma isäni ei nyt ihan innoissaan hyppinyt, mutta tiedän kun sen saa syliinsä on myytyä miestä. Joten ajan kanssa, turhaan mietit muiden mielipiteitä, tärkeitä on että itse olet päätöksen takana ja nautit raskauden hyvistä ja huonoista puolista
juu, vuoden alusta voi isyyden tunnustaa neuvolassa. Meillä kyseinen myös edessä. Kun en maha pystyssä haluu vihille ja tietysti tahdon nauttia alkoholijuomia omissa häissänu(jos nyt mennään vihille. Susi parina on aikas hyvä olla)
meillä oma isäni ei nyt ihan innoissaan hyppinyt, mutta tiedän kun sen saa syliinsä on myytyä miestä. Joten ajan kanssa, turhaan mietit muiden mielipiteitä, tärkeitä on että itse olet päätöksen takana ja nautit raskauden hyvistä ja huonoista puolista
Hampula
Satasella mukana keskusteluissa
Täällä myös käyty tänään labrassa verta antamassa, neljä pientä putkiloa ja yksi iso :S
Mulla on nyt 10+1 ja ultra on kahden viikon päästä. Eikös ne yleensä just 12+ viikoille varailla...? Kiva kuitenkin että pääset rapuvaileijona jo aiemmin :)
Mulla on enää alle 7 työpäivää ennenkun jään hoitovapaalle! Woop woop! Ja siitä tietty suoraan äitiyslomalle, toivottavasti :)
Molempien vanhemmille kerrottiin nyt jouluna, esikoinen sai antaa valokuvan itsestään jossa pitää liitutaulua, missä lukee isoveli <3
Mulla on nyt 10+1 ja ultra on kahden viikon päästä. Eikös ne yleensä just 12+ viikoille varailla...? Kiva kuitenkin että pääset rapuvaileijona jo aiemmin :)
Mulla on enää alle 7 työpäivää ennenkun jään hoitovapaalle! Woop woop! Ja siitä tietty suoraan äitiyslomalle, toivottavasti :)
Molempien vanhemmille kerrottiin nyt jouluna, esikoinen sai antaa valokuvan itsestään jossa pitää liitutaulua, missä lukee isoveli <3
Merivesiväri
Kommentoinnin ninja
Meijän äiti osti vauvasukat (pinkit ja siniset) ja toi "kuoharia" (vissyä), kun lähetin kuvan positiivisesta testistä rv 5 tai jotain... Että näin meillä.
Voi että, mieki oon alle 30, ja koin jo olevani liian vanha ensisynnyttäjäks. Haaveena oli saada lapsi ennen ku täytän 30. Kerkeen just synnyttää ennen synttäreitä. Ellei mee sit 2 viikkoo yli lasketun...
Nii ja ei oo vakityötä, määräaikanen elokuulle asti ois mut jään sit äitiyslomalle ennen ku työsoppari päättyy. Ja miehen kaa 2,5 vuotta yhdessä. Ei lasten teolle oo mitää tiettyy sääntöö miten pitää olla töissä tai olla yhessä. Ja kaikki raha-asiat vaan järjestyy.
Nii ja ei oo vakityötä, määräaikanen elokuulle asti ois mut jään sit äitiyslomalle ennen ku työsoppari päättyy. Ja miehen kaa 2,5 vuotta yhdessä. Ei lasten teolle oo mitää tiettyy sääntöö miten pitää olla töissä tai olla yhessä. Ja kaikki raha-asiat vaan järjestyy.
Tomu
Näppärä viestien naputtelija
Meillä taas tää kuvio, että molemmilla vakiduunit, yhdessä ollaan oltu melkein 10 vuotta (oon 27 ja mies 32), naimisiin päästy ja yhteinen koti hommattu :D osittain omasta ja osittain luonnon valinnasta johtuen ollaan oltu lapsettomia, tai siis ollaan edelleen :) mut vähän ees jotain sinnepäin jo.
Miulle on ihan sama miten muut asiat hoitaa vai hoitaavatko mitenkään, kohan lapsi saa rakastavat ja läsnä olevat vanhemmat <3
Miulle on ihan sama miten muut asiat hoitaa vai hoitaavatko mitenkään, kohan lapsi saa rakastavat ja läsnä olevat vanhemmat <3
Neelix
Satasella mukana keskusteluissa
mitä juttuja lukenut niin monella on vielä parempi tilanne kun mulla.. oon siis 29v ja toinen tulossa,ei ole edes sitä ammattia saatikka parisuhdetta :D esikoisen isä ei ole siis missään tekemisissä pojan kanssa..ja tämän toisen lapsen isän kanssa on vähän on/off.. en tiedä haluanko hänen kanssaan alkaa perhettä perustamaan,en siis tarkoita sitä ettei hän saisi lasta nähdä,päinvastoin.. Ehkä se mitä haluan sanoa, että kaikesta huolimatta en ole kokenut jääväni mistään paitsi vaan hyvin on pärjätty.eikä sitä kaiken tarvitse aina mennä niin kaavamaisesti, ensin opiskellaan ammatit,ollaan töissä,ostetaan talo ,perustetaan perhe. Jokainen tekee niin kun haluaa, eikä kellään pitäisi olla mitään sanottavaa.. tiedän että niitä paheksujia on aina olemassa, mutta olkoot :)
Falpony
Satasella mukana keskusteluissa
Joskus kun olin nuorempi välimme olivat paljon läheisemmät. Hän on kuitenkin aina ollut ihminen joka on vaatinut (isäni tukemana) minulta sekä sisaruksiltani lapsuudessamme tietynlaista virheettömyyttä mm. hyvät kouluarvosanat, tietynlaisen kaveripiirin (kyllä vaan...), tietynlaiset tulevaisuuden suunnitelmat jne. Tämä tietenkin varsinkin teini-iässäni söi välejäni häneen sekä isääni aika tavalla. Kun tulin täysi-ikäiseksi, en muutamaan vuoteen ollut tekemisissä juuri kummankaan kanssa ja vieläkin välimme ovat tietyn etäiset. Olen kulkenut omia polkujani sekä tehnyt omat valintani mutta en vielä ole joutunut näin "suuren" valinnan eteen jos ymmärrät mitä haen takaa. Nyt tuntuu nimenomaan siltä kuin minun pitäisi pystyä jotenkin puolustelemaan tai selittelemään heille päätökseni vaikka suoraan sanottuna asia ei heille edes kuulu hevonv*ttua ellen itse päätä niin.
Hampula
Satasella mukana keskusteluissa
Meillä aikalailla sama kuvio! Oon 27, mies 32, yhdessä ollaan oltu kans kohta 10 vuotta, toinen tulossa, vakityöpaikat, oma asunto.
Mutta! Naimisiin en oo vielä päässy, ei ees sormusta sormessa :D mitähän 10 vuoden koeaikaa tuo mies meinaa... :D