Huolet/murheet/paniikki

Paniikki, että jaksanko sittenkään kolmatta. Entä jos näitä tuleekin kaks? Nyt jo saa pyörittää pyykkikonetta päivittäin. Miten jaksan kaikki lisääntyvät kotityöt.

Ja toisaalta olo on onnellinen, että haave kolmannesta on toteutumassa.
Ihan samoja ajatuksia, täälläkin kolmas tulossa ja kaikki alle kouluikäisiä. Pelkään myös kaksosia, ja ennen kun tein plussatestin niin näin kaksosia KAIKKIALLA.

Yritän ajatella niin että tää on nyt vika, ja sitten nämä lapset on tässä. Yritän nauttia tästä vielä viimeisen kerran :)
 
Joo kaksoset olisi kyllä melkoinen elämän kierrepallo 🫣 Mutta sama ajatus, että koitetaan nauttia, ja nuo uhkakuvat sysään ainakin toistaiseksi kauemmas mielestä :Smiling Face With Open Mouth And Cold Sweat:
 
En oikein tiedä, minne tätä valittelisi, niin pistetään nyt tänne, kun olotila on yleensäkin parhaiten tätä ketjua vastaava. Luottamusta ei löydy.

Yritin vihdoin ottaa yhteyttä neuvolaan, mikä jotenkin ahdisti aikalailla, kun on olo, että ei tälläkään kertaa onnistu. Mutta eihän sinne voinut jättää kuin soittopyynnön 😯 Ärsyttää, kun ajattelin, että kerään itseni ja hoidan tuon nyt alta, kun olisin voinut rauhassa puhua.
 
Mä mietin ens syksyä tai vuoden vaihteen tienoota kun itse on jo aika tuhdissa kunnossa ja pitäisi esikoinen roudata päiväkotiin. Meillä on päiväkoti suht lähellä, mutta ei julkisten varrella joten rattailla ja pulkalla mentiin viime talvi ja nyt polkupyörällä. Oli välillä niin hikistä hommaa että piti töihin päästyä käydä suihkussa että kehtasi työpisteelle saapua... Mies menee autolla niin aikaisin töihin ettei mikään päikky ole siihen aikaan vielä auki. Ja ei se auto tieten auttais asiaa jos ei ratin taakse mahdu. :No Evil Monkey: pitää miettiä jos mummin saisi jotenkin värvättyä silloin tällöin avuksi.
 
Meillä vasta toinen tulossa, mutta mietin jaksamistani silti. Just kun esikoinen on alkanut mukavasti nukkua pitkiä öitä (useimmiten) ja monet asiat on helpottaneet niin alkaa tää kaikki alusta..
ja siis kaikesta tästä positiivisesta kehityksestä huolimatta oon kauhean väsynyt koko ajan.
 
Tänään käynnistyi mun kauhuviikko eli rv8, jolloin edellinen raskaus siis meni kesken. Ja ensi viikolla on sopivasti taas neuvolakin, aivan kuten viimeksikin. Tietty sen kunniaksi tänään ollut myös taas tosi kovia alavatsakipuja 😓 Ahdistaa ihan helkutisti ja joka kerta vessassa käydessä odotan milloin rusehtava vuoto alkaa (kuten viimeksi)
 
Varmasti stressaava ja pelottava tilanne, @Hannie_ . Paljon tsemppiä ja ja jaksamista sulle! En tiedä rauhoittaako se mitenkään, mutta koita pitää mielessä, että toistuvat keskenmenothan on melko harvinaisia. Ymmärrän todellakin tuon tunteen ja voin vain kuvitella millaiselta juuri nyt tuntuu. Etähalaus ja pidän peukut pystyssä, että tällä kertaa pääset maaliin asti!
 
Kävin äsken puntarilla ja en tiedä olisiko kannattanu. Mulla on paino tippunu nyt 18 päivän aikana melkein 3 kiloa. Huolettaa hirveesti riittääkö pienelle kaikki ravinteet yms, kun muutenkin minun annoskoot on pieniä mahalaukun ohitusleikkauksen takia. Tänään jotenki huolettaa ekstra paljon.
 
Kävin äsken puntarilla ja en tiedä olisiko kannattanu. Mulla on paino tippunu nyt 18 päivän aikana melkein 3 kiloa. Huolettaa hirveesti riittääkö pienelle kaikki ravinteet yms, kun muutenkin minun annoskoot on pieniä mahalaukun ohitusleikkauksen takia. Tänään jotenki huolettaa ekstra paljon.
Varmasti riittää! Syöt ehkä nyt vähemmän, mutta todennäköisesti paremmin kuin ennen leikkausta saatikka plussaa. Foolihappolisä, rauta ja D- vitamiini, niitä valtaosa odottajista syö purkista kuten varmaan jo tiesitkin.
 
Varmasti riittää! Syöt ehkä nyt vähemmän, mutta todennäköisesti paremmin kuin ennen leikkausta saatikka plussaa. Foolihappolisä, rauta ja D- vitamiini, niitä valtaosa odottajista syö purkista kuten varmaan jo tiesitkin.
Itteasiassa tällä hetkellä syön huonommin, kuin ennen plussaa siihen nähen miten pitäis syödä. Mutta onneksi tämä on vain ohimenevää ja toivon mukaan jonkun ajan päästä pahoinvointi helpottaa.
 
Nyt kun ei oo ollut hellettä niin on ollut yllättävän hyvä olo, ja paha olo ollut lähinnä vaan sellaista ettei tee mieli mitään syötävää vaikka nälkä onkin (kokoajan). Oon saanut siitä paniikin aikaiseksi 🥲 oon ollut muuten aika chilli, mutta varhaisultran jälkeen pelot rupesi hiipimään.
 
Kävin äsken puntarilla ja en tiedä olisiko kannattanu. Mulla on paino tippunu nyt 18 päivän aikana melkein 3 kiloa. Huolettaa hirveesti riittääkö pienelle kaikki ravinteet yms, kun muutenkin minun annoskoot on pieniä mahalaukun ohitusleikkauksen takia. Tänään jotenki huolettaa ekstra paljon.
Näissä toukissa on se hyvä puoli että ne varmistaa saavansa kaiken minkä tarvitsevat, äiti jää vain sitten ilman :No Evil Monkey: näin on todettu neuvolassa sekä esim. tuolla yhdessä podcastissa mitä kuuntelin. Ja näin sanottiin esim. sydänliiton sivuilla koskien ravitsemusta: "Ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana sikiön ravitsemus ja kasvu määräytyvät pääosin äidin raskautta edeltäneen ravitsemustilan pohjalta." Toki sulla vähän spesiaali toi tilanne ja ainahan voi vaikka neuvolasta hakea varmistusta. Mutta onhan niitäkin äitejä jotka joutuvat suunnilleen tiputukseen pahoinvoinnin/oksentelun vuoksi ja niidenkin vauvat kuitenkin pärjäävät joten sen suhteen en liikaa huolestuisi 😊

Painonlaskun suhteen riippuu myös paljon lähtötilanteesta, miten paljon sen takia pitää huolestua. Neuvolasta ensisijaisesti varmistaisin jos kovin huolettaa :red-heart: tsemppiä!
 
Torstaina on sitten se 1 virallinen ultra ja taas valmistaudun niin, etten odota näkeväni mitään, jotta ei muka sitten pettyisi niin pahasti. Vaikka varhaisultrassahan oli kaikki kunnossa ja mitään merkkejä ei oo keskenmenosta niin jännästi vaan pää osaa kääntää kaiken niin, etten usko ennenkuin näen :tears:
 
Ahdistaa. Vuodot pysyttelivät poissa lähes pari viikkoa. Nyt taas tulee verta pöntöllä käydessä ja pyyhittäessä. Terveyskeskukseen jätin soittopyyntöä mutta taisin valita kiireettömän puolen kun "enhän minä nyt tällaisella halua vaivata". Mut mietin että mihin tässä pitäisi ottaa yhteyttä vai pitäisikö mihinkään? Länsi-Uudellamaalla asustelen.
 
Ahdistaa. Vuodot pysyttelivät poissa lähes pari viikkoa. Nyt taas tulee verta pöntöllä käydessä ja pyyhittäessä. Terveyskeskukseen jätin soittopyyntöä mutta taisin valita kiireettömän puolen kun "enhän minä nyt tällaisella halua vaivata". Mut mietin että mihin tässä pitäisi ottaa yhteyttä vai pitäisikö mihinkään? Länsi-Uudellamaalla asustelen.
Laita sinne neuvolan chattiin viestiä heti huomenna aamulla, ellet soita päivystysneuvontaan 116117. Miulle ainakin neuvola sit soitti sen chattiviestin perusteella, kun eivät osanneet heti kirjallisesti vastata kysymykseen.

Olikohan se tuota kautta https://www.luvn.fi/fi/digihyvinvointi
 
Ahdistaa. Vuodot pysyttelivät poissa lähes pari viikkoa. Nyt taas tulee verta pöntöllä käydessä ja pyyhittäessä. Terveyskeskukseen jätin soittopyyntöä mutta taisin valita kiireettömän puolen kun "enhän minä nyt tällaisella halua vaivata". Mut mietin että mihin tässä pitäisi ottaa yhteyttä vai pitäisikö mihinkään? Länsi-Uudellamaalla asustelen.
Mikäs viikko sulla olikaan nyt menossa? Mulla kun silloin ekassa raskaudessa alkoi verenvuoto, niin soitin neuvolaan ja sain sieltä sitten suoran numeron naistenpolille ja soitin sinne. Tosin sain vaan ohjeet seurailla tilannetta kotona, mutta oon kuullut, että jotkut onnekkaat päässyt myös ultrattavaksi. Soittaisin siis ekana neuvolaan, heti huomenna aamusta! Jos ei julkiselle pääse, niin itse varmaan varaisin sit yksityiselle ultran.
 
Mikäs viikko sulla olikaan nyt menossa? Mulla kun silloin ekassa raskaudessa alkoi verenvuoto, niin soitin neuvolaan ja sain sieltä sitten suoran numeron naistenpolille ja soitin sinne. Tosin sain vaan ohjeet seurailla tilannetta kotona, mutta oon kuullut, että jotkut onnekkaat päässyt myös ultrattavaksi. Soittaisin siis ekana neuvolaan, heti huomenna aamusta! Jos ei julkiselle pääse, niin itse varmaan varaisin sit yksityiselle ultran.
Neuvolan mukaan nyt menen viikoissa 10+0.

Osin tästä syystä, että neuvoisivat tarkkailemaan tilannetta, valitsin sen kiireettömän takaisinsoiton tk:lta. Oli siis aika älytöntä soittaa ylipäätään. Mut sisäinen ristiriita oli just tää, että hätä ja pelko et onko joku vialla ja sitten ajatus, että no eivät auta kuitenkaan.

Mutta nää neuvolavinkit oli hyviä. Tuon chatin bongasinkin kans itse ja ajattelin laittaa sinne heti aamusta viestiä. Kiitos @ultsari ja @Hannie_ vinkeistä.
 
Päädyin lopulta tekemää molemmat: ottamaan yhteyttä neuvolaan chatin kautta ja soittamaan naistenklinikalle. Jälkimmäinen tosin johtui siitä, että neuvola lähetti labroihin tarkastamaan ettei ole emätintulehdusta ja näytteenottaja oli sitä mieltä että kannattaisi soittaa naistenklinikalle. No niinpä sitten soitin ja olin onnekas. Sain poliklinikalle ajan ensi viikolle jolloin ilmeisesti ultrataan. Onneksi on juhannus välissä niin on muuta mietittävää. Uimisen tosin kielsivät. Mutta olen kyllä kiitollinen että sain ajan.
 
Päädyin lopulta tekemää molemmat: ottamaan yhteyttä neuvolaan chatin kautta ja soittamaan naistenklinikalle. Jälkimmäinen tosin johtui siitä, että neuvola lähetti labroihin tarkastamaan ettei ole emätintulehdusta ja näytteenottaja oli sitä mieltä että kannattaisi soittaa naistenklinikalle. No niinpä sitten soitin ja olin onnekas. Sain poliklinikalle ajan ensi viikolle jolloin ilmeisesti ultrataan. Onneksi on juhannus välissä niin on muuta mietittävää. Uimisen tosin kielsivät. Mutta olen kyllä kiitollinen että sain ajan.
Mahtavaa! Siis olipa hyvä että soitit.
 
Varmaan kaikkia jossain vaiheessa pelottaa, että jos km tulisi. Tässä yksi linkki jossa voi käydä katsomassa todennäköisyyksiä sille miten hyvin asiat minäkin päivänä ovat.
 
Takaisin
Top