Huolet/murheet/paniikki

[CatLady85]

En oikein tiedä kehtaanko edes purkaa tätä fiilistä, mutta vähän mieli tekee niin antaa mennä sitten.
Kerrottiin juhannuksena lopuille läheisimmille sukulaisille ja mies laittoi facebookiin myös julkaisun vauvasta. Mulla iski ahdistus. Tuntuu tosi väärältä, koska saatiin paljon onnitteluja ja ihmiset on iloisia jne. Nyt minun oma fiilis on vaan eniten se, että tämä koko homma on elämän isoin virhe. Tiistaina on nt-ultra ja sinnekin tuntuu vaikealta mennä. Jos siellä kaveri on kunnossa niin homma tuntuu taas entistä todellisemmalta ja ei tätä voi peruuttaa. Kamala ajatella näin

Vähän samanlaisia fiiliksiä täällä. Joka kerta, kun on jollekin kerrottu raskaudesta mua on alkanut ahdistaa tosi paljon. Ja päässä pyörii vaan ajatus, et miks kerrottiin, kun kuitenkin jotain pahaa tapahtuu.
Meillä ens viikolla keskiviikkona nt-ultra. Se jännittää ja pelottaa.

 

[macherie25]

Kyllä kaikenlainen vuoto jännittää varmaan aika pitkälti kaikkia odottavia "äitejä" (tuntuu oudolta sanoa tuota sanaa tässä vaiheessa)
Tänään mulla ei ole ollut vuotoa, kiitos siitä Pääsin ylimääräiseen ultraan tänään ja sain nähdä viikkoja vastaavan pikkuisen heiluttavan käsiä ja jalkoja!! Tää peittosi 100-0 sen karmean varhaisultrakokemuksen
Mut en oikein viittis laittaa enää noihin Laskettu aika ym. -listauksiin mitään ainakaan ennenkuin oon käynyt NT-ultrassa. Mut tän päivän ultrassa oli n.10+0 kokoinen sikiö ja niin sen pitikin olla

Ihana kuulla että siellä kaikki on hyvin! Mä varasin tänään (ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen joka oli siis aamulla) ajan toiseen varhaisultraan ensi viikolle mielenrauhan takia. Silloin pitäisi olla laskutavasta riippuen 9+4.

 

[Wishing2]

Ihana kuulla että siellä kaikki on hyvin! Mä varasin tänään (ensimmäisen neuvolakäynnin jälkeen joka oli siis aamulla) ajan toiseen varhaisultraan ensi viikolle mielenrauhan takia. Silloin pitäisi olla laskutavasta riippuen 9+4.

Joo se oli kyllä hieno tunne eilen, murheet väistyi hetkeksi Nyt voin katsella myös kännykällä kuvattua videota pikku murmelin potkunyrkkeilystä
Minun mielestä varhaisulrassa voi käydä ihan jokainen niin monta kertaa, kuin huvittaa ja talous sallii. Ei se ole keneltäkään pois, että haluaa varmistaa alkion/sikiön hyvän voinnin ja saada samalla itselleen paljon kaivattua mielenrauhaa ja jonkinlaisia yöunia edes vähäksi aikaa

 

[Liirumlaarum]

Minä olen kanssa pitänyt tuota nt-ultraa ja ekan kolmanneksen päättymistä sellaisena etappina, että kun siihen selviää, niin ehkä sitten pahin pelko helpottaa jospa sitten osattais alkaa jo vähän nauttiakin tästä raskaudesta, eikä niin stressaisi!

Kyllä se 12+0 ja nt-ultra (joka oli 12+6) teki ihmeitä. Ultra oli eilen aamulla ja oon ollut ihan erilailla onnellinen raskaudesta ja luottavainen. Toisin kuin tähän asti. Toki iski myös pakokauhu, että mitä mää oon tekemässä . Kun vauvan kanssa tulen kuitenkin olemaan yksin suurimmaksi osaksi ja ei vielä edes tietoa miten isänsä tapaa häntä.

 

[Hannel_]

Kyllä se 12+0 ja nt-ultra (joka oli 12+6) teki ihmeitä. Ultra oli eilen aamulla ja oon ollut ihan erilailla onnellinen raskaudesta ja luottavainen. Toisin kuin tähän asti. Toki iski myös pakokauhu, että mitä mää oon tekemässä . Kun vauvan kanssa tulen kuitenkin olemaan yksin suurimmaksi osaksi ja ei vielä edes tietoa miten isänsä tapaa häntä.

Ihana kuulla, että sulla on helpottanut huoli nt-ultran jälkeen toivotaan, että itselläkin se helpottaa huolta ja ennen kaikkea saataisiin sieltä hyviä uutisia.

 

[macherie25]

Tänään aamulla alkoi todella runsas vuoto isojen hyytymien kanssa. Ei tässä taida epäilykselle enää olla aihetta ja kyseessä on selkeä keskenmeno. Juuri oli alkanut rv 9+0. Olo on hieman surullinen ja pettynyt tietysti, mutta osasin jo varautua että näin voi käydä. Yritän nyt selvittää miten tässä tulisi toimia ja perua jo varatut labrat ja neuvolat ja ultrat.

 

[Fiarlán]

Iso osanotto @macherie25

 

[Hannie_]

Tänään aamulla alkoi todella runsas vuoto isojen hyytymien kanssa. Ei tässä taida epäilykselle enää olla aihetta ja kyseessä on selkeä keskenmeno. Juuri oli alkanut rv 9+0. Olo on hieman surullinen ja pettynyt tietysti, mutta osasin jo varautua että näin voi käydä. Yritän nyt selvittää miten tässä tulisi toimia ja perua jo varatut labrat ja neuvolat ja ultrat.

Olen tosi pahoillani Soita ihmeessä Naistenklinikalle huomenna ja jos ei muuta, niin saat ainakin kotihoito-ohjeet sieltä! Jos olet helsingissä, niin muistelen että neuvola- ja ultravaraukset saa peruttua ihan Maisan kautta ja labran Huslabin sivujen kautta, jos on sellainen fiilis ettet halua neuvolaan soitella.

 

[macherie25]

Olen tosi pahoillani Soita ihmeessä Naistenklinikalle huomenna ja jos ei muuta, niin saat ainakin kotihoito-ohjeet sieltä! Jos olet helsingissä, niin muistelen että neuvola- ja ultravaraukset saa peruttua ihan Maisan kautta ja labran Huslabin sivujen kautta, jos on sellainen fiilis ettet halua neuvolaan soitella.

Kiitos neuvoista, näin teen

 

[Hannie_]

Kiitos neuvoista, näin teen

Ja tälleen ekoina juttuina ennen sitä, niin muista käyttää sidettä (tamppooneja ja kuukuppia ei tosiaan saisi käyttää jälkivuodonkaan aikana), ja vaihtaa sitä usein (ohjeissa taisi olla että jopa joka vessakäynnillä pitäisi vaihtaa ja tehdä alapesu). Ja uiminen ja saunominen kannattaa myös jättää nyt väliin tulehdusriskin takia. Toivottavasti kivut ja vuoto hellittää pian ja voit paremmin

 

[Kahvikuppi]

Täällä myös ahdistaa ja huolettaa, että jos nt-ultrassa ei tulekaan hyviä uutisia... Nyt 9+6, ultraan on kolme pitkää viikkoa. Itsellä on ahdistushäiriö ja OCD, huomaan että lähtee lapasesta välillä "merkkien" löytämiset ja todennäköisyyksien laskut (esim. lähipiirissä raskauksia tietyn verran, eli meillä on pakko käydä huonosti). Tuntuu että somessa ja muuallakin törmää vain keskenmenoihin ja takaraivossa tuntuu, ettei voi iloita kun kuitenkin käy jotain pahaa. Varhaisultrassa kävin kipujen takia viikolla 6, silloin oli syke ja kokokin vastasi viikkoja.

 

[Wishing2]

Täällä myös ahdistaa ja huolettaa, että jos nt-ultrassa ei tulekaan hyviä uutisia... Nyt 9+6, ultraan on kolme pitkää viikkoa. Itsellä on ahdistushäiriö ja OCD, huomaan että lähtee lapasesta välillä "merkkien" löytämiset ja todennäköisyyksien laskut (esim. lähipiirissä raskauksia tietyn verran, eli meillä on pakko käydä huonosti). Tuntuu että somessa ja muuallakin törmää vain keskenmenoihin ja takaraivossa tuntuu, ettei voi iloita kun kuitenkin käy jotain pahaa. Varhaisultrassa kävin kipujen takia viikolla 6, silloin oli syke ja kokokin vastasi viikkoja.

Pystyn niiiiin samaistumaan suhun! Mullakin on ahdistuneisuushäiriö ja olen itse diagnosoinut myös aikoja sitten OCD:n. Minäkin lasken itsekseni todennäköisyyksiä raskauden epäonnistumiselle. Katson myös lähes päivittäin keskenmenolaskurilla, että kuinka suuri todennäköisyys siihen milloinkin on. Jännitän myös aivan hirveästi NT-ultraa ja oon jo valmistautunut henkisesti NIPTiin ja mietin suostuako lapsivesipunktioon tarvittaessa, koska se lisää aavistuksen keskenmenon riskiä ja jne.jne.jne.

 

[Hannie_]

Mullakin ahdistuneisuushäiriö ja terapia nyt vielä kesätauolla, niin tuntuu kyllä vaikealta pitää pakka kasassa. Täysin samoja juttuja oon miettinyt @Wishing2 ja henkisesti jo valmistautunut NIPT:iin ja pohtinut tuota, että uskaltaisko punktioon sit suostua, kun siinä kuitenkin omat riskinsä. Ainakin omalla kohdalla ahdistuneisuushäiriö kyllä otti ihan uutta boostia sekä syksyn raskaudessa, että nytkin ja keskenmenon kokeminen vielä pahensi sitä.

 

[Wishing2]

Mullakin ahdistuneisuushäiriö ja terapia nyt vielä kesätauolla, niin tuntuu kyllä vaikealta pitää pakka kasassa. Täysin samoja juttuja oon miettinyt @Wishing2 ja henkisesti jo valmistautunut NIPT:iin ja pohtinut tuota, että uskaltaisko punktioon sit suostua, kun siinä kuitenkin omat riskinsä. Ainakin omalla kohdalla ahdistuneisuushäiriö kyllä otti ihan uutta boostia sekä syksyn raskaudessa, että nytkin ja keskenmenon kokeminen vielä pahensi sitä.

Uskon, että sulla on varmasti vielä epävarmempi olo kaikesta, koska on keskenmenokin taustalla Itsekin kyllä pelkään sitä jatkuvasti. Yksi suuri syy siihen on, että kun käytiin mieheni kanssa yksityisellä (mies)gynekologilla, niin hän suhtautui hyvin nuivasti mun raskautumis mahdollisuuksiin. Puhui vaan jatkuvasti mun korkeasta iästä, sekä ylipainosta ja sanoi, että mun kohdalla keskenmenoprosentti on jotain 80(%) luokkaa, jos nyt ylipäänsä edes voin tulla raskaaksi. Ja gynekologi puhui siis näin myös mut ultrattuaan, vaikka ultrassa näkyi, että alhaalla on kaikki niinkuin pitääkin ja vielä jopa muutamia (n.6kpl) follikkeleitakin löytyi. Lähettiin sitten miehen kanssa vastaanotolta hieman apealla mielellä, mutta onneksi oli Letrozol, sekä Ozempic resepti kuitenkin kourassa. Ja tiedän, ettei Ozempicia ole suositeltavaa käyttää raskautta yrittäessä, mutta ehkäpä se 6kg:n pudotuskin jotain auttoi(Letrozolin lisäksi), koska kuitenkin raskauduin Mutta kun tällainen ahdistuneisuuteen taipuvainen ihminen pelotellaan jo valmiiksi luovuttamaan lapsihaaveen suhteen, niin ei mikään ihme, että nyt on sitten jatkuva pelko per*****ä edelleen

 

[macherie25]

Tänään aamulla alkoi todella runsas vuoto isojen hyytymien kanssa. Ei tässä taida epäilykselle enää olla aihetta ja kyseessä on selkeä keskenmeno. Juuri oli alkanut rv 9+0. Olo on hieman surullinen ja pettynyt tietysti, mutta osasin jo varautua että näin voi käydä. Yritän nyt selvittää miten tässä tulisi toimia ja perua jo varatut labrat ja neuvolat ja ultrat.

Tilannepäivitys.

Olen edelleen shokissa. Kävin tänään aamulla NT-ultrassa, joka oli sovittu jo paljon aiemmin ja jonka halusin pitää varmistaakseni kohdun tyhjentymisen tilanteen. Keskenmenoksi epäilemäni runsas hyytymäinen vuoto alkoi siis 30.6. ja sitä kesti pari päivää. Vuoto oli oikeastaan kivuton, menkkamaista jomotusta ja kovaa turvotusta lukuunottamatta. Pyyhintävuotoa vessakäyntien yhteydessä ollut siitä lähtien lähes päivittäin. Menin ultraan jo valmiiksi surullisena, viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaat. Voitte kuvitella, miten suuri yllätys oli, kun ultraava lääkäri onnitteli elävän sikiön ilmestyessä kuvaruudulle pontevasti jalkojaan sätkien Että ilmeisesti tuo keskenmenoksi luulemani vuoto oli ollut joku sikiökalvon takana ollut hyytymä. En voi oikein uskoa tätä todeksi. Viikkojaan vastaava 11+3 siellä tosiaan oli. En ymmärrä, miten voi käydä näin, mutta ilmeisesti todellakin voi.

 

[Daiya]

Tilannepäivitys.

Olen edelleen shokissa. Kävin tänään aamulla NT-ultrassa, joka oli sovittu jo paljon aiemmin ja jonka halusin pitää varmistaakseni kohdun tyhjentymisen tilanteen. Keskenmenoksi epäilemäni runsas hyytymäinen vuoto alkoi siis 30.6. ja sitä kesti pari päivää. Vuoto oli oikeastaan kivuton, menkkamaista jomotusta ja kovaa turvotusta lukuunottamatta. Pyyhintävuotoa vessakäyntien yhteydessä ollut siitä lähtien lähes päivittäin. Menin ultraan jo valmiiksi surullisena, viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaat. Voitte kuvitella, miten suuri yllätys oli, kun ultraava lääkäri onnitteli elävän sikiön ilmestyessä kuvaruudulle pontevasti jalkojaan sätkien Että ilmeisesti tuo keskenmenoksi luulemani vuoto oli ollut joku sikiökalvon takana ollut hyytymä. En voi oikein uskoa tätä todeksi. Viikkojaan vastaava 11+3 siellä tosiaan oli. En ymmärrä, miten voi käydä näin, mutta ilmeisesti todellakin voi.

Siis vau mikä yllätys, onnea! olisko ollu kaksoset sitte alunperin joista toinen meni kesken, sekinhän on mahdollista. Pääasia että siellä nyt pienellä kaikki hyvin

 

[Wishing2]

Tilannepäivitys.

Olen edelleen shokissa. Kävin tänään aamulla NT-ultrassa, joka oli sovittu jo paljon aiemmin ja jonka halusin pitää varmistaakseni kohdun tyhjentymisen tilanteen. Keskenmenoksi epäilemäni runsas hyytymäinen vuoto alkoi siis 30.6. ja sitä kesti pari päivää. Vuoto oli oikeastaan kivuton, menkkamaista jomotusta ja kovaa turvotusta lukuunottamatta. Pyyhintävuotoa vessakäyntien yhteydessä ollut siitä lähtien lähes päivittäin. Menin ultraan jo valmiiksi surullisena, viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaat. Voitte kuvitella, miten suuri yllätys oli, kun ultraava lääkäri onnitteli elävän sikiön ilmestyessä kuvaruudulle pontevasti jalkojaan sätkien Että ilmeisesti tuo keskenmenoksi luulemani vuoto oli ollut joku sikiökalvon takana ollut hyytymä. En voi oikein uskoa tätä todeksi. Viikkojaan vastaava 11+3 siellä tosiaan oli. En ymmärrä, miten voi käydä näin, mutta ilmeisesti todellakin voi.

Ai että!!! Siis aivan älyttömän hieno lopputulema!!! Varmasti tuli todella puskista tilanne ja menee oma aikansa uskaltaa antaa itsensä olla taas isosti onnellinen. Mutta oon niin iloinen sun puolesta, yhtä paljon kuin mitä toisessa ääripäässä teki surulliseksi ne sun aiemmat uutiset!!!

 

[Liirumlaarum]

Rv 15+6 ja ihmeellinen pistävä alavatsakipu alkoi kun lenkkeilin pojan kanssa ja touhuiltiin muutenkin ulkona. Toki ummetuskin vaivaa kyllä edelleen ja googlailun perusteella ei pitäisi olla vakavaa, mutta silti huolettaa

 

[Mörkki86]

Rv 15+6 ja ihmeellinen pistävä alavatsakipu alkoi kun lenkkeilin pojan kanssa ja touhuiltiin muutenkin ulkona. Toki ummetuskin vaivaa kyllä edelleen ja googlailun perusteella ei pitäisi olla vakavaa, mutta silti huolettaa

Mulla oli esikoisen raskaudessa tässä vaiheessa vahvojakin vatsakipuja. Saattoi liittyä just ummetukseen tai sitten muuten kohdun kasvuun Ja silloin joku kommentoi, kuinka ummetus oli aiheuttanut tosi kovia kipuja. Mutta ymmärrettävästi kivut aina huolettaa.

 

[Liirumlaarum]

Mulla oli esikoisen raskaudessa tässä vaiheessa vahvojakin vatsakipuja. Saattoi liittyä just ummetukseen tai sitten muuten kohdun kasvuun Ja silloin joku kommentoi, kuinka ummetus oli aiheuttanut tosi kovia kipuja. Mutta ymmärrettävästi kivut aina huolettaa.

Vessassa käynti helpotti isointa kipua, joten varmaan kaiken summa (rasitus, ummetus, kohdunkasvu/liitokset). Näillä viikoilla vauva vissiin kasvaa urakalla joten liekö silläkin vaikutusta. Kerrankin pystyn järkeillä enkä vaan panikoi. Ja tosiaan kivut ei mitään voimakkaita, mutta inhottavia ja lieveni jo onneksi.