Mulle tulee näitä kans vähän väliä, kai ne on niitä repäisykipuja kun paikat venyyMulle tuli eilen illalla myös ja sit joku toinen ilta pistävää/viiltävää kipua vatsan sivulle kun jälleen kerran nostin esikoista syliin. Pitäisi vähentää nostelua mutta hän on nyt juuri kovin äidinpoikaPelkään vaan että rasitan huomaamattani itseäni ja sitten voi olla vakavampi juttu.
tosi inhottavia ja kipeitä!On kyllä ihan perseestä kaikki nämä kivut! Täälläkin ollut tosi kivuliasta taas eilinen ilta ja tänään koko päivä, yölläkin valvoin kipujen takia. Ehkä täytyy itsekin nyt vielä maanantaina soitella uudestaan neuvolaan, että eikö nyt oikeesti voitais tutkia mitään. Tsemppiä sinneEpäilen näitä ylävatsakipuja sappiperäisiksi. Odotan terveyskeskuksen takaisin soittoa ja jospa samalla voisi vti:n pois sulkea alavatsakipujen aiheuttajaksi.
Dopplerilla kuunnellessa vauva ainakin on elossa
Tiedän miten stressaavia nää kivut on ja heti herää huoli vauvan voinnista!Ihanaa että pääsit kuitenkin lääkäriin! Mulle vastattiin terveysasemalta vaan että ei oo aikoja, että sinne vaan jonottamaanYlävatsakipuihin ei otettu kantaa kun ne oli jo ohi. Alavatsakivut lääkäri diagnosoi kohdun kasvukivuiksi ja liitoskivuiksi. Dopplerilla lääkäri kuunteli sykkeet ja hyvin kuului, tulehdusarvot jne matalat ja ei vuotoja. Uudestaan lääkäriin jos kipukohtaus uusii. Edellinen ylävatsan kipukohtaus oli maanantaina
nyt 4 kipujaksoa ollut tän raskauden aikana.
Dopplerilla pidin itseni järjissäni ja ekat liikkeet alkoi tuntua rv 15+ jo onneksi. Alkuun ei joka päivä tuntunut mitään kovin selkeää.Tämä vaihe raskaudesta (14+4) tuntuu kyllä jotenkin stressaavalta ajalta, kun aikalailla kaikki alkuvaiheen oireilut on hävinneet, eikä tunnu olevan mitään merkkejä tuosta kasvavasta ihmeestä. Seuraava neuvolakäynti on tämän kuun lopussa ja rakenneultrakin syyskuun puolen välin tietämillä. Miten ihmeessä saatte rauhoitettu itsenne ja uskoteltua, että kaikki on hyvin?
Tää on niin totta. Välillä jotain oireita mutta silti, aika näkymätöntähän se tässä vaiheessa on. Jollain helpottaa toi doppler, mä yritän vaan päivä ja viikko kerrallaan tähdätä seuraaviin neuvoloihinTämä vaihe raskaudesta (14+4) tuntuu kyllä jotenkin stressaavalta ajalta, kun aikalailla kaikki alkuvaiheen oireilut on hävinneet, eikä tunnu olevan mitään merkkejä tuosta kasvavasta ihmeestä. Seuraava neuvolakäynti on tämän kuun lopussa ja rakenneultrakin syyskuun puolen välin tietämillä. Miten ihmeessä saatte rauhoitettu itsenne ja uskoteltua, että kaikki on hyvin?
ei oikein muu auta ja kun tässä vaiheessa asiaan ei edelleenkään voi sinällään omalla toiminnalla vaikuttaa muuten kuin menemällä syömiset ja muut suositusten mukaisesti. Tsemppiä!Doppleria olen harkinnut, mutta sitten taas koen saavani siitäkin vain lisää stressiä.Tää on niin totta. Välillä jotain oireita mutta silti, aika näkymätöntähän se tässä vaiheessa on. Jollain helpottaa toi doppler, mä yritän vaan päivä ja viikko kerrallaan tähdätä seuraaviin neuvoloihin
Täytyy tosiaan vaan koettaa kääntää ajatus ja tähdätä sinne seuraavaan neuvolaan ja uskoa, että kaikki on ok
Kovasti olen yrittänyt tunnistaa jotain liikettä jo, mutta ilmeisesti voi mennä vielä viikkoja ennen kun niitä alkaa tuntea, mulla nyt 17+1 ja istukka edessä haittaamassa tuntemuksia.
Että sinällään voi olla huoleti, kun viimeksi ainakin kaikki oli hyvin. 
Viikkoja nyt 17+6 ja mullakin istukka edessä niin voi vissiin mennä vielä jonkun aikaa ennen kun tunnen mitään.Mulla menee aika samalla aikataululla ja tuntuu kyllä pitkältä ajalta odottaa. Mäkin täällä toivon liikkeiden alkavan pian tuntumaan, koska mäkään en ole doppleria hankkinut. Turhan pitkän välin kyllä laittoivat nyt neuvolakäyntien välille, kun kaipaisi tosiaan jotain varmistusta, että kaikki on kunnossa.Tämä vaihe raskaudesta (14+4) tuntuu kyllä jotenkin stressaavalta ajalta, kun aikalailla kaikki alkuvaiheen oireilut on hävinneet, eikä tunnu olevan mitään merkkejä tuosta kasvavasta ihmeestä. Seuraava neuvolakäynti on tämän kuun lopussa ja rakenneultrakin syyskuun puolen välin tietämillä. Miten ihmeessä saatte rauhoitettu itsenne ja uskoteltua, että kaikki on hyvin?
Minäkin toivoisin liikkeiden jo tuntuvan, mutta NT-ultrassa sanoivat istukan olevan edessä, joten liikkeitä voi joutua tovin odottelemaan. Eli ei helpota nyt oikein sekään. Olen jopa harkinnut yksityisellä ultrassa käyntiä, kun tosiaan pitkät välit on näiden käyntien välillä. Odotan vieläpä esikoista, joten kaikki on täysin mysteeriä, miten tämän homman pitäisi edetä
varhaisultrasta nt-ultraan oli kyllä tosi pitkä aika odotella. Mutta päivä kerrallaan vaan odotella seuraavaa käyntiä. Itsekin kävin vielä yhdessä ultrassa varhaisultran ja nt-ultran välissä. Sama fiilis kuin sulla @Hannel_ että ultrat/sydänäänten kuuntelu aina pieneksi hetkeksi rauhoittaa mieltä, mutta vain hetkeksi. Äsken löysin kyllä kotidopplerillakin taas sykkeet.
. Koko vatsa tuntuu ilmapallolta ja koko vatsaan sattuu. Tätä oli alkuraskauden kovissa vatsan turvotuksissa ja nyt taas. Pitänee kyllä kiinnittää huomiota, että onko minun lääkityksellä osuutta vatsavaivoihin. Sellainen epäilys heräsin kun pitköstä aikaa olin tarvittavan lääkkeen ja iltapäivällä alkoi vatsa turvota kipeästiNiinpä, onneksi kuitenkin on mahdollisuus just päästä ultriin, niin saa sen mielenrauhan edes hetkeksiTäälläkään ei vielä liikkeitä tunnu, kovasti niitä odottelen. Perjantaina ollaan menossa yksityiselle ultraan ja sitä odotan jo kovasti
kotidoppleria mietin minäkin, mutta sitten ajattelin, että tulee vaan kamala huoli, jos ei niitä sydänääniä saakaan kuuluviin. Jospa niitä liikkeitä pikkuhiljaa alkaisi tuntua sen verran selvemmin, että tietäisi, että pieni siellä liikkuu
Ollaan lähes päivälleen samoilla viikoilla ja mulla on myös seuraava neuvola kuun lopulla ja rakenneultra syyskuun puolivälissä. Pitkältä tuntuu odottelu, mutta yritän sinnitellä noille käynneille enkä nyt ryntää mihinkään yksityiseen ultraan vaikka mieli tekisiTämä vaihe raskaudesta (14+4) tuntuu kyllä jotenkin stressaavalta ajalta, kun aikalailla kaikki alkuvaiheen oireilut on hävinneet, eikä tunnu olevan mitään merkkejä tuosta kasvavasta ihmeestä. Seuraava neuvolakäynti on tämän kuun lopussa ja rakenneultrakin syyskuun puolen välin tietämillä. Miten ihmeessä saatte rauhoitettu itsenne ja uskoteltua, että kaikki on hyvin?
Sori vastaan vaikka en esikoista odotakaanOllaan lähes päivälleen samoilla viikoilla ja mulla on myös seuraava neuvola kuun lopulla ja rakenneultra syyskuun puolivälissä. Pitkältä tuntuu odottelu, mutta yritän sinnitellä noille käynneille enkä nyt ryntää mihinkään yksityiseen ultraan vaikka mieli tekisi
Oma alkuraskaus oli hyvin oireeton, ei mitään pahoinvointia edes. Ainoa näkyvä ja tuntuva oire tähän mennessä on ollut rintojen kasvu ja arkuus sekä etenkin ruokailun jälkeen turpoava vatsa. Muuten vatsaa ei tässä kohtaa (15+0) edes näy, mutta vanhat housut kyllä hieman kiristävät vyötäröltä. Mitään liikkeitäkään ei kyllä tunnu vielä, istukka taisi olla aika edessä. Odotan ensimmäistäni.
Itselläni on ollut riesana koko raskauden ajan veriset vuodot vessakäyntien yhteydessä, jotka ovat onneksi nyt jo laantuneet ja harventuneet. Johtunee istukan siirtymisestä parempaan kohtaan, se oli hieman kohdunsuun päällä siis. Tämän takia en ole voinut/uskaltanut aloittaa minulle määrättyä mini-ASAa.
Onko muilla esikoista odottavilla vatsaa näkyvillä jo näillä viikoilla (14-15)? Muistelen erästä ystävääni, joka taannoin oli suurin piirtein näillä main raskaana ja hänen vatsansa oli sitä kokoluokkaa, että luulin hänen olevan jo aivan loppumetreillä. Oli marraskuu ja hän synnytti huhtikuussa.
Tosi vaihtelevaa on kyllä mahan näkyminen, riippuu niin kropan rakenteestakin (ja geeneistä). Ja kohtu jos on ns. taaksepäin kallistunut niin sekin vaikuttaa miten näkyy. Mulla alkoi esikoisesta näkyä muistaakseni vasta rakenneultran kieppeillä. ja nyt siis 15+3. Just eilen yks tuttu sanoi kun nähtiin että mitä ihmettä, ei sulla näkynyt kaks viikkoa sitten vielä yhtään mitään 