Huolet/murheet/paniikki

[Mörkki86]

Vessassa käynti helpotti isointa kipua, joten varmaan kaiken summa (rasitus, ummetus, kohdunkasvu/liitokset). Näillä viikoilla vauva vissiin kasvaa urakalla joten liekö silläkin vaikutusta. Kerrankin pystyn järkeillä enkä vaan panikoi. Ja tosiaan kivut ei mitään voimakkaita, mutta inhottavia ja lieveni jo onneksi.

Mähän tuun itse nyt vielä jäljessä, mutta nyt huomasin itselläkin, että pidempi automatka jäi tuntumaan kehossa ja muutenkin alkanut kipuilut. Hyvä, että helpotti jo ja tuo niissä just on, kun voi olla vähän kaikesta yhdessä johtuvaa

 

[Hannie_]

Tilannepäivitys.

Olen edelleen shokissa. Kävin tänään aamulla NT-ultrassa, joka oli sovittu jo paljon aiemmin ja jonka halusin pitää varmistaakseni kohdun tyhjentymisen tilanteen. Keskenmenoksi epäilemäni runsas hyytymäinen vuoto alkoi siis 30.6. ja sitä kesti pari päivää. Vuoto oli oikeastaan kivuton, menkkamaista jomotusta ja kovaa turvotusta lukuunottamatta. Pyyhintävuotoa vessakäyntien yhteydessä ollut siitä lähtien lähes päivittäin. Menin ultraan jo valmiiksi surullisena, viimeiset pari viikkoa ovat olleet henkisesti todella raskaat. Voitte kuvitella, miten suuri yllätys oli, kun ultraava lääkäri onnitteli elävän sikiön ilmestyessä kuvaruudulle pontevasti jalkojaan sätkien Että ilmeisesti tuo keskenmenoksi luulemani vuoto oli ollut joku sikiökalvon takana ollut hyytymä. En voi oikein uskoa tätä todeksi. Viikkojaan vastaava 11+3 siellä tosiaan oli. En ymmärrä, miten voi käydä näin, mutta ilmeisesti todellakin voi.

Voi miten ihania uutisia! Ja varmasti tuli shokkina ja nyt sulateltavaa taas, vaikka iloinen yllätys olikin. Tervetuloa takaisin!

 

[Daiya]

Ihan huijari olo jotenkin tän raskauden kanssa edelleen, vaikka viime viikolla ultrassa näki että kyllä siellä elämää on. Sellainen epäuskoinen olo että oonko mä nyt muka oikeasti raskaana, mitä hittoa siksi tuntuu niin vaikealta kertoakaan kenellekään vieläkään, kun ei itsekään usko asiaa. Millonkahan tähän asiaan alkaa luottaa enemmän...

 

[Tymäkkä]

Ihan huijari olo jotenkin tän raskauden kanssa edelleen, vaikka viime viikolla ultrassa näki että kyllä siellä elämää on. Sellainen epäuskoinen olo että oonko mä nyt muka oikeasti raskaana, mitä hittoa siksi tuntuu niin vaikealta kertoakaan kenellekään vieläkään, kun ei itsekään usko asiaa. Millonkahan tähän asiaan alkaa luottaa enemmän...

Täällä kans toinen huijarisyndoomastasta kärsivä ja odotan esikoista. Milloin tän todella uskoo?! :D

 

[Wishing2]

Täällä kans toinen huijarisyndoomastasta kärsivä ja odotan esikoista. Milloin tän todella uskoo?! :D

Niinpä. Vaikka vatsaakin jo näkyisi, niin ei se tarkoita, että korvien välissä tajuaisi Ihan Oikeasti odottavansa uutta ihmistä

 

[Hannel_]

Ihan huijari olo jotenkin tän raskauden kanssa edelleen, vaikka viime viikolla ultrassa näki että kyllä siellä elämää on. Sellainen epäuskoinen olo että oonko mä nyt muka oikeasti raskaana, mitä hittoa siksi tuntuu niin vaikealta kertoakaan kenellekään vieläkään, kun ei itsekään usko asiaa. Millonkahan tähän asiaan alkaa luottaa enemmän...

Täällä myös aivan samat fiilikset! Olen käynyt 4 kertaa ultrassa ja vatsakin alkaa jo näkyä. Mutta silti niin epöuskoinen olo, että onkohan siellä nyt ketään ehkä se alkaa tuntua konkreettisemmalta, kun alkaa tuntea liikkeitä.

 

[Daiya]

Täällä myös aivan samat fiilikset! Olen käynyt 4 kertaa ultrassa ja vatsakin alkaa jo näkyä. Mutta silti niin epöuskoinen olo, että onkohan siellä nyt ketään ehkä se alkaa tuntua konkreettisemmalta, kun alkaa tuntea liikkeitä.

Liikkeet kyllä sitten helpottaa! Vaikka nekin on varsinkin alkuun aika villin ja oudon tuntoisia mutta ei tarvitse samalla lailla miettiä vauvan vointia. Kai tämä oman mielen suojelu vaan menee niin äärimmäisyyksiin tässäkin asiassa.

Kovasti tsemppiä siis muillekin huijarisyndrooman kanssa painiville

 

[Hannie_]

Täällä myös aivan samat fiilikset! Olen käynyt 4 kertaa ultrassa ja vatsakin alkaa jo näkyä. Mutta silti niin epöuskoinen olo, että onkohan siellä nyt ketään ehkä se alkaa tuntua konkreettisemmalta, kun alkaa tuntea liikkeitä.

Mulla on täysin sama fiilis! Kovasti toivoin, että omat huolet ois alkaneet ekan kolmanneksen jälkeen hellittää, mutta päivittäin mietin, että entä jos syke onkin nyt tässä välissä lakannut. Odotan itsekin kovasti, että alkaisi liikkeet tuntua, se ehkä tekee tästä todellisemman tuntuista Oon myös yrittänyt hyväksyä nyt sen, että sekin on ihan ok, etten oikein osaa nauttia tästä raskaudesta. Tää on nyt tällaista ja tuleva vauva silti kovin odotettu ja toivottu.

 

[Hannie_]

Täällä alkoi eilen illalla kovat vatsakivut ja oli vaikea saada unta. Sit ravasin yöllä moneen kertaan vessassa ja oli ihan sellainen olo, että pitää ponnistaa, mutta ei meinannut oikein mitään tulla ulos. Sit kivut hellitti vähän mutta edelleen on vatsa arka ja tosi kuvottava olo. Mulla on muutenkin suolisto-ongelmia ja herkkä vatsa, niin oon kyllä tottunut erilaisiin vatsakipuihin, mutta jotenkin nyt raskaana ollessa ne heti pelästyttää ja alkaa ahdistaa. Kun ei tiedä mikä on suolistoperäistä ja mikä jotain muuta. Hyvä puoli on toki se, ettei mitään vuotoja ole, mutta keskeytyneen keskenmenon mahdollisuus jotenkin koko ajan kummittelee mielessä. Ehkä pitäisi ostaa se doppler, jos se antaisi vähän mielenrauhaa

Ja sit vielä eilen Jodelissa joku kirjoitti just tammikuiset-kanavalla, miten tokalla neuvolakäynnillä ei löytynytkään enää sykkeitä ja sit sairaalassa todettiin, että syke on just muutama pv sitten lakannut (15+5), jotenkin niin hirveää Todennäköisyys on tosi pieni, mutta jotenkin tollanen aina muistuttaa siitä, että jollekin nämäkin hirveät asiat tapahtuu. Ei varmaan pitäisi lukea enää mitään

 

[Hannie_]

Lisään tähän vielä, että tilasin nyt sen dopplerin Toivottavasti tulisi pian ja saataisiin sykkeet kuulumaan, olisi helpompi sit jatkaa kesälomailua ja yrittää nauttia siitä.

 

[Aca]

Ihan huijari olo jotenkin tän raskauden kanssa edelleen, vaikka viime viikolla ultrassa näki että kyllä siellä elämää on. Sellainen epäuskoinen olo että oonko mä nyt muka oikeasti raskaana, mitä hittoa siksi tuntuu niin vaikealta kertoakaan kenellekään vieläkään, kun ei itsekään usko asiaa. Millonkahan tähän asiaan alkaa luottaa enemmän...

Itsellä myös vähän epäuskoinen olo yhä. Tiedän kyllä että vauva siellä vatsassa on mutta yhä ajattelen tahtomattani että EHKÄ meille tulee vauva. JOS kaikki menee hyvin.

Juuri juttelin ystävän kanssa jonka raskaus itseäni pidemmällä ja sen keskustelun aikana suorastaan havahduin tähän asiaan ja tuli huono omatunto itselle. Pitäisi kai nyt jo pystyä ajattelemaan että se on hyvinkin todennäköistä että tämä lapsi syntyy tähän maailmaan ja kaikki tulee menemään hyvin. Mutta jotenkin yhä ajattelen että EHKÄ. Toisaalta ymmärrän että tällaiset tunteet ovat varmasti ihan normaaleja mutta jotenkin on pelko että en uskalla rakastua tähän lapseen täysillä. Ehkä liikkeiden tunteminen aikanaan auttaa sekä onhan tässä vielä pitkä aika odotusta edessä!

 

[Hannie_]

Itsellä myös vähän epäuskoinen olo yhä. Tiedän kyllä että vauva siellä vatsassa on mutta yhä ajattelen tahtomattani että EHKÄ meille tulee vauva. JOS kaikki menee hyvin.

Juuri juttelin ystävän kanssa jonka raskaus itseäni pidemmällä ja sen keskustelun aikana suorastaan havahduin tähän asiaan ja tuli huono omatunto itselle. Pitäisi kai nyt jo pystyä ajattelemaan että se on hyvinkin todennäköistä että tämä lapsi syntyy tähän maailmaan ja kaikki tulee menemään hyvin. Mutta jotenkin yhä ajattelen että EHKÄ. Toisaalta ymmärrän että tällaiset tunteet ovat varmasti ihan normaaleja mutta jotenkin on pelko että en uskalla rakastua tähän lapseen täysillä. Ehkä liikkeiden tunteminen aikanaan auttaa sekä onhan tässä vielä pitkä aika odotusta edessä!

Huomaan just tän saman omalla kohdalla! Aina jos jutellaan jostain vauvaan liittyvästä, lisään perään (vähintään oman pääni sisällä), että ”jos kaikki menee hyvin”. En tiedä missä vaiheessa oma pää osais sitten alkaa ajatella, että KUN.

 

[Wishing2]

Minut taas on peloteltu alussa sen verran pahasti, jotta sanon puolisolle myös lähes päivittäin, että saadaan vauva, jos niin on tarkoitettu. Harmittaa todella paljon, kun ei voi nauttia oikein yhtään raskaudesta...ainakaan tällä hetkellä. Varmasti johtuu osittain myös äidin tilasta.

 

[Hannel_]

Minulla myös tosi epäuskoinen olo, vaikka jotenkin ajattelin, että asiasta tulee todellisempi nt-ultran jälkeen. Olisi niin ihanaa, kun voisi täysillä iloita tästä raskaudesta, lapsi on ollut meillä niin pitkään toiveissaAina myös minä lisään puolisolle sanoessa, että jos kaikki menee hyvin tai että toivottavasti meillä on tammikuussa vauva.

 

[Hannie_]

Eipä ollut doppleristakaan apua Yritin varmaan tunnin ja mies myös, mutta löytyi vaan mun oma syke. Välillä ruudulla kyllä vilahteli isompia lukemia mutta ei saatu sitä hevosenlaukkaa muistuttavaa vauvan sykettä kyllä kuuluviin. Kuuntelin ensin tyytyväisenä sitä omaa sykettä, mutta sit katsoin parit Youtube-videot aiheesta ja tajusin, että ei se kyllä oo sikiön Nyt ahdistaa sit kahta kauheemmin… mutta onneks maanantaina on se neuvola, niin ehkä niiden välineillä sit selviää tilanne.

 

[Aaltokukka]

Eipä ollut doppleristakaan apua Yritin varmaan tunnin ja mies myös, mutta löytyi vaan mun oma syke. Välillä ruudulla kyllä vilahteli isompia lukemia mutta ei saatu sitä hevosenlaukkaa muistuttavaa vauvan sykettä kyllä kuuluviin. Kuuntelin ensin tyytyväisenä sitä omaa sykettä, mutta sit katsoin parit Youtube-videot aiheesta ja tajusin, että ei se kyllä oo sikiön Nyt ahdistaa sit kahta kauheemmin… mutta onneks maanantaina on se neuvola, niin ehkä niiden välineillä sit selviää tilanne.

Mitkäs viikot sulla nyt menossa? Tiedätkö on istukka edessä ääniä stoppaamassa?

 

[Hannie_]

Mitkäs viikot sulla nyt menossa? Tiedätkö on istukka edessä ääniä stoppaamassa?

Nyt on rv15 menossa ja ainakin nt-ultrassa istukka oli takana, toki kätilö sanoi että se voi vielä muuttua Ja ylipainoa toki on, en tiedä voiko sekin sit vaikuttaa. Mutta alkoi kyllä huolestuttaa entistä enemmän, nyt täytyy haudata tuo doppleri johonkin kaappiin ja yrittää odotella siihen maanantaihin.

 

[Aaltokukka]

Nyt on rv15 menossa ja ainakin nt-ultrassa istukka oli takana, toki kätilö sanoi että se voi vielä muuttua Ja ylipainoa toki on, en tiedä voiko sekin sit vaikuttaa. Mutta alkoi kyllä huolestuttaa entistä enemmän, nyt täytyy haudata tuo doppleri johonkin kaappiin ja yrittää odotella siihen maanantaihin.

Mahan sisäisen yksiön venyessä milloin mihinkin suuntaan sen sisäseinään kiinnittynyt istukka voi siinä samalla ns vaihtaa paikkaa. Ja kyllähän ne kohdun ja ihon väliset rasvaeristeet myös estävät ultrasingaalin kulkua, valitettavasti.
Mulla kaappiin hautaus ei toimi, vaan pitää viedä autoon asti jos tarvitsen itseäni jostain rajoittaa.
Luotetaan siihen että kaikki on sinulla ja pienellä nyt hyvin ja maanantai huolesi poistaa! Tsemppiä

 

[Daiya]

Eipä ollut doppleristakaan apua Yritin varmaan tunnin ja mies myös, mutta löytyi vaan mun oma syke. Välillä ruudulla kyllä vilahteli isompia lukemia mutta ei saatu sitä hevosenlaukkaa muistuttavaa vauvan sykettä kyllä kuuluviin. Kuuntelin ensin tyytyväisenä sitä omaa sykettä, mutta sit katsoin parit Youtube-videot aiheesta ja tajusin, että ei se kyllä oo sikiön Nyt ahdistaa sit kahta kauheemmin… mutta onneks maanantaina on se neuvola, niin ehkä niiden välineillä sit selviää tilanne.

Voi ei, onpa kurjaa että ahdistus vaan lisääntyi oon ymmärtänyt ettei se ihan helppoa ole saada niitä sykkeitä kuuluviin, joten jospa olisi vaan tekniikasta kyse? Onneksi pääset suht. pian kuitenkin neuvolaan tsekkaamaan tilanteen nää on vielä niin pieniä että mahtuvat piiloonkin vielä aika hyvin, joten voi olla vaan siitä kiinni ettei osunut oikealle kohdalle.

 

[Liirumlaarum]

Nyt on rv15 menossa ja ainakin nt-ultrassa istukka oli takana, toki kätilö sanoi että se voi vielä muuttua Ja ylipainoa toki on, en tiedä voiko sekin sit vaikuttaa. Mutta alkoi kyllä huolestuttaa entistä enemmän, nyt täytyy haudata tuo doppleri johonkin kaappiin ja yrittää odotella siihen maanantaihin.

Kokeilitko tarpeeksi alhaalta? Meillä vauva kotenkin katoo heti dopplerin alta ja pitkiä pätkiä ei kuulu sykettä. Neuvolassa paremmat laitteet niin kuului tosi pitkään vaikka vauva vähän liikuskelikin