Huhtikuun Höpinät <3

Tylsyys: kaks lääkärikäyntiä meillä on, eka käynti noin viikolla 26, ja sitten se synnytystapa-arviointi, olikohan se viikolla 35, en nyt muista tarkkaan..et pari kertaa, luulisin olevan minimi, kun pakkohan se on kattoo sitten miten päin se vauva on jne. ennenku laskettu aika on. Tarkottikohan muuten se täti, että kannattaa mennä päivystykseen jos on paljon kipuja ja supistuksia, kun ne neuvolat on niin rajatusti auki, eikä oo mitään välineistöä hätätapauksiin? täälläkin pitää mennä äitiyspolille jos on äkillisiä ongelmia, et saa heti ajoissa asiantuntevaa apua..

perhevalmennus oli kyl mulla viimeks aika turhaa, olikohan yks käynti ees vähän hyödyllinen, aika vähän niitä olikin ku oli karsinta päällä sillon. se "näytösvauvakin" oli sellanen et äidin synnytys oli kestäny tunnin ilman kipuja, ja vauvalla ei ollu mitään ongelmia, et ei jääny käteen mitään kokemuksia. tutustumiskäynti sairaalaan ei auttanu mitään, pieni luento aluks ja sit yhden salin kattominen. se sairaala näytti ihan erilaiselta ja uudelta ku meni synnyttämään, se vähä mitä kerkes tiedostaa ulkomaailmaa :D tärkeintä oli oikeestaan että mies oli mukana, ei niillä puitteilla ollu merkitystä, eikä millään "taustamusiikeilla" tai omilla vaatteilla tms. ei siinä pystyny sellasta miettimään, sitä vaan että missä asennossa nyt pitää olla ja millä kipua sais pois..näin meillä.
 
Satuvee: Sitä synnytystapa-arviota meillä ei ole ollenkaan. Yksi lääkärikerta on kai lakisääteinen eli pakollinen ja muut sitten ekstraa siihen päälle. Mä en edes tiedä onko meillä vieläkään dedikoitua neuvolalääkäriä eli yhdenkin - sen pakollisen - lääkäriajan saaminen oli vaikeaa, kun ajat olivat niin täynnä. Näin ollen mitään ylimääräisiä käyntejä ei voi olla.

Me käydään kyllä tutustumassa synnytyssairaalaan, mutta ne muut löpinät jätettiin suosiolla väliin. :) Niin, ja isä on kyllä useimmiten ollut mukana neuvolassa, mutta hän on aika usein kokenut olonsa aika statistiksi. Onhan terkkari koettanut häntäkin ottaa mukaan juttuun, mutta vähän sellaista väkinäistähän se on ollut.
 
Meilä on isukki ollu melkee joka neukussa mukana...pari krt jäänyt väliin jos ei oo aika sopinut...ollaan yritetty aika aina sinne iltapäivään mite pääsee töistä lähtemään...

mutta kaikissa ultris on ollu mukana...ja myös noihin kahteen seuraavaan aikoo tulla=)=)seuraava ultra meillä onkin nyt sitten keskiviikkona...JEIH..sitä odotetaan jo ihan hirveesti..ihana päästä näkemään ihan kunnolla kunnon uusista laitteista "toukka"=)=)=)<3<3<3<3<3ja kuulemaan mite hän on kasvanu ym....sitte on vielä neljäs ultra joskus viikolla 36=)=)=)

ei meilkää oo kyl käsketty poistumaan ulos ku on tutkittu...ku eiköhän se tosiaan tuo ukkeli tiiä mitä siellä "jalkopäässä" on ku on sinne sörkkinykki;D;D
 

Täällä ainakin tutkii lääkäri muistaakseni kolme kertaa:

Ensimmäinen kerta lääkäri tarkistaa ultralla että kyseessä on elävä sikiö ja teki samalla sisätutkimuksenkin, toisella kertaa lääkärineuvola viikolla 26 (26+4 sattuu olemaan mulla lääkäri) ja sitten yksi kerta on hieman ennen synnytystä (taisi olla niinkuin tuo satuveekin asian mainitsi viikolla 35) Sitten lääkärin tapaa vielä jälkitarkastuksessa...

Mä olen miettinyt et niin moni surkuttelee oloansa kun on raskaana et mitä jos mietittäisiin joskus pieni hetki edes niitä positiivisia puolia.

Heinäkuussa kuitenkin toivottavasti jokainen meistä saa sen suloisen nyytin syliinsä ja viimeistään siinä vaiheessa huomaa kuinka kaikki kannattikin. Toinen positiivinen puoli on se et mä en ole ikävöinyt SEKUNTIAKAAN menkkoja, voi tätä autuutta! :D Ja oletteko huomannut kuinka moni on alkanut hymyillen vilkuilemaan teitä, moni pitää vauvamahaa suloisena asiana. Niistä vatsan taputtelijoista puhumattakaan...

Jep, mä olen taas joidenkin mielestä ärsyttävän pirtee mut mulla ainakin tää kevät nostaa mielialaa niiiiin paljon korkeemmalle. Ja valoisuuden ansioista tuntuu et virtaa kinttaissa vaihteeksi riittää. Mietitään pari viikkoa taaksepäin ni mä en jaksanut tehdä juuri mitään mut nyt jaksaa jo touhuilla ja fiiliskin on paljon valoisampi! Antaa niiden hevosten murehtia niillä kun on tuo pääkin isompi.

On toki totta et raskaus ei ole kaikilla helppoa ja autuutta mut YRITETÄÄN nyt nauttia, kuitenkin mahaa ikävöidään sitten jälkeenpäin kun vauvat on putkahdelleet maailmaan ja opettelevat päivä päivältä uusia juttuja :)

 
Täytyy todellakin yrittää keskittyä positiiviseen! Mulla alkoi aamulla raskaus ja hieman kaikki muukin ahdistaa ja itkuhan siinä pääsi, mutta onneksi ulkona paistaa aurinko ja tuli siitäkin heti parempi mieli :)

Ja tuo menkattomuus on ehdottomasti plussaa! Mulla ehtikin edellisen synnytyksen ja imetyksen jälkeen olla vaan yhet menkat (+sit sitä alkuraskauden vuotoa) ja ne oli sen verran kamalat, että nautin tästä menkattomasta ajasta kyllä täysin siemauksin.

Ja onhan sekin aika ihanaa, kun vauva myllertää masussa, vaikka se välillä vähän tukalaa onkin. Mutta vauva on ainakin sitten kunnossa ja vilkkaana :)
 
Niin me ihmiset ollaan erilaisia. ;) En mäkään joka hetkeä synkistele, mutta en myöskään aio sen takia häpeillä tai peitellä tunteitani, että raskaana ollessa jollain tapaa pitäisi olla yltiöpositiivinen ja keskittyä vaan lässyttämiseen.

Menkkoja ei ole, mutta tilalla on tulva valkovuotoa. Vatsaa tuskin tulee koskaan ikävä, koska en ole missään vaiheessa pitänyt tästä pötsistä enkä muutenkaan pidä raskausvatsoja mitenkään ihmeellisinä. Ne on vaan vatsoja, joiden sisällä on sikiö. Vatsantaputtelijat vois painua hevonhittoon - tämä on, kiitos vaan, mun vatsani, josta mä määrittelen kuka sitä taputtelee ja kuka ei.
 
Mä oon kyllä nyt vatsan kasvaessa ihan rakastunut mun pallomahaan :D Usein siinä on makkaroita ja mikään vähänkään kireä paita ei näytä hyvältä päällä. Nyt voi käyttää kireitä paitoja, jotka oikein korostaa vauvamahaa! Ja nyt kun on vielä niin lämmintä, jätin talvitakin kokonaan pois ja kuljeskelen ulkona vetoketjullisen hupparin kanssa, joka on myös vatsasta timmi, niin masu näkyy kaikille, eivät sitten luule, että olen vain kamala läski :)

Tänään tajusin päivällä, että en ole tuntenut vauvan liikkeitä koko päivänä. Söin sitten ananasta, että siitä saisi vähän sokeria, mutta eipä mikään muuttunut. Vähän rupesi huolestuttamaan. Sitten mies toikin kaupasta karkkipussin, ja vetelin vähän suklaata, niin jo rupes potkut tuntumaan taas :D Taitaa meiän neiti olla "laiskanpuoleinen" niin kauan kunnes saa herkkuja! :D

Mahtavaa iltaa kaikille!
 
Meillä lääkärikäyntejä on kolme. Rv 13, 26 ja 35. Mutta jos käy vaikka varhaisultrassa niin sitten ensimmäinen ultra taitaa jäädä pois. Mulla ollut kaksi lääkärikäyntiä tähän mennessä ja on tehnyt kummallakin kerralla sisätutkimuksen. Kuuluu kai asiaan. Isä oli ensimmäisellä kerralla töissä ja toisella kerralla itse sairaalassa selviämässä leikkauksesta...

Muuten kyllä ollut neuvolassa mukana. Ja alussa varsinkin oli tosi mukava että oli mun tukena siellä. Ei ehkä jännittänyt niin paljoa kun oli juttuseuraa mukana.

Enkä todellakaan ole kaivannut menkkoja tänä aikana. Vähän jo harmittaa että ne jossain vaiheessa taas alkaa... Pitää toivoa että imetys lähtisi hyvin käyntiin ja menkat siirtyisivät jonnekin hamaan tulevaisuuteen... :D Ja jos sitten yrittäis pikkukakkosta jossain vaiheessa kun en haluais ettei tule kovin iso ikäero kun nyt tulee tuohon isovelipuoleen kuitenkin reilu kuusi vuotta ikäeroa... Eivätkä kuitenkaan ole jokapäivä tekemisissä keskenään.

Meinaa kyllä välillä olla hermot niin kireällä että ei ole tosikaan. Tänäänkin tulin töistä puoli yhden aikaan ja olin jättänyt miehelle lapun että käyttää koiran aamulenkillä yhteentoista mennessä kun käytin vain pikkupissalla viiden aikaan kun heräsin. Ja etten antanut ruokaa vielä silloin. Niin Ei sitten ollut tapahtunut mitään!! Lakanan oli saanut laitettua pesukoneeseen kuten pyysin että sai koneen päälle. Ja kuitenki oli herännyt varmasti jo hyvissä ajoin kun poika oli meillä viikonlopun. Lähtivät sitten mun tultua kotiin käyttämään koiraa aamulenkillä ja kello oli melkein yksi. Poika kuitenkin aina tosi innokas lähtemään lenkille koiran kanssa kun saa samalla touhuta ulkona ja tonkia maata. Meinasi kyllä tulla vähän paha mieli kun koira kuitenkin viimeiset neljä vuotta ollut mun vauvani ja sit siitä ei huolehdita kun olen töissä. Ja kerroin kyllä miehelle eilen että saa sitten ulkoiluttaa ja ruokkia koiran. Helkkarin miehet!! Piti vähän purkaa paineita sillä aikaa kun olivat ulkona... "Onneksi" piti imuroida niin sai touhuta jotain ettei mennyt pitempään vihoitellessa...
 
tylsyys: huhhuh, ei synnytystapa-arviota..? voi kai sen sit se neuvolantätikin tehdä, jonkunhan se täytyy..!? ..mulla oli viimeks niin kädettömät neuvolantädit (joka kerta eri) että niillä kesti loppuraskaudessa aina 10 minuuttia tunnustella miten päin se vauva on, ja sattu ihan hitosti. lääkäri kokeili pari sekkaa ja sano että pää on alaspäin, ja katto vielä ultralla. ku täytyyhän se selvittää ettei oo perätilassa.

..ja mulla ei kanssa tuu kyllä tätä mahaa ikävä, ei tullu viimekskään yhtään, vaikka se synnytyksen jälkeinen löllö on tietysti jotain ihan järkyttävää :D ei se maha nyt siis pahan näkönen oo, vaatteet näyttää ihan hauskoilta. mut ku sitä mahaa ei vaan voi enää hetkekskään unohtaa, hengitys ahistaa ja närästää. enkä kyllä nauti potkuistakaan :D

kun pääsis viikolle 30+ niin sit alan vaan toivomaan et se tulis jo ulos. aatelkaa, ku yks päivä vaan se tuliskin ulos, ja ei tarttiskaan tuskailla viimisiä viikkoja..! haaveissa on hyvä elää..viimeks käynnisty synnytys neuvolan kopeloinnissa viikolla 40+0. voikohan niitä pyytää kopeloimaan oikein kunnolla viimiset viikot, varmuuden vuoks :D?
 
Niin tosta närästyksestä muuten. Neuvola käynti oli viikolla 29+1, ja neuvolan täti kyseli, että onko närästänyt. Sanoin sitten että ei, ei oo ollu. Täti katto mua hetken suu auki "siis EI oo YHTÄÄN?" Ihmettelin sitten siinä vähän, että onko se jotenkin epänormaalia, jos ei närästä? Mulla ei oo koko ikänä närästäny, joten en oo sitä kokenu. Neuvolatäti yritti selittää miltä se tuntuu (ja oon siitä kuullu aikasemminkin miltä sellanen tuntuu), mutta eipä mulla mitään poltteluja oo tullu. Voihan se olla että ne tulee myöhemmin, tai sitten jää kokonaan tulematta?

Kuulemma ne ruuatkin mitä syön pitäisi jo närästää, esim. kahvi (1 kuppi per päivä max.), raaka sipuli, tuliset ruuat.
Ja jostain luin, että ei pitäisi käydä heti makaamaan syömisen jälkeen, kun saattaa ruveta närästää.. No, oon vedelly tulisia tortilloja, missä sisällä raakaa sipulia ja menny heti pötköttää, ja ei tullu mitään.

Hyvä näin, toivottavasti jatkuu samalla lailla loppuun asti :)
 
Heippa, on taas jäänyt kirjoittelu väliin. Muutettiin tänne Ouluun ja on ollut kaiken näköistä säätöä saada tää uus arki toimimaan.

Mulla on muutaman päivän ajan ollut paljon painon tunnetta alapäässä ja supistellutkin on. Kävin sitten eilen täällä yksityisellä tarkistamassa kohdunsuun tilanteen ihan vaan mielenterveyden säilyttämiseksi, mutta uutiset ei ollutkaan mukavia ja nyt meni kaikki järjestelyt uusiksi ja mietintään. Olin siis sormelle auki ja kanavaa oli jäljellä reilu sentti ja paikat pehmeinä. Lääkäri mietti lähettääkö mut sairaalaan makaamaan vai päästääkö kotiin. Pääsin onneksi kotiin koska mun pää ei kestä sairaalaa. Nyt siis vuodelepoa ja heti sairaalaan jos supparit on säännöllisiä pidemmän aikaa. Ahdistaa! Ei tää nyt viel saa tulla. Meillä on vielä niin veemäinen tilanne ku asutaan täällä mut kirjat on Turussa ja ja ja.. en tiedä missä mun olis parasta olla kun mies matkustelee töiden takia ja en haluis olla missään yksin, mut en ainakaan täällä ku en tunne täällä ketään ja ei nyt ton kohta kolme vuotiaan kanssa siellä toisessa kodissakaan helppoa yksin oo, vaikka siellä sentään ystäviä onkin...

palaillaan kun rauhoitun :)
 
Ihanaa uutta viikkoa kaikille! Kerrankin ihana herätä maanantai aamuun,
kun paistaa aurinko!

Mistähän sitä aloittais..

Meillä mies ei oo ollu perusneuvola käynneillä yhtäkään kertaa mukana,
pääasiassa sen takia että ne sijoittuu aina sinne 8-16 välille ja mies juuri
tuon ajan töissä. Enkä kyllä oikein oo pitäny sitä edes tarpeellisena kun
ei noissa peruskäynneissä oo ikinä ollu mitää ihmeellistä.. Tietty sitten aina
heti käynnin jälkeen soitellu ukolle ja kertonu mitä käytiin läpi.
Oikein kunnon ultrassa on mies ollu sitten kahdesti mukana.

Rakenneultra ärsyttää vieläkin kun en muistanut kysyä vauvan sukupuolta,
mies oli kuulemma muistanut asian mutta oli todennu itsekseen että
on parempi kun hän on hiljaa :D.

Mulla on ollu tähän mennessä 2 lääkärineuvolaa ja kolmannes kai vielä on,
en oo varma kun muista kaikkea mistä ollu puhetta.. Ja joudun kai äippäpolilla käymää
loppuraskaudesta kun todettiin se raskausajandiabetes, vaikkakin ykskään arvo kotona mitatessa ei oo ollu koholla. Jotta en tiedä pitääkö sinne mennä vielä vai mikä on homman nimi kun ei oo ollu puhetta..

Ja se muuten hieman ärsyttää, laskettuun aikaan kuitenkin aikaa "enää" 10 viikkoa
eikä vielä MITÄÄN puhetta oo ollu synnytyksestä tai mihinkään siitä liittyvästä.. O.o
Ens viikolla tosin seuraava neuvola, niin luulisin että siellä asia otetaan puheeks ja jos ei, niin sitten otan kyllä itte. Vaikka tuossa neuvolassa on huonojakin puolia, niin ei sitä kokonaan voi haukkua, oon saanu kuitenkin olla saman neuvolatädin kanssa kokoajan alusta asti ja vaikka ei heti soittaessa saa kiinni, niin soittavat takas kyllä aika reippaasti. 

Närästys, mua ei koskaan ennen raskautta oo närästänyt, nytkään ei onneks mitenkään päivittäin, mutta kun se närästys on tullu, on poltto ollu niin kauhea ettei meinaa henkeä saada :/

Meillä koetiin riemun hetkiä la aamuna miehen kanssa, mies VIHDOIN pääsi kokemaan vauvan potkun masun päältä, voi toisen ilmettä. :D

 
Meillä on nyt noussu keskusteluissa enemmän puheeks häät&naimisiin meno.
En ole oikeastaan ikinä halunnut mitään isoja prinsessa häitä, enkä halua vieläkään.
Minulle riittää ihan hyvin maistraatti ja perheen&suvunkeskeinen kahvitustilaisuus.
 
Mieheni pitäisi vaihtaa sukunimensä ennen lapsen syntymään, ja eilen sitten kysyin häneltä että milloin on ajatellut näin tehdä.
Hänellä on nyt isänsä sukunimi, joka menehtyi mikaelin ollessa 3n vuoden.. nyt hän haluaisi sitten ottaa tänän suvun toisen puolikkaan sukunimen. Kun on heidän kanssaan koko elämänsä viettänyt. 
Mutta ukkeli rakkaani tuumas, että eikö sen voi samalla vaihtaa jos mennään naimisiin. >:) <3
Tosihan se on.. 
Tänään olisikin tarkoitus mennä ja tulostaa se lappu minkä voin lähettää maistraattiin että he tutkivat meidän parisuhteen olevan esteetön. :)
Olen ollut sitä mieltä kokoajan että haluaisin että lapsi syntyy avioliittoon.. mutta sitten kun vihdoin ja viimein tulimme raskaaksi, ei tuolla ollut enää mitään väliä.
Kysyin sitten eilen ukolta että milloi menisimme, ennen vain jälkeen vauvan tulon.
Oli hän sitä mieltä että ennen... IIK. :)
Tässä tuloo vain sitten hieman kiirus jos aikoo ennen vauvan syntymää tuusata.
Tai eihän siinäkää menee ku oikeasti päivä kaks oikeasti, mutta minut tuntien niin kaiken kuintekin pitää olla just eikä melekee :)) leipomisetki pitää suunnitella jo hyvissä ajoin;D

Huhhuh. :)
 
Hyvä Tyyni: Ota tilanteesi EHDOTTOMAN vakavasti!! Itselläni on ollut sama tilanne jo viikkoja ja olen maannut sen takia sairaalassa 5 viikon ajan jalat kohotettuina ylöspäin ja saan koko ajan lääkitystä kivuttomiin supistuksiin. Ihmettelen, ettei sinua sinne lähetetty saman tien, koska todellisena uhkana on ennenaikainen synnytys. Viikkoja sulla on kuitenkin aika vähän ja vauvasi on vielä erittäin pieni. Jos se syntyisi nyt, se joutuisi olemaan useita kuukausia tehohoidossa. Haluatko todella sitä?!? Mulla on nyt viikkoja 29+2 ja täällä sairaalassa tekevät kaikkensa, ettei vauva syntyisi ennen viikkoja 32-34, joten mullakin on lepoa jäljellä vielä useita viikkoja. Tietysti tämä on omalla tavallaan ahdistavaa, mutta ajattele sitä sisälläsi kasvavaa pientä, vielä haurasta elämää. Nyt oma etu ja haluamiset syrjään ja teet kaikkesi, että vauvasi saa kasvaa kohdussasi vielä monta viikkoa! Itse en ainakaan halua ottaa tunnolleni sitä, että minun takiani vauvani syntyy ennenaikaisesti ja tulee mahdollisesti sen takia kärsimään koko loppuelämänsä jostain sairaudesta, jonka keskosuus voi aiheuttaa. Saat varmasti asiat järjestettyä niin, että pääset edes muutamaksi päiväksi sairaalaan tarkkailuun. On mahdollista, että tilanteesi ei etene pahemmaksi, mutta tuskin se ainakaan paranee, ellet nyt ota sitä vakavasti ja todellakin lepää vaakatasossa.
 
jenska9, paljon onnea teille! :)

Itse en ole koskaan naimisiin menosta oikein perustanut. Enemmänkin ollut sitä vastaan kuin sen puolesta. Nyt sitten pari viikkoa takaperin iski kauhea hääkuume! :D En uskalla sanoa mitään avomiehelle, katsellaan, jospa tää olis vaan näitä pesänrakennusviettiin liittyviä asioita. Jos mennään naimisiin, niin haluan tehdä sen päätöksen "järki päässä" :)

Eilen tuntui aika vähän noita vauvan potkuja, ja tänään aamulla yritin heti herättyä kuulostella, ollaanko siellä hereillä. Ei tuntunut mitään. Sitten siinä rupesin miettimään muita asioita ja laitoin ajatuksissani kädet vatsan päälle, ja tuntui heti pieniä potkuja ja liikettä. Kun otin kädet pois, ei taas tuntunut mitään. Eli pystyin tuntemaan ne käsillä vatsan läpi, mutta vatsassa ei tuntunut mitään. Se on jotenkin omituista, aiemmin kun oli juuri toisinpäin.

Huomenna on enää 10 viikkoa jäljellä. Aika menee niin nopeasti! :D

 
Meillä mies on yleensä ollut neuvoloissa mukana, lapsi kun on ensimmäinen hänelle. Lääkärineuvolat on ollut sit lasten kanssa kotona, lääkärikäyntejä minulle tulee kolme 12, 26 ja 35 hujakoilla, tosin nyt muutimme enkä tiedä onko täälläpäin tapana käydä tuossa ensimmäisessä.
Miehen sisko on kätilö ja sanoi että luultavasti olisi tiedossa synnytystapa arvio, josko käynnistävät tiettynä aikana, kun matkaa tästä on puolisen tuntia ja aiemmat synnytykset ovat olleet nopeita, edellinen 15min vesistä ekalla ponnistuksella. Siinä voi hätä tulla lasten kanssa jos vedet menee kotona ja mies töissä. Muuten ei viimeksi ainakaan arviota ollut, ekan kohdalla sairaalassa tarkistivat lantion ja hyvin on mahtunut 500g isompi perässä tulemaan :)
Häistä vielä... Meidät vihittiin maaliskuussa, alkuun piti olla tasan vuodenpäästä mutta kun lapsi ilmoitti tulostaan niin pidettiin pient häät akhden todistajan kanssa, vuodenpäästä pidämme isot juhlat ystäville ja sukulaisille.
Minulla oli vakaa aikomus että kolmatta lasta ei tule ennen kuin olen naimissa ja kuinkas kävi :D Kiirehän siinä tuli ja juhlia ei olisi ehtunyt järjestääkkään, näin on siis oikein hyvä.
Asia oli aika tärkeä minulle, kun elämäni on ollut jos vaikka minkälaista alamäkeä huonojen miesten kanssa...
 
Pikaisesti moikat tännekki, koneelle en oo kerenny kun sillon tällön niin jääny täälläki lukematta monta sivua juttuja, pitää illasta koittaa keretä, kun kohta neuvolaan meno :)

Joku mieliteoista oli kysyny.. Mulla oli alussa vaikka mitä.. Vihreet omenat ja parsakaali oli aika ehdottomia ekat pari-kolme kuukautta. Sitten tuli se salmiakkihimo ja villivadelma kivennäisvesi ja muumilimsa.. Suklaa on aina ollu mulle heikkous, mutta ekat 4 kuukautta se oksetti vaan. En voinu edes ajatella sitä, töissäki suklaalla tekeminen oli välillä aika tuskaa. Nyt on taas pikkuhiljaa alkanu maistumaan. Tällä hetkellä himoitsen hiekkaa, ollu jo varmaan reilun kuukauden tää ja pahenee vaan. En tietenkään oo sitä syöny :D mutta ulkona on niin ihana kävellä hiekalla ja kuunnella sitä rapinaa.. Ääk, perunajauhoilla oon koittanu hillitä, ei auta.

Muutenkin kuuluu hyvää, mahassa on pikkunen nyrkkeilijä, käsillä rummuttaa lantioon aika urakalla ja nyt on keksitty sitte se että painetaan sitä päätä tuonne alakertaan. Välillä pistää ja tuntuu oikeesti aika epämukavalta. Kaiken kaikkiaan kuitenkin ihana katella masua kun se vaan pomppii :D <3

Keskiviikkona oli lääkäri ja sielläki kaikki ok. Painoarvio oli 1600 kg tuon laskurin viikoille isohan se on, mutta kun ne ei oikee nyt osaa sitä laskettua varmaksi sanoo, niin saas nähdä tuleeko jo sitte sillo juhannuksen kieppeillä :D mutta kunhan tulee joskus niin hyvä.

Synnytystä en oo ajatellu enkä stressannu, toivon vaan kovasti et onnistuu normaalisti alateitse. En varmaan sen suurempia suunnittele, kun eipä sitä koskaan tiiä miten se sitten sujuu :)

Mutta nyt neuvolaan, mieski pääsee mukaan kun lomailee tän viikon ja remppaa masukin huonetta. :P
 
Auts, kirjoitin pitkän viestin ja kone tilttas. Koitetaan uudestaan. pff..

Hyvä Samama: Tietenkin otan tilanteeni vakavasti! En todellakaan halua että vauva syntyy vielä moneen kuukauteen.Edellinen viestini oli nopeasti kirjoitettu ja antoi ehkä väärän kuvan. Pointti oli siinä, että lääkäri itse päästi minut kotiin ja olin siitä onnellinen, koska saan paniikkikohtauksia sairaalassa. Tietenkin sinne olisin mennyt jos hän olisi nähnyt tilanteen niin vakavaksi. Eilen vielä soitin Oys:iin ja tarkistin heidän mielipiteensä asiasta ja tilanteeni vakavuudesta, koska en todellakaan halua riskeerata mitään! Sieltä sain vastauksena, että kohdunsuun tilanteeni on uudelleen synnyttäjälle normaali jopa hyvä, joten minun ei kannata huolestua siitä jos supistukset eivät tule säännöllisinä. Olen ihan tyrmistynyt ja nyt vielä enemmän kun sanot itse olevasi samassa tilanteessa sairaalassa!!! Miten voi olla näin erilaisia käytäntöjä? huh huh.

Olen kyllä huolesta sekaisin ja olenkin nyt maannut 2 ja puoli päivää ja ollut pystyssä vain vessassa käydessäni. ja aion jatkaa tätä vuodelepoa ainakin kuukauden kaikesta huolimatta. Supistuksia kuitenkin tulee vaikka ne eivät säännöllisiä olekaan ja pystyasennossa painontunne kasvaa ja tuntuu todella ikävältä. Onneksi lähdemme Turkuun ja pääsen oman neuvolan lääkäriin ja sitä kautta toivottavasti säännöllisesti tarkistuttamaan kohdunsuun tilanteen. Voit varmaan kuvitella miten tämä epätietoisuus ja ristiriitaisuus ahdistaa ja pelottaa!

Saanko kysyä, että minkälainen tilanne sulla tarkalleen on?
 
kirjoittelen nyt sairaalasta ja tarkkailusta jälleen kotiuduttuanil ähinnä Samamalle ja Tyyynille. Myös teille kaikille heinäkuiset pömpöttimet, joille raskaus kulkee normaalisti pikku vaivoista voi olla myös piittaamatta. Jokainen kokee ne omakseen ja missään ei sanota kuinka sinun kuuluu niihin suhtautua. Realismia silti ja nauttikaa tästä ajasta.

Itselläni ollut 2 TAYSin synnytystä ja ennakoivien ja avaavien supisteluiden takia maannut 25 ja 27 viikoista saakka aikaisemmissa raskauksissa täys vuodelevossa sairaalassa ensin vain wc ja suihku luvalla koska ei vuotoja. sinne 34 viikolle asti, jonka jälkeen lepo jatkui kotona.
Nyt vaivoina tässäkin 3:ssa raskaudessaolleet supistelut, eli nyt RV: 16 + viikoilta töistä pois ja vuode lepoon ja seurantaan kotona ja tarvittaessa ollut sairaalassa LKS:ssä Rovaniemellä, kun supparit olleet kivuliaita, pitkäkestoisia ja polton tunnetta alapäässä.Lisäksi se repivä tunne vaan lisääntyy jos ei lääkitä. Tilanne nyt pysynyt suht hyvin kurissa ja supistukset levossa + lääkityksellä laantuneet vähempi kivuliaiksi ja epäsäännöllisiksi. tiheään niitä yhä on ja kohtu käy herkällä. Mitään ei juuri kotona auta tehdä, ei kumarruksia tai nostelua. ei kovalla suoraan istumista ja saunassa joutuu jäämään portaille, pieneksi hetkeksi silloinkin. Vauvan liikkeet kuitenkin tuntuvat hyvin ja kasvaa normaalisti keskikäyrillä ja virtaukset hyvät. Kohdussuu pehmeä ja koska kanava on synnytysten jälkeen hieman kummallinen vino viiva ja epämääräinen mitata niin ainkaan se ei ole vielä näillä suppareilla auki!! mikä on aikas käsittämätöntä, ja mahtavaa. Aikaisemmissa raskauksissa kun suli ihan kohisemalla.
Olen Niin tavattoman kiintynyt Uuno-vauvaan aivan kuin  Kareliin ja Jiriinkin jotka jo 12 ja 14 vee.:D) ja tämä kohtuni heikkous vain lisää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta tätä pientä nyt 1kg 690g pikku miestä kohtaan. Koko perhe ja läheiset elää päiväkerrallaan mukana ja jokainen päivä jonka Uuno matkustaa masupesässä turvassa on upea saavutus sinänsä. Mie olen rytynyt tähän joka kerta vapaasta tahdostani ja siitäkin huolimatta että dg on lohduton. Niin suurella Asenteella olen kuiten jaksanut levätä nämä aikaisemmatkin raskauteni loppuun asti. Nyt toivon että Uunokin saisi olla vielä sen 4-5 vkoa masussa. Mahtavaa kun aika kuitenkin menee näin nopeata. tsemppiä teille ja kaikille muillekin. Voipi olla että kotimatkani ollessa näin pitkä sairaalaan kun 330km niin kontrollikäynnillä sitä jo jäädään sisälle lopuksi aikaa. Riippuen tietysti kanavan muutoksista. ninni
 
ja vielä piti tsemppaaman Tyyniä joka hiljan muuttanut. Pian sieltä löytyy uusia kasvoja ja ystäviä. Oulu taitanee olla useimmissa mielipide tutkimuksissa hyvä paikka asua, ja siellä on tyytyväisiä ihmisiä. Paniikki oireista itse joskus kärsineenä siihen saa hyvin apua ja jokainen löytää niihin omia itselle sopivia keinoja jotka helpottaa oireita. Itselläni oireet helpottaneet jo lähes kokonaan 3 vuotta sitten ja olivat liitännäisoireita masennukseen ja työ/ero uupumukseen.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top