Huhtikuun Höpinät <3

Mä en osaa ajatella synnytystä vielä, tai jos mietin ni se saa mut vaan pelon valtaan ja laitan sen pois mielestä , mitä turhaan stressaamaan kun ei ole edes varmaa tarviiko synnyttää, täytyy nyt nauttia tästä raskaudesta eikä jännätä tulevaa. Eiköhän kaikki mene omalla painollaan..

Mielialan vaihteluista, mä oon ollut entistä tasavampi :D oon yleensäkkin aika rauhallinen mut tuntuu että tää raskaus on tehny musta vielä tasavamman .. 
Enkä myöskään ymmärrä näitä jolla ei mikkää onnistu ja kaikki on huonosti .. itse oon eläny ihan samanlaista elämää ku ennen raskauttakin ,enkä oo kokenu minkäänlaisena taakkana tätä raskautta.. ja oon kantanu kauppakassit ym en oo jääny ns sairastamaan, sairaushan tämä ei ole :) 
Tänään tuli saapumisilmoitus että olis äippäpaketti postissa, huomenna pääsee sitten tutkimaan sen sisältöä :) <3

 
Mulla tosiaan on 150km synnärille :) Seki aika jännä et missä vaiheessa sitä sitten lähtee ettei enää takasi laiteta. Eiköhän tuonne ehi, tuskin se ensimmäinen sieltä niin vaan tullee ... :D
Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.. :)
 
Mulla on kans ollu tässä reilun viikon pieni epäilys raskausmyrkytyksestä,
pari päivää olin vähän huolissani, mutta kun selvittelin asiaa ja juttelin neuvolan
tädin kanssa lisää, niin oon osannu vähän rentoutua asian suhteen enkä
ressaa sitä. Oli siis tuossa maaliskuun puolella ekan kerran alapaine nousussa ja
pissassa näkyi hitusen proteiinia, seurtaavan kerran kun menin tämän kuun alussa
neuvolaan, oli taas alapaine kohollaan, vähän enemmän kun viimeks ja taas hituisen
proteiinia pissassa.. Sain sitten lähetteen viedä pissanäyte labraan ja käskyn tarkistuttaa
oma verenpainelaite.. Tuo oma laite kun on antanut kokoajan ihanne lukemia.. :D

Tänään sitten kävin viemässä pissanäyttee labraan ja samalla tk:n verenpaine mittarilla
mittasin verenpaineen, alapaine oli siinä 88 hujakoilla, jotta koholla taas vähän mutta oma mittari näyttää ihan erilaista..

Jotenka soittelin neuvolaan ja kerroin verenpainetuloksen ja että oma kone feilaa,
niin sieltä laitettiin mulle lappu että saan hakea kotiin mittarin lainaan jotta saadaan todellisia mittaustuloksia seuraavaa neuvola käyntiä varten. Mainitsin myös jalkojen turvotuksesta.
Hoitaja katto myös samalla alustavia tuloksia pissanäytteestä ja sano että se ainakin siinä vaiheessa näytti puhtaalta, joten hieman jo osaan unohtaa tuon raskausmyrkytyksen.
Luotan kuitenkin siihen että nuo ihmiset tuolla tietää mitä tekee ja pitää huolta.

Sairaslomasta mulle ei mitää oo puhuttu, enkä aio jäädä ellei tilanne mene todella vakavaks.
Mulla enää kaks viikkoa tämän viikon jälkeen töitä, enkä oikein voi olla pois
kun viimeisellä viikolla pitäis perehdyttää seuraaja mun hommiin..

Toivon todella että täällä järjestetään tutustumiskäynti synnärille,
synnytän siis Seinäjoella. Ja ois kiva jotaki muutakin valmennusta saada mutta
katsotaan nyt mitä elämä tuo tullessaan..

Justiin tuo asenne että "kun minä olen raskaana, minä saan tehdä ja sanoa mitä vaan" -ärsyttää ihan suunnattomasti mua.. Se että voi käyttäytyä kuin pieni kapinallinen lapsi ja kiukutella kuinka vaan ilman että osataan edes pyytää anteeksi. Eihän sille mitää voi jos hormonit jyllää ja tulee kiukuteltua mutta pitää osata selittää ja pyytää anteeks.
 
Moi!
En myöskään ymmärrä, että raskaana ollessa jotenkin olisi "erityisasemassa". Onhan se raskaus rasite elimistölle ja varmasti jokaiselle pieniä vaivoja tulee matkan varrella. Jos kaikki kuitenkin sujuu suht normaalisti, niin ei kannata JOKAISTA päivää tuhlata valittamiseen/murehtimiseen. Jokaisella on toki huonoja päiviä raskaana tai ei. Joku sanoi, että joku tuttava valittelee FB:ssä usein raskaana olon "vaikeutta". Onkohan tuo valittelija tullut ajatelleeksi, että on monia jotka turhaan vuosia haaveilevat lapsesta ja käyvät läpi raskaita hoitoja tullakseen raskaaksi? Ja sitten raskaana olevia, jotka tarvitsevat pitkäänkin sairaalahoitoa syyn tai toisen takia. Kävin tällä viikolla ostamassa tytölleni pussin käytettyjä vaatteita, jotka olivat jääneet kolmostytöiltä pieneksi. Tämä kolmosten elämän alku ja odotus olivat aika erilaiset kun normaali raskaus. En tiedä miten jaksaisin olla 11 vko sairaalassa ja sitten hoitaa kolmea pientä keskosta. Tai jossain ohjelmassa yksi äiti, jolla lapsivesi meni aikaisessa vaiheessa ja oli myös ihan vuodelevossa sairaalahoidossa ja vauva taisteli selvitäkseen. Kannattaa aina muistaa, että huonomminkin voisi olla. Enkä tällä nyt tarkoita väheksyä kenenkään oireita, enkä kohdista tätä keneenkään täällä. Voimia mammoille jotka joiden raskaus vaatii erityisseurantaa/hoitoa! Eiköhän se pieni nyytti loputa ole kaiken vaivan arvoinen! :D

Synnytyksestä koin ensimmäisellä kerralla, että siinä on paljon asioita joita ei voi ennakoida tai joihin ei voi vaikuttaa. Turhaa siis minun mielestäni tehdä kovin tarkkaa synnytyssuunnitelmaa, pettyy turhaan. Suurin osa synnytyksistä kuitenkin menee hyvin, ja hoito on hyvää. Itse hermoilin ja huolehdin, pelkäsin ennen ensimmäistä synnytystä. Sitten ajattelin, että jos nuoret naiset afrikassa synnyttää savimajassa ilman apua ja selviää siitä, niin ehkä minä selviän synnytyksestä sairaalassa maassa jossa hoito on hyvällä tasolla. Onneksi meillä ei enään synnytetä saunassa. :D Eikä tämä tarkoita, etten jonkin verran synnytystä pelkäisi/huolehtisi miten kaikki sujuu. Peloista pitääkin puhua, ja synnytystä varmasti meistä jokainen "pyörittelee" omalla tavallaan mielessä. Se on luonnollista ja hyvähän niistä tuntemuksista/kokemuksista on puhua. Miten useamman lapsen äidit kokevat synnyttämisen? Ovatko synnytykset olleet "samanlaisia"?

Mielialasta; täällä on menty suht tasaisesti. Liikutun ehkä helpommin. Viimeksikin raskausaika oli suht tasaista. Synnytyksen jälkeen mieliala kyllä sitten heitteli. Huolehdin osaanko pientä hoitaa ja pelkäsin tekeväni jotain "väärin". Kun nuoresta asti olin totutellut ajatukseen, että en ehkä omaa lasta saa, tuntui ihmeeltä että pieni terve nyytti oli siinä tuhisemassa. Onnen kyyneleitä tuli vuodatettua.

Neidille on nyt sitten pallas istuin tilattu. :D Tänään löysin kirpparilta pienen "välikausi"puvun vauvalle syksyksi, joka meiltä puuttui. Kävin vauvanvaatteet läpi, ja tuntui että kaikkea muuta oli tarpeeksi. Uusia harsoja ym pientä varmaan sitten lähempänä hankin. Siirsin neidin vaatteet omaan vaatekaappiin ja samalla kävin niitä läpi. Pesin hankkimani isommat vaatteet sekä varastossa olleet kesävaatteet hänelle valmiiksi. Laitoin pieneksi jääneet vaatteet laatikkoon. Vielä puuttuis pitkähihaisia trikoopaitoja isompaa kokoa. Nyt on sitten hyllykkö vapaana vauvan vaatteille, mutta ihan vielä en meinannut niitä pestä. Hiljaa hyvä tulee. :D
Perjantaina lääkärineuvola, sitä odotellessa!
Vointeja kaikille mammoille ja masuille!
 
2010 kun odotin tuota esikoista, piti ainakin Jorviin varata itse tutustumiskäynti, ja se oli nimenomaan sellainen ryhmätutustuminen, niitä tais olla pari kertaa viikossa. En usko että sairaaloilla, ainakaan näillä isoimmilla, on mahdollista järjestää henkilökohtaisia tutustumiskäyntejä. Korjatkaa jos olen väärässä...

Itsekin kyllä petyn, jos en pääsekään Jorviin synnyttämään, vaan ruuhkan vuoksi joutuisin jonnekin muualle. Muuten ei ole sairaalalla mitään väliä, mutta Jorvi vaan on kaikkein lähimpänä meidän kotia, joten sinne on kaikkein helpoin isukin ja tulevan isosiskon tulla meitä katsomaan. Ja kaikkien muidenkin vierailijoiden :) Mutta kyllä kestän senkin, jos muualle joutuu, kun ei kai muutakaan sitten voi!!

Ens viikolla olis neuvola taasen, hiukan pelottaa se punnitus-osuus. Mäkin oon herkutellu joka päivä, ja kotivaakakin jo näyttää pelottavia lukuja... hui. Mutta ens viikolla on myös loma, tai siis mähän oon kotona muutenkin, mutta miehellä on loma... :D Ainakin Tallinnassa piipahdetaan, ja Korkeasaaressa. Ja uimassa. Ja mitähän muuta :D Tosi ihanaa :) Tää kun on vika oikee loma ennen kesälomaa, joka onkin sitten heinäkuussa vasta, ja sillon voi jo tapahtua sitten mitä vaan millon vaan...

Mutta joops... jospa kokeilis pitkästä aikaa päästä ajoissa nukkumaan. Univelkaa taas kertyny, viime yönäkin heräsin varmaan kymmenen kertaa kun tuo neiti itkeskeli. Oliskohan taas hampaita siellä tuloillaan... huoh.
 
Olis niiiin ihana päästäkatsomaan sinne tulevaan synnytyspaikkaansa....mutta EI...ihme meillä se vaan on joku typerä "virtuaalitoljotus";/...ne kun on sen täällä lopettanut PHKS:ssä ni antovat sillo joskus vaan netti osoitteen että sitä kattoessa saa kuulemma saman käsityksen ku ite paikan päällä...mutta en sit tiiä...tosin en oo sitä netti osoitetta viel kurkkinu...mut kyl tälle ekan "toukan" kanssa olis kiva käydä kattoo millai se synnytysmesta oikeesti on..vaikka siis töissä oon ollu PHKS:ssä mutta en juuri synnytyspuolella...

Tänään olis nyt sitte neuvola jossa kattotaan mihinkä suuntaan on menny tää mun raskausmyrkytysepäily...hiukan se jännittää..ja sen vuoks varmaan sitä jo tälleen "kukonlaulun" aikaa pompitaan jo ylhäällä ja tietokoneella vaikka olis tietty saannu nukkua...mutta tietty se hiukan jännittää ku vaihtoehdoiks annettii viimeks koti tai sairaala...hmm...ni ennemmi sitä ny varmasti aikas moni immeinen valitsee kotinsa=)=)=)
katsotaan mihin suuntaan ollaan menty=)=)=)
 

Heippa hei taas kanssavatsailijat!

Mä tosiaan tuolla fb:ssä (siellä kun tulee aina laitettua kysymyksiä ja linkkejä ennemmän kuin täällä, eli pidettyä ryhmää kiireisenä) kyselinkin et missä menee raja mitä julkaisette julkisessa mediassa raskaudestanne ja aihe näkyy täälläkin käyvän kuumana.

Itsellä on tuttavapiirissä siellä monenlaista eläjää ja olijaa ni tulee monesti mietittyä mitä sinne uskaltaa milloinkin julkaista. Muutaman kuvan sinne olen lataillut raskaudestani ja päivityksiä sillon tällön raskaudesta tulee laitettua, harvemmin toki kuin esikoisen aikana.

Hirveesti en viitsi siellä valitella raskauden vaikaudesta tai vaivoista sillä läheiseen ystäväpiirini kuuluukin eräs joka on nyt yrittänyt avomiehensä kanssa lasta piakkoin 2 vuotta. Nyt sitten juurikin niiden kalliiden hoitojen kautta yrittävät ja toivon kyl vilpittömästi et onnistuisivat, ovat kuitenkin niin kauan yrittäneet. Ja näen kuinka jokainen epäonnistuminen satuttaa ystävääni kovasti.

Myönnän toki et on tullut välillä voivotettua huonoa oloa mut sekin on tainnut olla kertaluontoista. Enemmänkin tulee päiviteltyä esikoistytön kohelluksia ja touhuiluja. Silti aina välissä joku niistäkin osaa vetää herneen nenään vaikka ei tarkoittaisikaan mitään pahaa, yleensä jälkeenpäin onkin sitten tullut ihan selvitettyä asia sen toisen "asianomaisen" kanssa.

Itse kuitenkin kuulun tähän "herkästi" sikiävään ryhmään et hyvä ettei pelkästään kun sattuu samaan aikaan saunaan ukon kans ni jo on maha kohta pystyssä. No menihän meilläkin ekaa yrittäessä puoli vuotta (olin tosiaan syönyt pillereitä monta vuotta joten tämäkin vaikutti asiaan) mut nyt tää toinen saikin alkunsa heti samassa kuussa kun ns. päätettiin et nyt aletaan yrittämään. (ehkäisynä tässä välissä ollut siis ihan perinteinen kumi.)

Onhan se toki totta että joillakin on raskaus todella raskasta mutta kuten sanasta RASKAUS voikin päätellä että ei kyseessä ole mikään helppo prosessi. Toisilla taas raskaus menee "siinä" sivussa ja synnyttämässä käydään niinkuin ohimennen. Ja on se suloinen kympin nyytti kainalossa kotiin.

Tuttuihin kuuluu niin niitä äitejä jotka ovat kokeneet ennenaikaisen synnytyksen raskausmyrkytyksen takia, on syntynyt vammainen lapsi yhdelle, koliikkilapsen äidin tiedän ja tunnen ja tosiaankin nostan hattua näille äideille ja iseille. Niin ja tokkiinsa se lapsetonkin löytyy... Itselleni kävi niinkin ihanasti esikoisen kohdalla et syntyi rauhallinen ja hiljainen pikkuinen nyytti. Kaikki on myös mennyt hänen kanssaan niinkuin pitääkin.

Ollaan siis onnellisia et kaikki onkin mennyt tähän mennessä näinkin hyvin ja rauhallisesti ja voimia tosiaan teille jotka taistelette niiden hankaluuksien kanssa. Itse olen ollut niinkin etuoikeutettu et mulla vaivat on pysynyt kohtuuden rajoissa.

Ja tosiaan, mekin päästään tänään purkamaan äippäpakkausta, ihmettelen vaan mihin mä ne vaatteet saan mahtumaan kun kaappi on jo täynnä vaatteita nyytille. Näihin siis rahaa olen tän raskauden aikana sijoittanut 0€ :D

Kaverit ja tutut antaneet heidän vauvojensa vaatteet meille joten kaapit nyt tursuilee yltä ja päältä, samoin kun tuo Juttiksen vanhat on tullu kaivettua esille kaappien kätköistä.

Ja tosiaan meillä kaikilla heinäkuisilla onkin nyt alkanut raskauden viimeinen kolmannes, loppurutistus siis edessä. Onnea siis siitä koko sakille! :)

 

Ai niin ja nuista tutustumiskäynneistä... Ainakin LKS:ssa pitää itse soittaa äippäpolille/synnärille ja varata aika koska voi tulla tutustumiskäynnille. Niillä oli siellä jotku tietyt ajat milloin järjestävät nuita käyntejä ja kierroksia mut tähän hätään en muista.

Jos olette epävarmoja ni soittakaa synnärille ja kysykää miten teidän synnytyssairaala niitä järjestää.

 
Hei,

taitaa siellä Kättärilläkin olla sitten jokin ryhmäsysteemi, jos näin on muualla. Kuluttaisihan se aika paljon henkilökunnan voimavaroja, jos kaikki synnyttäjät perehdytettäisiin erikseen. Pääasia kuitenkin, että pääsee tutustumaan ja voi vähän itse vaikuttaa, mille ryhmäkierrokselle menee.

Maaria
 
No niiin...nyt tuli neuvolassa käytyä=)

RR:ää vielä seurailen kotosalla mutta EI enää näillä näkymin vaaraa RASKAUSMYRKYTYKSESTÄ...huh että helpotti tunnetta=)=)=)<3<3<3<3
"toukka" siellä liikuskelee vatsassa hyvin ja sydän jyskyttää kovasti nätisti=)=)

vatsa kasvanu kahdessa viikossa HIRMUISESTI...huh huh..;D;D..ja myös painoa on nyt tullu ja ei sais tullakkaan enää...mutta nyt ku lupa tuli että saa taas mennä ja kooheltaa ni tämä "mamma" painelee sinne kauan kaipaamaansa uimahalliin sen verran mitä pömpän kanssa pystyy=)=)
koska nyt jatketaan normaalia elämää ja ei enää stressiä...=)=)=)
 
Hienoa Milpuri, että voit nyt huokaista helpotuksesta raskausmyrkytyksen suhteen:)Tappura me emme ole sosiaalisessa mediassa tuoneet esille raskauttamme. Fb:ssa taitaa minulla olla muutamia tilapäivityksiä, joista ei vättämättä ymmärrä että raskaana ollaan:) Paitsi ne ihmiset jotka siitä tietävät:) Sovittiin miehen kanssa alusta asti ettei siellä tartte näistä asioista "huudella" :) Emme myöskään ole laittaneet ultrakuvia nettiin. Lapsi laittaa itsestään sitten kuvia verkkoon isona jos haluaa:)
Tutustumiskäyntiä en ole oikeastaan kaivannut. Minulle ainakin riitti se Päksin netti tutustuminen. Muutenkaan en osaa vieläkään ajatella enkä ressata synnytystä, menee niinkuin menee. Tilanteen mukaan eletään. Jännitys varmasti lisääntyy loppuakohden:) Päksiin pääsee tutustumaan ainoastaan pelkopolin kautta. Kuinkas moni on ollut sokerirasituksessa? Minulla olisi huomenna aamulla edessä, apua mulla on enää kaksi tuntia aikaa syödä:D Katjuskainen täälläkin kotivaaka alkanut näyttää komeita lukuja, paino nousee vaikka ei herkuttelisikaan:)
Pinkkuli sulla on jo matkaa synnärille sen verran että tuskin kovin herkästi enää kotia laittavat jos sinne matkustat. Ohjeistetaanko teillä kuinka aikaisin sairaalaan pitää lähteä kun matkaa on noin paljon? Hyvää loppuviikkoa mammat!
 
Kyllä se herkuttelu on ihmeellinen asia. En ollut pariin päivään syönyt mitään suklaata tai vastaavaa, ja mieli oli ihan maassa. En ensin osannut yhdistää näitä kahta asiaa, sillä minun ei oikeastaan tehnyt erityisemmin edes mieli mitään.

Tänään sitten kun kävin kaupassa, tuli kauhea himo jogurttirusinoihin, ja oli pakko saada niitä vähän mukaan. Kotona kun pistin yhden sellaisen suuhun, niin jo maailma muuttui! Heti lähti pyykit kuivumaan koneesta (jotka olivat olleet siellä jo jonkin aikaa..), puhtaat tiskit koneesta kaappiin ja likaset tilalle ja kone pyörimään. Keittiö kuntoon. Huhhuh! Jos on noin pienestä tämän mamman mielialat kiinni, niin kylläpä jatkossakin annan itselleni joka päivä jotain pientä, kun siitä kerta on niin suuri apu :D
 
Ei ainakaan vielä ole minkäänlaista ohjeistusta annettu, onneksi asuu sisko kuitenkin paikkakunnalla jossa synnytän niin ajattelin mennä ennen LA sinne majailemaan ja odottamaan synnytystä :) Pitää varmaan neuvolassa ottaa tuo puheeksi vielä, että osaa sitten lähtä ku oikeasti pittää...jos se vauva ei just LA synny.
Nyt on pakkauksen vaatteet pengottu moneen otteeseen, tarviin varmaan useamman vauvan että kaikkea kerkeää pitämään...:) 
 
Tosta raskauden esille tuomisesta...ni jokaisella on siinäkin se "oma" tapansa ja systeeminsä varmasti...me taas ollaan kyl "kailotettu" siitä koko maailmalle=)...mutta meijän kaveripiiriin eikä tähän tuttavapiiriin kuulu noita edellä mainittuja ketkä olis koittanut lapsia monta vuotta...tietty tilanne olis sitte eri.Ja mulla on aina ollut sellainen tapa että mä jaan ystävieni ja sukulaisteni kanssa niiin ilot kun surutkin...ollaan aina toistemme tukena asias ku asissa..=)=)Mutta tosiaan kaikki  tkee omalla tyylillään ja tää on ollu meitin tyyli=)=)


 
Heipsan mammat & masut! 

Ei oo vähää aikaa tullu tänne kirjoteltua.
Oon ollu nyt tässä pari päivää ihan onneni kukkuloilla ku käytiin ostamassa meille uus auto! =D
Nyt on tilaa päästellä sitten vauvan kanssa. :) Hommattiin siis farmari. ja kyl on komia peli ;)
Ja mikä parasta, auton myynti-ilmoituksessa ei ollut mainintaa isofix-kiinnikkeistä, jotka autossa sitten oli! :) hihiihi. 

Enää olis sellaset 6työpäivää jäljellä.... jännää >:) 
Eli toisin sanoen ens viikon lauantaina olis tämän mamman viimeinen vuoro tossa talossa.
JESJESJES!! Muuten työpaikkana ihana, mut just tuo pomon akka vain pilaa koko touhun. 

Eilen meinas mennä nyrkit vastakkain erään vanhan herran kanssa.. 
Ei tahtonut millää uskoa että en voi myydä tupla-annosta viinaa yhdelle henkilölle... Se vänkäs ja vänkäs että "josko sen tekis näin...tai noin..."  -EI ONNISTU.
"no on se kumma ku sieltäki saa..." 
Sen olisin ymmärtänyt jos ks. henkilö olisi ollut nuori pojankloppi, mutta ku hän oli vanhempi herra. Kyllä mulla oli mennä hermot... :)
Sitten kun hän lähti kavereittensa kanssa tuumas vain; "Jos se on poika, laita sen nimeks mikko"......... 

Viel pitäis kolme viikkoa jaksaa odottaa että olis taas neuvola, tai siis lääkärinneuvola.
pääsee taas näkee silmäyksen pikkusesta <3 
 
Huomenia mammoille!

Täällä istutaan sokerirasituksessa tylsistymässä, koneelta tosin saa viihdykettä:) Oikeen ällömakea vadelman makuinen litku oli kyseessä. Kaksi mukillista piti juoda ja kokoajan tökki enemmän ja enemmän. Himppuisen huono-olo tässä päällä, ihanasti joutuu tässä odotusaulassa istuskelemaan, muut tuijottelee että mitä tuo naikkonen koneensa kanssa täällä päivystää. Kohta olisi toisen näytteen vuoro ja sit enää tunti jäljellä. Kotiin syömään jotain ihanan suolaista:) Kohtapa tämäkin on ohitse:) Pesänrakennusvietti kasvaa koko ajan suuremmaksi, ikeaan matka vie lauantaina:) lisäksi tarvitsisi tyhjenellä vaatevarastoja kirppikselle:) Illalla olisi rakkaan kanssa tiedossa herkku ruokaa:) Viikko mennyt aika nopeasti, maanantaina takaisin töihin, sinne onkin jo ikävä:)
 
Heippa mammat ja masut!

Helsingissä sataa vettä ja on harmaata :(

Mä kävin Kättärillä 2010 tutustumiskäynnillä. Sillon siellä oli noin kymmenen mammaa puolisoineen tutustumassa paikkoihin. Aika oli varattava etukäteen ja oisko niitä tutustumiskäyntejä järkätty max 2x/vko. Ihan kiva oli käydä, mutta hyvin pärjää ilmankin jos ei sellaiseen pysty/ehdi osallistumaan. Kyllä se ehtii tulla tutuksi sitten h-hetkelläkin. :) 

Meillä esikoinen siirtyi isojen poikien sänkyyn tuossa pari viikkoa sitten. Hienosti on siihen sopeutunut, tosin kerran on meinannut yöllä pudota.Nukkuukin paljon paremmin, johtunee varmaan siitä että pinnis alkoi käymään jo pieneksi. Ollaan myös kerrottu, että kesällä meille tulee vauva. Tuntuu olevan iloinen ja hokee, että vauva nukkuu sitten pinnasängyssä ja tarvitsee vaunut käyttöön jne. :) Mutta en usko, että todellisuudessa tajuaa mistä siinä on kyse. Aika näyttää :)

Tulipa sitten tehtyä ensimmäinen hankintakin tälle uudelle vauvalle, nimittäin tutti :D Mä en ole osannut ostaa oikein mitään, tosin ei kauheesti ole mitään tarvettakaan kun esikoisen vauvakamat on hyvässä kunnossa. Muutamia juttuja pitää kyllä ostella, mm. korihylly vaatteille.. eipä oikeen muuta tulekaan mieleen.

Nyt kun olen saanut kämppää siivottua, niin nyt mulle tuli tunne et ois kiva ostaa uudet verhot, matot jajaja... sisustusvietti heräsi :)

Mutta eipä tässä tälläerää muuta, hyviä vointeja! :)
 
Mulla piti olla viime viikolla sokerirasitus mutta arvatkaapa kuka unhoti koko asian!!!! :D
Mies oli ottanut kaikenlisäksi aamulla auton töihin ja minä sitten kymmenen aikaan heräilin ja mietin että oliko tässä päivässä jotain mitä piti muistaa.Sitten se välähti,oho,mun olis pitänyt mennä sinne sokerirasitukseen.En sitten alkanut hätiköimään koska vapaaehtoisiahan nuo ovat.Jos tuosta nyt sanomista tulee neuvolassa niin sit tulee.Ei ole kukaan peräänsoitellut tähän päivään mennessä. :D

Muksu alkanut potkimaan lujempaa ja lujempaa.Yksi yö tuossa takaperin heräsin siihen kun vissiin jalka tms. oli mun vasemman puolen kylkiluiden jossain välissä ja yritäpä siinä sitten hengittää normaalisti.Kävin kontalleni jotta sain edes hiukan "irti" sieltä ja muksu pyörähtikin sitten masussa ja vaihtoi asennon.Kaveri sanoi että olen paisunut hurjasti häneen verrattuna (LA heinäkuun alussa) ja meillä nyt aivan samankokoiset mahat vaikka olenkin paljon paljon pienempi ja hoikempi kaveriin verrattuna.Että saa nähdä minkä arvion antaa viikon päästä lääkärissä painosta..huoh.Ollaan kyllä oltu mä ja mun mies syntyessämme molemmat yli neljä kiloisia (viikkoa ennen laskettua) ja veljeni myös painoi 4400g viikkoa ennen laskettua kun syntyi...että näin :D Mulle tulee varmaan TUKALAT oltavat vielä kun tää tästä kasvaa..
Niin ja vielä tohon päksiin niin ei joo pääse meillä sinne tutustumaan ja kaverilta kuulin että pelkopolikin on nykyisin netissä.Ainakin hänellä oli.Että siinäkään ei pääse konkreettisesti tutustumaan synnytysosastoon.. 
Touhu muutenkin mennyt täällä ihan sanonko pyllystä kun parkki maksaa mansikoita sairaalan pihassa ja hammaslääkärikin siirtyy kesällä päksiin tuosta läheltä.Just eilen kuulin hampilääkäriltä että kun menee päivystykseen niin siellä ei tehdä kuin paikata ja annetaan jonotus aika sitten lääkärille.Eli jonot kasvaa ja ajat menee yhä pidemmälle.. :/ no ne on näitä säästöjä..
Mua on alkanut kirraamaan päätä nämä "minä tiedän kaiken" tyypit jotka vahtivat toisen raskautta ja mitä saa tehdä ja mitä ei ja mitä pitää muistaa synnytyksessä.Tokaisinkin eräälle että "eiköhän se ole ihan yksilökohtaista miten kaiken tekee!" ja tämähän otti ja suuttui ja huikkasi mennessään että "MINÄ kyllä TIEDÄN mitä kannattaa tehdä ja mitä ei." joopa joo..Noh,elämä on.En mä mee tuolla ohjekirja kädessä ja ole koko ajan vatvomassa raskausajan syömisiä/liikuntaa yms.Meen niinkuin itestäni hyvältä tuntuu.Piste.
Jokohan olisin avautunut tarpeeksi.Alkaa ottamaan aivoon nyt kaikki taas :D Taidan mennä kauppaan ja ostaa itselleni jäätelöä :D
 
Heissan!

Tuli taas neuvolassa käytyä. Hb laskenut 114->101 vaikka olen syönyt rautaa. Kädet oli kyllä lämpimät mutta joutui puristamaan sormea että sai verta tulemaan kun ensin tuli ihan vain pikkuinen tippa ja sitten tyrehtyi kokonaan niin teki vielä toiseen sormeen reiän että sai vähän otettua verta siihen koejuttuun... En kyllä oikein tiedä että luottaako siihen tulokseen kun joutui tosiaan puristamaan sormen päätä niin paljon. Verenpaine oli hyvä ja painoa tullut kaiken kaikkiaan noin 12kg tähän mennessä. Ja vielä olisi 10 viikkoa jäljellä. sf-mitta oli 27cm eli +3cm edellisestä mittauksesta. Mitäköhän vielä, kun meinaa unohtua...

Perhevalmennus alkaa reilun kahden viikon päästä ja sit toukokuun lopussa mennään tutustumaan synnytysosastolle, jonne piti itse varata aika. Ja tätäkään en olisi tiennyt ellei kaverini olisi sanonut asiasta koska terveydenhoitajani ei sitä ollut kertonut.
 
Tuosta synnytyssairaalaan tutustumiskäynnistä, niin minulle ainakin sanottiin jo rakenneultran yhteydessä että vkolla 30 voin soitella sairaalaan ja varata käynnin. En tiedä onko täällä muita menossa synnyttämään Naistenklinkalle, mutta sieltä kätilö ainakin antoi minulle valmiiksi puhelinnumeron mistä voin varata ajan.
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top