Huhtikuun Höpinät <3

niin ja Oulusta Turkuun on hurjan pitkä matka istua. jos sinulla on nyt ikävältä tuntuvia vaikkakin epäsäännöllisen säännöllisia useasti päivään tulevia leposupistuksia niin en suosittele matkan tekoa enää. Pitkä matka on iso rasitus ja paineistaa kohtua vaan enemmän alaspäin. Kylkimakuuta ja jalkojen koho asentoa mikään auto paitti ambulanssi ei pysty järjestämään saati tietä mikä ei rytkyisi alla ja saisi kohtua heijaamaan. Itse jäin juuri viimeviikolla kontrollikäynnistä sisälle sairaalaan. Omalla autolla 330 km osin kelirikkoisella tiellä oli kohdulle täysin mahdoton sietää. Bussilla 6 h takasin kotiin enontekiölle olikin jo bussin keskiosassa istuen helpompaa niin vaaka asennossa kun penkin vain sai. Oulussa täytyy olla osaava ja hyvähoito. Yliopistollinen sairaala kaupunki kun on. Yleensä käytännöt voi hieman poiketa mutta nyrkkisääntönä voidaan pitää tätä: vuotoja: vettä tihuttaa tai verta, supistukset voimakkaita ja pidempi kestoisia, supistukset kivuliaita ja kotilääkityksellä Parasetamoli ei pärjää tai se olisi jatkuvaa eikä siksi tarpeenmukaista hoitoa., supistukset vaativat seurannan ja estolääkityksen sulattelevien supistusten takia., sikiön vointia on seurattava elimellisen syyn vuoksi(joko äidillä tai vauvalla) välimatkat ja kohtuuton rasite kotona heikentäisi raskauden kestoa. suurin piirtein näin. yksikin edellisistä indikaatioista riittää.
 
Tyyni: Rauhoitu!!! Mulle ei tartte huutaa... Ilmeisesti sitten ymmärsin viestisi täysin väärin. Muutaman tarkennuksen haluan kuitenkin esittää.

Tilanteesi ei kait sitten ole ollenkaan sama kuin mulla. Itselläni suljettua kaulakanavaa on ultralla todettu olevan reilu sentti jäljellä, osin avautunutta enää 2cm. Lähtötilanne 11vk sitten 5cm. Jos sormella tunnusteltaessa sitä on sentti jäljellä, tilanne on eri kuin mulla, koska kanavaa voi hyvinkin olla sisäpuolella jäljellä useampi sentti. Sitä ei voi sormella tuntea. Paineen tunnetta mulla ei ole ollut, kivuttomia supistuksia sen sijaan viikolta 16 asti. Nehän ovat yleensä vaarattomia, mutta mun tapauksessa ovat tod. näk. avanneet kanavaa yhdessä kanavan rakenteellisen heikkouden kanssa.

Käsitin viestisi perusteella olevasi täysin yksin 3-vuotiaan kanssa suurimman osan ajasta. Silloin tuskin täysi vuodelepo, jonka tilanne vaatii, tuskin on mahdollista. Itse kun olen ymmärtänyt täyden vuodelevon niin, ettei kauppareissuja tehdä, ei ruuanlaittoa, siivousta ym. normaaliin taloudenhoitoon kuuluvaa. Sen 6vk aikana, jonka olin vuodelevossa kotona, en tehnyt mitään noista edellämainituista asioista, mutta siitä huolimatta lääkäri katsoi parhaaksi ottaa sairaalaan lepoon enkä vastustellut päätöstä. Itse en ole lääkäri, joten uskon ihmistä, jolla on parempi tietämys ja kokemus asioista. Täällä tunnen olevani täysin turvassa ja ainakin apu on lähellä joka tilanteessa. Tilanne tarkistetaan säännöllisesti ja aina on joku, jolta kysyä, jos on kysyttävää. En ole yksin tämän asian kanssa ja mielialanikin on parempi kuin kotona yksin asioita ja tunteita märehtiessä.

Viestisi sävy nosti karvani pystyyn, koska olen täälläoloaikanani nähnyt liian monta turhan välinpitämätöntä odottavaa äitiä, jotka eivät tunnu lääkäreiden ja kätilöiden neuvoista huolimatta ottavan lepoa tosissaan vaan tuntuvat ajattelevan kaikkea muuta kuin vauvaansa. He haluavat välttämättä lähteä kotiin "lepäämään", mutta kotilepoa on aina vaikeampi noudattaa kuin sairaalalepoa. Kotona tulee liian helposti olon tuntuessa hyvältä tehtyä jotain "kiellettyä", josta todellisuudessa onkin suuresti haittaa. Itse en ikinä olisi päässyt näin pitkälle ilman täydellistä lepoa. 

Tiedän täydellisesti tunteesi, koska olen itse niistä kärsinyt jo viikolta 18 lähtien. Monen viikon ajan elin epätietoisuudessa, saanko edes elävää/tervettä lasta vai meneekö koko raskaus kesken ennen aikojaan. Olen pahoillani, jos olen tulkinnut viestisi väärin. Kuulostit vaan niin erehdyttävästi edelläkuvailemiltani äideiltä. Hienoa, jos olin väärässä!! Itse tunnen olevani niin motivoitunut tähän makaamiseen hyvän asian puolesta, että helposti pistää vihaksi äidit, jotka kapinoivat lepokäskyjä ja niitä antavia asiantuntijoita vastaan. Ei niitä käskyjä turhaan anneta ja tiedän monta esimerkkiä, jotka ovat täyden levon ansiosta päässeet raskaudessaan niin pitkälle, että voivat jo synnyttää turvallisilla viikoilla.   
 
 
Kiitos Nimbula tsemppauksesta. Syntyikö sun pojat ennenaikaisina? Mietin vaan kun tuntuu, et mun tilannetta ei oteta vakavasti ku viime raskaus meni viikolla yli. Silloinkin siis olin sairaslomalla 24rv alkaen ja lepäsin vaakatasossa 36viikolle. Nyt mulle sanottu, että se turhaa,mutta itsestä tuntuuoireiden perusteella toiselta ja huoli on kova... aion siis maata, ainakin 34 viikolle. Toivottavasti kuitenkin pääsen kohdunsuun tarkkailuun, että tiedän missä mennään.

Tsemppiä myös sulle loppuraskauteen!
 
Samama oon ihan rauhallinen. En mielestäni capitaaleja käyttänyt :)

Olen siis kotiäitinä ja ollut paljon yksi lapsen kanssa, mutta saatiin miehen kanssa järjestettyä nyt tän uutisen jälkeen asiat niin, että mulle tulee vaan muutama tunti päivässä yksin kotona oloa pojan kanssa ja silloin on sitten meidän perheen lastenohjelma tuokio. Tänään ainakin sujui hyvin. Poika onneksi jo niin iso, et käy yksin potalla jne.
Tietysti menen sairaalaan jos tilanne vähääkin muuttuu. Otan tämän kyllä ihan vakavissani ja teen kaikkeni, että saan pikku tyttöni terveenä syliin <3

Mulla oli kohdunkaulaa ultralla mitattuna 3,3 cm jäljellä ja lääkäri sanoi että alle 2,5 on sellainen raja jota pidetään suurena riskinä.. jäin siis sen yläpuolelle, mutta huolestuttaa kyllä kun tämä mitta oli 6cm lyhentynyt tuohon 3,3 neljässä viikossa. Mutta niin mulla tosiaan oli viime raskaudessakin lukuunottamatta tota ulkosuun avautumista (mikä nyt selitettiin normaaliksi jututksi uudelleen synnyttäjälle) mutta mutta lääkäreistä ja tilastoista huolimatta en voi äitinä olla olematta huolissani pienestä joten lepään nämä kriittiset viikot erittäin mielelläni ja toivon parasta.
Samama tsemppiä sinullekin loppuraskauteen!

Nimbula: Mietin sitä matkan tekoa kyllä ja täytyy nyt katsoa tässä muutama päivä oloa ja supistuksia jne. että mitä tämä täys lepo niille tekee. ja järjestellään sitten uudestaan elämää sen mukaan. Kohtu kaikessa :)



 
jep. samahan se minullakin on. Täyslevolla pojat syntyivät ajallaan 38 ja 39vkoilla. olin tosin hyvin aukikun lopullinne synnytys käynnistyi. ;)) no nyt saan todellakin selvittää nyt yhdelle jos toiselle hoitajalle ja lääkärillekin LKS:ssä, että kohtuni käytös on ollut aikaisemmissa raskauksissa epänormaalin kiihtynyt niin tuskin se dg joka TAYS:ssa tehty niin on somemmaksi muuttunut. Ja lääkityksellä ja täyslevolla ne on täysaikaiseksi saateltu!!
 Viimeksi viikkotakasin kun olin matkan takia tuskissani supistuksista ja kyynelten kanssa vääntäydyin äitipolille, niin vaikka pyysin supistusten esto lääkettä niin jouduin odottamaan ensin käyränauhaa, lääkärin vastaan ottoa. Labrojen kautta lähtivät selvittämään jos kuitenkin vaikka sappikiviä...jiisus. kait miulla olisi niitä sappivaivoja ollu ennen sairaalaan tuloa. no entä virtsa kiviä? no just. ei sillä, että hyvä että tutkivat nyt kaikki mahdolliset muut syy yhteydet mutta loppupäätelmä oli se minkä mie kuiten alun pitäen sanoin:" saisinko lääkettä kun supistaa." lääkäri jopa sanoi kun en pystynyt kivuiltani olemaan selallaan tutkittavana, saati että olisi edes pystynyt sisätutkimusta tekemään sillä miun oli pakko olla peräpeili pystyssä kontillaan ja heijata. sain lopulta tehokkaan kipulääkkeen inj. lihakseen ja sitten sikiö käyrille. niin olihan siellä niitä supistuksiakin pisin iltaa ja yötä seuraavaan päivään säännöllisesti, vaikka jo miedontuen, kovasta kipulääkkeestä huolimatta!! estoläääke Atalakt on vissiin kortilla.. itte pitää vaatia ja kun on kivuissa niin omien etujen ajaminen hieman niin ja näin.
 
niin miulla on nyt kanavaa 3 cm vielä, eli ei isoa hätää. Miulla päiväkerrallaan menee, eli välillä on päiviä että hiljaista ja hyvä olo. sitten saattaakin yhen äkin ärtyä vaan tyhjästä, riippumatta siitä teenkö sen yhtään mitään, eli EN!kodinhoitaja käy kerran viikossa ja 1 kerran kuussa tekee perusteellisemman siivouksen. Vauvalla on kaikki tavarat ja tarpeisto valmiina tulla, sillä osasin varautua jo ennalta. no jotakin siinäkin etua että viimehetkiä tuskin olen kotona saunaa siivoamassa..itse laitan ruoan ja jotakin kevyitä kotipuuhia, välillä päiviä että joudun tiskikoneen, kuivurin tai pyykkikoneen tyhjentämään vähän kerrallaan..teen sen silti. hissuksiin provosoimatta.
 
Mulla ei tosiaan noi supistukset ole sellaisia ettenkö niitä kestäisi. Ne polttaa hieman ja niitä ei tule säännöllisesti. Yleensä aina vessassa käynnin jälkeen kun paine alapäässä kasvaa. Lisäksi eilen poltti kuukautiskipumaisesti vatsaa koko päivän, mutta sairaalasta sanoivat sen luultavasti johtuvan sisätutkimuksen aiheuttamasta ärsytyksestä... tiedä sitten mitä se siellä sai aikaan, mutta onneksi se loppui yön aikana.

Edetään päivä kerrallaan. Jälkeenpäin tämä on lyhyt aika. Toivon, että tälläkin kertaa saan olla kotona lepäämässä ja raskaus etenee sillä loppumetreille asti koska mä en haluisi olla erossa pienestä isosta pojastani. Mielummin olen kotona sängyssä minne hän saa tulla kainaloon lukemaan satuja kun siltä tuntuu <3 mutta edelleen tietysti menen sairaalaan jos tilanne niin vaatii...
 
vähän saman kaltaisia ne sitten on. Varsinaiset harjoitus supistukset, niin en edesrekisteröi niitä...sitten nämä pikkasen kovemmat : pärjään kun pysähdyn tai menen kylkimakuulle. miulla kans polte on se selkein, alaselän jumittuminen teräslevyksi (supistukset enimmäkseen selässä), paineen tunne vessassa ja jos joutuisin pitkään istumaan tai seisoskelemaan. ja nyt tullut uutena repiviä (ilmeisesti arpeutumia/ kiinnittymiä) supistuksia jotka nousee navan seudulle pantana ja vatsakovettuu. aina ei laukea helpolla, yritän vähän vekslata asentoja ja hengitellä. Kotona siis pärjään ok.  ja kohdun tilannettta seurataan hyvin. mie seuraan uunon liikkeitä ja mahd. alkavia vuotoja...kop kop...mutta jos miulle tulisi sama tilanne kuin viimeviikolla nyt kotilevossa niin TK tai sairaala.
 
Isot jaksamiset kaikille teille jotka joutuvat levossa olemaan <3

Mä olen ihan ihastuksissani kun on ollut hyvät kelit ja ollaan käyty miehen kanssa eilen ja tänään pyöräilemässä piiitkiä lenkkejä ja koiran kanssa voi teluta ulkona. 
On vaan nyt tullut nuo suonenvedot ja iskiastyyppiset kivut kuvioihin mutta en anna niiden hidastaa tahtia kun muuten kaikki menee ihan hyvin ja normaaleja harj.suppareita tulee joka päivä. Mua on vaan ruvennut ärsyttämään kaverit (entiset ystävät joita en siis enää voi ystäviksi sanoa tämän jälkeen) jotka ovat jättäneet kaiken yhteydenpidon tultuani raskaaksi.Mietin vain että enhän mä nyt ole kadonnut maailmasta ja en mä ole tästä miksikään muuttunut.Hiukan ulkoisesti vain olen saanut pientä pyöreyttä raskausmahasta. Nämä "kaverit" eivät vastaa kun kysyn kuulumisia tai kyselen vointeja ja eivät vastaa puheluihini. No,on onneksi ne pari hyvää ystävää joilla itselläkin on jo lapsi ja heihin luotan tällä hetkellä ja ovat tukena jos tarvitsen.Ja mieheni on ollut tukena jo 12 v. ja en muuta tarvitse.Vaikka välillä olisi kiva kuulla muistakin kavereista ja tutuista kuulumisia. No kertoo siitä että eivät ole oikeasti olleet kavereita ja eivätkä ole välittäneet oikeasti minusta kaverina.
Myös jokin katala kateellisuus on muutamassa kaverissa havaittu kun olemme miehemme kanssa käyneet hotellilomilla ja nyt menemme vapun jälkeen kylpylään kahdelleen niin eräs kaverini tokaisi vain että "Miten ne raaskitte noin usein käydä jossain reissussa.",noh, me säästetään joka kk rahaa ja käytämme esim s-bonuksia näihin reissuihin ja mulla on mm.kirppispöytä josta saan joka viikko pienen tulon ja myyn tavaraa joita en tarvitse sekä olemme ostaneet suht halvalla kaikki lastentarvikkeet ja saaneet tuttavilta. Näissäkin säästää ja niistä kerääntyy pidemmän päälle mukavat säästöt joilla voimme käydä rentoutumassa yms. Taitaapi olla vaan tuo suomalainen perikateus joka vaivaa.
Ugh.Olen taas puhunut.Piste :)
 
HUH HEI TASAN 10vko aikaa LA:han<3<3<3<3<3 jeih sitten ois "toukkaPrinsessa" aika tulla maailmaan<3<3<3<3 jippii=)=) tänään on neitonen oikeen ryminällä yrittänyt puskee itteään meikäläisen kylkiluista läpi;D;D..mitäköhän aattelee sillä voittavansa;D;D ehhe..jääräpäinen yksilö=)=)

noista "kavereista"...samaa se oon minä huomannu täällä että kun raskaaks tulin ja baareilut ja ne juomisreissut jäi sen siliän tien ni oli ku jonkun kauheen "kupan" olisin saanu....ni "kaverit" myäs hävis...enkä mä ikävä kyllä jaksa aina olla se joka "ruikuttaa" perään ja kyselee niitä kuulumisia ja kaikkee...koska sitte oikeesti alkaa tulee sellainen olo että tyrkyttää itteään väkisin seuraan...(ok tää on taas mun juttuja)....:D

on tietty niitäkin kavereita joihin oon voinu niin ihanasti voinut turvautua tässä raskauden aikana että oon kyllä niii onnellinen siitä=)=)
 
Voimia täältäkin kaikille vuodelevossa oleville <3 Varmasti supertylsää vaan maata, mutta vauvan terveys tietysti erusijalla!

Meillä mies ei ole käynyt neuvoloissa mukana. On rakennusalalla eli työaika on aina 7-15.30 ja neuvolathan ajottuu aina juuri tuohon väliin. No eipä mua haittaa, toki ois kiva jos olisi mukana, mutta hyvin pärjään itekkin :) Varhaisultrassa ja rakenneultrassa oli kyllä mukana, nt-ultrassa kävin Micon kummitädin kanssa :).

Häistäkin on ollut puhetta. Mulle häät on tosi iso juttu ja hirvee hääkuume olis! Perjantaina näin kaveria, joka menee naimisiin ens kesänä ja voi että mikä kateus iski kun se näytti puvusta kuvia jne. Vähän muuten jännittää, kun oon morsiusneitona noissa häissä ja laskettuaika siis 23.7 ja häät 28.7! Saas nähä meenkö mahan kanssa vai vauvan vai oonko sairaalassa ähisemässä :D Ei paljon mekkoa kannata etukäteen ostaa, kun on niin epävarmaa pääsenkö ollenkaan :/ Toivottavasti onnistuisi sinne häihin meno, niissä on niiin ihanaa <3
Omat häät on vielä suunnitteluvaiheessa, pitää vielä rahaa säästää, että saan mun unelmahäät :) Enkä missään nimessä haluu olla raskaana häissäni, eikä raskauskilojakaan saa olla, että ehkä sitten parin kolmen vuoden päästä :D

Hooärrä Mulla kans oli muutamia kavereita, jotka lopetti kaiken yhteydenpidon, kun aloin odottaa Micoa. Yks jopa nätisti totes että "oon menny pilalle kun sain lapsen". Ihan se sama ihminen kyllä oon ja samoja asioita voin tehdä ja puhua, mutta jotkut ihmiset sitä ei ymmärrä. Ilmeisesti se etten vietä viikonloppuja baarissa tarkottaa, että oon pilalla.. Mutta tosiaan, näkipä ketkä on niitä oikeita kavereita :)
 
Juu, täällä kanssa on kavereiden kanssa ongelmia. Yksi kaveri jäi tosiaan heti pois kun tulin raskaaksi. Kyseessä siis miespuolinen "homokaveri", jonka kanssa tuli lähinnä baareiltua ja kahviteltua. Nyt ei halua pitää yhteyttä.

Nyt sitten toinen kaveri, joka on julistanut ettei halua koskaan lapsia, on alkanut hankalaksi. Kysyi minulta ihan pokkana yksi päivä (netin välityksellä), että miten me sitten voidaan nähdä kun se vauva syntyy? Yritin kysellä, että mitä hän tällä tarkoitti, mutta ei sitten suostunutkaan kertomaan sen enempää. Toisella kerralla tämä samainen kaveri sitten sanoi, että en osaa puhua muusta kuin vauvoista, että häntä ei juuri sillä hetkellä jaksa kiinnostaa. Olin ainoastaan maininnut pinnasängystä jotain... muuten puhuin siivoamisesta ja letuista... Hän on muutenkin heittäytynyt hankalaksi, tuntuu ihan kuin hän yrittäisi koko ajan saada jotain kinaa meidän välille. Mutta enpä aio mokomasta ottaa stressiä enää, jääköön!

Myös muista kavereista olen huomannut, etteivät pidä enää samallailla yhteyttä kuin ennen... Tarvitsisin todella jotain samassa tilassa olevaa seuraa, no pitää varmaan jonnekin vauvakerhoihin raahautua sitten vauvan synnyttyä... en vain itse ole mitään sosiaalista tyyppiä, ja uudet tilanteet koen aika ahdistavina, että saa nähdä syntyykö siellä mitään ystävyyssuhteita =/
 
UPPUNEN:ootko esim jostain näistä keskustelujutuista katsonut että olis samalla paikkakunnalla olevia tulevia "mammoja"????joiden kanssa olis sitte helpompi jutella jotka ymmärtää OIKEESTI tilanteet ja systeemit...=)=)niinko you know=)=)just niinko laitoin että on käynyt itelle samoin että on sellasia "kavereita" jotka on kadonnu ku "pieru saharaan"...
mutta myös netissä on hyvii ihmisii joiden kanssa on jo sovittu tapaamiset sitte syntymän jälkeen=)=)
 
milpuri: joo, kyllähän täällä on joitain, jotka asuu varmasti lähellä jne. mutta kuten sanoin, se on sitten se kasvokkain tutustuminen aina itselle hankalaa. Oon niin kömpelö sosiaalisissa tilanteissa aluksi, kun ei vielä tunne ihmistä kunnolla :D
Ja voihan se olla, että sieltä sairaalastakin saa jonkun kaverin, jos sattuu kiva huonekaveri esim :)
 

Kovasti voimia teille jotka olette "petipotilaana" tai muuten kamppailette raskauden kanssa. Itse olen kovinkin onnellinen et kaikki on mennyt niin tämän raskauden kuin esikoisenkin kohdalla hyvin. Kaikille kun tuo lapsen saanti ei oo sitä 1+1=2 hommaa...

Nämä "ystävät" jotka hylkäävät teidät raskauden takia niin tässä onkin oiva tilaisuus punnita kuka on se tosiystävä ja kuka vaan pintaliitäjä. Itselläni on myös näitä ollut kaveripiirissä mut ajan kanssa on myös löytynyt uusia tuttavia muista pienten lasten vanhemmista. Ja älkää huoliko, kyl ne oikeat ystävät jäävät rinnalle, eivätkä kaikkoa rinnaltanne. He kun ovat ystäviänne teidän itsenne, ei teidän tekemisien takia.

Itse olen ollut onnekas kun sain välit kuntoon yläasteaikaisen ystävän kanssa monen vuoden jälkeen ja juttua on riittänyt vaikka eri elämäntilanteissa olemmekin. :) Nyt ollaan sitten yhdessä pohdittu et mitäs jos otetaan yhteyttä siihen kolmanteenkin tyttöön joka meidän porukassa pyöri mut kummallakin semmoinen olo et taitaa nenille tulla, toisaalta haluais mut toisaalta miksei sieltä ole tullut sitten mitään yhteydenottoa meihin, kerran aikaisemmin jo tää naikkonen yrittikin ottaa tähän kolmanteen yhteyttä mut sai vaan tylyn selänkäännön vastaan. Tiedäppä sit mitä tehdään... Ehkä jokupäivä kirjeitse kyselemme kuulumisia. Siinäpä saa sitten tää tuttavuus päättää nakkaako kirjeen menemään vai pohtiiko asioita uudelta kantilta.

Ja tosiaan olen sen myös hoksinut et entiset tuttavat ja ystävät ovat alkaneet ottaa yksi jos toinen yhteyttä kun ovat raskaana tai saaneet lapsen, varmaan moni kokee saman et lapsen tullessa kaveri/ystäväpiiri muuttuu. Miksipä näitäkään kavereita tyrmäämään, ystäviä ei kuitenkaan koskaan ole liikaa. Huomaa kummasti lapsen saannin jälkeen et ei yksinkertaisesti jaksa tai kerkeä joka viikonloppu rientoihin ja pippaloihin. Ainakin ite nykyjään enemmän nautin kun saa käpertyä sohvan nurkkaan katsomaan jotain hyvää leffaa kotona perheen kera. Mut pitäähän se kuitenkin joskus käydä päätäkin nollaamassa ;) Ei se ole kiellettyä edes äideiltä. Vapaa-aika auttaa kummasti jaksamaan eteenpäin.

 
Huomenta mammat!

Eilen oli taas pitkästä aikaa neuvolakäynti. Kaikki oli hyvin, ens kerralla on lääkärinneuvola.
Painoa oli tullu kilo kuukaudessa, ja Sf mitta meneen nätisti ala ja keskikäyrän välillä olikohan se 23cm. Sokerirasitusta ei kuulemma tarvitse tehdä ku ei ole suvussa diabeettesta ja ei ole paineita eikä ylipainoa..Hb oli viimeks 120 ,nyt kun mitattiin niin oli 122 ,oli siis ihan itekseen lähtenyt nousuun! :) Ei tarvii rautaa alkaa syömään.. jes..!
Nyt tuntuu et aika matelee eikä se odotettu 30vkon rajapyykki tuu ikinä vastaan!:)
äippäloma alkaa vasta 20.6 näillä näkymin, en tiedä pidänkö kesälomia ollenkaan ennen sitä, jos näin hyvin jaksan olla ja tehä ilman mitään vaivoja ni oon varmaan loppuun asti töissä, kerkiääpä sitä sitten ollakki kotona, ja oon vähä tämmönen että pitää koko aika olla joku rauta tulessa ja jonnekki päin menossa..
Täytyneen lyyä kumpparit jalkaan ja lähtiä koiruuen kans jossai päin käymään tarpomassa. (vettä sataa) ..

Mutta voimia teille jotka makaatte tärkiän asian puolesta! Lopussa kiitos seisoo <3
 
Mukavaa viikkoa muillekkin mammaraisille!: ) 
 
Hellurei.Mäpäs kävinkin yöllä päksissä käyrillä.Koko päivän oli vihlonut ja vetänyt supistuksia niin illalla alko olee jo sellanen olo et nyt on pakko soittaa ja kysyä mitä teen kun ei särkylääkkeet oikein auttanut asiaa. No sano suoraan puhelimessa että tulepas käymään niin katsotaan. Päästiin heti käyrille ja 45 min päästä lääkärille.Kohdunsuu onneksi tiukasti kiinni ja vauvalla kaikki hyvin.Multa otti kaikki näytteet ja testit ja pissat yms. Pe on lääkärineuvola että sinne lähetää ne tulokset jossei ole mitään hälyttävää. Vauvalla kokoa tällä hetkellä 1040g (27+2) . Nyt noista ystävistä oli puhetta niin halusin kertoa reissusta parhaimmalle ystävälleni ja tämäpä tokaisi että "Ihan turhaan kävit siellä.Ei kannata rampata turhan takia jos ei mitään ole.Tulee vaan turhia laskuja ja seuraavan kerran ei ota sua tosissaan siellä." Olin että wtf? Joo mun mielestä ei ole ikinä turhaa käydä tarkistamassa tilanne kun on kyse omasta lapsesta. Hän joo meni koko oman raskautensa muutamalla ultralla ja pakollisella neuvolakäynnillä ja talleili laskettuun aikaan asti välittämättä kivuista yms.Mutta mä haluan olla varma ettei mitään vakavaa ole. Ja tuosta vauvan koosta alkoi heti että mun pitäisi ruveta vähentämään syömistä (olen itse 56kg tällä hetkellä eli edelleen suht hoikassa kunnossa) että ei vauva kasva liikaa.Lääkäri sanoi painoon että ihan normaalia on että katsotaan sitten synnytystapa arvioinnissa uudelleen sitä kokoa. Voi jessus että välillä osaa ottaa aivoon nämä "minä-tiedän-kaiken" tyypit..
 
Sykkiikö kenenkään runosuoni paremmin kuin minulla?

Miten voisi hienovaraisesti ilmoittaa hääkutsuun että toiveena ois kahiseva. :D
Haluaisin jotenkin sellasen värssyn missä mainittais että vauva on tulossa ja vaippoja ois saatava :D 

"Niin kauan kuin morsiammen massu viel kasvaa,
lahjatoiveenamme on apu vaippakassaan"  =D
 
No en tiiä onko kovinkaan hienovarainen mutta:
"Meidän vauva se vaan kasvattaa mahaa,
mutta ei se meille tuo lisää rahaa.
Olisi pyyntömme tää että voisitte muutaman lantin meille häälahjaksi suoda,
ja vaippakassaamme sen tuoda."

:)
 
30 viikkoa täynnä! Jihuu! :D

Luin tuosta vau.fi sivun jutusta 31. viikon kohdalta, että vauva alkaa jo nyt kääntää itseään pää alaspäin. Nyt jo? Luulin aina että se on vasta viimesellä kuulla....

Meillä on avomiehen kanssa alkanu kunnon siivousprojektit. Vaatehuoneesta roudataan turhaa tavaraa pois, ja siivoillaan kaappeja uuteen uskoon. Nyt on jo kaksi kaappia varattu vauvalle, mutta niissä ei ole hyllyjä! Eli pakko hankkia lipasto vauvan vaatteille..

Kauheasti tekisi jo mieli käydä ostamassa vaippoja ja kosteuspyyhkeitä ja muuta pientä vauvahärpäkettä :D Yritän nyt kuitenkin malttaa mielen siihen asti, että saadaan ne kaapit siivottua kunnolla ja vanhat kamat ulos. Itsellä vähän taiteilijan vikaa, ja kaapeista sitten löytyikin monen  vuoden takaisia piirrustuksia kokonaisen jätesäkin edestä! :D

Huhhuh..10 viikkoa, se tuntuu niin vähältä. Se on niin vähän! Eipä sitten päästy muuttamaankaan vielä... pitää toivoa, että ennen syksyä saataisiin uusi asunto, tässä asunnossa on aina syksyllä ja talvella niin kylmä :(
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top