Helmikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cava
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
Meni eilen hermot! Mulle oli tullut kutsu diabeteshoitajalle ja lääkärille torstaiksi ja pitäisi ottaa synnyttäjän esitietolomake mukaan ja ruokapäiväkirja vähintään kolmelta päivältä. No joo-o. Mun sokerit on viimeisen 83 mittauksen ajalta ollut yli rajojen 6 kertaa joista kaksi on raja-arvoja. Polilla olen käynyt täällä vanhassa paikassa lääkärillä sokereiden takia 2 kertaa ja todettu että tilanne on ok. Täti sitten valitteli kun niitä aikoja on niin vähän, juu ei mullakaan olis aikaa siellä ihan huvikseen juosta! On tää meidän terveydenhoito välillä aika merkillistä, kun eivät laitokset näytä luottavan toisiinsa ollenkaan. Kaikki tiedot kyllä olis pitänyt mennä jo paikasta A ja B paikkoihin C ja D.
Sitten mun työkoneen laturi sanoi itsensä irti, ja jouduin ajamaan aamusta toimistolle, onneksi on tuolla toisessa kotona toinen matkalaturi vielä. Niin ja tää rakkine ei ottanut verkkokaapelilla yhteyttä.
Kaiken tämän jälkeen kun totesin että on tänään pakko tulla toimistolle eikä etäpäivä onnistu ja on Ystävänpäivä ja kaikkea, niin mä sitten itkin oikein urakalla! emoticon
Kyllä tänään jo oli aamulla helpompaa, mutta harmittaa tosi paljon edelleen. Olisin niin halunnut nukkua ensiyönkin rakkaan kainalossa, eikä nyt ihan joka päåivä jaksa ajaa edestakaisin.
 
IhaNainen, mä niin ymmärrän sua! Oon itse kanssa ihan helisemässä noiden sokerin mittausten kanssa kun ei helvettiäkään kiinnostaisi koko homma.... :(

Mulla nyt on vielä ihan pientä kun varsinaista ongelmaa mulla ei näiden arvojen kanssa ilmeisesti ole, mutta revin päästäni hiuksia silti kun pelkään koko ajan että mulla on joku diabetes kun niin hirveesti pitää kirjata tasan tarkkaan koko ajan kaikki ylös mitä syö ja mitata. En mä oo viikkoon muuta tehnytkään kun ajatellut ruokaa ja ruokaa. Ja se on ihan hirveen ahdistavaa entiselle anorektikolle, koska mulla tulee sellanen pakkomielteinen olo tästä seuraamisesta, koska yhdistän sen menneisyyden muistoihin kun olin ahdistunu painoni kanssa ja kyttäsin koko ajan kaloreita.

Tuntuu ettei kukaan ymmärrä miten stressaavaa on se et pitää mitata aamulla ENNEN aamiaista, tunti aamiaisen jälkeen, sitten sama joko lounaalla tai päivällisellä, eli ennen ja tunti jälkeen. Koko ajan saa olla panikoimassa että meneeköhän seuraava lukema yli rajojen. Oon valvonu tällä viikolla kaks yötä kun tää asia on stressannu mua niin paljon. Mä en voi sopii mitään menemisiä, koska noi ruoka-ajat pitää pitää niin tarkkoina ja mä en julkisilla paikoilla haluu alkaa itseäni pistelemään.

Eniten vituttaa se että yksi arvo ylittyi! =( =( Olin niin idiootti että söin yhden jäätelön lounaan ja päivällisen välimaastossa, enkä tajunnut ollenkaan että sen syömisestä oli alle tunti kun aloin jo mittaamaan "ennen päivällistä arvoa".. Olin sen välin maannut sohvalla, eikä sokeri ollut ehtinyt laskea siitä jäätelöstä vaan oli 5.9......... (yläraja arvo ennen ruokaa on 5.5)

Kaikki muut arvot mulla on ollu alle rajojen, aamulukemat alkaa lähes aina 4:llä ja vain kerran on ollu 7:lla alkava lukema ja senkin mittasin vahingossa joskus 45min syönnin jälkeen eli liian aikasin (tunti aterian jälkeen sokerin yläraja on 7.8).

Mua ******ttaa niin paljon jos joudun jatkaan tätä saakelin kyttäämistä ja kirjaamista vielä ton yhden ylittyneen jätskiarvon takia. Oisin helposti pystyny laskelmoimaan sen jätskin syönnin niin että se ei ois näkyny missään. Koska oon muutenkin joka päivä melkein syönyt jotain herkkua näinä mittauspäivinä; yhtenä päivänä söin runebergin tortun, yhtenä 8 suklaapalaa, yhtenä laskiaspullan. Mutta mikään niistä ei nostanu arvoja yli rajojen, koska liikuin hyvin tai pidin pitemmän tauon seuraavaan ruokaan.

Ja tänään kun piti olla neuvola niin ilmoitettiin että terkka on kipee et pääsenkö huomenna. Oon vaan koko viikon ajan odottanut että pääsisin neuvolaan näyttään nää suht hyvät sokeriarvoni että mut armahdettais tästä typeryydestä!!!!!!!!!!!!!
 
Ei yksi ylitys kyllä mitään tarkoita! Mulla ainakin lääkäri sanoi että niitä pitää olla toistuvasti, ja selviä ylityksiä, jotta aletaan harkita insuliinia jne. Joten älä ota turhia paineita. Mulla oma paino laskee tämän seurannan vuoksi, sikäli on ihan kiva että on toi mittari ollut käytössä. Taitaa olla sen verran insiöörin vikaa että tuo todellisten arvojen mittaaminen on selvempi indikaattori kuin paperilla kalorien laskeminen mulle emoticon Voisin siis sanoa että uutta on opittu ketutuksesta huolimatta. Ja tosiaan mulle oli siinä ruokapäiväkirjassa maininta että vähintään kolmelta päivältä, joka siis tarkoittaa kolmelta päivältä eikö ;) Kyllä mä sen voin tehdä mutta turhauttavaltahan tämä tuntuu!
 
Mä oon syönyt ton kaavan mukaan mikä mulle annettiin pari viikkoa sitten ja se on 1800 kaloria vuorokaudessa.

Sillon kun en ollu raskaana ja urheilin tosi paljon niin laskin jossain että mun vuorokauden kalorintarve on ainakin 2300, vaikka painoin "vain" 60kg. (mulla on pieni rasvaprosentti ja iso lihasmassa, monikaan ei usko musta että painan noin "paljon") Niin tuntuu toi 1800 sen rinnalla aika vähäiseltä, varsinkin kun masussa kasvaa pieni kaveri joka tarvii niistä kaloreista osansa.

Mun paino on kasvanu tasasesti koko raskauden ajan 7kg, paitsi kolmeen viikkoon ei ole tullut mitään lisää. Se ei yhtään haittaa mua itseäni, mutta kun koko ajan ollaan menty alakäyrällä-keskikäyrällä niin luulis sen perusteella että painonnousutahti on ollu hyvä.

No, mukava kuulla IhaNainen sulta vähän järjen ääntä!! En tiedä miten paljon oon ylihysterisoinut tätä koko sokerijuttua, tai siis tiedän että paljon. En vaan tykkää siitä että mun elintapoja kytätään! Se vie jotenkin kaiken yksityisyyden. Ei kenenkään tarvii tietää sitä jos mun lounas jonain päivänä on tölkki papuja ja kaksi nakkia tai jotain yhtä friikkiä. emoticon

Tosin on tästä ollut oikeesti motivaatiota siivota vähän ruokavaliotaan. Oon syöny joka päivä kurkkua, tomaattia, paprikaa, porkkanaa, salaattia, punajuurta... Teen joka päivä jotain raastetta/salaattia ja laitan kaikkiin wokkeihin ja uuniruokiin suuremman osuuden kasviksia kuin aikaisemmin. Lisäks oon syönyt joka aamu 1,5dl marjoja. Rasvoja oon ottanut kuorellisista manteleista ja välillä jätän leivän voitelematta ja otan sen sijaan teelusikallisen oliiviöljyä... Oon syönyt pelkästään 100% ruista olevia leipiä, maitotuotteina käyttänyt vähärasvaista maitorahkaa ja rasvatonta piimää.
 
Vesimeloni ja IhaNainen:

ei varmasti oo herkkua, mut HEI: voiton puolella ollaan! Vaikka sitä seurantaa joutuiskin jatkamaan, niin voi hyvin olla, että kuuden viikon päästä ei tarvii enää päätään (ja sormenpäitään) moisella asialla vaivata. :)


Uuuh... mulla meinaa olla vähän huolestunut olo, kun Pätkä on liikkunut tänään jotenkin tosi vähän ja hiljaa. Oon aamusta asti odotellut niitä kunnon käännöksiä ja mylläyksiä, mutta sen sijaan oon tuntenut vaan kahdesti hikan (jota ei siis lasketa liikkeiksi, koska se on refleksi ja ei kerro mistään mitään) ja ihan satunnaista jotain todella pientä liikettä. Muistuttaa voimakkuudeltaan lähinnä niitä ekoja tuntemiani liikkeitä, eikä oo ollenkaan semmosta tuttua mylläystä. :(
Ja joo, vauvathan liikkuu eri tavoilla eri päivinä, mutta ei voi mitään että nyt en voi keskittyä mihinkään muuhun kun kuuntelemaan masua, eli työt on kyllä ihan stopissa. Oon yrittänyt töniä mahaa, join kupin kaakaota ja söin pari keksiä, että jos se sokeri innostaisi hänet liikkumaan, mut siitäkin tuloksena oli vaan joku pieni hipaisu... :(

Jos ei tuolta kohta ala kuulua jotain kunnon jytkettä, ni lähden kyllä käymään naikkarilla ihan varmuuden vuoksi. Huolestuttaa...
 
Cava,  ehkä se vaan kiusaa sua. Heti kun lakkaat murehtimasta niin kohta jo havahdut hirveeseen rymitään masussa. Mun pikkukaveri siis tekee aina niin että se leikkii kuollutta sillon kun yritän saada sitä liikkumaan...... Pieni ilkimys!!

Mut tosiaan luulis sellasen pienen sokeri-yliannoksen kiihdyttävän vauvaa. Ainakin mulla kävi siinä sokerirasituksessa niin et hetki siitä kun olin sokerilitkun juonut, mahassa alkoi ihan älyttömät jytkebileet.

Mut ymmärrän kyllä huolen....

Tää äitiys on välillä NIIN huolestuttavaa että........
 
TODELLAKIN!

Ja siis tää on vielä se helppo osa äitiyttä! Sitä kuvittelis, että "kunhan se bebe sieltä maailmaan tulee ja saan sen syliini, ni sit huolet helpottaa". My ass... Siitä alkaa ihan uusi maailma, jossa näkee uhkia IHAN eri tavalla kuin ois koskaan voinut kuvitellakaan. Ja siis myös tällainen kylmäpäinen perusrauhallinen ihminen.

Hmm, äsken se jotain kaiveli tuolla mun lonkkaluun tietämillä, että kait se siellä vielä ainakin elossa on. Mutta sais kyllä kohta alkaa ihan kunnollakin potkii...

Ps. Hieman alkaa v*tuttamaan tää foorumin jatkuva tökkiminen, kaatuilu, outoilu... Alussa on aina hankalaa mut tätä on nyt jatkunut ihan sikana liian pitkään!  >:
Ei esim mitään käsitystä, että miksi tää tahtoo tällä kertaa olla värillisellä taustalla, kun mitään erityistä en lisännyt/tehnyt.
 
Mun neuvolaterkkarin mukaan RV30 voi alkaa laskemaan liikkeitä ja vähintään 10x tunnissa pitäis tuntua kunnolliset liikkeet (siis kun asettuu kuuntelemaan)
JOS ei kuulu, ottaa nimenomaan jotain sokeria nostattavaa ja uudelleen kuulolle. Voi töniä ja ilmeisesti pitäisi jonkinlaista rekatiota saada aikaan.

Ja mikä tärkeintä (tätä terotti mulle) - tässä tapauksessa turhia tarkistuskäyntejä mammapolille EI ole. Liikehälytykset ja omat tuntemukset pitää ottaa vakavasti.

Mulla on ollut nimeomaan toisinpäin; vauva oli ennen rv30 melko rauhaisa (ja rakenneultrassakin jotakuinkin nukkui koko ajan, yritettiin saada touhuamaan muttei innostunut), tai sitten sillä on ollut tuolla kohdussa vaan runsainmäärin tilaa myllätä. Ja nyt RV30 lähtien ihan mahdotonta menoa melkein koko ajan!! Töissä tuntuu että joutuu ihan nolostumaan välillä kun maha pomppii ja elää omaa eloaan kesken kokousten, ruokaillessa... emoticon
No tämä viikko vielä ja sit jäädään kotiin jo mylläämään! Yölläkin ihan hilpeetä menoa, tulee monoa kylkeen jne. Uni on entistä katkonaisempaa.
 
Mulla on menyt tämä päivä kanssa ihan vaan masua kuulostellessa. Koko päivän aamusta alkaen alavatsa on taas särkenyt ja iltapäivällä alkoi särkeä alaselkäkin. Mut mahasta ei kuulu mitään. Joku just pienenpieni hipaisu mut ei mitään muuta. Töissäkin tönin mahaa ja söin suklaata ja ties mitä, mut ei mitään reaktiota. Aika ahdistavaa. Pitää mennä varmaan pitkälleen, et jos sit tapahtuisi jotain. Yleensä se kuitenkin aloittaa puuhastelut, kun meen makaamaan.. Onhan näitä hiljaisia päiviä ollut ennenkin, muttei kyllä pitkään aikaan.
 
Mullakin oli lauantaina tosi rauhallinen päivä Ipanan liikkeiden suhteen ja ehdin jo vähän huolestua. Mutta sunnuntaina ja maanantaina onkin meno ollut ihan entisenlaista.
 
Mä ostin tuossa muutama viikko sitten soittorasian ja meidän Papu kyllä ilmaisee itseään kun musa soi :) terkka sanoi myös että äkkinäinen ääni vaikka kattilan kannen putoaminen pesualtaaseen saa vauvan yleensä "liikkeelle". Mulla kun noi sokerit on kielletty... kattilan kantta ei ole tarvinnut kokeilla :)
 
Näköjään tuota liikkeiden vaisuutta on ollut liikenteessä vähän siellä sun täällä.
Mulla nyt jotenkin muutaman viimisen päivän ollut sellanen olo, että odotan vauvan kokoajan olevan liikkeessä. Jos ei just sillon tunne liikkeitä, kun niitä alkaa odottamaan, ni huolestuu ihan kympillä.
Ja ilkimys on täälläkin asukkina, koska sillonkun niitä liikkeitä hermoillen odotan, niin ei mitään tapahdu!! Ja siinä liikkeitä odotellessa 5 minuuttiakin tuntuu ikuisuudelta!

 
Meilläkin oli tosi hiljainen viikonloppu massussa, mut tänään onkin sitten meuhkattu ihan kokorahan edestä! 

Johtuiskohan siitä et olen syönyt melkein litran jätskiä ketutukseen kun mies on työmatkalla ja kaveri jonka piti tulla yökylään mun seuraksi teki oharit :D
 
Heip!

Joo, täällä liikepaniikki aiheutti sitten illalla kuitenkin reissun Naikkarille päivystykseen. Pelkästään se, että tuntee hikan tai jotain hipaisuja kertoo vain, että vauva on (vielä) elossa. Mutta ne isot ja vahvat liikkeet EIVÄT saa jäädä uupumaan. Ja huom: tämä on se sama syy, että doppleri ei vain kerro tarpeeksi. Sykkeen vaihtelua ei pysty tulkitsemaan vain dopplerilla, joten ekg-käyrä on paljon parempi. Vaikka syke dopplerilla löytyisi, voisi kätilö nähdä liian monotonisesta käyrästä selvästi ahdingon merkkejä.

Illalla kaikki keinot (mehut, musiikit, lepääminen+kuulostelu) käytettyäni ja saldon ollessa yhäkin vain hentoja hipaisuja, päätin että nyt en ala enää odottelemaan. Että jos vauvalla on joku ahdinkotila, ni en anna IKINÄ itselleni anteeksi jos se olisikin voitu pelastaa. Joten kamat kasaan ja Naikkarille.

Siellä oli ihan täyttä. Käyrille pääsin heti, onneksi. Oli aivan mielettömän helpottavaa kun ekg oli aivan priimaa. Siinä makaillessani alkoi Pätkä vähän liikkuakin. Ei mitenkään kovasti mylläämällä, mihin olen tottunut, mutta selvästi liikkeitä tuli kuitenkin.
MUTTA! Samalla minua supisteli ja aika perhanan napakasti supistelikin! Tokihan noita suppareita joka päivä, etenkin iltaa kohti tuntuu, mutta siinä paikallani maatessani oli kyllä jo vähän tukalakin olo. Kaiken lisäksi ne tulivat tiheästi, noin kahden minuutin välein.

Kätilö tuli sitten puolen tunnin päästä kertomaan, että vauvalla on kaikki oikein mainiosti, mutta en pääsisi heti kotiin noiden supistelujen vuoksi. Että lääkärin pitää tsekata kohdunsuuntilanne jne. Kysyi vielä siinä kun oltiin siirtymässä odotustilaan, että "haluaisitko jotain kipulääkettä noihin supistuksiin, että aika voimakkaitahan nuo ovat". Ja ite olin silleen "tääh... en minä tarvii, kiitos". :D
Siis ne todella OLI voimakkaita, mutta ilmeisesti mulla on sitten jotenkin tosi rautainen kipulkynnys, koska ei se kiristys oikeastaan mun mielestä kipulääkettä tarvinnut.

Noh, tässä sitten nähtiin, mitä tarkoittaa kun naistenklinikalla on sulku. Synnytysosastolla ja päivystyspolilla oli vain kaksi lääkäriä yhteensä, ja tokihan synnäri ajaa edelle. Uusia synnyttäjiä ei sisään otettu ja osa potilaista (ei kiireellisiä) kärrättiin toisiin sairaaloihin. Siellä odotushuoneessa oli mammoja, joista jotkut joutuivat odottamaan KYMMENEN tuntia, että pääsivät lääkärille. Itse jouduin odottamaan VAIN 6 tuntia! :D Että kiireinen ilta oli, siis.

Noh, yhdeltä yöllä pääsin sitten lääkärille ja otettiin pari näytettä, tsekattiin kohdunsuun tilanne ja Pätkän vointi vielä utralla. Tulos on se, että olen sairaslomalla supistelun vuoksi. Ei mitään ihan hälyttävää, mutta supstukset ovat vähän pehmittäneet kohdunkaulaa ja avanneet sitä ulkosuuta. Kuitenkin kanavaa on ihan hyvin jäljellä ja ydin on kiinteä, eli ei tästä nyt ihan parin viikon sisään vielä vissiin olla synnyttämään menossa. :)
Mutta liikkuminen täytyy nyt rajoittaa "normaaliin arkipuuhailuun", eli lenkit ja pilatekset pitää jättää pois. :(
Ei mitään vuodelepoa, eikä jatkuvaa vahtimista tuon kohdunkaulan tilanteen vuoksi, mutta iisisti pitää alkaa ottaa. Ja tietysti jos alkaa taas oikein todella supistelemaan, niin sitten polille näytille.

NIIN JA: selvisi syy siihenkin, miksi en Pätkän liikkeitä enää oikein tunne. Se pöljä on kääntynyt jälleen perätilaan, varpaat on otsaa vasten, eli kaikki jalkojen liikkeet menee nyt mulla istukkaan -> eli en voi niitä tuntea. Siksi ne liikkeet on nyt vähänoloisia ja hennommpia. Tunnen lähinnä siis vain käsien liikkeet ja yleiset pienet muljuamiset, en potkuja. Ja kun se on ittensä tommoseen linkkuasentoon saanut, ni onhan sillä itselläänkin paljon ahtaampaa, kuin olisi sikiöasennossa... Eli silleen.

Todella ahdistava päivä oli eilen, mutta tosiaan: liikehälytys on asia, jonka kanssa ei sovi leikkiä. Ja tässäkin tapauksessa oli tosi hyvä että käytiin: löytyi syy, hyvä ja helpottava sellainen, Pätkän hiljentyneille liikkeille JA sain vähän ekstraseurantaa, jota ilman olisin ihan varmasti jäänyt muuten. (Tosiaan: en varmaan ois älynnyt ottaa noinkin tiukkoja suppareita lainkaan vakavasti, kun "eihän ne satu".)
Ja Pätkästä tehtiin painoarvio: 2018g <3 Oikein todella mallikkaasti kerää siis sitä n. 200g/vko tahtia painoa.

Kyllä kuulkaa helpotti se käynti. Vähän toki harmittaa, että pitää ottaa ylimääräinen huoli näistä supisteluista, mutta sen kanssa vaan pitää elää. Tämä menee nyt näin ja loppujen lopuksi mulla ei oo mitään syytä valittaa. Kaikki on hyvin. :)

Tulipas romaani! Näin saikulla on aikaa kirjotella, vielä paremmin kuin töissä. :)
 
Elikkä noihin supisteluihin kannattaa suhteutua ihan vakavasti.. Mulla on ens viikolla lääkäriaika, ja ajattelin oottaa nyt siihen asti. Eilen illalla liikkeet alkoi tuntua heti, kun kävin pitkälleni sohvalle ja join mukin kaakaota :) Illalla sängyssä sain konkreettisesti kantapään kämmeen :D Oli aika villin tuntuista. Ollaan huomattu, että on yksi takuuvarma tapa saada pikkuinen illalla rauhoittumaan. Heti kuin mies laittaa kätensä mun mahalle, siellä tulee ihan hiljaista.

Eilinen päivä oli kyllä ihan kokonaisuudessaan yhtä tuskaa. Töissä supisteli ja selkä ja maha särki. Olin unohtanut mahatuen kotiin, ja piti kiertää kodin kautta (n. 40 km ylimääräistä ajoa) ennen tanssitunnille menoa. Automatkalla taas supisteli aika kovasti. Lopulta, kun pääsin äitin luo ja odottelin tuntien alkua, olin niin väsynyt kaikkeen supisteluun ja särkyyn, et jaksoin vaan itkeä.. Tanssitunnilla kaikki kivut unohtuivat ja hävisivät, eivätkä ne ole sen jälkeen enää takaisin tulleetkaan (pientä supistelua on ollut tänäänkin, muttei mitään säännöllistä). Tää päivä onkin ollut kaikin puolin aurinkoinen :)
 
sista:
kyllä itse ottasin aika helkkarin vakavasti ton kipuluokan ja tiheyden supistelut, joo.
Mullahan tää ei edes oo ollut mitenkään iso juttu, ei mulla kotona oo tommosia suppareita tuohon tahtiin ollut, mitä käyrillä mitattiin. Paljon heikompaa ja harvempaa se on ollut muulloin, eikä tosiaan yhtään kivuliasta. En sitten tiedä, että oisko se oma pelkotila Pätkän liikkeiden puolesta jotenkin laukassut adrenaliinit ja sitä kautta tommosen tiheämmän supistelun sillon käyrillä.

Että suosittelisin kyllä, että löysäisit tahtia ihan tosissaan siihen saakka että tapaat lääkärin. Sitten jos todetaan, että kohdunsuulla ei oo tapahtunut yhtään mitään, ni voi ne tanssit ja muutkin taas tulla ajankohtaiseksi. Ei ehkä kannata ottaa riskiä "turhalla" liikkumisella, jos ei oo mitenkään pakko. Ja tosiaan: voihan se olla että viikon päästä pääset taas hyvillä mielin riekkumaan.
Mutta kannattaa suhtautua niin, että ei niitä suppareita syyttä suotta tule - jostain ne aina kertoo.
 
Onneksi Cavalla ja pätkällä kaikki kunnossa! :)
Olin ite neuvolalääkärissä 26.1 ja kohdunsuu oli hieman ruvennut pehmenemään.
Viime yön itkeskelin muutamia kipeitä suppareita, mutta ne jäi muutamaan ja meni ohi. Ja tänään oli onneksi neuvola. Sunnuntaina tuli pari oikeen mojovaa supparia, mutta nekin meni ohi. Sain neuvolasta ylimääräisen lääkäriajan huomiselle (ONNEKSI) juurikin näiden supistelujen takia, lääkäri kattoo kohdunkaulan tilanteen ja jos on huolestuttava, niin sitten vissiin sairaalaan suppareiden estoa yrittämään tipalla..Mä oon aikanaan ite meinannu syntyä raskausviikolla 26, äiti oli pakkolevossa ja niin taitaa käydä täälläkin :O
Huolestuttaa vaan, että jos tää rupee nyt syntymään, niin jostain luin että alle 32 viikkoset pitäis synnyttää yliopistollisessa sairaalassa ,että olisko se täältä vaasasta sitten lähtö tampereelle..
Mutta katellaan.. Viimeksi kohdunkaulaa oli kuitenki vielä 3cm jäljellä..
Ja saikullahan mä oon sen kaatumisen takia ollut jo 5.1 lähtien ja olen aina sinne 18.3 saakka, kun alkaa mammaloma..
 
Cava, mukava että syy liikkeiden keveyteen selvisi.

Onkohan ihan normaalia että mulla taas ei tunnu supistuksia paljon yhtään? Tai jos tuntuu niin ei se nyt paljon miltään tunnu.
Vauva kyllä muljahtelee melko villisti. :D

Mulla oli tänään neuvola ja oon yhtä hymyä, kun sain luvan lopettaa ton verensokerin seurannan! kaikki arvot oli hyviä kun niitä siis viikon mittasin neljä kertaa päivässä. Luojan kiitos saan nyt olla taas vapaa....

Ja arvatkaa millä mä juhlin tätä?? Maraboun schweizernöt-levyllä. emoticon  (älkää kertoko mun neuvolatädille!!!!!)
 
Täällä nuo supistukset tuntuu vaikka saikilla oonki jo ollu muutaman viikon ja välttänyt ylimääräistä rasitusta.
Ne tuntuu muttei kuitenkaan ole kipeitä.. joten täytyy nyt huomenna kysäistä neuvolatädiltä että tartteeko mennä lääkärin tutkittavaksi.
Liitoskivut on nyt vähentynyt melkein voisi sanoa että kadonnut :o toivottavasti pysyykin tälläisenä lievänä kipuna.
Taas voi nauttia tästä isosta mahastaan kun pääsee kävelemään ilman kipua.
Mutta nyt sit vaivaksi ilmestyi flunssa. Mutta taidanpa flunssani kunniaksi kuitenkin tehdä tänään dumlemuffineita.

Cava:
Hyvä että selvisi syy hentoihin liikkeisiin :)
Olen samaa mieltä kanssasi tämän forumin kanssa! luulisi että asiat olisi jo saanut korjatuksi. mutta aina vain tökkii ja pahasti. välillä ei sivut toimi ollenkaan.. :o

Vesimeloni:
Onnea siitä että ei tarvitse sitä verensokeria seurailla! :) Olet kyllä palkintosi ansainnut :)
 
Tänään oli viimeinen eli kolmas "valmennus". Keskimmäiseen ei päästy, mutta tuskin mitään menetettiin jos oli samaa tasoa kuin eka ja täniltainen. Miehellä oli täysi työ pysytellä hereillä, ihan harmitti kun se reppana pitkän työpäivän jälkeen istui vielä kuuntelemassa tuollaista liirumlaarumia (aiheena oli lapsen hoito) ja nuokahteli siinä kovalla jakkaralla... Itselläni henkeä salpasi viereinen "mamma" joka oli kaatanut puolpullollista jotain täpäkkää hajuvettä päällensä ennen valmennukseen lähtöä. Sain naamaan ihottumalaikut ja nenä meni tukkoon + kiva pieni päänsärky siihen päälle. Ei se mitään jos illan sisältö olisi ollut niin mainio että olisi ollut tuon väärti - kaksi neuvolatätiä (nimenomaan TÄTIÄ) jauhoi itsestään selvyyksiä, niitä samoja juttuja joita voi lukea vauvaopuksista.
Paskareissu mutta tulipahan tehtyä. emoticon
 
Takaisin
Top