Helmikuun höpinät

Voikohan tuo maha jo laskeutua? emoticon ku ei enää puhista niin lujaa... ja veli oli kihlattunsa kanssa sitä mieltä että on laskeutunu! :o kun itse vaikea arvioida kun näkee mahan joka päivä... Ainoastaan nyt on taas nivuskivut tullu takaisin! eli hyvästi hyvät yöunet, liikkuminen taas on tuskaa.. mut täytyy silti yrittää ilman särkylääkettä pärjäillä... Tänään tuli muuten tosi kipeitäkin supistuksia parin tunnin ajan, mutta ne sitten katos. tai siis se kipu katos :) Keskiviikkona onneksi on neuvolalääkäri niin saa tietää mikä on tilanne :)
Tiistaina me mennään naimiisiin :) tänään käytiin hakemas sormukset liikkeestä kun oli siellä muokkailtavana :) niistä tuli aivan täydelliset... eli siis mennään naimiisiin kaikilta salaa emoticon(kun kumpikaan ei halua häitä alkaa järjestelemään... ) Paitsi että tänne on pakko hehkuttaa :))
Kerrotaan sitten uutiset toukokuulla kun on hiutaleen ristiäiset, siihen asti pitäis malttaa olla hilijaaa ja kattoa jottei sormuksia kovin moni huomaasi :D
 
Voi maha jo laskeutua! emoticon  Mulla laskeutui jo kolmisen viikkoa sitten ja pikkuinen on mulla jo lähtökuopissaan.. :) Onnea kovasti naimisiinmenon johdosta <3 Meenköhän mää koskaan.. Johan tässä on 9-vuotta oltu yhdessä ;)
 
Laitoin just eilen otetun masukuvan masukkeja-osioon :) Laittakee muutkin, tahtoo nähdä teidän masuja!! Mulla flunssa tulossa, huoh... Keuhkot huutaa hoosiannaa :/
 
Me ei olla vielä(kään) otettu YHTÄÄN masukuvaa, ei omaan käyttöön eikä jakeluun...kattotaan ehtiiks :)
 
pisces kirjoitti:
Tiistaina me mennään naimiisiin :) tänään käytiin hakemas sormukset liikkeestä kun oli siellä muokkailtavana :) niistä tuli aivan täydelliset... eli siis mennään naimiisiin kaikilta salaa emoticon(kun kumpikaan ei halua häitä alkaa järjestelemään... ) Paitsi että tänne on pakko hehkuttaa :))
Kerrotaan sitten uutiset toukokuulla kun on hiutaleen ristiäiset, siihen asti pitäis malttaa olla hilijaaa ja kattoa jottei sormuksia kovin moni huomaasi :D

ONNEA emoticon TEILLE KAHDELLE ONNELLISELLE, josta pian tulee 3 !

 
Tänään tuli sitten piipahdettua mammapolin päivystyksessä liikehälytyksen vuoksi.
Koko aamun on hiljaista, lenkillä tuntui pari, ei auttanut ruoka eikä soffalla pötköttely. Muutama pieni vaimea liikahdus muttei muuta. Selkeä ero siihen millaisia päivät ovat olleet (mahamies on nykyisin ollut HYVIN reipas aamusta iltaan). Yhden aikaan soitin polille ja kysyin että missä vaiheessa kannatta tulla tsekkauttaa. Kutsu kävi ja pääsin suoraan, samantien sydänkäyrään. Siinä 15min pötköteltyä alkoi masussa normaali mylläys, ikäänkuin siellä oltais herätty emoticon vähän pidemmiltä unilta.
Tuttu lääkäri otti vielä ultraankin ja kaikki oli ok. Vauvan paino (2340g) ja koko kaikinpuolin vastasi täysin viikkoja. Kylläpä oli mahtavan hyvä palvelu ja ihanan lämmin kohtelu, huoli hälveni kun sai varmuuden että kaikki on kunnossa vaikka vähän rauhallisempi päivä onkin ollut.

Huomenna toinen (ja viimeinen?) neuvolalääkärikäynti, saa tietoa vihdoin miltä kohdunsuulla näyttää kun sitä painon tunnetta on ollut vaihtelevan paljon.

P.s saatiin myös varmuus, että "letkullinen" sieltä on tulossa, ei erehtymisen mahdollisuutta. Palleroisista on nyt ultrakuva emoticon kun vähän "hassuteltiin"...
 
En onnittele Pisces teitä vielä, vasta sitten huomenna :) Eikös ole ihana tunne?! Minä niin odotan sitä ensi elokuuta, että mekin päästään sanomaan toisillemme tahdon. Haluaisin tehdä sen heti, mutta kun halutaan juhlia, niin odotellaan vielä joku tovi :)

Juuri noinhan sen Annik@ kuuluisikin mennä, että sitä apua saa kun siltä tuntuu. Joka paikassa ei oteta tosissaan huolia ja se on kyllä ihan kauheeta. Kuulin juuri tarinan meidän synnytyssairaalasta, jonne oli neuvola laittanu kiireellisenä painoarvioon äidin joka oli jo viikoilla 40+3, kun arvelivat ettei mahdu ulos tulemaan ja niinhän siinä kävi että kukaan ei missään vaiheessa ottanut tätä asiaa tosissaan eikä painoarviota tehty ja kas kummaa, synnytyksen yhteydessä meinas käydä niin ettei vauva meinannu mahtua ulos. Sitä oli työnnetty ja vedetty ja tehty vaikka mitä kunnes lopulta vauva oli saatu kuin ihmeen kaupalla onnellisesti ulos. Siis voitteko kuvitella? Uskomatonta toimintaa lääkäriltä, siihen ultraan kun ei olisi mennyt kuin hetki kun olisivat sen painoarvion tehneet niin ei. Ja sitten vaarannetaan lapsen ja äidin turvallisuus. Kylläpä alko vähän hirvittää...

Mulla tänään taas neuvola ja aion pyytää jatkoa saikulle vaikka sitten sinne äippälomaan saakka, eihän siihen ole enää kuin reilu 2 viikkoa. Heti jos yhtään touhuaa enempää niin alkaa supistelemaan :( Ja ne liitoskivut on tulleet tännekin takaisin ja kaksin verroin voimakkaampina. Siis ei voi jalkaa suoristaa pitkällään ollessa kun vihloo ihan p**keleesti. Ja muutenkin äkkiliikkeet saa aikaan aivan suunnattoman kivun. Ei se kestä kuin sen sekunnin mutta sitäkin enemmän sattuu. Ja närästää vähän väliä ja selkään alkaa sattua jos yhtään pidempään istuu.. Nyt ärsyttää ihan tosissaan. Ei jaksa enää näitä vaivoja, vaikka vähillä sellaisilla olen päässytkin ja kaiken kaikkiaan olen saanut vain nauttia tästä raskaudesta ja ihanasta isosta mahasta ja vauvan liikkeistä niin nyt nämä kaikki vaivat on pamahtanut kerralla päälle ja ne on vaan tosi väsyttäviä :/

Huono aamu muutenkin kun viime yö tuli valvoskeltua koiran takia joka pitää viedä lääkäriin tänään. Pissavaivaa meinaa koiralla olla ja pelottaa ihan hirveesti mikä sillä on.. 5v. koira alkanut ihan yhtäkkiä pissailemaan sisälle mut kuitenkaan ilman mitään infektio-oireita. Alkuun epäilin, että onko tää nyt joku protesti mut en usko koska se saattaa lirauttaa nukkuessaan ja sit se on ihan hämillään että mikäs tää juttu nyt on ja on tosi nolon näkönen :( Meille niin rakas ja tärkeä.. Kunpa ei olisi mikään suuri vaiva...

Menispä vaan aamu äkkiä niin pääsis sinne neuvolaan ja sit koiran kans lääkäriin...

Okei, on tässä päivässä jotain hyvääkin, viime viikolla ostettiin pari lipastoa ja ne saadaan tänään kotiin, jee :) Saa tätä kaaosta vähän siistittyä täältä :)

Anteeksi tämä vuodatus, perusmaanantaiaamu...
 
Mä unohdin neuvolassa kysyä, että mihin mun pitää ottaa yhteyttä, jos jotain yllättävää sattuu. Neuvolaan kun saa puhelinyhteyden vain 4 kertaa viikossa tunnin ajan ja silloinkin huonosti. Pari viikkoa sitten mulla alkoi nämä supistelut aika voimakkaina, ja silloin koitin soittaa neuvolaan, mut eihän sieltä sitten saanut ketään kiinni. Kyllä tää aika heikolta vaikuttaa, kun kaikki tekeminen aiheuttaa supistuksia. Viime yönä supistuksen tulemiseen riitti se, että nousin sängystä ilmeisesti liian nopeesti, kun lähdin vessaan. Sairasloma loppuu keskiviikkona, ja ajattelin mennä töihin torstaina.. ainakin kokeilemaan.

Mun ja mun miehen mielestä juhlien järjestäminen oli niin hauskaa, et ollaa harmiteltu, et naimisiin mennään (ainakin me keskenään) vain kerran :D Pitäis keksiä uusi syy suuriin juhliin siis :) Olihan se naimisiin meneminen hauskaa, vaikka ei se ainakaan meidän kohdalla muuttanut mitään muuta kuin mun nimen pidemmäksi.. Mentiin kihloihinkin vasta pari kk ennen häitä, kun mä halusin kaksi sormusta :D Häätkin oli aika yllätys sukulaisille, kun kukaan ei tiennyt meidän olevan edes kihloissa.

Mutta onnea Pisces huomisen johdosta :)
 
Meille siellä synnytysosastolle tutustumisessa vakuutettiin että Synnärille saa aina soittaa jos tulee jotakin kysyttävää tai murhetta oman tilanteen arvioimisessa. Uskoisin että sama pätee tässä vaiheessa jo meihin kaikkiin.Omassa neuvolassa kyllä vastaavat myös muuloin kuin puhelinaikana kysymyksiin jos vaan kerkeävät vastata puhelimeen. En kyllä itse ole juuri joutunut soittelemaan mutta vastaanotolla ollessa kyllä ne "tädit" on puheluihin vastailleet.
Me ei olla naimisissa saati kihloissa, ja tästä olen Sistan kanssa ihan samaa mieltä ettei sen asian edes kuulu muuttaa mitään muuta kuin korkeintaan yhtenäistää tuo sukunimi. Mikäli jossain vaiheessa (toivottavasti) menemme naimisiin niin olen sen verran vanhanaikainen että otan mieheni sukunimen. Lapsikin tullaan kastamaan miehen nimelle. Pitäisi varmaan alkaa selvittää myös niitä isyyden tunnustamisasioita yms.
Mä olen viime yönä nukkunut 9h yöunet yhdellä heräämisellä! Siis huippua! En muista koska viimeksi olis näin yhtenäinen yö ollutkaan.
 
Suuret kiitokset onnitteluista! :) ja on tämä aivan ihana tunne :) Teetettiin mulle sormus äitin vanhasta, kihla ja vihkisormuksesta ja anopin kihlasormuksesta. siitä tuli aivan liiankin hieno :) ja miehelle hänen isänsä kihlasormus ja mun isän kihlasormus :)
Piti vanhan sormuksen koolla teettää koko kun omat sormet on nyt niin paisuksissa että ei näihin nakkeihin saa mitään :D
Meilläkin naimisiin mennään että saadaan yhteinen sukunimi koko perheelle, ja miehen sukunimi mulle tulee että vauvalle :) huomenna on ihana päivä edessä <3

Täällä keskiviikkona neuvolalääkäri että saas nähdä saako sitä lähetettä äippäpolille vauvan suuren koon takia vai ei... jos ei niin aion kyllä vaatia että lantionpohjakuviin pääsen!
Meidän suvussa kun tuntuu ettei pieniä ole syntynyt ellei kovin ennenaikaisesti ole tullut...
Veljen vaimoakin 3 pv käynnisteltiin rv 38 ja sitten se kuvattiin niin ne huomaskin etteihän koko vauva edes mahdu alakautta syntymään! Ja ihana päästä jutteleen lääkärille noista liitoskivuista, etteikö niille oikeasti ole mitään tehtävissä?!? kun mitään et pysty tekemään etteikö tule niin kipeää että huuto pääsee... :/ mies joutuu auttamaan mut ylös sängystä kun ite se on niin tuskaa yrittää päästää ylös... missään asennossa ei oo hyvä, ja kävelykin sattuu niin maan penteleesti.. :S eli liitoskivut on täällä taas vain monin kertaisesti pahempana kuin aiemmin...

Onkohan tuo verenvuototaipumus periytyvää? täytyy neuvolassa siitä keskustella kun äidilläni on meidän jokaisen aikana ollut tuo verenvuoto ihan mahotonta. ja 3 synnytyksessä vasta asiaan oli reakoitu heti.
 
Ihanaa Pisces, suuret onnittelut emoticon
Naimisissa oleminen on niin ihanaa :) Kesän alussa tulee 2 vuotta meidän häistä ja niitä oli tosiaan mukava järjestää. Tykätään muutenkin järjestää juttuja, mm. joka syksy meillä on ollut grillibileet. Nyt taitaa tosin jäädä väliin :) Meille naimisiinmeno oli ihan itsestäänselvyys. Se tuo yhtenäisyyden tunteen paljon paremmin kun "pelkkä" avoliitto. Itselle tämä tosin on toinen liitto jo, mutta ensimmäisen solminkin alle 30 vuotiaana ja syy taisi loppujen lopuksi olla se, että kai sitä pitää mennä naimisiin kun on kunnollisen miehen löytänyt. Ero tuli sitten 5 vuoden päästä.
Nykyisen mieheni kohdalla tiesin heti, että tämä on se ja se sama tunne on edelleen emoticon ja tämä ihme-raskaus vaan todistaa sen oikeaksi emoticon     
Täällä pitäisi vielä 2 viikkoa jaksaa olla töissä. Aion kyllä ottaa tosi rennosti, nyt ei ole enää mitään paineita suoriutua. Aina voin sanoa, että nyt en jaksa enää enempää. Munhan piti alunperin olla jo lomalla tästä päivästä lähtien, mutta suostuin siirtämään lomat hamaan tulevaisuuteen. Tarvitaanhan niitä sielläkin toki ja ehkä enemmän :)
Ihanaa kun kevä tulee ja aurinko paistaa ja 7 viikkoa laskettuun aikaan, kääk!!
 
Jolane; mä tiedän toistaiseksi PALJON enemmän koirien hoidosta ja lapsista emoticon
Tuli mieleen koiran VTI, näillä pakkasilla varsinkin narttukoirille ei mikään "tavattomuus". Mun pappakoiralla puolestaa aikanaan eturauhasvaiva+siitä johtunut pissatulehdus johti pisun ajoittaiseen karkailuun mikä korjautui antibiootilla ja hormonipiikillä. Nyttemmin pappara on menettänyt kasvaimen myötä pallinsa eikä ole enää vaivojakaan.
Kohtuleikatuilla nartuilla voi olla inkontinenssia, toisaalta jos on vasta ollut juoksu niin märkäkohdun mahdollisuuttakaan ei voi poissulkea (varsinkin jos koira on muutenkin väsyneempi, haluttomampi, apaattisempi)

Toivonmukaan saat nelijalalle hoidon emoticon sitten on helpompi keskittyä vauva-ajatuksiinkin!

 
Jeij, onnea pisces!
Vika yö kunniattomasti miehen vierellä tulossa, huomenna oletkin sitten aviosäädyssä! :D

Kyllä se naimisissaolo on vaan jotenkin erilaista, kuin avoliitossa. Ei sitä edes osaa selittää, että miten. Ja sitähän kuvittelisi, että mitä se nyt muka muuttaisi, tommonen instituutio. Mutta ainakin mulle se teki henkilökohtaisesti jonkun ihmeellisen jutun pään sisällä - se vaan tuntuu erilaiselle olla naimisissa.
Elettiin miehen kanssa oikein todella tyytyväisinä monta vuotta parina, mutta sitten kun avioitumispäätös tehtiin ja naimisiin mentiin, niin ollaan kyllä molemmat oltu vaan entistä tyytyväisempiä. :)
 
cava: puhut asiaa!

mentiin naimisiin 5.6.2010, yhdessä ollaan oltu 6 vuotta ja kihloissakin pian 5v. Itekin sitä ajatteli, että eihän sitä ku sukunimi muutu, mutta jokin muuttu :D En osaa sanoa mitä olis muuttunu, tuntuu vain erilaiselta olla aviossa :)
 
Hieman parempi aamu tänään kuin eilen. 

Kyllä minäkin aion olla "vanhanaikainen" ja ottaa miehen sukunimen, koska haluan, että koko perhe ollaan saman sukunimen omaavia :) Mutta koska sukunimeni on äärimmäisen harvinainen, ei siis muita Suomessa kuin meidän perhe, niin saattaapi olla, että otan kaksiosaisen sukunimen. Mutta joka tapauksessa haluan, että nimi on yhtenäinen rakkaimpien kanssa. Ajateltiinkin tosiaan, että meidät olisi vihitty ristiäisten yhteydessä, mutta haluamme antaa lapsellemme ns. "oman" päivän ja tosiaan haluamme juhlia häitämme kunnolla. Ja järjestelyihin kuitenkin tarvitaan myös niitä voimia, niin senkin takia odotellaan, että vauva vähän kasvaa. 

Koira-neiti sai diagnoosikseen virtsaputken sulkijalihaksen vajaatoiminnasta aiheutuvan virtsankarkailun, joka siis hormooniperäistä ja todella yleistä leikatuilla nartuilla. Noh, hoitona lääkitys lopunelämäkseen... :/ Onneksi ei mitään ns. vakavampaa ja jos tuolla lääkkeellä saadaan pidettyä kurissa, niin onnellinen olen. Ei tarvitse koiramurua sen takia enempiä lääkärissä juoksuttaa. Toivotaan parasta, että tämä nyt tehoaa.

Ja saikku jatkuu, neuvolassa kaikki ok, kaikki arvot tasasessa nousussa :D Neuvolalääkärin piti olla vasta parin viikon päästä, mutta onkin jo ens pe suppareiden takia. 

Ja hirmu tarinan kirjoitin kunnes hoksasin että onkin jo maaliskuu, joten siirränpä tämän uuteen keskusteluun.. :D 
 
Takaisin
Top