Helmikuun höpinät

  • Ketjun aloittaja Ketjun aloittaja Cava
  • Aloituspäivämäärä Aloituspäivämäärä
IhaNainen:
IHAN SAMAT MIETTEET!

Tosin mullahan on tää työmotivaatio ollut jotenkin aivan kadoksissa jo pidemmänkin aikaa. Mutta sanotaanko näin, että ei todella harmita, että aloitan vähän varhaistettuna mammaloman. Tää viikko loppuun ja sit ensi viikko enää!

Oon tänäkin aamuna tullut kasiin (saan olla yleensä pari tuntia ihan yksikseni ennenkun muut tiimiläiset tulee JA pääsen lähtee sitten neljältä) ja selannut varmaan kaikki maailman foorumit, palstat, nettikaupat ja lehdet.

Alkaa olla hommat suhteellisen hyvin jo delegoitu ja perehdytetty eteenpäin, ni eipä tässä varsinaisesti kiirekään ole. Ei, vaikka olin sen eilisenkin poissa (kun en saanut nukuttua yöllä).
Mut vaikka tässä ei oo mitään vikaa tämmösessä leppoisassa tahdissa, niin pakko myöntää että mielummin tylsistysin kotona tekemisen puutteeseen kuin täällä töissä.

Tähän liittyen: vuodatin tänne joku aika sitten raivoani yhtä työpaikan idiottia besserwisseriä kohtaan, joka vaan vittuilee kaikille ja on muutekin ärsyttävä. Sain maanantaina tietää, että se vaihtaa duunia, JES! \o/ 
Olkoonkin, että se lähtee vasta sillon kun oon jo mammalomalla, mut ainakaan se ei oo täällä kun sitten joskus palaan! :D
 
Kiitos Cava järkipuheesta. :)

Mä vaan oon niin vihanen siitä, kun joudun nyt oikeesti rajottaan itseäni aika paljon, kun en voi ostaa jotain runebergintorttua tai laskiaispullaa joka päivä vaikka yleensä tää vuoden aika on ollu mulle yhtä juhlaa näiden kansallisherkkujen merkeissä. emoticon  :D

Mulle herkuttelun lopettaminen on tuhat kertaa vaikeempaa, kuin mitä aikanaan oli tupakoinnin lopettaminen vaikka 8 vuotta olin polttanut ja lopetin seinään.

No mut ihan hyvin tää menee! Ruikutus loppuu NYT!!


Ootteko huomanneet, että raskauden aikana olis jotenkin enemmän herkkyyttä tuntea huonoa omatuntoa tms. Kun mä oon tässä raskauden aikana luullut/kuvitellut että olen pilannut jo KAKSI parasta ystävyyssuhdettani (eivät liity toisiinsa mitenkään, eivät tunne keskenään), enkä oikeen osaa edes nyt jälkeen päin ymmärrä mitä olisin muka tehnyt pilatakseni ne ystävyydet.

Kummankin kanssa nostin asian pöydälle (koska oikeasti vatvoin kummankin kohdalla asioita VIIKON päässäni ja olin tosi surullinen!) molemmat oli ihan yhtä ällikällä lyötyjä että hei mistä sä nyt oikeen puhut, että kaikki on hyvin etkä ole tehnyt mitään väärää ja ystäviä ollaan!

Mä huomaan jatkuvasti miettiväni elämäni eri asioita ja mittailevani että miten hyvä tai huono olen missäkin. Ihan niinkuin joku murrosikäisen epävarma sielu olisi yhtäkkiä intgroitunut mun kehooni ja vienyt pohjan siltä vähältäkin itsevarmuudelta! Mutta varmasti äidiksi kasvaminen VAATII itsetutkiskelua etukäteen. Onhan se ihan mullistava muutos elämässä.

Anteeksi, jauhoin vaan tässä itsestäni....


Mutta hei tsemppiä teille kaikille, jotka vielä töissä paahdatte! Itselle on kyllä ollut pieni shokki tää että juttelee arviolta 50 ihmisen kanssa päivässä vähemmän nyt, kuin että olisi töissä. Se jättää kyllä sellasen sosiaalisen aukon (juu, yritäppä pyytää niitä 3-vuorotyötä tekeviä kavereita kahville vapaa-ajalla, saa ehkä sovittua sen kahvitteluhetken viikon päähän, joten kovin helppoa niitä ei ole nähä ellei itse mene sinne työpaikalle muuten vaan hengailemaan! Mitä EN AOI TEHDÄ, vaikka moni on niin tehnytkin :D)
 
Vesimeloni mullahan oli ihan sama noiden sokereiden kanssa. Paastoarvo 5.3 ja jouduin mittailemaan sokereita kotona ja kaikki arvot oli ihan loistavia. Mulle se diabeteshoitaja sanoi, että rasitustestiä edeltävillä viikoilla on saattanut olla merkitystä tuohon arvoon. Että kun alkaa mittailemaan, pitäisi olla pari viikkoa normaali ruoalla, siis syödä niinkuin yleensä keskimäärin syö. Mähän olin sillon just ennen joulua syönyt kaikkia herkkuja hirveesti.

Mulle ei oo tullut mitään itsetutkiskelu-ajatuksia, mutta mua mietityttää ja pelottaa se, että osaanko hoitaa sitä pientä ruipeloa joka syntyy. Mulla ei ole minkään valtakunnan kokemusta lapsista, en ole edes pitänyt koskaa sylissäni vauvaa. Pelkään etten osaa mitään, en osaa pitää oikein sylissä, en lohduttaa, en imettää, en vaihtaa vaippaa tai vaatteita, en kylvettää...en yhtikäs mitään. Joskus mietin, että olenkohan sittenkään valmis tai soveltuva äidiksi (näin 40-vuotiaana) vaikka haaveenani on ollut oma lapsi jo kymmenen vuotta. Huoh, kai tää epävarmuus on ihan normaalia?!
 
Eiköhän se ole ihan normaalia että on vähän hämillään uuden tilanteen edessä. En kyllä itse ole kauheasti miettinyt että onko minusta tähän. Olen aina lapsesta saakka ollut aina innoissani hoitelemassa tuttuja pienokaisia ja mielellään paaponut vauvoja ja pikkulapsia ylipäätään. Sikäli ei kauheasti pelota että miten sitä pientä käsitellään. Toisaalta jos tulee kovat koliikki tms systeemit niin sitten tilanne voi olla aina toinen. "Lainalapsen" kun voi aina tuupata vanhemmilleen kun ei enää mikään auta, ja yhden kaksi yötä jaksaa miten päin vaan kiukkuilua, mutta entä kun se kestää viikkoja....
Varasin tänään ajan synnärille tutustumiseen se olis nyt sitten 22.2. eli viikon päästä tiistaina. Eiköhän se jännitys sitten ala täälläkin pikkuhiljaa tiivistyä!
 
Sipriina:

osaat.
Usko pois.

Minä en ennen esikoistani edes tykännyt lapsista. En osannut (osaa vieläkään) olla niiden kanssa ja vauvat oli vähän pelottavia kaikessa avuttomuudessaan. Aina ne vaan huutaa, mutta eivät kerro mitä tahtovat!

Mutta niistä "äidinvaistoista" ei puhuta turhaan! Se on aivan uskomaton muutos mikä voi naisessa tapahtua sillä sekunnilla kun sen rääpäleen siihen rintansa päälle saa.
Ja älä käsitä väärin: minä en vieläkään ole mikään lapsirakas leikkitäti, joka höpöttää kaikille vastaantuleville vauvoille ja lapsille. Kaukana siitä! Tää ei ihan oikeesti ole mitään vauvalehtihöpötystä, vaan ihan totisinta realismia. :)

Ja jos MINÄ opin tunnistamaan, että mikä itku johtuu nälästä, mikä on vatsankipristelyä, mikä märkää vaippaa ja mikä väsymystä, niin sillon se oppii ihan kuka tahansa.
Se ei lähde sujumaan samalla minuutilla ja monta kertaa tulee menemään sormi suuhun ja epätoivo meinaa iskeä. Mutta lopputulos on aina se, että kyllä äiti oikeasti tietää. Kyllä sinä osaat.

Joillekin se rakkaus ja lämpö sitä omaa vauvaa kohtaan ei pääse syntymään vielä laitoksella. Ympäristö on niin vieras, voi olla koviakin kipuja synnytyksestä ja siinä hormoniheittelyissä voi olla todella sekaisin kaikesta. Ja se on ihan ok - se, että tuntee vaan semmosta suorituksen iloa ja että "no tuossa tuo nyt on, mitähän me sillä tehdään".

Sitä ei kannata säikähtää. Se rakkaus ja "osaaaminen" vain tulevat jostain ihan ilman yrittämistä. Joko heti kohta synnytyksen jälkeen tai sitten kun pääsette kotiin.
Ja sitten sitä vaan jotenkin osaa. Vaistonvaraisesti. Ja aina voi soittaa neuvolaan ja kysyä, jos jotain ei osaa.
Ja siis eihän teitä laitokselta kotiin päästetä, ennekuin kätilö on kädestäpitäen opettanut kaikki kylvetysotteet ja nostelemiset ja navan putsaukset! :)


Hyvin se menee. :)
 
Mulla on vähän samoja pelkoja kuin Sipriinalla. Kerran olen vaihtanut siskonpojalle vaipan (siitäkin alkaa olla jo 4 vuotta).. Siihen se on sitten jäänytkin. Nyt  kun pojat on isompia, niiden kanssa on helpompi olla :) Muumimaailma-reissulla kummipojan kanssa pistin mieheni (tosin silloin vielä poikaystävä) käymään 3-vuotiaan kanssa vessassa, kun poika oli jo ohittanut vaippaiän.. En siis joutunut pyllyä pyyhkimään :D Kokemukset on siis todella vähäisiä. En oo ikinä tykännyt lapsista ylipäätään... HUI!

Mut.. kyllä mulle on koitettu vakuuttaa, että oman lapsen kanssa kyllä sitten selviää. Saa sitten nähdä kuin käy.
 
Mäkään en oo mikään vauva/lapsi -intoilija.. Oon aina vähän pelännyt lapsia, kun en tiedä miten niiden kanssa ollaan ja ne ei koskaan usko mua :D

Lastenosastolla olin sitten harjottelussa joskus opiskelijana ja sain/jouduin hoitaa niitä vauvoja ja taaperoita.. Mut siihen ne mun kokemukset jääkin.

Pidän lapsia ihanina ja söpöinä, mutta katselen niitä aina vähän kauempaa. Mutta en silti pelkää ettenkö pärjäisi oman lapsen kanssa, koska tuskin sitä omaa lastansa kovin kauan ujostelee, koska mun ongelma on siis ainakin ehkä joku lapsiujous.

Oon aina halunnut lapsia, ison perheen... Vauvan kanssa uskon pärjääväni, sehän on perushoitoa. Mutta sitten kun sille tulee oma tahto niin hui.. Pitää vaan olla määrätietoinen ja asettaa rajoja vaikka toinen on täynnä uhmaa. Sitten ei oo varaa "pelätä" sitä lasta vaan pitää osata itse olla aikuinen ja pitää omat tunteet seesteisinä.

Kyllä me kaikki äideiks kasvetaan ihan varmasti. emoticon  Vielä hyviksi sellaisiksi, kuunnellaan niitä alkukantaisia vaistoja eikä vertailla liikaa itseämme ja kasvatustapojamme toisiin tai mihinkään opuksiin!! On monia OIKEITA tapoja olla äiti ja kasvattaa lapsi, kun mukana on sekä rakkautta että järkeä!!

Sipriina, kiva kuulla etten ole ainoa ton sokerijutun kanssa. Ja mullahan oli siis sitä rasitustestiä edeltävästi myös melkein koko edellinen viikko herkuttelua koska oli vierailuja ja juhlia siinä, eli ei mitään ihan normi arkisyömisiä....
 
Early bird catches the worm, eiks vaan?

Tänään herätys klo 4:00, eikä uni enää tullut. 

Hemmetti sentään kun ei osaa enää nukkua! Jo toinen kerta tällä viikolla kun on aamuyöstä ylhäällä, eikä unesta toivoakaan. Tiistaina (herätys klo 3:15) jäin kyllä päiväksi kotiin, mutta nyt se ei oo mahdollista.
Ei tää kyllä ole alkuunkaan toimiva kombo töissäkäynnin kanssa. Vielä ensi viikko, sitten voin nukkua ihan miten sattuu vaikka kolmeen otteeseen vuorokaudesta!!!!

Onneksi uni tulee illalla ihan vaan sillä, kun kaivautuu hyvään asentoon tyynyjen keskelle ja pistää silmät kiinni. Tosin: jos nukkuu tämmösiä 5h yöunia, ni eipä oo ihmekään. Nyt kun vielä sais pidettyäkin ne silmät kiinni jonnekin edes kuuteen saakka...

Ihan hirveetä kyllä. Kello on vasta 5:15, minuu väsyttää aivan sikana, mutta uni ei vaan tule. Ei enää. Kyl on kiva päivä edessä. Taas! >:
 
Mulla alkoi taas nuo supistukset eilen töissä, kun 7 tuntia alkoi tulla täyteen :( Ajattelin, et ne menee kyllä ohi..

Postista oli tullut tekstari, et vauvanvaatepaketti on noudettavissa. Ei siinä sit muu auttanut, ku kävellä postiin pakettia noutamaan.. :) Kotimatka oli kyllä aika inhan tuntuinen. Koko illan sitten sattui sekä selkä että alavatsa tuolta oikealta puolelta. En tiiä onko sillä jotain tekemistä sen kaatumisen kanssa. Nyt kaikki liikkuminen sattuu tuonne alavatsaan. Ihan kun vaihtaa asentoa tuolilla, niin alakylkeen tuonne nivusalueelle johonkin sattuu välittömästi. Pitää nyt katsoa, miten mä selviän tästä päivästä :( Pitänee soittaa neuvolaan ja kysellä mielipidettä..

Valvoin jo toissa yönkin vatsakipujen takia, ja viime yö meni melkein samoissa merkeissä. Freesinä töihin siis -20 asteen lämpötilassa. Onneksi kelsitakki mahtuu vielä just ja just kiinni, et ei paleltunut ihan jääkalikaksi bussipysäkillä.
 
Eilen oli sitten eka perhevalmennus, aiheena psykologin alustus muuttuvaan parisuhteeseen jne raskausaikana ja lapsen synnyttyä. Voi pyhäjysäys sentään! Sellainen keittiöpsykologian setti että mua melkeinpä hävettää sen tätsyn puolesta. Kolme piirtoheitinkalvoa kopioituna jostain -70 -80-lukijen taitteesta olevasta kirjasta. Se mitä tätsy höpötti oli ihan samoilta ajoilta ja todella vanhakantaista tekstiä kaikin puolin tyyliin " kun isä osallistuu myös muihin kotitöihin kuin renkaan vaihtoon niin silloin voi odottaa saavansa peuhuhetkiä useammin". "Miehet ei ole niin hyviä kotitöissä kuin naiset", "Äiti on lapselle kaikkein tärkein eikä saa jättää lasta hetkeksikään alle 3kk ikäisenä muiden hoitoo" (Tämä piti sisällään myös ISÄN). Haloo mää ei nyt ymmärrä että joku tällasta paskaa oikeasti puhuu, ja minä vielä veroistani maksan siitä! Kyllä kiehus.
Sanottakoon tähän että me olemme siivonneet yhdessä tähän asti, enkä näe tähän tulevan jatkossakaan suurta muutosta. Ainoa asia mitä meillä teen vain minä on leipominen ja ompelu, tosin en epäile etteikö mies pystyisi myös näihin tarvittaessa. Ai niin ja minä olen itse vaihtanut renkaat autoon 90% niin kauan kun on ollut auto :) En viitsinyt sanoa! No joo en kiellä etteikö jokainen parisuhde ole erilainen mutta on mulla sellainenkin ystävä jonka mies ei anna hänen siivota kun ei kuulemma tee sitä tarpeeksi hyvin, että ei pitäisi yleistää. Mielestäni moinen mollaaminen ettei jompikumpi, nainen tai mies pysty/osaa tehdä jotakin kotihommaa yhtähyvin kuin toinen, vain johtuen sukupuolesta, on uskomatonta tänäpäivänä ammattilaisen suusta!
Sitten tää psykologi päätti että oletteko kuulleet kauhukertomuksia synnytyksesta, sellaista se on oikeasti. No huh. Kyllä suurimmalla osalla meistä äideistä tosiaan tulee olemaan ihan tavallinen synnytystarina, sattuu pirusti mutta kaikki päättyy hyvin. Sitten osalla tilanne on se kuten yksi entinen työkaveri sanoi "sellasta se on kun kerran pieraisis" ja toinen ääripää on se kun kaikki menee perseelleen eikä ole niin sanottua että kaikki päättyy onnellisesti. Kaikkea noiden väliin mahtuu ihan varmasti, mutta mikä pointti oli pelotella? Kaksi muuta pariskuntaa kun oli paikalla oli aika lailla nuoremman oloisia, miksi ihmeessä aiheuttaa turhaa pelkoa? No näitä tooooosi tyhmiä letkautuksia tuli sitten koko 2 tunnin ajan. Jos olis kehdannut niin oloisin kyllä napannut miestä käsipuolesta että nyt muuten lähdetään kotiin!
UGH olen päästänyt paineet!
PS niin siis minä lähdin töistä 2h aikaisemmin ajaakseni vain kuuntelemaan tuota potaskaa! Olisin mä voinut töitäkin tehdä sen ajan.....
 
No huh huh! Meillä tuo parisuhdeosuus on edessä tänään. Saas nähdä, mitä meille siellä jutellaan..

Meillä nuo kotityöt jakatuvat myös niin, että mies tekee useimmiten ruoat ja siivous hoidetaan aika tasan. Pyykkiäkin taitaa mies pestä useammin kuin minä.. Se halusi jopa, että opetan sen ompelemaan ompelukoneella :D Toisaalta kyllä mullakin pysyy vasara kädessä :) Kyllä tuo kuulosti aika takavuosien jutulta tuollainen työnjako..

Mä ainakin oon suunnitellut jatkavani harrastuksiani synnytyksen jälkeenkin. Ja siis aion jättää lapsen kyllä miehen hoitoon siksi aikaa!
 
Hahhah. :D Meilläkin oli niin typerä se ensimmäinen perhevalmennus, ettei menty kahteen muuhun. Vaikka siinä käsiteltiin kyllä kivun lievitystä yms synnytykseenkin liittyvää asiaa noiden parisuhde-asioiden lisäksi.... Mutta niissäkään ei ollu meille kummallekaan mitään UUTTA tietoa.

Oli kanssa vähän sellasta typerää keittiöpsykologiaa... Tyyliin "raskaus herättää tunteita niin äidissä kuin isässä" AIJAA! Tell me more about it, enpä ois uskonu! :D Ja piirtoheitinkuvat kanssa suoraan 80-luvulta....

Kyl mä sanon että tarvittavan tiedon kyllä löytää itse parhaiten. Eikä IHAN kaikkea edes tarvitse tietää.

JEP.

Täälläkin on kärsitty unettomuudesta, toissayönä heräsin klo.2 ja valvoin siitä kuuteen, kunnes nukahdin sit vielä kahdeksi tunniksi. Näin lomalla ollessa tollanen ei kuitenkaan niin haittaa, kun mikään ei estä mua ottamasta päikkäreitä. Sillon kun olin vielä töissä, menin kerran aamuvuoroon just tällasen samanlaisen yön jälkeen. Olin siis nukkunut välin 23-2 ja herännyt... Siinä sitten aamuseitsemään töihin PIRTEENÄ kuin peipponen. emoticon
 
Voi hallelujaa mitä tavaraa on ollut tarjolla! :D

Tuota perhevalmennusta tarjotaan vain esikoisen odotukseen, joten meillä sitä ei nyt ole ollut. Mutta ei se eka kerta kyllä ihan tuollaista huttua ollut. Vaikka se oli mulle sinällään aika itsestäänselvää, että totta HITOSSA lapsen tuleminen muuttaa parisuhdetta ja paljon, niin luulen, että miehelle se oli tavallaan ihan hyvä kuulla muualtakin kuin minulta. Että ikävä kyllä me emme enää ole toistemme huomion keskipisteitä 24/7 ja että se on ihan ok. Ja että eka vuosi vauvan kanssa on monessa parisuhteessa yksi vaikeimmista vuosista, vaikka vauva olisi helppokin.
Isälle on todella tärkeä korostaa sitä, että hän EI ole ulkopuolinen silloinkaan ekojen kuukausien aikana, vaikka hän usein saattaa itsensä sellaiseksi tuntea.
Että siinä mielessä se eka valmennustunti oli ihan jees. TODELLAKAAN ei ollut mitään tommosta mitä täällä on kuvailtu. :D

Ne seuraavat tunnit pidin kyllä todella hyödyllisinä. Synnytksestä ja imetyksestä ja vauvanhoidosta jne. Ensikertalaiselle tuli paljon uutta juttua, vaikka olinkin jo lukenut paljon ennestään.
 
Huh huh, toivottavasti meidän perhevalmennus ei ole samaa diiba daabaa kuin IhaNaisella. Meillä on eka kerta ensi viikon maanantaina ja toivon että on oikeesti asiaa että mieskin jaksaa siellä istua. Minähän varmaan kuuntelisin nätisti jo ihan kohteliaisuussyistä mutta miehestä en ole niin varma...
Lueskelin aiemmin helmikuisten palstaa ja inspiroiduin keräämään isyyspakkausta miehelleni. Yritän saada sen valmiiksi Ystävänpäiväksi mutta voi olla ettei kerkee jos netistä tilatut tarvikkeet ja kirjat ei tule ajoissa. hauskaa puuhaa mutta en millään malttaisi pysyä kotona enää hiljaa asiasta.
 
Kiitos tsempeistä etenkin Cavalle, sulta tulee aina niin järkevää tekstiä :) niin kait se on, että kyllä sitä osaa/oppii, mutta on kyllä tosi epävarma olo.
Meillä peruuntui eka perhevalmennus kerta sairastumisen takia ja ensi viikolla on sitten se synnytys-kerta. Jos se olis ollut tollasta samanlaista diiba daabaa, niin hyvä ettei sitä kertaa ollut. Aiheena oli äidiksi ja isäksi.
Kaisa, mäkin olen kasaamassa isyyspakkausta. Ajattelin antaa sen miehelle synttärilahjaksi kun hänellä on huhtikuun alussa synttärit. On mulla sitten muutakin, henk.kohtaista, ettei mene pelkästään vauvan jutuiksi koko lahja. Ystävänpäivä oli ollut kanssa hyvä antopäivä, mutta en saa sitä kyllä kasaan siiheksi.
Ootteko muut ajatellut antaa? Mun mielestä on hauskaa huomioida jotenkin tulevaa isukkiakin. Kun se vielä kysyi siitä äitiyspakkauksesta, että onko siellä sille mitään ja mä vaan totesin, että ei taida olla...paitsi kortsuja emoticon
Mulla on tosi huono omatunto eilisestä herkuttelusta. Suklaalevyn ja pussin sipsejä...ja vuorotellen niitä vetelin. Mies totesi vaan, että aha, mielenkiintoinen yhdistelmä. Mä en tajuu mikä ihme mässäyshimo muhun on iskenyt yhtäkkiä. Muuten kyllä syön terveellisesti ja hyvin, mutta tuo lähinnä makea himottaa nyt erityisesti. Meillä oli töissä lettuja jälkkärinä ja söin sen sitten vähän myöhemmin iltapäivällä. Niihinkin tuli niin hirvee himo, että meinasin lähtee vaatimaan keittiöstä lisää lettuja tänne ja heti emoticon Toivottavasti tää menee ohi...
 
Meillä eka käynti oli srk-diakonin luona. Hän esitteli joukkiolle tulevia isiä ja äitejä parisuhteen peruspalikat ja kertoi mm. miten seksi maistuu riidanpäätteeksi makoisalta. WTF. Oli hymy herkässä kun sellainen pullonpohjalasein varusteltu miesdiakoni näitä kertoili. Ei kestänyt kuin 45min. ja siitäkin osa purin poskeen ja välttelin katsomasta mieheeni päinkään. Tarjolla oli mehua ja keksiä, olis ollut edes kahvit!

Toinen kerta jäi muiden päällekkäisyyksien vuoksi käymättä, se olis ollut fys.ter käynti joka piti sisällään mammajumpan ja rentoutusharkkoja. Viimenen eli kolmas kerta on ens viikolla, neuvolaterkkari pitää luennot aiheesta "lapsen hoito". Sinne meinattiin mennä.

Täällä alkanut (tullut takaisin) törkeä salmiakkihimo. SalmiakkiMix-pussi pitää olla "kaikenvaralta" laatikossa ja sieltä pahimpaan jomotukseen aina muutaman otan.
 
Meillä oli toka perhevalmennus tänään. Tää oli kyllä tosi mukava ja hyödyllinen kerta. Eka kertahan oli sellainen kuolettavan tylsä luento, jossa katsottiin TYKSin esittelyvideo 80-luvulta.. Sinne kun ei pääse enää tutustumaan paikan päälle.

Meillä oli ensin psykologi puhumassa parisuhteesta, sitten kerrottiin yleisiä vauvan hoidosta ja lopuksi tuli parikuukautisen vauvan vanhemmat kertomaan kokemuksistaan. Evääksi oli sämpylä ja kahvit. Ei lainkaan hullumpi tilaisuus.
 
Mä oon saanut tänään paljon kehuja söpöstä ja ihanasta masustani emoticon Ai kun tuollainen piristää kummasti välillä valasmaista olotilaa.
 
Hupsis heijjaa kun on pitkä aika taas menny etten oo kirjotellu, on yksinkertaisesti ollu niin paljon touhua töiden lisäksi etten oo paljoo ehtinyt koneella istumaan.. Nyt alko viikonloppuvapaa joten nyt on aikaa :)

toi perhevalmennus alko kyllä vähän hirvittää, meillä eka kerta ens tiistaina, saahan nähä mitä tuleman pitää.. Toivottavasti on oikeeta asiaa.. 

Meilläkii neuvolakäynnit nyt sit kahen viikon välein ja kuukauden päästä taas lääkärintarkastus. Liikkeitä pitäs alkaa nyt kans päivittäin seurailemaan. Maha kasvaa ihan hurjaa vauhtia ja musta on kans niin ihanaa kun ihmiset ihastelee sitä :) Tänäänkin meidän sihteeri kahteen kertaan kehas että voi kun tuo sinun maha on niin nätti ja pyöreä :D toisella kerralla huikkas että siellähän se meidän virkeä mamma taas mennä porskuttaa :D ihan huippuja työkavereita mulla, onhan nuo ihan muutaman nimenkii tälle meidän tytölle jo keksiny.. Laps'raukka :D

Ja siis miten nopeaan tää aika juoksee, enää 10 viikkoa laskettuun aikaan, huih.. Meillä alkaa kaikki olla valmiina pikkuneitiä varten, pinniskin siirrettiin tänään siivouksen yhteydessä meidän makkariin, kaapit on järjestelty sen miljoona kertaa, vielä kun se äitiyspakkaus nyt tulis vihdoin, niin pääsis sitäkii hypistelemään :) Ei ois enää pitkä aika... 
 
Voi kiva kun ootte kuullut kivoja kommentteja masuistanne :)
Minun masustani kuulen pääosin positiivista kommenttia että voi että kun ihanan iso jne.. 
Mutta sitten on piikitteleviäkin komennteja tullut kuten:
"montako sieltä on oikein tulossa" eräs esimies tokaisi vaikka muut työ kaverit siihen aikoihin sanoi ettei vielä yhtään näy että odottaisin.. :o

Mutta tänään sain niin hyvät naurut, kun eräs entisen hyvänystävän äiti "tämän kylän kovimpia juoru akkoja" tuli vastaan kaupan pihalla niin huusi pihan poikki että"oot tainnut olla hyvin ruoka aikoina kotona" 
Tokaisin siihen vain että: siltähän se näyttää.. kyseli sitten h-hetkeä. ja kun sattuu olemaan juuri aprillipäivä   niin tämä ihastuttava rouva sitten tokaisi että :
"Ei kyllä ole mikään kiva aprillipila!" sitten hetken päästä "tai no riippuu varmaan miten asiaa katsoo" (yritti varmaan korjata jollain tapaa sanomistaan...
Tokaisin siinä sitten asiaan vain että: "niin tai riippuu kuka asiaa katsoo"

Ehkä mielessäni kävi miljoona asiaa mitä olisi voinut sanoa asiaan... mutta lähinnä vain nauratti kuinka kateus tästä ihmisestä loistaa :D
Tämä rouva sitten hetken päästä oli ajannut toisen auton kylkeen kun ei ollut nähnyt tätä, huomasin tapahtuman kun kävin hakemassa ostoskärryt.
Teki ehkä hiukan mieli huikata että "olisiko aika hankkia lasit, kun ei ole ensimmäinen kerta kun päälle ajelee.."

Mutta lähinnä minua huvitutti tuo rouvan kommentti. aina on ollut vertailemassa minua ja tätä entistä ystävääni...
Ja nyt minulla on asiat täydellisesti mallillaan niin jotain mutruttamistahan hänen oli keksittävä... 

Kylläpäs helpotti ku sai purkaa asiaa tänne. :)) kiitos siitä!

On niin kipeänä paikat että varmaan pakko ottaa särkylääkettä että saisi edes yön nukutuksi, viime yö meni valvoessa..
Nivusiin ottaa niin maan penteleesti kipee että huuto pääsee kun liikkuu tai jalkoja pitää liikuttaa. ja selkä on niin kipeä vaikken mitään ole tänään tehnyt! :( 
Ja supistuksiakin on ilmenny päivittäin. vaikka saikilla oonki ollu nyt pian 3 viikkoa ja pyrkinyt lähinnä vain oleskelamaan...
 
You must log in or register to reply here.
Takaisin
Top